Ihastukset ja kotoa saatu miehen/naisen malli

Ihmiset hakee itsensä kaltaista kumppania ja jos se on itsen kaltainen niin luultavasti se on myös vähän äidin tai isän kaltainen.

"Ihmiset hakee itsensä kaltaista kumppania ja jos se on itsen kaltainen niin luultavasti se on myös vähän äidin tai isän kaltainen."

Teoriasi erehtyy sen suhteen että niin moni valkoinen suomalainen tyttö ottaa mustaihoisen ulkomaalaisen miehen.

taipumus valita itseäänkin muistuttava koira ulkonäöllisesti ja ehkä myös luonteelta, vaikka koirilla onkin kaikilla sama luonne, mutta eri tempolla ja hyökkäyksellä

eikö kumppanin pitäisi olla mahdollisimman erilainen? sukulaisten lapsistahan tulee sairaita joten tuleeko mahdollisimman erilaisten parien jälkeläisistä sitten erityisen terveitä?

tämä ei ota huomioon arjen pyörittämistä ollenkaan

Ihan potaskaa tuo väite. Samankaltainen kumppani on mulle pahimman luokan turn-off. Mulle sopiva kumppani on aivan toisenlainen.

No isäni ei ole pyöreä, nörtti, eikä mukava. Äitini sen sijaan on....ou nou...Freud would have a field day.

Itseasiassa tykästykseni pyöreisiin miehiin lähtee varmasti juurikin siitä, että ne ovat minulle eksoottisia ilmestyksiä. Kaikki sukuni miehet ovat joko hoikkia tai atleettisia.

Hymyilin vinosti, kun löysin jonkun äidin nuoruudenkuvan, jossa hän näytti yllättävän paljon eräältä menneeltä ihastukseltani, ja muistin jonkun tämäntyyppisen teorian. No, on niitä onneksi ollut aivan erinäköisiäkin.

Mitä persoonaan tulee, niin en yhtään epäile, etteikö kunkin perimmäinen naiskäsitys jylläisi koko ajan taustaprosessina miellyttävyysarvioita muodostettaessa, ja lapsuusmuistoilla on sen rakentumisessa varmasti oma merkityksensä.

Itse olen huomannut, että haen aika itseni kaltaista muuten, mutta ulkonäöltään mahdollisimman erilaista kumppania.

No en kyllä todellakaan kaipaa elämäni äitini kaltaista kodin hengetärtä. Ei sellaisessa mitään vikaa kuten ei hänessäkään, mutta ei ole minun makuuni.

Enemmän vetoaa sisareni kaltaiset itsenäiset kulttuuria harrastavat naiset, mutta mitä olen huomannut niin heille merkkaa paljon miehen koulutus"taso", status sekä se on mies noni ylipäätään menestynyt sosiaalisesti ja naisten parissa.

Siihen taas isäni antoi huonon mallin koska hän opetti että vähään pitää olla tyytyväinen ja tekemällä töitä kovasti sitten saa jotain maailmassa.

Hän unohti mainita että kunnollinen valkoihoinen vaalea mies joka hoitaa asiansa, on rehellinen ja on tasa-arvoinen sekä puhuu sekä pussaa on se tämän maailman viimeinen sylkykuppi kun puhutaan parisuhdemarkkinoista.

Mikä tahansa hunsvotti kun on jännittävämpi vaihtoehto naiselle jos siis nuo menestyjä tyypit ovat jo jaettu muille aiemmin.

Sen verran nöyräksi opetettiin etten koskaan pitänyt itteäni edes "hyvänä" miehenä ja myös vaatimattomaksi joten tämä on eka kerta kun kutsun itseäni "kunnolliseksi".

Äitini kaltaiset naiset (erityiset pyöreät mamma ihmiset) ovat minuun lääpällään muuten mutta oma mieltymykseni on täysin toisenlainen.

Äiti- tai isäkopion tietoinen etsiminen kuulostaa perverssiltä. Uskon että useimmat ihmiset haluavat kumppanin, jossa on mahdollisimman paljon hyvinä pitämiään ominaisuuksia. Nämä subjektiiviset preferenssit ovat kasvatuksen, kasvuympäristön, tottumuksen ja asioiden xyz tulosta, ja ihminen arvostaa niitä kenessä tahansa, mukaan lukien omat vanhempansa. Siten puoliso saattaa ulkoisesti tai persoonaltaan muistuttaa enemmän tai vähemmän omaa äitiä/isää. Tai olla hänen täydellinen vastakohtansa. Toisaalta uskon myös, että ihminen voi tiedostamattaan hakeutua sellaisiin suhteisiin joissa toistuvat samat käyttäytymismallit kuin lapsuudenkodissa, esim. alkoholisti- tai väkivaltaperheessä kasvaneen kumppani juo ja lyö. Tuskin ainoa tai tärkeinkään syy, vaan edelleen tähänkin vaikuttaa oma persoonallisuus, käytös ja se miten alistuneeksi ja minkälaista kohtelua sietäväksi kukin on kasvatettu ja totutettu, blaa blaa blaa, tai sitten kaikki on vain sattumaa.

Oma isäni on ruskeasilmäinen ja tumma, ja pidän miehissä samoista ominaisuuksista. Toisaalta isäni on keskimittainen ja mieheksi melko sirorakenteinen, itse tykkään isommista. Isäni on akateeminen ja erittäin uraorientoitunut, etenkin jälkimmäistä en omassa kumppanissani voisi sietää.