Paavin kuolema

Tämä taas johtuu puutteelisesta äidinkielen osaamisesta ja käyttämästäni yksisormi järjestelmästä. Tuskinpa kirjoitustaitoni enää paranee. Olen jo siksi vanaha ja kurssini käynyt. Mikäli kirjoitan virallisen asiakirjan annan aina sen oikeinkirjoituksen viisaanpien tarkistettavaksi.

Voisitko vaikka sinä kirjoitaa uudellen tuon kirjoitukseni niin saataisiin siitä puhtaaksikirjoitettu versio.

Katsos monella meistä on erilaisia rajoitteita. Aivan kohteliaisuus syistä käytän joskus avauksissani tekstinkäsittely ohjelmaa tällä kerralla en sitä tehnyt. Olen pahoillani.

Turust kirjoitti:

Tämä taas johtuu puutteelisesta äidinkielen osaamisesta ja käyttämästäni yksisormi järjestelmästä. Tuskinpa kirjoitustaitoni enää paranee. Olen jo siksi vanaha ja kurssini käynyt. Mikäli kirjoitan virallisen asiakirjan annan aina sen oikeinkirjoituksen viisaanpien tarkistettavaksi.

Voisitko vaikka sinä kirjoitaa uudellen tuon kirjoitukseni niin saataisiin siitä puhtaaksikirjoitettu versio.

Katsos monella meistä on erilaisia rajoitteita. Aivan kohteliaisuus syistä käytän joskus avauksissani tekstinkäsittely ohjelmaa tällä kerralla en sitä tehnyt. Olen pahoillani.

Lue lisää

hyvin sinä tuon tekstin tänne kirjotit. Minä teen enmmän kirjotusvihreitä, vaikka yritän olla kuinka tarkkana. Voitasiin sopia sellanenkin asia, että ihan nuin pieniin vihreisiin ei puututtaisi.

Verna kirjoitti:

hyvin sinä tuon tekstin tänne kirjotit. Minä teen enmmän kirjotusvihreitä, vaikka yritän olla kuinka tarkkana. Voitasiin sopia sellanenkin asia, että ihan nuin pieniin vihreisiin ei puututtaisi.

Lue lisää

olla häiriö. Mitenkään muuten ei ole mahdollista esimerkiksi a ja ä:n sekaantuminen, ne kun sijaitsevat aivan näppäimistön ääripäissä.

Sitten on eräitä sanoja jotka minun kielioppini mukaan kuuluu kirjoitaa omalla tavallani esimerkiksi Ameriikka- sana kirjoitetaan tilaanteesta riippuen yhdestä kolmeen i- kirjaimella, väitti tekstinkäsittelyohjelma mitä tahansa. On noita monia muitakin sanoja käytössäni joita ei kukaan oikolukija saa muuttaa.

Suomenkielen sanojen merkitys kyllä minulle on yllättävän selvä.

Mistä muuten johtuu, silloin kun lähettää viestiä tästä ruudusta, siinä tavallisesti näkee lukuisan joukon virheitä silloin kuin viestiä ei enää saa pysäytettyä?

Nuo paavin kuolemaan ja uuden paavin valintaan liittyvät seremoniat ovat minun mielestäni varsin kummallisia. Mormonienkin seremoniat ovat jotenkin helpommin ymmärrettäviä.

Ruumiin avausta paaville ei tehdä. Vasaralla päähän lyöminen lieneekin hyvä keino kuoleman varmistamiseksi.

Sitten on tuo kalmon nähtävilläpito kolmen päivän ajan, oli Vatikaanissa kuinka kuuma tahansa.

Johannes Paavali I ehti olla paavina vain komen päivän ajan. Silti 750 000 ihmistä oli jättämässä hänelle jäähyväiset. Tuollaisten ihmisjoukkojen kuljetus ja majoittaminen on monelle melkonen busines.

Paavali VI ruumis ei aikanan kestänyt elokuun hellettä, vaan hänen leukansa alkoi roikkua ja kasvot muutuivat laikulliseksi jo toisen vuorokauden aikana. Tämän johdosta Vatikaanin virkamiehet kokoontuivat tunnin välein pohdiskelemaan voidanko arkkua yhä pitää auki.

On siinä ruumiinpalvontaa kerrakseen. Liekköhän tuollainen peli läheskään Raamatun mukaista.

Kummallisia ovat nuo roomalaiset.

Turust kirjoitti:

olla häiriö. Mitenkään muuten ei ole mahdollista esimerkiksi a ja ä:n sekaantuminen, ne kun sijaitsevat aivan näppäimistön ääripäissä.

Sitten on eräitä sanoja jotka minun kielioppini mukaan kuuluu kirjoitaa omalla tavallani esimerkiksi Ameriikka- sana kirjoitetaan tilaanteesta riippuen yhdestä kolmeen i- kirjaimella, väitti tekstinkäsittelyohjelma mitä tahansa. On noita monia muitakin sanoja käytössäni joita ei kukaan oikolukija saa muuttaa.

Suomenkielen sanojen merkitys kyllä minulle on yllättävän selvä.

Mistä muuten johtuu, silloin kun lähettää viestiä tästä ruudusta, siinä tavallisesti näkee lukuisan joukon virheitä silloin kuin viestiä ei enää saa pysäytettyä?

Nuo paavin kuolemaan ja uuden paavin valintaan liittyvät seremoniat ovat minun mielestäni varsin kummallisia. Mormonienkin seremoniat ovat jotenkin helpommin ymmärrettäviä.

Ruumiin avausta paaville ei tehdä. Vasaralla päähän lyöminen lieneekin hyvä keino kuoleman varmistamiseksi.

Sitten on tuo kalmon nähtävilläpito kolmen päivän ajan, oli Vatikaanissa kuinka kuuma tahansa.

Johannes Paavali I ehti olla paavina vain komen päivän ajan. Silti 750 000 ihmistä oli jättämässä hänelle jäähyväiset. Tuollaisten ihmisjoukkojen kuljetus ja majoittaminen on monelle melkonen busines.

Paavali VI ruumis ei aikanan kestänyt elokuun hellettä, vaan hänen leukansa alkoi roikkua ja kasvot muutuivat laikulliseksi jo toisen vuorokauden aikana. Tämän johdosta Vatikaanin virkamiehet kokoontuivat tunnin välein pohdiskelemaan voidanko arkkua yhä pitää auki.

On siinä ruumiinpalvontaa kerrakseen. Liekköhän tuollainen peli läheskään Raamatun mukaista.

Kummallisia ovat nuo roomalaiset.

Lue lisää

aika hurjia ne seremoniat ja äänestyskäyttäytyminenkin sitten varsinaisessa konklaavissa. Periaatteessa ilmeisesti kenestä tahansa katolilaisesta miehestä voisi tulla paavi. Ymmärtääkseni kardinaalien osallistumista on viime aikoina rajoitettu, eli tietyn iän saavuttaneet kardinaalit (oliko se nyt yli 70 tai yli 80 ) eivät ole enää äänivaltaisia paavinvaalissa. Äänestystuloshan ilmoitetaan savumerkein, valkoinen savu kertoo että uusi paavi on valittu, musta että paavia ei ole vielä valittu.

Erilaiset salaliittoteoreetikot uskovat muuten että paavi Johannes Paavali I murhattiin mafian toimesta ja esimerkiksi Kummisetä III-elokuvahan viittaa hyvin voimakkaasti tähän teoriaan.

Nyt sitten vain "jännitetään" että kenestä aikanaan tulee uusi paavi ja kääntyykö Vatikaanin kirkkolaivan suunta mahdollisesti liberaalimpaan suuntaan vai jatkuuko matka kohti konservatiivisia arvoja.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

aika hurjia ne seremoniat ja äänestyskäyttäytyminenkin sitten varsinaisessa konklaavissa. Periaatteessa ilmeisesti kenestä tahansa katolilaisesta miehestä voisi tulla paavi. Ymmärtääkseni kardinaalien osallistumista on viime aikoina rajoitettu, eli tietyn iän saavuttaneet kardinaalit (oliko se nyt yli 70 tai yli 80 ) eivät ole enää äänivaltaisia paavinvaalissa. Äänestystuloshan ilmoitetaan savumerkein, valkoinen savu kertoo että uusi paavi on valittu, musta että paavia ei ole vielä valittu.

Erilaiset salaliittoteoreetikot uskovat muuten että paavi Johannes Paavali I murhattiin mafian toimesta ja esimerkiksi Kummisetä III-elokuvahan viittaa hyvin voimakkaasti tähän teoriaan.

Nyt sitten vain "jännitetään" että kenestä aikanaan tulee uusi paavi ja kääntyykö Vatikaanin kirkkolaivan suunta mahdollisesti liberaalimpaan suuntaan vai jatkuuko matka kohti konservatiivisia arvoja.

Lue lisää

suurtakaan vaaraa tulla valituksi paaviksi. Kyllä minua hävettäisi mädäntyä kuolleena kaikkien ihmisten katseltavana.

Noiden äänestyslipukkeiden kanssa noudatetaan äärimmäistä tarkkuutta. Mikäli liput eivät kaikilta osin stemmaa, äänestys hylätään ja liput poltetaan. Samoin tehdään jokaisen äänestuskierroksen jälkeen.

Polttaminen tapahtuu kappeliin vartavasten tehdyssä kamiinassa. Polttoon lisätään tarpeenmukaan mustaa tai valkoista savua aiheuttavaa kemikaliota. Äanestys liput siis poltetaan kaikissa tapauksissa.

Ainoa kirjallinen todiste kokouksesta on ääntenlaskijoina toimineiden kardinaalien tekemä yhteenveto joka suljetaan kirjekuoreen, sinetöidään ja annetaan lopulta valituksi tulleelle uudelle paaville.

Tällä kerralla on pelättävissä ettei paavia saada ollenkaan valittua, tämä puolestaan voi tietää katolisen kirkon loppua.

Tukalaa on jokatapauksessa kardinaalien elämä jos konklaavi kestää vaikkapa vain yhden vuoden, ilman tulosta. Mitä me voisimme asian hyväksi tehdä. Mailma kyllä sekoaa lopullisesti jos paavia ei saada kohtuullisessa ajassa välituksi.

On ne vaan tärkeitä nuo korkeat kirkolliset johtajat.

Nolo on tietysti sellainenkin tilanne jos valituksi tullut paavi lopullisessa tarkastuksessa osoittautuukin olevan nainen. Häpeällistä luulisi olevan kovin pienimunaisenkin olo tuossa tarkastuksessa.

Tiedätkö poltetaanko tuo valkonen savu vasta tuon sukupuolitarkastuksen jälkeen?

Turust kirjoitti:

suurtakaan vaaraa tulla valituksi paaviksi. Kyllä minua hävettäisi mädäntyä kuolleena kaikkien ihmisten katseltavana.

Noiden äänestyslipukkeiden kanssa noudatetaan äärimmäistä tarkkuutta. Mikäli liput eivät kaikilta osin stemmaa, äänestys hylätään ja liput poltetaan. Samoin tehdään jokaisen äänestuskierroksen jälkeen.

Polttaminen tapahtuu kappeliin vartavasten tehdyssä kamiinassa. Polttoon lisätään tarpeenmukaan mustaa tai valkoista savua aiheuttavaa kemikaliota. Äanestys liput siis poltetaan kaikissa tapauksissa.

Ainoa kirjallinen todiste kokouksesta on ääntenlaskijoina toimineiden kardinaalien tekemä yhteenveto joka suljetaan kirjekuoreen, sinetöidään ja annetaan lopulta valituksi tulleelle uudelle paaville.

Tällä kerralla on pelättävissä ettei paavia saada ollenkaan valittua, tämä puolestaan voi tietää katolisen kirkon loppua.

Tukalaa on jokatapauksessa kardinaalien elämä jos konklaavi kestää vaikkapa vain yhden vuoden, ilman tulosta. Mitä me voisimme asian hyväksi tehdä. Mailma kyllä sekoaa lopullisesti jos paavia ei saada kohtuullisessa ajassa välituksi.

On ne vaan tärkeitä nuo korkeat kirkolliset johtajat.

Nolo on tietysti sellainenkin tilanne jos valituksi tullut paavi lopullisessa tarkastuksessa osoittautuukin olevan nainen. Häpeällistä luulisi olevan kovin pienimunaisenkin olo tuossa tarkastuksessa.

Tiedätkö poltetaanko tuo valkonen savu vasta tuon sukupuolitarkastuksen jälkeen?

Lue lisää

Sekin korpeaa jos tarkastuksessa paavin pensselissä olla möllöttää herppes. Pitäisihän paavin toki pidättäytyä selipaatissa eipä sohia mihin tahansa pikkupoikien peräluukkuihin.

Paali kirjoitti:

Sekin korpeaa jos tarkastuksessa paavin pensselissä olla möllöttää herppes. Pitäisihän paavin toki pidättäytyä selipaatissa eipä sohia mihin tahansa pikkupoikien peräluukkuihin.

Lue lisää

tarkastus koskee ainoastaan sukupuolen toteamista. Valittavan paavin mahdollisista peräpukamista tai muista alapään vaivoista ei tehdä todellakaan minkäänlaisia merkintöjä asiakirjoihin.

Siis tarkastetaan ainoastaan tarpeelisten elinten olemassaolo.

Turust kirjoitti:

suurtakaan vaaraa tulla valituksi paaviksi. Kyllä minua hävettäisi mädäntyä kuolleena kaikkien ihmisten katseltavana.

Noiden äänestyslipukkeiden kanssa noudatetaan äärimmäistä tarkkuutta. Mikäli liput eivät kaikilta osin stemmaa, äänestys hylätään ja liput poltetaan. Samoin tehdään jokaisen äänestuskierroksen jälkeen.

Polttaminen tapahtuu kappeliin vartavasten tehdyssä kamiinassa. Polttoon lisätään tarpeenmukaan mustaa tai valkoista savua aiheuttavaa kemikaliota. Äanestys liput siis poltetaan kaikissa tapauksissa.

Ainoa kirjallinen todiste kokouksesta on ääntenlaskijoina toimineiden kardinaalien tekemä yhteenveto joka suljetaan kirjekuoreen, sinetöidään ja annetaan lopulta valituksi tulleelle uudelle paaville.

Tällä kerralla on pelättävissä ettei paavia saada ollenkaan valittua, tämä puolestaan voi tietää katolisen kirkon loppua.

Tukalaa on jokatapauksessa kardinaalien elämä jos konklaavi kestää vaikkapa vain yhden vuoden, ilman tulosta. Mitä me voisimme asian hyväksi tehdä. Mailma kyllä sekoaa lopullisesti jos paavia ei saada kohtuullisessa ajassa välituksi.

On ne vaan tärkeitä nuo korkeat kirkolliset johtajat.

Nolo on tietysti sellainenkin tilanne jos valituksi tullut paavi lopullisessa tarkastuksessa osoittautuukin olevan nainen. Häpeällistä luulisi olevan kovin pienimunaisenkin olo tuossa tarkastuksessa.

Tiedätkö poltetaanko tuo valkonen savu vasta tuon sukupuolitarkastuksen jälkeen?

Lue lisää

olisit lukenut jutun kunnolla, olisit huomannut tietyt rajoitteet konklaavin pituudelle.

Jerry Falwell kirjoitti:

olisit lukenut jutun kunnolla, olisit huomannut tietyt rajoitteet konklaavin pituudelle.

siihen asti kunnes paavi saadan valituksi. Lyhimmillään se päättyy ensimmäiseen vaaliin jos joku saa enemmän kuin kaksi kolmannesta yhteisistä äänistä. Vasta kahdentoista päivän jälkeen voidaan, siis voidaan sopia enemmistö sännöistä. Jos voidaan. Mikäli enemmistö säännöistä ei päästä sopimukseen konklaavi tietysti jatkuu.

Jerry Falwell kirjoitti:

olisit lukenut jutun kunnolla, olisit huomannut tietyt rajoitteet konklaavin pituudelle.

siihen asti kunnes paavi saadan valituksi. Lyhimmillään se päättyy ensimmäiseen vaaliin jos joku saa enemmän kuin kaksi kolmannesta yhteisistä äänistä. Vasta kahdentoista päivän jälkeen voidaan, siis voidaan sopia enemmistö sännöistä. Jos voidaan. Mikäli enemmistö säännöistä ei päästä sopimukseen konklaavi tietysti jatkuu.

Turust kirjoitti:

tarkastus koskee ainoastaan sukupuolen toteamista. Valittavan paavin mahdollisista peräpukamista tai muista alapään vaivoista ei tehdä todellakaan minkäänlaisia merkintöjä asiakirjoihin.

Siis tarkastetaan ainoastaan tarpeelisten elinten olemassaolo.

Lue lisää

Luulenpa että traditio palvelee ainoastaan katolisten kardinaalien piilohomoseksualistisia tarpeita... Voisihan sen sukupuolen nykyteknologialla muutenkin todeta.

Mopo kirjoitti:

Luulenpa että traditio palvelee ainoastaan katolisten kardinaalien piilohomoseksualistisia tarpeita... Voisihan sen sukupuolen nykyteknologialla muutenkin todeta.

todettu lisäätyvän yhteisöissä jossa ehkäisy on kielletty. En kuitenkaan olisi taipuvainen uskomaan tässä tapauksessa muuta kuin kysymyksessä on yksinkertaisesti vuosisatoja jatkunut perinne, joka otettiin sattuneesta syystä käyttöön 900 luvulla.

Turust kirjoitti:

todettu lisäätyvän yhteisöissä jossa ehkäisy on kielletty. En kuitenkaan olisi taipuvainen uskomaan tässä tapauksessa muuta kuin kysymyksessä on yksinkertaisesti vuosisatoja jatkunut perinne, joka otettiin sattuneesta syystä käyttöön 900 luvulla.

Lue lisää

todettu lisääntyvän myös talouksissa, joihin on johdettu sähkölankaa myöten internetti. En halua tällä kommentillani halveerata homoja enkä turkulaisia. Olen vain huomannut, että kummallinen uuden sivistyksen aalto on lähestynyt meitä ihmisiä juuri tämän median välityksellä.

Turust kirjoitti:

Tämä taas johtuu puutteelisesta äidinkielen osaamisesta ja käyttämästäni yksisormi järjestelmästä. Tuskinpa kirjoitustaitoni enää paranee. Olen jo siksi vanaha ja kurssini käynyt. Mikäli kirjoitan virallisen asiakirjan annan aina sen oikeinkirjoituksen viisaanpien tarkistettavaksi.

Voisitko vaikka sinä kirjoitaa uudellen tuon kirjoitukseni niin saataisiin siitä puhtaaksikirjoitettu versio.

Katsos monella meistä on erilaisia rajoitteita. Aivan kohteliaisuus syistä käytän joskus avauksissani tekstinkäsittely ohjelmaa tällä kerralla en sitä tehnyt. Olen pahoillani.

Lue lisää

on paljon kätevämpi kuin kymmensormijärjestelmä. Kymmensormijärjestelmällä voi tehdä samassa ajassa kymmenkertaisen määrän virheitä kuin yksisormijärjestelmällä.

Eikä kannata olla pahoillaan, vaikka paha saakin aina palkkansa - hyvä jos pääsee omilleen.

löytävän lukemastaan ainoastaan kirjoitusvirheitä, muun sisällön jäädesä huomiotta. Tunnettu asia on tuon Johanna paavin paljastuttua synnytyksen takia, niin Pyhässä Istuimessa otettiin käyttöön tuo tarkastusta varten tehty tuoli.

Mikäli paavi sattuu olemaan kovin pienimunainen arvokkaat kardinaalit joutuvat kumartumaan kovasti syvään voidakseen varmistaa havaintonsa jonka he kukin suullisesti ilmaisevat sanomalla accepto jonka kirjurit merkitsevät muistiin. Kardinaaleja tullee olemaan 135. Ellei merkinnät ja kardinaalien lukumäärä täsmää tarkistus tehdään uudellen jne. kunnes kaikki sadaan kohdalleen.

Kaikentietävä(?) tuntenee tarkemmin menettelyn kokonaisuuden. Minä olen hieman huono katolilainen mitä nyt pappisvirkani takia olen hieman joutunut pinnallisesti perehtymään muihinkin uskontoihin.

viittaa historialliseen legendaan, jonka mukaan eräässä vaiheessa paavien sukupuolielimet olisi tosiaan tarkastettu reikätuolin kautta (ei tosin enää pitkiin pitkiin aikoihin). On kuulemma jopa silminnäkijäkertomuksia tällaisista tarkastuksista että niitä olisi suoritettu paavin valinnan yhteydessä ( Aleksanteri VI:n kerrotaan ainakin joutuneen sellaisen "uhriksi", vaikka kaikki tiesivät että hänellä oli jo tuolloin useita lapsia ). Olenpa itse nähnyt valokuvankin tästä kuuluisasta tuolista (joka on ilmeisesti vessanpöntöksi rakennettu) ja väitetään että se olisi jossain roomalaisessa museossa esiteltävänä. Mutta ehdotonta varmuutta siitä, että näitä tarkastuksia on ihan oikeasti tehty eivätkä ne ole pelkkää ilkeä juoruilua, ei ole.

Näiden tarkastusten syy taas olisi eräs toinen historiallinen legenda, jonka mukaan eräässä vaiheessa paaviksi olisi todella vahingossa valittu nainen, joka paljastui hänen alkaessaan synnyttämään kesken paavin kulkueen. Tämä olisi tapahtunut 900-luvulla. Missään paavien luetteloissa ei mainita naispaavia eikä luetteloissa ole myöskään tällaisen paavin mentävää aukkoa. "Paavi Johanna" teoriaan uskovat ovat kuitenkin huomauttaneet, että ei olisi ensimmäinen kerta, kun kirkko on väärentänyt historiaa ja poistanut sieltä aineistoa, joka ei sitä miellytä ennen kirjapainotaidon keksimistä.

tehostaa uskonnollista opiskeluasi. En minä millään ehdi antamaan sinulle kaikkea tarpeellista opetusta vaikka Kaikentietävä(?) kyllä on erinomaisena apuna.

Hyvässä alussa sinä kuitenkin olet, sinusta tulee viellä melkoinen teologi. Kysele vaan rohkeasi olemme kumpikin lempeitä kirkonmiehiä.

Siunausta elämällesi.

Turust kirjoitti:

löytävän lukemastaan ainoastaan kirjoitusvirheitä, muun sisällön jäädesä huomiotta. Tunnettu asia on tuon Johanna paavin paljastuttua synnytyksen takia, niin Pyhässä Istuimessa otettiin käyttöön tuo tarkastusta varten tehty tuoli.

Mikäli paavi sattuu olemaan kovin pienimunainen arvokkaat kardinaalit joutuvat kumartumaan kovasti syvään voidakseen varmistaa havaintonsa jonka he kukin suullisesti ilmaisevat sanomalla accepto jonka kirjurit merkitsevät muistiin. Kardinaaleja tullee olemaan 135. Ellei merkinnät ja kardinaalien lukumäärä täsmää tarkistus tehdään uudellen jne. kunnes kaikki sadaan kohdalleen.

Kaikentietävä(?) tuntenee tarkemmin menettelyn kokonaisuuden. Minä olen hieman huono katolilainen mitä nyt pappisvirkani takia olen hieman joutunut pinnallisesti perehtymään muihinkin uskontoihin.

Lue lisää

Mitä tapahtui naispaaville? Polttivatko katoliset roviolla?

Mopo kirjoitti:

Mitä tapahtui naispaaville? Polttivatko katoliset roviolla?

että onko paavi Johannaa edes ollut olemassa. Kuitenkin jossain legendassa kerrotaan, että raivostunut väkijoukko olisi kivittänyt paavin ja lapsen kuoliaaksi, toisissa taas että Saatana saapui lentävän vuohen hahmossa ja noukki sekä Johannan että lapsen mukaansa Helvettiin (Johanna oli tietysti noita, koska oli kyennyt huijaamaan niin monta kirkonmiestä). Jossain legendassa taas kerrotaan, että Johanna kuoli synnytykseen, mutta lapsi jäi henkiin ja tuli aikanaan itsekin kirkon palvelukseen nousten lopulta paaviksi asti (näinhän tämän tyylisissä tarinoissa käy aina).

Itse veikkaisin että jos Johanna on ollut olemassa, niin vaihtoehto A on varmasti kaikkein lähimpänä totuutta.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

että onko paavi Johannaa edes ollut olemassa. Kuitenkin jossain legendassa kerrotaan, että raivostunut väkijoukko olisi kivittänyt paavin ja lapsen kuoliaaksi, toisissa taas että Saatana saapui lentävän vuohen hahmossa ja noukki sekä Johannan että lapsen mukaansa Helvettiin (Johanna oli tietysti noita, koska oli kyennyt huijaamaan niin monta kirkonmiestä). Jossain legendassa taas kerrotaan, että Johanna kuoli synnytykseen, mutta lapsi jäi henkiin ja tuli aikanaan itsekin kirkon palvelukseen nousten lopulta paaviksi asti (näinhän tämän tyylisissä tarinoissa käy aina).

Itse veikkaisin että jos Johanna on ollut olemassa, niin vaihtoehto A on varmasti kaikkein lähimpänä totuutta.

Lue lisää

Sellasia ne uskovaiset hihhulit on.

Mopo kirjoitti:

Sellasia ne uskovaiset hihhulit on.

tavalliset hihhulit kovin hanakoita yleensä olla noihin tappohommiin. Minulle ainakin piisaa aivan pelkkä hihhulointi.

Kyllähän tuo naispaavi asia on yritetty vaieta po. kirkon toimeta kuoliaaksi. Tämä kuitenkin on ainoa tosiasiallinen syy miksi katolinen kirkko ei hyväksy naisia varsinaisiksi sananjulistajiksi. Lähetystyöhön josta ei voi päästä paaviksi naiset kyllä kelpaavat.

Turust kirjoitti:

tehostaa uskonnollista opiskeluasi. En minä millään ehdi antamaan sinulle kaikkea tarpeellista opetusta vaikka Kaikentietävä(?) kyllä on erinomaisena apuna.

Hyvässä alussa sinä kuitenkin olet, sinusta tulee viellä melkoinen teologi. Kysele vaan rohkeasi olemme kumpikin lempeitä kirkonmiehiä.

Siunausta elämällesi.

Lue lisää

mutta kysymyshän oli lähinnä siitä, oliko tuossa "Hesarin" jutussa maininta Paavin pallien tarkastamisesta?
Vai lisäsitkö sen itse katsaukseesi jota epäilen?
Voisin tietysti tarkistaa asian itsekkin, mutta en nyt viitsi penkoa enää vanhaa lehteä esille.

.pp. kirjoitti:

mutta kysymyshän oli lähinnä siitä, oliko tuossa "Hesarin" jutussa maininta Paavin pallien tarkastamisesta?
Vai lisäsitkö sen itse katsaukseesi jota epäilen?
Voisin tietysti tarkistaa asian itsekkin, mutta en nyt viitsi penkoa enää vanhaa lehteä esille.

Lue lisää

oikeastaan vain heräte avaukselleni, kyllä me kirkonmiehet tunnemme muutoinkin melkoisesti katolisen kirkon historiaa. Mainittu tarkastus otettiin käyttöön 900 luvulla.

Siitä ei kirkon ulkopuolisilla ole tietoa onko naispuolisia yrittäjiä löydetty tuon yhden ilmitulleen tapauksen lisäksi. Tuo konklaaviksi nimitetty paavin valintatilaisuus on äärimmäisen suljettu jopa kaikki äänestys liput poltetaan.

Luulisin ettei suhteelisen iäkkäät kardinaalit kovin mielellään tuohon tarkasti valvotuun toimitukseen osallistu. Traditio mikä traditio. Katolisen kirkon traditioista ei yleensä ole ollenkaan mahdollista luopua.

Turust kirjoitti:

oikeastaan vain heräte avaukselleni, kyllä me kirkonmiehet tunnemme muutoinkin melkoisesti katolisen kirkon historiaa. Mainittu tarkastus otettiin käyttöön 900 luvulla.

Siitä ei kirkon ulkopuolisilla ole tietoa onko naispuolisia yrittäjiä löydetty tuon yhden ilmitulleen tapauksen lisäksi. Tuo konklaaviksi nimitetty paavin valintatilaisuus on äärimmäisen suljettu jopa kaikki äänestys liput poltetaan.

Luulisin ettei suhteelisen iäkkäät kardinaalit kovin mielellään tuohon tarkasti valvotuun toimitukseen osallistu. Traditio mikä traditio. Katolisen kirkon traditioista ei yleensä ole ollenkaan mahdollista luopua.

Lue lisää

ymmärtänyt niin, että noita toimituksia ei ole tehty enää pitkiin aikoihin jos niitä on todella edes koskaan tehty (entisaikanakin osattiin valehdella). Minun täytyy käydä etsimässä kirjastosta uudelleen se kirja, josta tuosta aikanaan luin ja tarkistaa sieltä.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

ymmärtänyt niin, että noita toimituksia ei ole tehty enää pitkiin aikoihin jos niitä on todella edes koskaan tehty (entisaikanakin osattiin valehdella). Minun täytyy käydä etsimässä kirjastosta uudelleen se kirja, josta tuosta aikanaan luin ja tarkistaa sieltä.

Lue lisää

käytössä ja voi kaikintavoin hyvin. Kirjastosta tuskin löytyy todellista tietoa asiasta, on se siksi suljettu tilaisuus.

Mikäli tutkimme kaiken mailman kirjallisuuden, löytynee sellainenkin tieto ettei koko paavia ole olemassakaan. Luulisin itseni olevan tässä asiassa luotettava lähde. Minä olen tietoni saanut lähteestä, joka tavallisesti on osoittautunut lopulta aina oikeaksi.

Tietysti sinun on nuorempana pappina aina hyvä tarkistaa tietosi. Ettet esimerkiksi rippikoululapsille mene puhumaan täysin päättömiä.

Todellakin luulen ettei tästä asiasta ole kunnollista kirjallisuutta lukuunottamatta kirkkohistoriaan liittyviä gradu- ja väitöskirja töitä jossa on yleensä hyvät kirjallisuus viiteet. Tässä nimenomaisessa tapauksessa viitteet muistaakseni kohdentuvat latinan kieliseen kirjallisuuteen.

Turust kirjoitti:

käytössä ja voi kaikintavoin hyvin. Kirjastosta tuskin löytyy todellista tietoa asiasta, on se siksi suljettu tilaisuus.

Mikäli tutkimme kaiken mailman kirjallisuuden, löytynee sellainenkin tieto ettei koko paavia ole olemassakaan. Luulisin itseni olevan tässä asiassa luotettava lähde. Minä olen tietoni saanut lähteestä, joka tavallisesti on osoittautunut lopulta aina oikeaksi.

Tietysti sinun on nuorempana pappina aina hyvä tarkistaa tietosi. Ettet esimerkiksi rippikoululapsille mene puhumaan täysin päättömiä.

Todellakin luulen ettei tästä asiasta ole kunnollista kirjallisuutta lukuunottamatta kirkkohistoriaan liittyviä gradu- ja väitöskirja töitä jossa on yleensä hyvät kirjallisuus viiteet. Tässä nimenomaisessa tapauksessa viitteet muistaakseni kohdentuvat latinan kieliseen kirjallisuuteen.

Lue lisää

Melko ylimalkaisesti olen tätä piii---iitkää keskustelua seurannut, ja siksipä kysynkin oletteko käsitelleet tätä asiaa: tutkittiinko ensi sijassa sitä, oliko paavi nainen vai sitä, oliko hän mahdollisesti kastroitu? Saako katolinen pappi olla kastroitu?

Hertta kirjoitti:

Melko ylimalkaisesti olen tätä piii---iitkää keskustelua seurannut, ja siksipä kysynkin oletteko käsitelleet tätä asiaa: tutkittiinko ensi sijassa sitä, oliko paavi nainen vai sitä, oliko hän mahdollisesti kastroitu? Saako katolinen pappi olla kastroitu?

Lue lisää

puhtaasti sukupuolen tarkistus. Terveen ihmisen kehoon kohdistuviin muutoksiin kirkko suhtautuu yleensä kielteisesti. Kivekset toki voidaan poistaa esimerkiksi kivessyöpä- ja muidenkin vakavien sairauksien johdosta.

Minulla ei ole tiedossa miten menetellään jos tulevalta paavilta on jouduttu poistamaan sekä penis, että kivekset. Todennäköisesti se aiheuttaa tarkastusta varten joitakin erityistoimenpiteitä. Tuskin kuitenkaan estää valintaa paaviksi mikäli poisto toimenpiteet on tehty terveydellisistä syistä.

Assosioinnin kyky vaan on harvinainen ns. sivistyksestä riippumatta. Pääosin sivistyksemme kuitenkin perustuu erilaisiin tietolähteisiin tässä tapauksessa Helsingin Sannomien kuukausiliiteeseen. Avarakatseisuus lienee kaiken sivistyksen tärkeinpiä elementtejä. Läheskään kaikki eivät tätä sivistyksen osaa opi. Olkoon kuinka komeat tohtorin tutkinnot tahansa.

Minusta tuo paavia koskeva asiakokonaisuus on huomattavan mielenkiintoinen, jonka me suomalaiset huonosti tunnemme. Kerroppa sinä enemmänkin kun asia näyttää olevan sinulle kovasti tuttu.

Olet mahdollisesti katolinen ??

Keskustellaanko kirkon sisällä koskaan minkäänlaisista uudistuksista ? Paavin julkiset esiintymiset ovat jo kauan saaneet empatiaan taipuvaisen ateistin tuntemaan sääliä.

Voiko olla mitään järjellistä syytä siihen että eläkeikää ja ei oteta käyttöön myös paavien suhteen ?

Farfar kirjoitti:

Olet mahdollisesti katolinen ??

Keskustellaanko kirkon sisällä koskaan minkäänlaisista uudistuksista ? Paavin julkiset esiintymiset ovat jo kauan saaneet empatiaan taipuvaisen ateistin tuntemaan sääliä.

Voiko olla mitään järjellistä syytä siihen että eläkeikää ja ei oteta käyttöön myös paavien suhteen ?

Lue lisää

pitäisi olla miettimisen paikka. Nykyinen paavi on jo pitkään ollut liikutakyvytön. Hän on kokonaan avustajiensa (kantajien) varassa, halusipa hän välttämättömille inhimillisille tarpeilleen, tai minne muualle tahansa.

Hänen toinen silmänsä on umpeutunut ja hän käyttää kuulolaitetta. Katolinen kirkko sanoo hänen olevan Jeesuksen vikaari, pietarin avainten haltija sekä ensimmäinen ihmisten joukossa.

On siinä taas pohdiskeltavaa tavalliselle syntiselle.

Farfar kirjoitti:

Olet mahdollisesti katolinen ??

Keskustellaanko kirkon sisällä koskaan minkäänlaisista uudistuksista ? Paavin julkiset esiintymiset ovat jo kauan saaneet empatiaan taipuvaisen ateistin tuntemaan sääliä.

Voiko olla mitään järjellistä syytä siihen että eläkeikää ja ei oteta käyttöön myös paavien suhteen ?

Lue lisää

ehdottomasti torjunut ajatuksen siitä, että jäisi eläkkeelle ja kukaan kardinaali tuskin haluaa jäädä historiaan miehenä, joka pakotti Kristuksen edustajan eläkkeelle. Varsinkin kun se todennäköisesti todella vaatisi pakottamista, paavi kun ei kerta kaikkiaan halua jättää tehtäväänsä, vaikka sen hoitaminen on varmasti erittäin raskasta myös hänelle itselleen. Ja kaikesta siitä kritiikistä huolimatta mitä paavi Johannes Paavali II on saanut osakseen, hän on myös edelleen hyvin rakastettu paavi.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

ehdottomasti torjunut ajatuksen siitä, että jäisi eläkkeelle ja kukaan kardinaali tuskin haluaa jäädä historiaan miehenä, joka pakotti Kristuksen edustajan eläkkeelle. Varsinkin kun se todennäköisesti todella vaatisi pakottamista, paavi kun ei kerta kaikkiaan halua jättää tehtäväänsä, vaikka sen hoitaminen on varmasti erittäin raskasta myös hänelle itselleen. Ja kaikesta siitä kritiikistä huolimatta mitä paavi Johannes Paavali II on saanut osakseen, hän on myös edelleen hyvin rakastettu paavi.

Lue lisää

käyttäytyminen tunnetaan sosiaalialoilla. Monia vanhuksia on vaikea saada hoitoon puhumattakaan vanhainkodeista. Luulisi nyky-yhteiskunnalla olevan jonkinlainen vastuu.

Olihan tuo suuri uudistus kun valintaan nyt voivat osallistua ainoastaan alle 80 vuotiaat kardinaalit. Paavihan itse nuo valitsijansa on pääosin nimittänyt. Nykynen paavi nimitti vielä hiljattain muistaakseni yli 30 kardinaalia.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

ehdottomasti torjunut ajatuksen siitä, että jäisi eläkkeelle ja kukaan kardinaali tuskin haluaa jäädä historiaan miehenä, joka pakotti Kristuksen edustajan eläkkeelle. Varsinkin kun se todennäköisesti todella vaatisi pakottamista, paavi kun ei kerta kaikkiaan halua jättää tehtäväänsä, vaikka sen hoitaminen on varmasti erittäin raskasta myös hänelle itselleen. Ja kaikesta siitä kritiikistä huolimatta mitä paavi Johannes Paavali II on saanut osakseen, hän on myös edelleen hyvin rakastettu paavi.

Lue lisää

>> Ja kaikesta siitä kritiikistä huolimatta mitä paavi Johannes Paavali II on saanut osakseen, hän on myös edelleen hyvin rakastettu paavi. >>

Rakkautta on niin monenlaista, mielestäni jopa tuntemani sääli on ainakin sukua sellaiselle.

>> ..kukaan kardinaali tuskin haluaa jäädä historiaan miehenä, joka pakotti Kristuksen edustajan eläkkeelle. >>

Tiedän kyllä että nykyisen paavin osalta eläkkeelle pääsy on myöhäistä. On aika muuttaa sääntöjä seuraavaa paavia ajatellen. Jos ei ehdokas virkaa halua uusilla ehdoilla niin ei ole pakko, kyllä joku vapaaehtoinen löytyy vaikka otettaisiin käyttöön eläkeikäkin.

Kardinaalien on turha pullikoida. Jos he katsovat kykenevänsä valitsemaan 'Kristukselle edustajan' pitää heidän myös pystyä päättämään inhimillisemmistä työehdoista. Jos eivät pysty yhteen, eivät pysty toiseenkaan.

Farfar kirjoitti:

>> Ja kaikesta siitä kritiikistä huolimatta mitä paavi Johannes Paavali II on saanut osakseen, hän on myös edelleen hyvin rakastettu paavi. >>

Rakkautta on niin monenlaista, mielestäni jopa tuntemani sääli on ainakin sukua sellaiselle.

>> ..kukaan kardinaali tuskin haluaa jäädä historiaan miehenä, joka pakotti Kristuksen edustajan eläkkeelle. >>

Tiedän kyllä että nykyisen paavin osalta eläkkeelle pääsy on myöhäistä. On aika muuttaa sääntöjä seuraavaa paavia ajatellen. Jos ei ehdokas virkaa halua uusilla ehdoilla niin ei ole pakko, kyllä joku vapaaehtoinen löytyy vaikka otettaisiin käyttöön eläkeikäkin.

Kardinaalien on turha pullikoida. Jos he katsovat kykenevänsä valitsemaan 'Kristukselle edustajan' pitää heidän myös pystyä päättämään inhimillisemmistä työehdoista. Jos eivät pysty yhteen, eivät pysty toiseenkaan.

Lue lisää

sitten varmaan politiikka mukaan. Uskoisin että nykyinen paavi on lähimpine avustajineen pyrkinyt pitämään huolen siitä, että hänen seuraajansakin tulisi jatkamaan sillä linjalla, jolla paavi nykyisin on. Eli nykyinen Vatikaanihan on konservatiivinen ja on palauttanut suurimmaksi osaksi keskusjohtoisen järjestelmän, jossa paavi on ylin käskijä.

Ainoa keino varmistaa oman linjan jatkuminen on tietysti huolehtia siitä, että mahdollisimman moni kardinaali jakaa paavinsa ajatukset ja huolehtia siitä että uudet valitut kardinaalit ovat niin ikään samalla linjalla eli konservatiiveja. Näin ollen uudistuksia tuskin tehdään, koska todennäköisesti konservatiivit kardinaalit valitsevat konservatiivisen paavin ja katolisessa kirkossa aloitteen uudistusten tekemiseen on lähdettävä paavilta.

Tietysti kaikki on mahdollista. Paavi Pius XII oli erittäin vanhoillinen, oikea vanhan ajan kirkkoruhtinas ja hänen seuraajakseen valittiin 77-vuotias paavi Johannes XXIII ylimenokauden-paaviksi, kunnes "oikea paavi" voitaisiin valita jatkamaan Piuksen työtä. Mutta kuinkas ollakaan, tämä paavi kutsui koolle Vatikaanin II kirkolliskokouksen, joka uudisti merkittävästi kirkkoa ja tietyllä tavalla siirsi sen 1900-luvulle.

Turust kirjoitti:

Assosioinnin kyky vaan on harvinainen ns. sivistyksestä riippumatta. Pääosin sivistyksemme kuitenkin perustuu erilaisiin tietolähteisiin tässä tapauksessa Helsingin Sannomien kuukausiliiteeseen. Avarakatseisuus lienee kaiken sivistyksen tärkeinpiä elementtejä. Läheskään kaikki eivät tätä sivistyksen osaa opi. Olkoon kuinka komeat tohtorin tutkinnot tahansa.

Minusta tuo paavia koskeva asiakokonaisuus on huomattavan mielenkiintoinen, jonka me suomalaiset huonosti tunnemme. Kerroppa sinä enemmänkin kun asia näyttää olevan sinulle kovasti tuttu.

Lue lisää

"Minusta tuo paavia koskeva asiakokonaisuus on huomattavan mielenkiintoinen, jonka me suomalaiset huonosti tunnemme. Kerroppa sinä enemmänkin kun asia näyttää olevan sinulle kovasti tuttu."

Ettäkö ryhtyisin keskustelupalstalla kertomaan Paavin Istuimen instituutioon liittyviä yksityiskohtia. Sitäkö tosiaan tarkoitit?

TIEDONJANOISILLE SUOSITTELEN KIRJASTOLAITOSTA.

Isä kirjoitti:

"Minusta tuo paavia koskeva asiakokonaisuus on huomattavan mielenkiintoinen, jonka me suomalaiset huonosti tunnemme. Kerroppa sinä enemmänkin kun asia näyttää olevan sinulle kovasti tuttu."

Ettäkö ryhtyisin keskustelupalstalla kertomaan Paavin Istuimen instituutioon liittyviä yksityiskohtia. Sitäkö tosiaan tarkoitit?

TIEDONJANOISILLE SUOSITTELEN KIRJASTOLAITOSTA.

Lue lisää

että paitsi sivistyksessä, myös tiedoissa löytyy.

Minä olen kovasti vastaanottavainen tiedolle, tietysti vähäisen ymmärrykseni asettamissa rajoissa. Vatikaanin kirjastoon minulla tuskin on pääsyä.

Nimimerkki: Kirjastossa käynyt.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

sitten varmaan politiikka mukaan. Uskoisin että nykyinen paavi on lähimpine avustajineen pyrkinyt pitämään huolen siitä, että hänen seuraajansakin tulisi jatkamaan sillä linjalla, jolla paavi nykyisin on. Eli nykyinen Vatikaanihan on konservatiivinen ja on palauttanut suurimmaksi osaksi keskusjohtoisen järjestelmän, jossa paavi on ylin käskijä.

Ainoa keino varmistaa oman linjan jatkuminen on tietysti huolehtia siitä, että mahdollisimman moni kardinaali jakaa paavinsa ajatukset ja huolehtia siitä että uudet valitut kardinaalit ovat niin ikään samalla linjalla eli konservatiiveja. Näin ollen uudistuksia tuskin tehdään, koska todennäköisesti konservatiivit kardinaalit valitsevat konservatiivisen paavin ja katolisessa kirkossa aloitteen uudistusten tekemiseen on lähdettävä paavilta.

Tietysti kaikki on mahdollista. Paavi Pius XII oli erittäin vanhoillinen, oikea vanhan ajan kirkkoruhtinas ja hänen seuraajakseen valittiin 77-vuotias paavi Johannes XXIII ylimenokauden-paaviksi, kunnes "oikea paavi" voitaisiin valita jatkamaan Piuksen työtä. Mutta kuinkas ollakaan, tämä paavi kutsui koolle Vatikaanin II kirkolliskokouksen, joka uudisti merkittävästi kirkkoa ja tietyllä tavalla siirsi sen 1900-luvulle.

Lue lisää

Jos uudistukset eivät Vatikaanissa muuten onnistu, niin seuraavan Lutherin ilmaantumista ei tarvitse kauan odotella.

Uskonpuhdistukset taas ovat politiikkaa jos mikä. Toivottavasti seuraava ei johda 30-vuotiseen sotaan niinkuin edellinen.
GWB'stä kannattaisi tehdä kardinaali jo nyt, ei se kuitenkaan malta olla sekaantumatta siihenkään kapinaan.

Turust kirjoitti:

että paitsi sivistyksessä, myös tiedoissa löytyy.

Minä olen kovasti vastaanottavainen tiedolle, tietysti vähäisen ymmärrykseni asettamissa rajoissa. Vatikaanin kirjastoon minulla tuskin on pääsyä.

Nimimerkki: Kirjastossa käynyt.

Lue lisää

Kyllä sinä halutessasi pääset Vatikaanin kirjastoon. Mutta mikä on kielitaitosi. Sinne asti ei kannata mennä lukemaan suomenkielisiä kirjoja, joita toki löytyy.

Sinulle olisi myös eduksi jos et paljastaisi muille itseironiaa, jota tunnut harrastavan.

Onko nimimerkki käynyt kirjastossa yhden vai useamman kerran.

Farfar kirjoitti:

Jos uudistukset eivät Vatikaanissa muuten onnistu, niin seuraavan Lutherin ilmaantumista ei tarvitse kauan odotella.

Uskonpuhdistukset taas ovat politiikkaa jos mikä. Toivottavasti seuraava ei johda 30-vuotiseen sotaan niinkuin edellinen.
GWB'stä kannattaisi tehdä kardinaali jo nyt, ei se kuitenkaan malta olla sekaantumatta siihenkään kapinaan.

Lue lisää

että katolinen kirkko on paavijohtoinen järjestelmä. Kirkossa on kyllä aina ollut köydenvetoa siitä kuka on ylin käskijä, onko se paavi (papalismi) vai kirkolliskokous (konsiliarismi). Jos ylintä valtaa pitäisi konsiili, niin totta kai kardinaalit voisivat määrätä paaville eläkeiän ja varmaan määräisivätkin.

Nykyisin kirkko on kuitenkin melko lujasti papalismin kannalla (vaikka Vatikaani II pyrkikin palauttamaan valtaa konsiilille). Papalismin voitto tuli 1800-luvulla, kun julistettiin oppi paavin erehtymättömyydestä. Näin ollen kardinaalit eivät voi periaatteessa tehdä mitään aloitteita ilman paavin myötävaikutusta.

Isä kirjoitti:

Kyllä sinä halutessasi pääset Vatikaanin kirjastoon. Mutta mikä on kielitaitosi. Sinne asti ei kannata mennä lukemaan suomenkielisiä kirjoja, joita toki löytyy.

Sinulle olisi myös eduksi jos et paljastaisi muille itseironiaa, jota tunnut harrastavan.

Onko nimimerkki käynyt kirjastossa yhden vai useamman kerran.

Lue lisää

ei nyt aivan suoraa kävellä. Parhaillaan siellä tekee yksi suomalainen tutkija tutkimus- ja opinnäyte työtään. Läheskään kaikki aineistot eivät ole ulkopuolisten saavutettavissa. Taannoin Vatikaani piti mm. osaa qumramin kääröistä 12 vuotta hallussaan, antamatta niitä muiden tutkijoiden käyttöön.

Pitäisi ehkäpä edelleen, ellei löydöt olisi olleet poikkeuksellisen tarkasti luetteloituja.

Kyllähän me kirkonmiehet yleesä hieman kieliä osaame. Itseironia lienee niitä lähimmäisille vähemmän haitallisia huumorin lajeja. Vai oletko päivastaista mieltä?

Minä annan katoliselle kirkolle suuren kunnian siitä, että se ylläpitää suuren määrän historiallisia rakennuksia. Johonkin kohtuulliseen rajaan asti myös traditiot ovat arvokkaita ja sinänsä ylläpidon arvoisia.

Se, että joku asettuu tai asetetaan ensimmäiseksi ihmisten joukossa, Jeesuksen vikaariksi ja Pietarin avainten haltijaksi ei minulla olevaan uskon vakaumukseen kuitenkaan mahdu. Tämä on asia jolle en minä mitään mahda se on minua korkeamman kädessä.

Kovin mielelläni en myöskään lähde eri uskontoja järjestelemään paremmuusjärjestykseen. Tämä keskustelu tässä suhteessa on ajautunut sivuraiteille. Tarkoitukseni oli saada aikaan keskustelu paavin lähestyvästä kuolemasta, uuden paavin valinnasta ja niihin liittyvistä valtavista traditoista ja eri seremonioista. Miksi kieltäydyt antamasta mielipidettäsi tai mahdollisesti minun tietoani parempaa tietoasi tähän avaukseni perusasiaan?

Ei minulla tässä suhteessa juurikaan ole itseironiaa. Kyllä katolinen kirkko on siksi valtava historiallinen instannssi, ettei siitä taida kenelläkään olla lähimainkaan täydellistä tietoa. Näin minä tavallisena syntisenä luulen.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

että katolinen kirkko on paavijohtoinen järjestelmä. Kirkossa on kyllä aina ollut köydenvetoa siitä kuka on ylin käskijä, onko se paavi (papalismi) vai kirkolliskokous (konsiliarismi). Jos ylintä valtaa pitäisi konsiili, niin totta kai kardinaalit voisivat määrätä paaville eläkeiän ja varmaan määräisivätkin.

Nykyisin kirkko on kuitenkin melko lujasti papalismin kannalla (vaikka Vatikaani II pyrkikin palauttamaan valtaa konsiilille). Papalismin voitto tuli 1800-luvulla, kun julistettiin oppi paavin erehtymättömyydestä. Näin ollen kardinaalit eivät voi periaatteessa tehdä mitään aloitteita ilman paavin myötävaikutusta.

Lue lisää

kardinaalien olevan paavin nimittämiä. Paavilla yksinään on aivan ehdoton päätösvalta. Ilman paavia konsiili on voimaton. Konsiili on melko puhtaasti valmisteleva hallinnon elin. Muutosten täytyy lähteä itsestään paavista. Tietysti aivan ulkopuolisillakin on painostamisen kautta jonkinlainen vaikutus. Kyllä tällaisia palstojakin seurataan ehkä enemmän kuin yleensä luulemme. Kehittyneillä hakujärjestelmillä näitä on suhteelisen helppo tutkia. Massojen mielipiteet ovat aina kiinostaneet hallitsijoita.

Parhaillaan on kovasti esillä ehkäisyyn liittyvät kysymykset jossa paavi todennäköisesti ja toivottavasti joutuu taipumaan. Itse toivoisin ettei tuleva paavi lukitsisi itseään heti kautensa alussa asiaa koskevaan kielteiseen asenteeseen. Pitkään jatkunut pappien selipaatti joka osaltaan on kierouttanut asioita tullee myöskin puretuksi.

Ainahan on mahdollista, että kirkon sisältä löytyy voimakkaita persoonia jotka tavalla tai toisella kykenevät vaikuttamaan kirkon sisällä.

Helppoa se ei kuitenkaan ole. Lutheruskin on edelleen paavin pannassa.

Turust kirjoitti:

kardinaalien olevan paavin nimittämiä. Paavilla yksinään on aivan ehdoton päätösvalta. Ilman paavia konsiili on voimaton. Konsiili on melko puhtaasti valmisteleva hallinnon elin. Muutosten täytyy lähteä itsestään paavista. Tietysti aivan ulkopuolisillakin on painostamisen kautta jonkinlainen vaikutus. Kyllä tällaisia palstojakin seurataan ehkä enemmän kuin yleensä luulemme. Kehittyneillä hakujärjestelmillä näitä on suhteelisen helppo tutkia. Massojen mielipiteet ovat aina kiinostaneet hallitsijoita.

Parhaillaan on kovasti esillä ehkäisyyn liittyvät kysymykset jossa paavi todennäköisesti ja toivottavasti joutuu taipumaan. Itse toivoisin ettei tuleva paavi lukitsisi itseään heti kautensa alussa asiaa koskevaan kielteiseen asenteeseen. Pitkään jatkunut pappien selipaatti joka osaltaan on kierouttanut asioita tullee myöskin puretuksi.

Ainahan on mahdollista, että kirkon sisältä löytyy voimakkaita persoonia jotka tavalla tai toisella kykenevät vaikuttamaan kirkon sisällä.

Helppoa se ei kuitenkaan ole. Lutheruskin on edelleen paavin pannassa.

Lue lisää

onkin aika mielenkiintoinen aihe myös. Uskonopin kongregaation johtaja ja paavi Johannes Paavali II:n kakkosmies kardinaali Joseph Ratzinger on sanonut, ettei pannaa ole tarve kumota, koska kaikki kirkosta erottamiset ym. paavin tuomiot pätevät vain tässä ajallisessa maailmassa, toisin sanottuna niillä ei ole mitään vaikutusta itse Jumalaan. Siis Lutherkin voi olla tällä hetkellä Taivaassa, vaikka hänet kirkon kiroukseen julistettiinkin. Tämän kannanhan myös nimimerkki Ignatius on kertonut.

Toisaalta kirkko on rehabilinoinut monia muita menneisyydessä kirkon hampaisiin joutuneita, esimerkiksi Galileo Galilein. Miksi jos sillä ei kerta ole merkitystä? Ja jos sillä todella ei ole merkitystä, niin miksei samaa elettä voitaisi tehdä myös Lutherille, ihan vain kirkkojemme välien parantamiseksi?

kaikentietävä(?) kirjoitti:

onkin aika mielenkiintoinen aihe myös. Uskonopin kongregaation johtaja ja paavi Johannes Paavali II:n kakkosmies kardinaali Joseph Ratzinger on sanonut, ettei pannaa ole tarve kumota, koska kaikki kirkosta erottamiset ym. paavin tuomiot pätevät vain tässä ajallisessa maailmassa, toisin sanottuna niillä ei ole mitään vaikutusta itse Jumalaan. Siis Lutherkin voi olla tällä hetkellä Taivaassa, vaikka hänet kirkon kiroukseen julistettiinkin. Tämän kannanhan myös nimimerkki Ignatius on kertonut.

Toisaalta kirkko on rehabilinoinut monia muita menneisyydessä kirkon hampaisiin joutuneita, esimerkiksi Galileo Galilein. Miksi jos sillä ei kerta ole merkitystä? Ja jos sillä todella ei ole merkitystä, niin miksei samaa elettä voitaisi tehdä myös Lutherille, ihan vain kirkkojemme välien parantamiseksi?

Lue lisää

iski. Ei pitäisi pröystäillä hienoilla sanoilla, kun en näköjään osaa niitä kirjoittaa:

Sana siis on rehabilitonoinut.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

iski. Ei pitäisi pröystäillä hienoilla sanoilla, kun en näköjään osaa niitä kirjoittaa:

Sana siis on rehabilitonoinut.

Rehabilitonoinut ?? Vatikaani ilmoitti että ei Galileo väärässä ollut kun väitti maan kiertävän aurinkoa.
Jos ilmoitus olisi tullut 400v aikaisemmin olisi sillä saattanut olla jotain merkitystäkin. Sama juttu Lutherin pannan kanssa. Kun ei ole poistettu tähän mennessä niin antaa olla, jos ei asianomainen itse ilmesty kyselemään kunniansa perään.

Löytyy kai noita todellisiakin ongelmia aivan riittävästi ilman iänikuisien hölmöyksien tonkimista.

Farfar kirjoitti:

Rehabilitonoinut ?? Vatikaani ilmoitti että ei Galileo väärässä ollut kun väitti maan kiertävän aurinkoa.
Jos ilmoitus olisi tullut 400v aikaisemmin olisi sillä saattanut olla jotain merkitystäkin. Sama juttu Lutherin pannan kanssa. Kun ei ole poistettu tähän mennessä niin antaa olla, jos ei asianomainen itse ilmesty kyselemään kunniansa perään.

Löytyy kai noita todellisiakin ongelmia aivan riittävästi ilman iänikuisien hölmöyksien tonkimista.

Lue lisää

tuohon Galileon mielipiteen oikeaksi tunnustamiseen liittyi myös hyvin voimakkaasti se, että Galileon mainekin palautettiin. Hänethän todella tuomittiin ja pistettiin kotiarestiin (tosin ei häntä ilmeisesti kirkon kiroukseen julistettu ) ja kirkkohan olisi todella voinut antaa asian olla. Nyt kirkko kuitenkin on tunnustanut, että se oli väärässä ja että Galileo tuomittiin väärin perustein eikä häntä olisi näin ollen saanut myöskään tuomita, siksi tuon termin käyttö, joskin aika pahasti myöhässä.

Se että Lutherin mainetta ei ole palautettu, viittaa vähän siihen suuntaan, että ekumenia, kaikista kauniista puheista huolimatta, ei ole kuitenkaan vieläkään kovin varteenotettavassa asemassa, koska ei voida myöntää että toisen kirkon perustajan kohtelussa saatettiin myös mennä liiallisuuksiin. Kyse olisi siis ennenkaikkea symbolisesta eleestä, jolla osoitettaisiin, että vanhoja riitaisuuksia ei enää muistella, siksi Kirkkojen maailmanneuvostossa asiasta on muutaman kerran puhuttu.

Sitä paitsi meidän kirkonmiesten, minun ja Turkulaisen, perusluonteeseen kuuluu voimakas kiinnostus iänikuisten hölmöyksien tonkimiseen. Se että käskee meitä lopettamaan sen on vähän kuin käskisi kalan hengittää ilmaa.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

tuohon Galileon mielipiteen oikeaksi tunnustamiseen liittyi myös hyvin voimakkaasti se, että Galileon mainekin palautettiin. Hänethän todella tuomittiin ja pistettiin kotiarestiin (tosin ei häntä ilmeisesti kirkon kiroukseen julistettu ) ja kirkkohan olisi todella voinut antaa asian olla. Nyt kirkko kuitenkin on tunnustanut, että se oli väärässä ja että Galileo tuomittiin väärin perustein eikä häntä olisi näin ollen saanut myöskään tuomita, siksi tuon termin käyttö, joskin aika pahasti myöhässä.

Se että Lutherin mainetta ei ole palautettu, viittaa vähän siihen suuntaan, että ekumenia, kaikista kauniista puheista huolimatta, ei ole kuitenkaan vieläkään kovin varteenotettavassa asemassa, koska ei voida myöntää että toisen kirkon perustajan kohtelussa saatettiin myös mennä liiallisuuksiin. Kyse olisi siis ennenkaikkea symbolisesta eleestä, jolla osoitettaisiin, että vanhoja riitaisuuksia ei enää muistella, siksi Kirkkojen maailmanneuvostossa asiasta on muutaman kerran puhuttu.

Sitä paitsi meidän kirkonmiesten, minun ja Turkulaisen, perusluonteeseen kuuluu voimakas kiinnostus iänikuisten hölmöyksien tonkimiseen. Se että käskee meitä lopettamaan sen on vähän kuin käskisi kalan hengittää ilmaa.

Lue lisää

"kalan hengittää ilmaa maalla."

Tietysti on olemassa myös keuhkokaloja, jotka kuulemani mukaan voivat ajoittain elellä myös maan päällä, mutta minä puhun nyt suomalaisista ahvenista.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

onkin aika mielenkiintoinen aihe myös. Uskonopin kongregaation johtaja ja paavi Johannes Paavali II:n kakkosmies kardinaali Joseph Ratzinger on sanonut, ettei pannaa ole tarve kumota, koska kaikki kirkosta erottamiset ym. paavin tuomiot pätevät vain tässä ajallisessa maailmassa, toisin sanottuna niillä ei ole mitään vaikutusta itse Jumalaan. Siis Lutherkin voi olla tällä hetkellä Taivaassa, vaikka hänet kirkon kiroukseen julistettiinkin. Tämän kannanhan myös nimimerkki Ignatius on kertonut.

Toisaalta kirkko on rehabilinoinut monia muita menneisyydessä kirkon hampaisiin joutuneita, esimerkiksi Galileo Galilein. Miksi jos sillä ei kerta ole merkitystä? Ja jos sillä todella ei ole merkitystä, niin miksei samaa elettä voitaisi tehdä myös Lutherille, ihan vain kirkkojemme välien parantamiseksi?

Lue lisää

julistamisella tai alimpaan helvettiin kiroamisella (Tolstoi) kirkko itse kumoaa omat oppinsa.

Miten voi ottaa vakavasti instituutiot jotka eivät itse noudata omia oppejaan?

Näilläkin kirkon pannaan julistetuilla tai alimpiin helvetteihin kirotuilla ihmisillä on omaisia jotka ovat saattaneet ottaa moiset toimenpiteet hyvinkin vakavasti.

Ja ainakin Tolstoin omaiset ovat pyytäneet kirouksen poistamista. Vaikea ymmärtää symbolistisestikaan kirkon näkökulmaa koko asiaan.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

tuohon Galileon mielipiteen oikeaksi tunnustamiseen liittyi myös hyvin voimakkaasti se, että Galileon mainekin palautettiin. Hänethän todella tuomittiin ja pistettiin kotiarestiin (tosin ei häntä ilmeisesti kirkon kiroukseen julistettu ) ja kirkkohan olisi todella voinut antaa asian olla. Nyt kirkko kuitenkin on tunnustanut, että se oli väärässä ja että Galileo tuomittiin väärin perustein eikä häntä olisi näin ollen saanut myöskään tuomita, siksi tuon termin käyttö, joskin aika pahasti myöhässä.

Se että Lutherin mainetta ei ole palautettu, viittaa vähän siihen suuntaan, että ekumenia, kaikista kauniista puheista huolimatta, ei ole kuitenkaan vieläkään kovin varteenotettavassa asemassa, koska ei voida myöntää että toisen kirkon perustajan kohtelussa saatettiin myös mennä liiallisuuksiin. Kyse olisi siis ennenkaikkea symbolisesta eleestä, jolla osoitettaisiin, että vanhoja riitaisuuksia ei enää muistella, siksi Kirkkojen maailmanneuvostossa asiasta on muutaman kerran puhuttu.

Sitä paitsi meidän kirkonmiesten, minun ja Turkulaisen, perusluonteeseen kuuluu voimakas kiinnostus iänikuisten hölmöyksien tonkimiseen. Se että käskee meitä lopettamaan sen on vähän kuin käskisi kalan hengittää ilmaa.

Lue lisää

Galileon maine palautettiin vapauttamalla hänet kotiarestista lähes 400 v kuolemansa jälkeen ?? Kai nyt sentään huomaat itsekkin miten absurdilta tuo kuulostaa ?
Ei Galileon maine enää pitkiin aikoihin ole kirkkojen mielipiteistä kiinni ollut, vaikka kieltämättä juuri Vatikaani hänestä julkkiksen tekikin. Jos kirkko haluaa väittää maata litteäksi niin siitä vaan, enkä näe syytä suosionosoituksiin vaikka nykyinen paavi tunnustaakin että se on pyöreä.

Lutherin panna kuulostaa hyvin samantapaiselta hommalta, mutta koska hän on kirkonmiehiä itsekkin, ei maallisella järjellä tietenkään ole mitään virkaa hänestä puhuttaessa.

>> Sitä paitsi meidän kirkonmiesten, minun ja Turkulaisen, perusluonteeseen kuuluu voimakas kiinnostus iänikuisten hölmöyksien tonkimiseen. >>

Eipä tunnu maailma kovin nopeasti paranevan ajankohtaisemmillakaan keskusteluilla. Niinkuin edesmennyt äitini tapasi sanoa: Tonkikaa pois vaan, ettepähän ole muualla pahojanne tekemässä sinäkään aikana.

kaikentietävä(?) kirjoitti:

"kalan hengittää ilmaa maalla."

Tietysti on olemassa myös keuhkokaloja, jotka kuulemani mukaan voivat ajoittain elellä myös maan päällä, mutta minä puhun nyt suomalaisista ahvenista.

Lue lisää

"minä puhun nyt suomalaisista ahvenista"! :) et sentään puhu silakoista tai muikuista?
mistähän johtunee "meidän jengin" kiinnostus kaloihin?

Turust kirjoitti:

ei nyt aivan suoraa kävellä. Parhaillaan siellä tekee yksi suomalainen tutkija tutkimus- ja opinnäyte työtään. Läheskään kaikki aineistot eivät ole ulkopuolisten saavutettavissa. Taannoin Vatikaani piti mm. osaa qumramin kääröistä 12 vuotta hallussaan, antamatta niitä muiden tutkijoiden käyttöön.

Pitäisi ehkäpä edelleen, ellei löydöt olisi olleet poikkeuksellisen tarkasti luetteloituja.

Kyllähän me kirkonmiehet yleesä hieman kieliä osaame. Itseironia lienee niitä lähimmäisille vähemmän haitallisia huumorin lajeja. Vai oletko päivastaista mieltä?

Minä annan katoliselle kirkolle suuren kunnian siitä, että se ylläpitää suuren määrän historiallisia rakennuksia. Johonkin kohtuulliseen rajaan asti myös traditiot ovat arvokkaita ja sinänsä ylläpidon arvoisia.

Se, että joku asettuu tai asetetaan ensimmäiseksi ihmisten joukossa, Jeesuksen vikaariksi ja Pietarin avainten haltijaksi ei minulla olevaan uskon vakaumukseen kuitenkaan mahdu. Tämä on asia jolle en minä mitään mahda se on minua korkeamman kädessä.

Kovin mielelläni en myöskään lähde eri uskontoja järjestelemään paremmuusjärjestykseen. Tämä keskustelu tässä suhteessa on ajautunut sivuraiteille. Tarkoitukseni oli saada aikaan keskustelu paavin lähestyvästä kuolemasta, uuden paavin valinnasta ja niihin liittyvistä valtavista traditoista ja eri seremonioista. Miksi kieltäydyt antamasta mielipidettäsi tai mahdollisesti minun tietoani parempaa tietoasi tähän avaukseni perusasiaan?

Ei minulla tässä suhteessa juurikaan ole itseironiaa. Kyllä katolinen kirkko on siksi valtava historiallinen instannssi, ettei siitä taida kenelläkään olla lähimainkaan täydellistä tietoa. Näin minä tavallisena syntisenä luulen.

Lue lisää

TIETOA VOIN JAKAA, EN YMMÄRTÄMYSTÄ.

Ensimmäiset varmat tiedot paavin arkiston olemassaolosta ovat 400- luvulta, jolloin siihen sisältyivät Leo I:n (440-461) regestit (poliptica). Paavillista arkistoa on säilytetty ainakin 600-luvulta alkaen Lateraanissa, paavien residenssipalatsissa. Se pysyi pääasiallisena arkistotilana 1200- luvulle asti.


Vatikaanin arkiston asiakirjoja on myöhemmin siirretty maasta ja paikasta toiseen. Kirkkovaltion myrskyisän historian aikana paavit ovat yrittäneet suojella arvokkaita asiakirjoja hajauttamalla tietoja useampaan paikkaan. Arkisto on silti joutunut hävityksen ja ryöstöjen kohteeksi. Osa paavin asiakirjoista on siirtojen jälkeen palautettu alkuperäiseen yhteyteensä, mutta paljon asiakirjoja on jäänyt sille tielleen. Näin Vatikaanin arkiston vanhin osa on fragmentaarinen, mutta sellaisenaankin tutkimukselle erittäin arvokas.

Arvokkaimpia paavinistuimen asiakirjoja on säilytetty levottomina aikoina mm. Pietarin basilikassa (nykyisen Pietarinkirkon edeltäjässä) 900- luvulla, Palatinus-kukkulan juurella Tituksen riemukaaren viereisessä tornissa (Turrisi Chartularia) 1000-luvulla ja myöhemmin Soracte-vuorella sijainneessa S. Silvestron luostarissa. Investituurariidan aikana arkistot alkoivat hajaantua ja asiakirjat hävitä. Roomassa vielä 1100-luvun lopulla tallessa olleita regestejä aina 400-luvulta alkaen ei ole säilynyt nykypäivään. Asiakirjojen hävikkiin oli muitakin syitä, mm. asiakirjojen (erit. papyrusten) hauras rakenne, puutteelliset säilytystilat ja välinpitämättömyys.

Arkisto uudistettiin Innocentius III:n aikana (paavina vuodesta 1198 alkaen).Asiakirjoja säilytettiin Pietarin basilikan lähistöön kuurialle rakennetuissa palatseissa. Arkistoon sisältyi jo tuohon aikaan valtakirjoja papyruksella ja pergamenteilla. Innocentius III:n aikaiset regestit ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Hänen edeltäjiensä regestejä saattoi tuhoutua Lateraanin basilikan tulipalossa 1300-luvun alussa tai arkiston siirtojen yhteydessä.

Kirkkovaltion arkistoa jouduttiin siirtämään jälleen paikasta toiseen 1300- luvun levottomina alkuvuosina. Kun Bonifacius VIII vuonna 1303 joutui verivihollisensa Sciarra Colonnan vangiksi Anagnissa, oli hänellä mukanaan arkistonsa, josta ainakin osa tuli silloin ryöstetyksi. Benedictus XI (1303-1304) siirrätti arkiston seuraavana vuonna Perugiaan. Clemens V muutti paavinistuimen Avignoniin ja kuljetutti Etelä-Ranskaan kahden lähimmän edeltäjänsä regestit. Suurin osa arkistoa jäi Perugiaan, josta asiakirjat siirrettiin pian läheiseen Assisiin, kuuluisan fransiskaaniluostarin yläkirkkoon. Luostarin kätköt säilyivät melko hyvin, vaikka ghibelliinit vuonna 1319 valloittivat ja ryöstivät Assisin kaupungin pitäen sitä hallussaan muutaman vuoden.

Kun ilmeni, ettei paavillisille kalleuksille, joihin arkistokin luettiin, löytynyt Italiasta turvallista säilytyspaikkaa, päätettiin ne siirtää Avignoniin vuonna 1339. Tuolloin laaditun siirtoluettelon ja 30 vuotta myöhemmin tehdyn inventaarion perusteella on voitu todeta, että useimmat silloin tallella olleet, 1300-lukua vanhemmat regestit ovat säilyneet nykypäivään. Sen sijaan 1200-lukua vanhempia regestejä ei luetteloissa mainita.

Paavinistuimen siirryttyä Avignonista Roomaan jäi suurin osa paavillista arkistoa edelleen Ranskaan. Arkistoa palautettiin kyllä Roomaan, mutta pienissä erissä ja hyvin pitkän ajan kuluessa, viimeinen osa vasta vuonna 1784. Kuljetusten yhteydessä asiakirjoja oli hävinnyt.

Sixtus IV (1471-1484) erotti kirjaston ja arkiston toisistaan ja jakoi arkiston kahtia: diplomaattinen osa arkistoa sijoitettiin Vatikaanin lähellä sijaitsevan, mahtavan Castel Sant-Angelon etulinnoitukseen, muu osa jäi Vatikaaniin, josta oli tullut paavin asunto Avignonista paluun jälkeen. (Etulinnoituksessa säilytetyt asiakirjat palautettiin Vatikaaniin vasta vuonna 1798).

Useat paavit harrastivat arkiston kehittämistä 1400-luvulla, erityisesti Sixtus IV, jonka mielenkiinto kohdistui erityisesti Vatikaanin kirjastoon. Hänet mainitaankin Vatikaanin kirjaston perustajana.

Kun Roomaa hävitettiin vuonna 1527 ja espanjalaiset joukot ryöstivät basilikat ja useat luostarit, oli paavi Clemens VII joutunut pakenemaan Castel Sant-Angeloon. Etulinnoitus kesti hyökkäykset ja niin säilyivät sinne siirretyt osat paavillista arkistoa. Vatikaaniin jätetyt asiakirjatkin säilyivät ilmeisesti suuremmilta hävityksiltä. Muualla Roomassa arkistot kärsivät suuria vahinkoja.

1500-luvulla arkiston kehitykseen vaikuttivat erityisesti Pius IV ja hänen seuraajansa Pius V. Viimeksi mainittu määräsi apulaisensa etsimään kirjojen kauppiailta ja sitojilta, rummuntekijöiltä yms. kateissa olleita pergamenttiasiakirjoja. Pergamenttia käytettiin näet materiaalina moniin arkielämän tarkoituksiin. Paavi epäili usean vanhemman arkistonhoitajan langenneen kiusaukseen myydä hallussaan olleita pergamenttiasiakirjoja. Ei ole tiedossa, tuottiko etsiskely tuloksia.

PAAVIN YLEISARKISTOHANKE
Jo Pius IV oli suunnitellut suuren pontifikaalisen yleisarkiston perustamista kokoamalla siihen eri tahoilla säilytetyt paavilliset erikoisarkistot. Hän lähetti syyskuussa 1565 kirjelmän katolisen kirkon organisaatioille ja asiamiehille kaikkialle maailmaan kehotuksella edesauttaa jäljennösten toimittamisessa Vatikaanin paavilliseen arkistoon. Pius IV:n suunnitelma ei ehtinyt alkua pidemmälle, kun hän yllättäen kuoli vuonna 1565.

Katolisen kirkon yleisarkistohankkeen pani alulle Paulus V Borghes (1605- 1621), jota pidetään nykyisen Vatikaanin arkiston varsinaisena perustajana. Arkistojen kokoamisen lisäksi häntä arvostetaan sen vuoksi, että hän järjesti vuonna 1611 yleisarkistolle omat arkistotilat. Hän oli hiljattain tutustunut Castel Sant-Angelon arkistotiloihin ja järkyttynyt siellä nähdessään hiirien ja pölyn aiheuttamat vauriot arvokkaissa asiakirjoissa.

Paulus V:n rakennuttamat arkistotilat sijaitsivat lähellä Salone Sistinoa (Sixtus IV:n mukaan) Vatikaanin kirjaston yhteydessä. Arkistotilat käsittivät kolme huonetta, jotka olivat juuri vapautuneet kirjastolta. Nämä huoneet kalustettiin mittojen mukaan tehdyillä kaapistoilla, joita koristivat Borghese-suvun vaakunat. Holvatut välikatot olivat täynnä freskoja, jotka kuvasivat eurooppalaisten hallitsijoiden lahjoituksia katoliselle kirkolle. Kaapistot täyttyivät vuosien 1612-1614 kuluessa asiakirjoilla, jotka ovat siitä lähtien muodostaneet Vatikaanin Salaisen arkiston ytimen. Nyttemmin näitä kolmea arkistohuonetta kutsutaan nimellä piano nobile.Keväällä 2001 ne olivat osa Vatikaanin museoiden yleisiä tiloja ja niissä esiteltiinarkiston kokoelmiin kuuluvia asiakirjoja sekä myyntiartikkeleita (julkaisuja, asiakirja- ja sinettijäljennöksiä).

Paulus V:n määrämä prefekti Michele Longino laati arkiston ensimmäisen inventaarioluettelon, joka on pari sataa vuotta myöhemmin (v. 1887) julkaistu painosta.

ARKISTO ITSENÄISEKSI
Vasta Urban VIII:n aikana (1623-1644) Vatikaanin arkisto itsenäistyi kirjaston helmoista. Paavi määräsi vuonna 1630 sekä arkistolle että kirjastolle erillisen johto-organisaation.

Arkiston kokoelmien kasvaessa se tarvitsi lisätilaa, joita osoitettiin sille kolmen em. arkistohuoneen yläpuolelta.Paavien jatkuvana huolena näyttää olleen asiakirjojen huolimaton käsittely ja säilytys, jopa suoranaiset asiakirjavarkaudet. Näistä todistavat määräykset, joiden tarkoituksena oli saada varastetut asiakirjat takaisin Vatikaanin arkistoon.

Kardinaali Chamberlain Giovanni Battista Spinola laati 30.9.1704 paavin puolesta määräyksen, jonka sisältö on paljon puhuva:

...määräämme ja vaadimme kaikkia kirjakauppiaita, ruokatavarakauppiaita, kultaseppiä, paperikauppiaita, maalareita, paperiarkkien omistajia, kirjonta- ammattilaisia, lasimaalaareita ja muita käsityöläisiä ilmoittamaan kahdeksan päivän kuluessa Castel Sant-Angelon arkiston tai Vatikaanin arkiston esimiehelle kirjoista ja asiakirjoista, jotka kuuluvat em. arkistoihin. Em. käsityöläisten on ehdottomasti kielletty hävittämästä tai vahingoittamasta millään verukkeilla mainittuja kirjoja ja asiakirjoja sekä myymästä niitä tahi käyttämästä niitä kirjojen sidontaan tai mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen .

Käytännössä Vatikaanin arkiston keskeiset osat yhdistettiin vasta vuonna 1798, kun vallankumouksen laineet löivät jo Roomaan saakka: Castel Sant-Angelon kokoelmat siirrettiin turvaan Vatikaaniin. Napoleon I:n joukot tunkeutuivat Roomaan vuonna 1798. Saman vuoden lopulla vaati hiljattain julistetun Rooman tasavallan presidentti Vaatikaanin arkiston päällikköä luovuttamaan hänelle kaikki asiakirjojen kulta- ja hopeasinetit. Napolilaiset joukot valtasivat kuitenkin jo seuraavana päivänä Rooman ja niin pelastuivat Vatikaanin sinetit sekä itse asiakirjat.

NAPOLEONIN VAATIMUKSET ARKISTON SIIRROSTA PARIISIIN
Napoleon oli päättänyt perustaa Pariisiin suuren yleisarkiston, johon oli määrä koota kaikkien valloitettujen maiden historian päälähteet. Vuonna 1810 hän määräsi Rooman arkistot luovutettavaksi Pariisiin. Samanlaisen määräyksen olivat jo saaneet useat saksalaiset, alankomaalaiset ja espanjalaiset arkistot.Vatikaanin arkisto matkasi jälleen kerran Ranskaan, tosin tällä kertaa laivalastina. Onnettomuudeksi osa laivoista joutui haaksirikkoon ja asiakirjoja hävisi. Arkisto koki kovia muutenkin: kuljetuksesta vastanneet kenraalit käyttivät oman käden oikeutta. Asiakirjoja myytiin makulatuuriksi ja muihin tarkoituksiin.

Napoleonin kukistuttua Vatikaanin arkisto palautettiin Roomaan vuosien 1815-1817 kuluessa. Ranskalaiset eivät kuitenkaan halunneet palauttaa kaikkia Ranskaa koskevia asiakirjoja paaville. Niinpä esim. osa tärkeää Nunziatura di Francia -kokoelmaa jäi Pariisiin. Vatikaanin arkiston päällikkö sai kerättyä (ostettua) osan arkistonsa asiakirjoista (yht. noin 700 nidettä) pariisilaisilta ryytikauppiailta ja muilta tahoilta.

Pius IX:n aikana (1846-1878) ja Rooman miehityksen 1860 jälkeen Italian hallitus takavarikoi osan apostolien neuvoston (apostolic chamber) arkistoa, jota oli säilytetty Palazzo Salvatin suojissa. Tässä ei ollut kylliksi; arkiston asiakirjoja revittiin hajalle. Niiden kunnostaminen oli myöhemmin hyvin työläs ja vaikea tehtävä.

Toinen maailmansota ei aiheuttanut vahinkoja Vaatikaanissa säilytetyille arkistoille. Arkiston ja kirjaston arvokkaimpia kokoelmia sijoitettiin ilmapommitusten varalta turvallisempiin tiloihin, mutta pommituksia ei tullut. Vatikaanin diplomaattisista suhteista vastaavat solmivat Saksan suurlähettilään kanssa sopimuksen varotoimenpiteistä, joiden tarkoituksena oli suojata kaikkein suurimmassa vaarassa olleet katolisen kirkon arkistot Italiassa. Kirkon arvokkaimpia ja tärkeimpiä asiakirjoja evakuoitiin useista Italian kaupungeista Vatikaanin alueelle. Eri puolilla Italiaa monet kirkonarkistot kärsivät pommituksista. Paavin Ferraran- lähetystön arkisto kärsi pahimmat vauriot.

Vatikaanin Salaisen arkiston ja Italian arkistojen toisen maailmansodan aikaisista turvatoimista ja vahingoista kerrotaan raportissa, jonka laativat sodan jälkeen kaikkien tuntema arkistonjohtaja Hilary Jenkinson ja majuri H. E. Bell.

Toisen maailmansodan jälkeen Vatikaanin Salaisen arkiston käyttöön on hankittu useissa vaiheissa runsaasti lisätilaa. Arkisto on kasvanut merkittäväksi myös aineiston määrältään.

Kaikki Vatikaanin kirkkovaltion ja katolisen kirkon organisaatiot eivät ole luovuttaneet vanhoja asiakirjojaan Vatikaanin arkistoon, vaikka tämä on ollut tavoitteena paavi Paavali V:n päivistä alkaen. Tällaisia organisaatioita ovat mm. useat kongregaatiot (esim. De Propaganda Fide). Vatikaanin kirjasto säilyttää kokoelmissaan myös asiakirja- aineistoa, joka oikeastaan kuuluisi Vatikaanin arkistoon. Osa kirkkovaltion hallinnollisista asiakirjoista säilytetään yhä Archivio di Stato di Romassa. Sitä paitsi Ranskan Kansallisarkistossa säilytetään edelleen osaa Napoleonin aikanaan Vatikaanista takavarikoimia asiakirjoja, joita Ranska ei halunnut palauttaa.

ARKISTON VARHAINEN TUTKIMUSKÄYTTÖ
Vatikaanin arkistoa oli jossain määrin käytetty tutkimuksíin Napoleonin ajan Pariisissa. Arkiston siirto Vatikaaniin merkitsi jälleen sen sulkemista tutkijoilta. Pääsy arkistoon oli vain sen hoitajilla ja muutamilla korkeilla kirkollisilla arvohenkilöillä. Arkistonhoitajaa, joka päästäisi arkistotilaan luvattomia henkilöitä, samoin kuin niitä ulkopuolisia, jotka tunkeutuisivat sinne luvatta, uhkasi auttamatta paavin pannaan julistus.

Pääsy arkistoon ja asiakirjojen käytettäväksi saaminen olivat aikanaan eri asia. Hovit ja erityisesti suositut yksityiset tutkijat saattoivat tilata Vatikaanin arkistosta asiakirjajäljennöksiä, mutta varsinaiselle tutkimukselle arkiston noudattama byrokratia muodostui melkoiseksi esteeksi. Pannauhkaa saatettiin kiertää niin, että arkiston prefekti antoi harkintansa mukaan yksityisille tutkijoille asiakirjoja käytettäväksi arkiston viereisessä työhuoneessa. (Ainoastaan norjalaisen historiantutkijan P. A. Munchin arvellaan joskus päässeen itse arkistohuoneisiin.) Tätä kiertotietä käyttäen olivat eräät arkiston ulkopuoliset henkilöt voineet jo 1500-luvun lopulta alkaen toimittaa julkisuuteen kiinnostavia asiakirjoja. Osa julkisuuteen tulleista asiakirjoista oli itse asiassa Vatikaanin arkistonhoitajien valitsemia ja kopioimia. Näin osoittautuu yleinen käsitys Vatikaanin arkiston luoksepääsemättömyydestä hieman liioitelluksi.

ENSIMMÄISET TUTKIJAT POHJOISMAISTA
Niiden tutkijoiden joukossa, jotka olivat voineet käyttää Vatikaanin arkiston asiakirjoja ennen arkiston avaamista tutkimukselle vuonna 1880, oli myös muutama pohjoismaalainen: mm. norjalainen historiantutkija P. A. Munch, ruotsalainen Ahlqvist (hänen kokoelmansa ovat Ruotsin Valtionarkistossa) ja suomalaiset Fredrik Cygnaeus ja Taavi Hahl.

Kustaa III:n taideintendentti Carl Fredrik Fredenheim, turkulaisen professorin ja piispa K. F. Mennanderin poika, esitti vuonna 1782 Ruotsin Italiassa olevan asiamiehen, kuparipiirtäjä Francesco Piranesin kautta pyynnön paavi Pius VI:lle saada Vatikaanin arkistosta asiakirjakopioita. Paavi suostui pyyntöön ja Fredenheim sai asiakirjakopiot seuraavan vuoden aikana. Osa kopioista toimitettiin Turkuun vuonna 1784.

Fredenheim lähti vuonna 1787 pitkälle ulkomaanmatkalle perehtyäkseen Italian muinaisjäännöksiin ja taideaarteisiin. Hän sai luvan suorittaa kaivauksia Rooman forumilla. Nämä olivatkin ensimmäisiä tieteellisiin tarkoituksiin ja tieteellisin menetelmin suoritettuja kaivauksia alueella! Millainen kunnia suomalaiselle arkeologialle! Kaivausprojektien luonne on silti muuttunut hänen ajoistaan. Kuulostaa kolkolta tieto, että Fredenheim rahoitti "vanhan tavan mukaisesti" kaivauksensa myymällä löytämänsä tiilet ja marmorinkappaleet. Vain piirtokirjoitukset hän säilytti.

Fredenheim hankki vuonna 1788 itselleen audienssin Pius VI:n luo ja sai tältä suostumuksen hankkia arkistosta lisää Ruotsia koskevaa materiaalia Tukholmaan. Vatikaanin arkisto luovutti hänelle yhteensä 324 asiakirjajäljennöstä. Fredenheim lahjoitti nämä Turun akatemialle ja antoi samalla niiden julkaisuoikeuden H. G. Porthanille. Porthan oli ensimmäinen pohjoismainen tutkija, joka julkaisi Vatikaanin arkistosta saatuihin kopioihin perustuvia lähdejulkaisuja.

Porthanin lähdejulkaisut ilmestyivät vuosina 1796-1801 nimellä Ad recensionem Bullarii Romano-Sveogothici, a. Nobil. A Celse editam, Accesio.Niihin sisältyi viisi erityisesti Suomea koskevaa asiakirjaa.

Fredenheimin jäljennöskokoelmaan liittyy onneton episodi. Turun palossa vuonna 1827 jäljennöskokoelma tuhoutui, mutta onneksi niistä oli tehty täydelliset jäljennökset Ruotsin Vitterhets Historie och Antiquitetsakademille.

Norjalainen historiantutkija P. A. Munch keräsi 1860-luvulla Vatikaanissa asiakirjajäljennöksiä Norjan, Tanskan ja Ruotsin historiankirjoitusta varten. Munch kuoli vuonna 1863, mutta ennätti kerätä huomattavia lisiä pohjoismaiden historian siihenastiseen lähteistöön. Hän kiinnitti ensimmäisenä huomiota asiakirjasarjoihin, jotka olivat olleet siihen asti miltei tuntemattomia: supliikit ja kameraaliset asiakirjat. Munchin julkaisemassa teoksessa Pavelige Nuntiers Regnskabs- og Dagbøger 1282-1334 on tietoja Suomen historiastakin. Myös Munchin jäljennekokoelmaa kohtasi onnettomuus: osa Vatikaanista Tukholmaan lähetetyistä kopioista hävisi niitä kuljettavan laivan kärsittyä haaksirikon.

Fredrik Cygnaeus kokosi vuosina 1845-1846 tietoja Vatikaanin arkistosta Pohjoismaiden 1500-1600 -lukujen historiasta. Cygnaeuksen hankkimia asiakirjajäljennöksiä säilytettiin sittemmin Helsingin yliopiston kirjastossa.

Maisteri Taavi Hahl keräsi vuonna 1879 Vatikaanin arkistosta tietoja väitöskirjaansa varten. Hän kuoli yllättäen vuonna 1880 ennen kuin ehti hyödyntää keräämiään tietoja. Hahlin hankkimia asiakirjakopioita säilytetään Suomen Historiallisen Seuran arkistossa.

VATIKAANIN ARKISTON AVAAMINEN TUTKIJOILLE 1880
Vatikaanin arkiston avaamista tutkimukselle oli pidetty toivottavana ja tärkeänä, mutta kaikki yritykset olivat kaatuneet paavien järkähtämättömään asenteeseen. Arkiston avautumiseen liittyy mielenkiintoinen episodi. Saksalainen historiantutkija, jesuiittapater Augustin Theiner oli määrätty vuonna 1855 arkiston prefektiksi. Hän piti elämäntehtävänään edesauttaa tutkimustyötä julkaisemalla Salaisen arkiston tärkeimpiä historiallisia asiakirjoja (mm. Schweden und seine Stellung zum heiligen Stuhl, 1838). Norjalaisen P. A. Munchin arkistotutkimusten on arveltu onnistuneen nimenomaan prefekti Theinerin suosiollisella myötävaikutuksella. Theiner maksoi kovan hinnan aktiivisesta tutkijapalvelustaan ja liberaalisesta teologisesta suuntauksestaan: paavi Pius IX erotti hänet arkistonhoitajan virasta.

Leo XIII ryhtyi heti paaviksi tultuaan vuonna 1878 toimenpiteisiin Vatikaanin arkiston avaamiseksi tutkijoiden käyttöön. Vuonna 1880 paavi teki päätöksen arkiston avaamisesta. Tammikuusta 1881 alkaen tutkijat saattoivat työskennellä arkiston yhteydessä olevissa työhuoneissa ja läpikäydä korvaamattoman arvokkaita arkistolähteitä.

Vatikaanin arkiston avautumista seurasi eri maiden historiallisten opistojen ja tiedeakatemioiden perustaminen Roomaan. Ensimmäisten joukossa olivat Ranska (Scuola Francese), Saksa (Instituto Storico Germanico), Itävalta (Instituto Austriaco di Cultura) ja Belgia (Accademia Belga). Monet maat lähettivät erityisiä lähetystöjä määräajoiksi tutkimaan Vatikaanin arkistoa (mm. Sveitsi, Portugali, Puola, Kanada ja Japani).

SUOMALAISTUTKIJOITA 1890-LUVULTA ALKAEN
Suomalaisista tutkijoista 1800-luvun lopulta voidaan mainita ylitirehtööri Werner Tawastjerna, joka tutki vuonna 1897 Vatikaanin arkiston keskiaikaisia asiakirjoja ja hankki yli 20 kopiota Suomea koskevista asiakirjoista. Tawastjerna julkaisi kopiot Historiallisen Arkiston XV osassa vuonna 1898.

Pari vuotta myöhemmin arkistossa työskenteli Gabriel Rein, vuonna 1907 P. O. von Törne sekä useamman vuoden ajan Henry Biaudet, jotka kaikki julkaisivat tutkimustensa tulokset väitöskirjoissaan. Biaudet tutki sekä paavinistuimen ja Ruotsin valtakunnan välisiä suhteita 1500-luvulla että paavillista diplomatiaa. Suomalainen Tiedeakatemia perusti erityisen sarjan Annales Accademiae Scientiarum Fennicae, jossa suomalaisten Vatikaani-tutkijoiden tulokset julkaistiin.

Vatikaanin diplomatian historiaa tutki 1900-luvun alussa myös Liisi Karttunen, jonka saavutuksia tällä alalla ovat arvostaneet sekä paavi Pius XI että Paavali VI. Paavi Pius XI on todennut Liisi Karttuselle tämän ollessa paavin yksityisaudienssilla:

Te olette tehnyt sellaisen tieteellisen työn, joka vuosisatoja on kaikille historian tutkijoille ja tiedemiehille mitä tärkein ja arvokkain heidän tutkimustyössään.

Karttunen oli tunnettu paitsi Vatikaanin tutkijapiireissä myös Rooman kulttuuripiireissä niiden 35 vuoden aikana, joina hän vaikutti Roomassa. Tuosta ajasta hän toimi yli neljännesvuosisadan Suomen Rooman- lähetystön palveluksessa.

Suomalaisista tutkijoista Aarno Maliniemi (Malin) osallistui vuosina 1920- 1928 organisoitujen Skandinaavien historiallisten Rooman retkikuntien matkoihin. Näiden tarkoituksena oli yhteistyössä läpikäydä uudelleen Vatikaanin arkiston koko keskiaikainen aineisto. Vatikaanin arkisto salli asiakirjojen jäljentämisen valokuvaamalla, mikä nopeutti retkikuntien työtä huomattavasti.

ARKISTON KESKEISIÄ SARJOJA JA KOKOELMIA
Vatikaanin arkisto sisältää asiakirjoja lähinnä 1200-luvun alusta alkaen. Sitä vanhemmat paavinistuimen asiakirjat ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hävinneet Rooman ja Italian melskeisissä oloissa. Toisaalta arkistossa on vain vähän alkuperäisiä asiakirjoja keskiajalta; suurin osa niistä on jäljennöksiä. Vatikaanin arkiston keskiaikaisten originaaliasiakirjojen joukosta löytyy mm. purppuranpunaisia pergamentteja, joiden teksti on kullanväristä. Useisiin asiakirjoihin on liitetty kultasinetti.

Paavillisiin kanslioihin saapuneita asiakirjoja ei keskiajalla yleensä säilytetty, ellei niillä ollut pitempiaikaista merkitystä. Niinpä esim. paavillisten nuntioiden kertomuksia ryhdyttiin säilyttämään vasta Leo X:n aikana (1513-1521). Saapuneita pärmäkirjeitä ei suorastaan hävitetty, vaan ajan tavan mukaisesti pergamentti raavittiin puhtaaksi ja arvokas asiakirjapohja otettiin uusiokäyttöön, uuden asiakirjan pohjaksi.

Clemens VI:n ajoista (1342-1352) alettiin sellaisia kuuriaan saapuneita anomuksia, jotka paavi oli hyväksynyt, jäljentämään lyhennettyinä yhteenvetoina erityisiin kopiokirjoihin. Ne tunnetaan nimellä Supplicationes eli Registrum supplicationum. Määräyksen tällaisten kopiokirjojen pitämisestä antoi jo Benedictus XII 1330-luvulla, mutta hänen ajaltaan niitä ei vielä tunneta.

Supliikkirekisteriniteitäkertyi keskiajan loppua kohden runsaasti, kun paavit lisätäkseen tulojansa alkoivat täyttää itse yhä uusia kirkollisia virkoja. Suuri osa anomuksista käsittelee juuri hengelliseen virkauraan eri tavoin liittyviä kysymyksiä. Anomuksen lähettäjinä ovat olleet yksityishenkilöt tai eri tyyppiset organisaatiot. Aarno Maliniemen mukaan vuotta 1527 edeltävältä ajalta on säilynyt noin 2 000 supliikkirekisterinidettä, joissa on arviolta reilusti yli miljoona anomusta. Vatikaanin arkiston historiikin mukaan anomusrekisteriniteitä on 1340-luvulta 1880-luvulle yli 7 400.Sarja päättyy Leo XIII:n aikana.

Kuuriasta lähetettyjen asiakirjojen määrä oli keskiajalla sangen suuri. Paavin alkuperäisiä bullia ym. kirjelmiä voi löytää eri arkistoista ympäri maailman. Lähetettävistä kirjelmistä on ryhdytty laatimaan jo varhain jäljennöksiä, aluksi tosin vain tärkeimmistä kirjelmistä ja niistäkin lyhennelminä. 1300-luvulla lähetettyjen kirjelmien kopioita on talletettu yhä täydellisemmin ja 1400-luvulta lähtien säännöllisesti ja täydellisinä asiakirjoina (paitsi samanlaisina toistuvia kaavamaisia ilmaisuja, joita kopioihin on lyhennetty).

Kuurian kopiokirjasarjoista on tärkein Regesta Vaticana, joka on jokseenkin täydellisenä säilynyt Innocentius III:n ajoista (1198-1216). Sarjaan sisältyy 2 047 nidettä ja se on ollut erityisen merkittävä 1200- ja 1300-luvun tutkijoille. Jäljennökset Avignonin paavien, niin laillisten kuin vastapaavienkin, lähettämistä bullista muodostavat osittain fragmentaarisen sarjan Regesta Avenionensia, johon kuuluu 353 nidettä vuosilta 1305-1415. Regesta Vaticanan vanhin osa on kirjoitettu pergamenteille, Regesta Avenionensia kokonaisuudessaan paperille. Tosin useita niteitä jälkimmäisestä sarjasta on kopioitu jälkeenpäin pergamenteille ja liitetty osaksi Regesta Vaticana-sarjaa. Näin syntyneet kopiot eivät täysin vastaa alkuperäisiä asiakirjoja, sillä kopioijat jättivät osan tekstistä pois tai lisäsivät niihin muuta tekstiä.

1300-luvun lopulla syntyi Regesta Vaticanalle rinnakkaissarja, Regesta Laterana, joka sisältää jäljennöksiä Dataria Apostolican, ts. etupäässä kirkollisia nimitysasioita käsittelevän kanslian lähettämistä kirjelmistä. Regesta Laterana-sarjaa kutsutaan myös Registrum commune-nimellä, koska sitä säilytettiin aikanaan Archivum commune´ssa. Sarja on jatkoa Avignonin litterae communes -regesteille, jotka aikanaan kärsivät kovin kuljetuksista Vatikaanista Pariisiin ja takaisin.

Aarno Maliniemen mukaan kaikkia regestisarjojen niteitä on säilynyt vuoteen 1527 asti noin 3 200, noin kaksi miljoonaa sivua.

Vatikaanin arkiston keskeisiä asiakirjoja ovat myös kardinaalikonsistorin, kardinaalikokousten ja konklaavien asiakirjat. Näitä asiakirjoja on 1400- luvulta alkaen yhteensä 1 308 säilytysyksikköä. Kirkkovaltion diplomaattisesta toiminnasta kertynyt aineisto on kiinnostanut suomalaisiakin tutkijoita (mm. Pekka Salo). Viime aikoina on länsimaisessa lehdistössä kiinnitetty huomiota asiakirjoihin, jotka voisivat selventää Vatikaanin suhteita toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja Holocaustiin.

Miscellanea Armadi -sarjaan sisältyy runsaasti eri asiaryhmiin kuuluvia asiakirjoja 1700-luvulta alkaen. Niihin kuuluvat mm. jäljennökset Galileo Galilein ja katolisen kirkon väliseen kiistaan liityvistä asiakirjoista. Instrumenta Miscellanea -sarja muodostaa eräänlaisen valtakirja-arkiston(yli 8 000 alkuperäistä tai jäljennettyä valtakirjaa 800-luvulta 1800-luvulle). Valtakirjoista arvokkaimmat säilytettiin aikanaan Castel Sant´Angelossa. Tätä kokoelmaa kutsutaan nimellä Archivum Arcis (lyh. A.A.) ja siihen sisältyy noin 8 500 valtakirjaa 800-luvulta 1800-luvulle. A.A-kokoelmasta löytyy mm. 68 valtakirjaa (kultaisin sinetein) Fredrik I Barbarossalta Habsburgin Kaarle VI:lle.Samasta kokoelmasta löytyvät myös englantilaisten kirjeet paavi Clemens VII:lle (1523-1534) koskien kuningas Henrik VIII:n avioliittoasioita. Tutkijat ovat löytäneet kokoelmasta myös Ruotsin kuningatar Kristiinaa koskevia asiakirjoja.

Vatikaanin arkistossa säilytetään runsaasti henkilö- ja sukuarkistoja, joista suurimpia ja merkittävimpiä ovat seuraavien sukujen arkistot: Boncompagni-Ludovisi, Borghese, Della Valle-Del Bufalo, Rospigliosi ja Ruspoli. Vatikaanin arkistoon sisältyy ainakin Pohjoismaiden kirkkohistorian tutkimukselle tärkeitä kameraalisia asiakirjoja, joissa on käsitelty mm. paavinistuimelle tulleita veroja, maksuja ja virkanimityksiä.

Vatikaanin arkistoon kuuluvien asiakirjojen arkistointiperusteet ovat epäilemättä vaihdelleet organisaatioista toiseen ja vuosisadoista toiseen. Erilaisten hakemistojen merkitys, jos niitä aikanaan oli edes laadittu, on ollut tutkijoille suuri. Arkiston keskiaikaiset asiakirjat eivät ole minkäänlaisessa topografisessa järjestyksessä. Aarno Maliniemen mukaan ainoa järjestys on se, että asiakirjat paavien samoilta pontifikaattivuosilta ovat yksissä niteissä. Suomea koskeva bulla voi siten löytyä esim. jonkun saksalaisen tai espanjalaisen kirjelmän välistä. Löytääkseen kaikki jotakin maata koskevat asiakirjat on tutkijan pakko tarkastaa kaikki ao. vuosien aikana kertyneet niteet.

ARVIOITA VATIKAANIN SALAISEN ARKISTON MERKITYKSESTÄ TUTKIMUKSELLE
Vatikaanin Salainen arkisto on katolisen kirkon keskusarkisto, jonka kokoelmat käsittävät yhteensä noin 50 hyllykilometriä asiakirjoja. Asiakirjoja tai niiden jäljennöksiä on yli 1000 vuoden ajalta. Vatikaanin Salainen arkisto tarjoaa arkistolähteitä monien elämänalojen tutkijoille kaikkialta maailmasta.

Suomalaiset tutkijat ovat arvioineet Vatikaanin arkistoa pohjoismaisen historiantutkimuksen kannalta. Liisi Karttunen, joka työsti aikanaan arkiston käyttöä edistäviä luetteloja, on todennut artikkelissaan, että Pohjoismaita koskeva tutkimus Vatikaanissa on paljon hankalampaa kuin muiden Euroopan maiden tutkimus. Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja muissa suurissa maissa toimi aikanaan paavinistuimen nuntiot, joiden kirjeenvaihto on arkistoitu erikseen. Nämä muodostavat perustan ao. maiden aineistojen käytölle.Pohjoismaita varten ei tällaisia varsinaisia nuntioita ole ollut; niitä koskeva kirjeenvaihto on kulkenut muiden maiden nuntioiden tai yksityisten asiamiesten kautta. Viimeksi mainittujen kirjeet on voitu arkistoida täysin sattumanvaraisesti jonkun nuntion kirjeenvaihdon yhteyteen, elleivät ne ole jääneet ao. henkilön yksityisarkistoon tai hävinneet kokonaan. Vanhimpia asiakirjallisia todisteita paavinistuimen ja Pohjoismaiden suhteista löytyy Puolan nuntiatureista tai monenkirjavista Miscellanea-kokoelmista.

Paavin ensimmäisen Pohjoismaihin määrämään asiamiehen Antonio Possevinon kirjeenvaihto ensimmäiseltä Ruotsin-matkaltaan on hävinnyt ja toiselta matkalta hajonnut kolmen nuntion kirjeenvaihtoon ja yksityiseen Borghese-kokoelmaan. Hänen toverinsa, jesuiitta Luostarilassen kirjeet ovat Vatikaanin ulkopuolella Bibliotheca Vittorio- Emanuelessa ja Jesuiittaveljeskunnan arkistossa.

Liisi Karttunen on selvittänyt Pohjoismaiden historiaa 1500-luvun lopulla valaisevien lähteiden sijoituspaikkoja. Vuotta 1592 vanhempia asiakirjoja voi löytyä mitä odottamattomimmista kokoelmista Vatikaanin ja Italian arkistoista. Vuodesta 1592 alkaen asiakirjat ovat säilyneet yhtenä kokonaisuutena. Tähän ovat vaikuttaneet paavin Pohjoismaihin määräämien asiamiesten huolellisuus asiakirjojen säilyttämisessä sekä asiakirjojen päätyminen aikanaan ruhtinas Borghesen perhearkistoon. Asiakirjat olivat siellä turvassa niinäkin vuosina, jolloin Vatikaanin arkistoa hävitettiin ja siirreltiin Napoleon I:n aikana Pariisiin ja takaisin. Ei myöskään Italian hallitus, joka uuden kuningaskunnan muodostuessa omavaltaisesti anasteli kirjastoja ja arkistoja, päässyt kynsimään Borghesen perhearkistoa. Paavi Leo XIII osti Borghese-arkiston vuonna 1891 ja liitti sen osaksi Vatikaanin yleisarkistoa.

Henri Biaudetin mukaan Paavillisten arkistojen ääretön merkitys ei suinkaan johdu siellä säilytettyjen asiakirjojen paljoudesta, vaan niiden tavattomasta monipuolisuudesta ja historiallisesta arvosta. Ei millään politiikalla ole koskaan ollut suhteita niin laajoissa piireissä maailman kaikissa valtioissa kuin paavillisella, mutta paavin vallan erikoisen luonteen, kirkkovaltion eristetyn aseman ja vähäpätöisen maallisen vallan tähden eivät nämä suhteet ole koskaan koskeneet yksityiskohtaisia kysymyksiä. Kun mitä vähäpätöisemmistä välikohtauksista kahden maallisen vallan kesken on saatu asianomaisten valtioiden arkistot täyteen paksuja niteitä yksityiskohtia käsittäviä asiakirjoja, joilla ei ole historiallista arvoa, on Rooman Curia sitä vastoin käsitellyt vain tärkeitä asioita ja vieläpä tavallaan konsentreeratussa muodossa. Joka asiakirjalla sen arkistossa on niin muodoin suuri historiallinen merkitys.

Aarno Maliniemi on kuvannut Vatikaanin arkistoa maailmanarkistoksi, jolla on ensiluokkaisen tärkeä merkitys koko vanhemman eurooppalaisen kulttuurimaailman historian tutkimukselle. Niin varsinkin sen jälkeen, kun se v. 1881 muuttui salaisesta asiakirjakokoelmasta julkiseksi, tutkimuksen vapaasti käytettäväksi.

ARKISTON ORGANISAATIOSTA JA TEHTÄVISTÄ
Vatikaanin arkiston ohjesäännön (1927 (section) 1) mukaan arkiston tulee palvella ensisijaisesti Paavinistuinta ja hallintovirkakuntaa, lisäksi tutkijoita kotimaasta ja uskontokunnasta riippumatta. Paavi johtaa arkistoa yhdessä sen johtavien virkamiesten (Cardinal Mejía, Archivist of the Holy Roman Church; Prefect Sergio Pagano; Vice-Prefect Ugo Paoli) kanssa.

Vatikaanin arkistossa on tieteellisistä ja didaktisista tehtävistä vastaavia virkamiehiä, asiakirjojen konservointiyksikkö, jäljennepalveluyksikkö, CD- ROM-yksikkö, sinettien konservoinnista ja jäljentämisestä vastaava yksikkö sekä tutkijapalvelusta vastaava yksikkö. Kokopäiväisen henkilöstön määrä on noin 40.

TUTKIJAPALVELUSTA JA JULKAISUTOIMINNASTA
Vatikaanin arkiston käyttöä koskevat määräykset osoittavat, että se ei ole läheskään yhtä avoin tutkijoille kuin esim. Suomen Kansallisarkisto. Vatikaanin arkisto ilmoittaa tarjoavansa asiakirjoja vain akateemisille jatko-opiskelijoille. Muut opiskelijat voivat saada käyttöoikeuden vain erityisin perustein.

Tutkijoiden on haettava arkiston käyttöoikeutta kirjallisesti arkiston esimieheltä (prefektiltä) ja liitettävä hakemukseensa jonkun korkeakoulun taihistoriantutkimusta harjoittavan henkilön suosituskirje. Hakemuksessa on kerrottava henkilö- ja yhteystietojen lisäksi tutkimuksen tarkoitus. Hakemukseen on liitettävä pari valokuvaa, joista toinen tarvitaan arkiston erityistä asiakaskorttia varten. Tällä kuvallisella kortilla tutkijat pääsevät sisään S. Annan portista ja arkiston pääovesta. Kortti on voimassa vain vuoden kerrallaan, heinäkuun 15. päivään asti, jonka jälkeen se on jälleen uusittava.

Arkiston tutkijasalit ovat avoinna yllättävän lyhyen ajan verrattuna eri maiden yleisarkistojen käytäntöön. Vatikaanin arkisto on avoinna vain syyskuun 16. päivästä heinäkuun 15. päivään maanantaista lauantaihin klo 8.30 - 13.15 (ei sisään enää klo 12.30 jälkeen). Erityisistä syistä tutkijat voivat hakea lupaa käyttää arkiston tutkijatiloja vielä iltapäivisin, klo 16.00 - 18.45 välisenä aikana. Käyttölupaa on haettava kirjallisesti arkiston esimieheltä. Näyttää siltä, että luvan saaminen ei ole helppoa.

Vatikaanin arkisto noudattaa pohjoismaisittain hyvin tiukkaa salassapitokäytäntöä. Arkiston kokoelmat ovat avoimia vain ennen 22.1.1922 kertyneiden asiakirjojen osalta.

Tutkijat voivat tilata asiakirjoja tutkijasaliin hyvin rajoitetusti: vain kolme nidettä, kirjekuorta tms. päivässä. Tilauslomakkeet on jätettävä salin päivystäjälle ennen puoltapäivää. Tilauksia varten on käytettävissä erilaisia hakemistoja vain luettelohuoneessa (Sala Indici). Osa vanhoista hakemistoista on varsin huonokuntoisia sidoksia. Hakemistojen osittainenkin julkaiseminen on kiellettyä. Asiakirjojen valokuvaaminen on kielletty. Arkisto toimittaa jäljenteitä valokopioina, mikrofilmeinä ja valokuvina. Valokopioista peritään 2,70 FIM kappaleelta ja mikrofilmijäljenteistä 2,55 FIM otokselta. Arkiston käyttäjät sitoutuvat toimittamaan arkistolle yhden kappaleen julkaisuistaan, joissa on käytetty lähteenä Vatikaanin arkiston asiakirjoja.

Tutkijasalin asiakaskortiston mukaan arkistoa käyttää vuosittain yli 1 500 henkilöä. Tutkijasalin päiväkirjamerkintöjen mukaan asiakkaita oli huhtikuussa 2001 aamupäivisin 50-80 ja iltapäivisin erityisluvalla kymmenkunta henkilöä. Huhtikuun 2001 päiväkirjamerkinnöistä kävi ilmi, että viikon sisällä arkistossa oli käynyt kaksi suomalaista tutkijaa. Vatikaanin arkisto vastaanottaa lukemattomia tiedusteluja ja jäljennepyyntöjä kirjeitse ja muuten kaikkialta maailmasta.

Vatikaanin arkisto tutkii ja julkaisee asiakirjojaan. Julkaisutavat ovat muuttuneet ajan myötä. Vatikaanin arkiston keskeinen julkaisusarja on nimeltään Collectanea Archivi Vaticani.Toinen julkaisusarja Littera Antiqua on ilmestynyt 1980-luvulta alkaen. Tätä nykyä Vatikaanin arkisto julkaisee arkistolähteitään myös CD-ROM-levyillä, joista löytyy lisätietoa arkiston Internet-kotisivulta.

Arkiston virkamiehet osallistuvat aktiivisesti kansainvälisiin projekteihin, kongresseihin, asiakirjanäyttelyihin ja muihin tapahtumiin.Vatikaanin arkisto lainaa asiakirjojaan ulkomaisiin tieteellisiin asiakirjanäyttelyihin.

NYKYISISTÄ TOIMITILOISTA
Käynti Vatikaanin arkistoon on Pietarinkirkon oikealta puolelta S. Annan portista n. 200 metrin matkan päässä olevalle sisäpihalle (Cortile del Belvedere), jonka perällä on arkiston komea pronssinen pääovi.Ovessa on korkokuvin kuvattu Vatikaanin arkiston värikäs historia monine muuttoineen ja sijoituspaikkoineen.Sisääntuloaulassa tarkistetaan tutkijoiden asiakaskortit. Aulan vitriineissä on esillä arkiston julkaisuja ja muita myyntiartikkeleita.

Arkiston ns. vanha tutkijasali on pitkänomainen holvattu huone, jonka päädystä on yhteys makasiineihin. Salissa on paririvissä vanhoja jyhkeitä pöytiä lukutelinein varustettuina, aivan kuten Suomen Kansallisarkistossa. Huonetta koristavat uskonnollisaiheiset patsaat ja öljymaalaukset. Salissa on yhteensä n. 40 lukupaikkaa.

Arkiston ns. uusi tutkijasali LEO XIII on korkea, pitkänomainen holvattu huone, jonka seinustalle on rakennettu kahteen kerrokseen hyllyjä erilaisille hakemistoille ja julkaisuille. Salin keskellä päästä päähän on leveä pöytä, jolla on muutamia päätteitä asiakkaita varten Salissa noin 30 lukupaikka.

Suomen Arkistoyhdistyksen jäsenet pääsivät 24.4.2001 tutustumaanVatikaanin Salaisen arkiston toimintaan, tutkijasaleihin ja arkistojen säilytystiloihin. Pääsy viimeksi mainittuihin ja vielä monikymmenpäisenä ryhmänä oli ilmeisesti hyvin poikkeuksellista. Vatikaanin Salaisen arkiston Enrico Flaianin johdolla ryhmä kiersi kerroksesta toiseen ja läpi valtavan suuren arkistomakasiinin (n. 70 x 100 m) aina pergamenttimakasiiniin asti. Se on kalustettu laatikostoilla, joissa suurikokoisetkin pergamentit voidaan säilyttää vaakatasossa. Ryhmää varten oli asetettu esille joukko näyttäviä pergamenttiasiakirjoja 1200- luvulta alkaen.

Suurin osa arkiston kokoelmista (sidoksista, koteloista) säilytetään metallihyllyissä pystyasennossa. Suomalaisryhmän kulkureitillä olleista arkistokoteloista vain osa olisi täyttänyt Suomen arkistolaitoksen asettamat laatukriteerit: asiakirjat eivät olleet täysin suojassa pölyltä ja valolta. Osa puoliavoimista kansioista oli metallisia, osa umpinaisista koteloista oli vanerilla vahvistettuja.

VATIKAANIN ARKISTON INTERNET-KOTISIVU
Vatikaanin arkiston Internet-kotisivu, joka pääosin on italiankielinen, tarjoaa perustietoja laitoksen toiminnasta, erityisesti tutkijapalvelusta, julkaisuista ja laitoksen historiasta. Laitos tarjoaa englanninkielellä ainoastaan asiakirjojen käyttöä koskevat määräykset ja ehdot.

JÄLJENTEITÄ VATIKAANIN ARKISTOSTA SUOMEN KANSALLISARKISTOON
Suomen Kansallisarkistossa on satoja Vatikaanin arkiston asiakirjoista otettuja fotostaattijäljennöksiä. Jäljennökset koskevat lähinnä seuraavia sarjoja: Registrum Supplicationum, Regesta Vaticana, Regesta Avenionensia ja Regesta Laterana. Jäljennösten provenienssi käy ilmi Kansallisarkiston yksityisarkistojen luetteloista. Osa fotostaateista on saatu Pohjoismaisen arkistokomission vuosina 1923, 1926 ja 1928 Vatikaanissa valitsemista asiakirjoista.

tode kirjoitti:

"minä puhun nyt suomalaisista ahvenista"! :) et sentään puhu silakoista tai muikuista?
mistähän johtunee "meidän jengin" kiinnostus kaloihin?

..että sinulla Tode on myötäsyntyinen kyky esittää tärkeitä kysymyksiä !!

>> mistähän johtunee "meidän jengin" kiinnostus kaloihin? >>

Luonnollinen juttuhan se on. Vedessä ne on sukellelleet esi-isät ja kehittyneet evoluution paineen alla. Maalla liikkuminen on tullut muotiin vasta melko äskettäin.

Kyllä ihmisen fysiologia ja vaistot vesielämän muistavat vaikka aivot onkin sullottu niin täyteen uudempaa tietoa että jopa uimataitokin on opettelemalla opeteltava, paitsi aivan pienien vauvojen.

All kirjoitti:

julistamisella tai alimpaan helvettiin kiroamisella (Tolstoi) kirkko itse kumoaa omat oppinsa.

Miten voi ottaa vakavasti instituutiot jotka eivät itse noudata omia oppejaan?

Näilläkin kirkon pannaan julistetuilla tai alimpiin helvetteihin kirotuilla ihmisillä on omaisia jotka ovat saattaneet ottaa moiset toimenpiteet hyvinkin vakavasti.

Ja ainakin Tolstoin omaiset ovat pyytäneet kirouksen poistamista. Vaikea ymmärtää symbolistisestikaan kirkon näkökulmaa koko asiaan.

Lue lisää

tosin kyse ei ole tästä paavin kirkosta, vaan Venäjän kirkosta, heidän perustelujaan siihen miksi Tolstoin kirousta ei ole julkisesti poistettu en tiedä.

Farfar kirjoitti:

..että sinulla Tode on myötäsyntyinen kyky esittää tärkeitä kysymyksiä !!

>> mistähän johtunee "meidän jengin" kiinnostus kaloihin? >>

Luonnollinen juttuhan se on. Vedessä ne on sukellelleet esi-isät ja kehittyneet evoluution paineen alla. Maalla liikkuminen on tullut muotiin vasta melko äskettäin.

Kyllä ihmisen fysiologia ja vaistot vesielämän muistavat vaikka aivot onkin sullottu niin täyteen uudempaa tietoa että jopa uimataitokin on opettelemalla opeteltava, paitsi aivan pienien vauvojen.

Lue lisää

missä vaiheessa se puussa asuminen olikaan eli ryömittiinkö rannalta koivun oksalle?
minulla taitaa myös olla dementian oireita, kun en nyt juuri muista, mikä oli evoluution esittämä marssijärjestys ennen kahdelle jalalle nousua.

jos on sinulla rakkaus muikkuun syntyisin evoluutio-paineista, niin mitä lienee aivotoimintaan/käytäytymiseen jäänyt puussaelo-vaiheista? kai silläkin jotakin vaikutusta täytyisi olla, vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota?

kaikentietävä(?) kirjoitti:

tosin kyse ei ole tästä paavin kirkosta, vaan Venäjän kirkosta, heidän perustelujaan siihen miksi Tolstoin kirousta ei ole julkisesti poistettu en tiedä.

Kirkonmiesten turhamaisuudesta johtuu ettei kirouksia tai pannan julistuksia poisteta.

Kirkot käyttävät sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa eivätkä ole siitä moksiskaan.

Mainitsin Tolstoin siksi, että katolisen kirkon lisäksi samaa toimintatapaa käytti ortodoksinen kirkko.

Tolstoi säästyi aatelisena kuolemantuomiolta häntä vaan kirottiin useiden vuosien ajan jumalanpalvelusten jälkeen yhdessä seurakuntalaisten kanssa alempiin helvetteihin.

Moskovan metropoliitta ei ole suostunut perumaan kirousta vaikka Tolstoin suku on sitä pyytänyt.

Dostojevski alempiarvoisena sensijaan sai kuolemantuomion.(vaikka armahdettiin myöhemmin)

tode kirjoitti:

missä vaiheessa se puussa asuminen olikaan eli ryömittiinkö rannalta koivun oksalle?
minulla taitaa myös olla dementian oireita, kun en nyt juuri muista, mikä oli evoluution esittämä marssijärjestys ennen kahdelle jalalle nousua.

jos on sinulla rakkaus muikkuun syntyisin evoluutio-paineista, niin mitä lienee aivotoimintaan/käytäytymiseen jäänyt puussaelo-vaiheista? kai silläkin jotakin vaikutusta täytyisi olla, vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota?

Lue lisää

>>.. vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota..>>

Bingo ! Just noin se menee. Ensin todella kauan pelkästään vedessä, sitten pieniä hetkiä rantaliejussa mutta enimmäkseen vedessä.
Paljon myöhemmin vähän aikaa kuivalla maalla kunnes oli pakko nousta puuhun, vahvempia karkuun vai syömisen perässä, sitä en tiedä.

Sitten taas alas puusta, ilmastonvaihdoksen takia, niiden vahvempien kanssa piti koettaa pärjätä puunuijalla. Nuijan käyttö kehitti käsiä ja käsien käyttä kehitti aivoja kunnes ihminen keksi tietokoneen.

Nyt on ihminen jo niin viisas että jos pystyisi evoluutiota peruuttamaan niin ei nousisi vedestä ollenkaan, katselisi vain asuinpaikakseen sellaisen järven joissa on hyviä muikkuja.

Farfar kirjoitti:

>>.. vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota..>>

Bingo ! Just noin se menee. Ensin todella kauan pelkästään vedessä, sitten pieniä hetkiä rantaliejussa mutta enimmäkseen vedessä.
Paljon myöhemmin vähän aikaa kuivalla maalla kunnes oli pakko nousta puuhun, vahvempia karkuun vai syömisen perässä, sitä en tiedä.

Sitten taas alas puusta, ilmastonvaihdoksen takia, niiden vahvempien kanssa piti koettaa pärjätä puunuijalla. Nuijan käyttö kehitti käsiä ja käsien käyttä kehitti aivoja kunnes ihminen keksi tietokoneen.

Nyt on ihminen jo niin viisas että jos pystyisi evoluutiota peruuttamaan niin ei nousisi vedestä ollenkaan, katselisi vain asuinpaikakseen sellaisen järven joissa on hyviä muikkuja.

Lue lisää

:-)) oijoi, elä naarata! pakko nousta puuhun syömisen takia... mitähän herkkua puussa mahtoi olla, jota maassa ei ollut?

sitä vaan tässä vielä mietin, että jos emme olisikaan nousseet vedestä ja elelisimme muikku-pitoisessa järvessä, niin kuinka muikun paistaminen onnistuisi vedessä?
kaipa aivotoiminta olisi kehittynyt vedessä siihen suuntaan, että tulen teko vedessä ei olisi senkummempi ongelma.

kivaa työpäivää, late!

Farfar kirjoitti:

>>.. vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota..>>

Bingo ! Just noin se menee. Ensin todella kauan pelkästään vedessä, sitten pieniä hetkiä rantaliejussa mutta enimmäkseen vedessä.
Paljon myöhemmin vähän aikaa kuivalla maalla kunnes oli pakko nousta puuhun, vahvempia karkuun vai syömisen perässä, sitä en tiedä.

Sitten taas alas puusta, ilmastonvaihdoksen takia, niiden vahvempien kanssa piti koettaa pärjätä puunuijalla. Nuijan käyttö kehitti käsiä ja käsien käyttä kehitti aivoja kunnes ihminen keksi tietokoneen.

Nyt on ihminen jo niin viisas että jos pystyisi evoluutiota peruuttamaan niin ei nousisi vedestä ollenkaan, katselisi vain asuinpaikakseen sellaisen järven joissa on hyviä muikkuja.

Lue lisää

Niin mitäkö herkkuja puissa ?
Vilkaisehan ikkunasta, omanapuita kasvaa jo taigallakin. Sademetsät ovat etelän hedelmiä pullollaan kunhan puuhun pääsee, puhumattakaan linnunmunista ja lehtisalaatista ja ....

Kalaherkuista parhaat tietämäni ovat paistetut muikut Suomessa ja sushi tykötarpeineen Japanissa. Yhdistämällä perusreseptit ....

Farfar kirjoitti:

>>.. vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota..>>

Bingo ! Just noin se menee. Ensin todella kauan pelkästään vedessä, sitten pieniä hetkiä rantaliejussa mutta enimmäkseen vedessä.
Paljon myöhemmin vähän aikaa kuivalla maalla kunnes oli pakko nousta puuhun, vahvempia karkuun vai syömisen perässä, sitä en tiedä.

Sitten taas alas puusta, ilmastonvaihdoksen takia, niiden vahvempien kanssa piti koettaa pärjätä puunuijalla. Nuijan käyttö kehitti käsiä ja käsien käyttä kehitti aivoja kunnes ihminen keksi tietokoneen.

Nyt on ihminen jo niin viisas että jos pystyisi evoluutiota peruuttamaan niin ei nousisi vedestä ollenkaan, katselisi vain asuinpaikakseen sellaisen järven joissa on hyviä muikkuja.

Lue lisää

mieluimmin pysyttelisin meressä, josta on peräisin paras kalaruoka; paistetut silakat.

Isä kirjoitti:

TIETOA VOIN JAKAA, EN YMMÄRTÄMYSTÄ.

Ensimmäiset varmat tiedot paavin arkiston olemassaolosta ovat 400- luvulta, jolloin siihen sisältyivät Leo I:n (440-461) regestit (poliptica). Paavillista arkistoa on säilytetty ainakin 600-luvulta alkaen Lateraanissa, paavien residenssipalatsissa. Se pysyi pääasiallisena arkistotilana 1200- luvulle asti.


Vatikaanin arkiston asiakirjoja on myöhemmin siirretty maasta ja paikasta toiseen. Kirkkovaltion myrskyisän historian aikana paavit ovat yrittäneet suojella arvokkaita asiakirjoja hajauttamalla tietoja useampaan paikkaan. Arkisto on silti joutunut hävityksen ja ryöstöjen kohteeksi. Osa paavin asiakirjoista on siirtojen jälkeen palautettu alkuperäiseen yhteyteensä, mutta paljon asiakirjoja on jäänyt sille tielleen. Näin Vatikaanin arkiston vanhin osa on fragmentaarinen, mutta sellaisenaankin tutkimukselle erittäin arvokas.

Arvokkaimpia paavinistuimen asiakirjoja on säilytetty levottomina aikoina mm. Pietarin basilikassa (nykyisen Pietarinkirkon edeltäjässä) 900- luvulla, Palatinus-kukkulan juurella Tituksen riemukaaren viereisessä tornissa (Turrisi Chartularia) 1000-luvulla ja myöhemmin Soracte-vuorella sijainneessa S. Silvestron luostarissa. Investituurariidan aikana arkistot alkoivat hajaantua ja asiakirjat hävitä. Roomassa vielä 1100-luvun lopulla tallessa olleita regestejä aina 400-luvulta alkaen ei ole säilynyt nykypäivään. Asiakirjojen hävikkiin oli muitakin syitä, mm. asiakirjojen (erit. papyrusten) hauras rakenne, puutteelliset säilytystilat ja välinpitämättömyys.

Arkisto uudistettiin Innocentius III:n aikana (paavina vuodesta 1198 alkaen).Asiakirjoja säilytettiin Pietarin basilikan lähistöön kuurialle rakennetuissa palatseissa. Arkistoon sisältyi jo tuohon aikaan valtakirjoja papyruksella ja pergamenteilla. Innocentius III:n aikaiset regestit ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Hänen edeltäjiensä regestejä saattoi tuhoutua Lateraanin basilikan tulipalossa 1300-luvun alussa tai arkiston siirtojen yhteydessä.

Kirkkovaltion arkistoa jouduttiin siirtämään jälleen paikasta toiseen 1300- luvun levottomina alkuvuosina. Kun Bonifacius VIII vuonna 1303 joutui verivihollisensa Sciarra Colonnan vangiksi Anagnissa, oli hänellä mukanaan arkistonsa, josta ainakin osa tuli silloin ryöstetyksi. Benedictus XI (1303-1304) siirrätti arkiston seuraavana vuonna Perugiaan. Clemens V muutti paavinistuimen Avignoniin ja kuljetutti Etelä-Ranskaan kahden lähimmän edeltäjänsä regestit. Suurin osa arkistoa jäi Perugiaan, josta asiakirjat siirrettiin pian läheiseen Assisiin, kuuluisan fransiskaaniluostarin yläkirkkoon. Luostarin kätköt säilyivät melko hyvin, vaikka ghibelliinit vuonna 1319 valloittivat ja ryöstivät Assisin kaupungin pitäen sitä hallussaan muutaman vuoden.

Kun ilmeni, ettei paavillisille kalleuksille, joihin arkistokin luettiin, löytynyt Italiasta turvallista säilytyspaikkaa, päätettiin ne siirtää Avignoniin vuonna 1339. Tuolloin laaditun siirtoluettelon ja 30 vuotta myöhemmin tehdyn inventaarion perusteella on voitu todeta, että useimmat silloin tallella olleet, 1300-lukua vanhemmat regestit ovat säilyneet nykypäivään. Sen sijaan 1200-lukua vanhempia regestejä ei luetteloissa mainita.

Paavinistuimen siirryttyä Avignonista Roomaan jäi suurin osa paavillista arkistoa edelleen Ranskaan. Arkistoa palautettiin kyllä Roomaan, mutta pienissä erissä ja hyvin pitkän ajan kuluessa, viimeinen osa vasta vuonna 1784. Kuljetusten yhteydessä asiakirjoja oli hävinnyt.

Sixtus IV (1471-1484) erotti kirjaston ja arkiston toisistaan ja jakoi arkiston kahtia: diplomaattinen osa arkistoa sijoitettiin Vatikaanin lähellä sijaitsevan, mahtavan Castel Sant-Angelon etulinnoitukseen, muu osa jäi Vatikaaniin, josta oli tullut paavin asunto Avignonista paluun jälkeen. (Etulinnoituksessa säilytetyt asiakirjat palautettiin Vatikaaniin vasta vuonna 1798).

Useat paavit harrastivat arkiston kehittämistä 1400-luvulla, erityisesti Sixtus IV, jonka mielenkiinto kohdistui erityisesti Vatikaanin kirjastoon. Hänet mainitaankin Vatikaanin kirjaston perustajana.

Kun Roomaa hävitettiin vuonna 1527 ja espanjalaiset joukot ryöstivät basilikat ja useat luostarit, oli paavi Clemens VII joutunut pakenemaan Castel Sant-Angeloon. Etulinnoitus kesti hyökkäykset ja niin säilyivät sinne siirretyt osat paavillista arkistoa. Vatikaaniin jätetyt asiakirjatkin säilyivät ilmeisesti suuremmilta hävityksiltä. Muualla Roomassa arkistot kärsivät suuria vahinkoja.

1500-luvulla arkiston kehitykseen vaikuttivat erityisesti Pius IV ja hänen seuraajansa Pius V. Viimeksi mainittu määräsi apulaisensa etsimään kirjojen kauppiailta ja sitojilta, rummuntekijöiltä yms. kateissa olleita pergamenttiasiakirjoja. Pergamenttia käytettiin näet materiaalina moniin arkielämän tarkoituksiin. Paavi epäili usean vanhemman arkistonhoitajan langenneen kiusaukseen myydä hallussaan olleita pergamenttiasiakirjoja. Ei ole tiedossa, tuottiko etsiskely tuloksia.

PAAVIN YLEISARKISTOHANKE
Jo Pius IV oli suunnitellut suuren pontifikaalisen yleisarkiston perustamista kokoamalla siihen eri tahoilla säilytetyt paavilliset erikoisarkistot. Hän lähetti syyskuussa 1565 kirjelmän katolisen kirkon organisaatioille ja asiamiehille kaikkialle maailmaan kehotuksella edesauttaa jäljennösten toimittamisessa Vatikaanin paavilliseen arkistoon. Pius IV:n suunnitelma ei ehtinyt alkua pidemmälle, kun hän yllättäen kuoli vuonna 1565.

Katolisen kirkon yleisarkistohankkeen pani alulle Paulus V Borghes (1605- 1621), jota pidetään nykyisen Vatikaanin arkiston varsinaisena perustajana. Arkistojen kokoamisen lisäksi häntä arvostetaan sen vuoksi, että hän järjesti vuonna 1611 yleisarkistolle omat arkistotilat. Hän oli hiljattain tutustunut Castel Sant-Angelon arkistotiloihin ja järkyttynyt siellä nähdessään hiirien ja pölyn aiheuttamat vauriot arvokkaissa asiakirjoissa.

Paulus V:n rakennuttamat arkistotilat sijaitsivat lähellä Salone Sistinoa (Sixtus IV:n mukaan) Vatikaanin kirjaston yhteydessä. Arkistotilat käsittivät kolme huonetta, jotka olivat juuri vapautuneet kirjastolta. Nämä huoneet kalustettiin mittojen mukaan tehdyillä kaapistoilla, joita koristivat Borghese-suvun vaakunat. Holvatut välikatot olivat täynnä freskoja, jotka kuvasivat eurooppalaisten hallitsijoiden lahjoituksia katoliselle kirkolle. Kaapistot täyttyivät vuosien 1612-1614 kuluessa asiakirjoilla, jotka ovat siitä lähtien muodostaneet Vatikaanin Salaisen arkiston ytimen. Nyttemmin näitä kolmea arkistohuonetta kutsutaan nimellä piano nobile.Keväällä 2001 ne olivat osa Vatikaanin museoiden yleisiä tiloja ja niissä esiteltiinarkiston kokoelmiin kuuluvia asiakirjoja sekä myyntiartikkeleita (julkaisuja, asiakirja- ja sinettijäljennöksiä).

Paulus V:n määrämä prefekti Michele Longino laati arkiston ensimmäisen inventaarioluettelon, joka on pari sataa vuotta myöhemmin (v. 1887) julkaistu painosta.

ARKISTO ITSENÄISEKSI
Vasta Urban VIII:n aikana (1623-1644) Vatikaanin arkisto itsenäistyi kirjaston helmoista. Paavi määräsi vuonna 1630 sekä arkistolle että kirjastolle erillisen johto-organisaation.

Arkiston kokoelmien kasvaessa se tarvitsi lisätilaa, joita osoitettiin sille kolmen em. arkistohuoneen yläpuolelta.Paavien jatkuvana huolena näyttää olleen asiakirjojen huolimaton käsittely ja säilytys, jopa suoranaiset asiakirjavarkaudet. Näistä todistavat määräykset, joiden tarkoituksena oli saada varastetut asiakirjat takaisin Vatikaanin arkistoon.

Kardinaali Chamberlain Giovanni Battista Spinola laati 30.9.1704 paavin puolesta määräyksen, jonka sisältö on paljon puhuva:

...määräämme ja vaadimme kaikkia kirjakauppiaita, ruokatavarakauppiaita, kultaseppiä, paperikauppiaita, maalareita, paperiarkkien omistajia, kirjonta- ammattilaisia, lasimaalaareita ja muita käsityöläisiä ilmoittamaan kahdeksan päivän kuluessa Castel Sant-Angelon arkiston tai Vatikaanin arkiston esimiehelle kirjoista ja asiakirjoista, jotka kuuluvat em. arkistoihin. Em. käsityöläisten on ehdottomasti kielletty hävittämästä tai vahingoittamasta millään verukkeilla mainittuja kirjoja ja asiakirjoja sekä myymästä niitä tahi käyttämästä niitä kirjojen sidontaan tai mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen .

Käytännössä Vatikaanin arkiston keskeiset osat yhdistettiin vasta vuonna 1798, kun vallankumouksen laineet löivät jo Roomaan saakka: Castel Sant-Angelon kokoelmat siirrettiin turvaan Vatikaaniin. Napoleon I:n joukot tunkeutuivat Roomaan vuonna 1798. Saman vuoden lopulla vaati hiljattain julistetun Rooman tasavallan presidentti Vaatikaanin arkiston päällikköä luovuttamaan hänelle kaikki asiakirjojen kulta- ja hopeasinetit. Napolilaiset joukot valtasivat kuitenkin jo seuraavana päivänä Rooman ja niin pelastuivat Vatikaanin sinetit sekä itse asiakirjat.

NAPOLEONIN VAATIMUKSET ARKISTON SIIRROSTA PARIISIIN
Napoleon oli päättänyt perustaa Pariisiin suuren yleisarkiston, johon oli määrä koota kaikkien valloitettujen maiden historian päälähteet. Vuonna 1810 hän määräsi Rooman arkistot luovutettavaksi Pariisiin. Samanlaisen määräyksen olivat jo saaneet useat saksalaiset, alankomaalaiset ja espanjalaiset arkistot.Vatikaanin arkisto matkasi jälleen kerran Ranskaan, tosin tällä kertaa laivalastina. Onnettomuudeksi osa laivoista joutui haaksirikkoon ja asiakirjoja hävisi. Arkisto koki kovia muutenkin: kuljetuksesta vastanneet kenraalit käyttivät oman käden oikeutta. Asiakirjoja myytiin makulatuuriksi ja muihin tarkoituksiin.

Napoleonin kukistuttua Vatikaanin arkisto palautettiin Roomaan vuosien 1815-1817 kuluessa. Ranskalaiset eivät kuitenkaan halunneet palauttaa kaikkia Ranskaa koskevia asiakirjoja paaville. Niinpä esim. osa tärkeää Nunziatura di Francia -kokoelmaa jäi Pariisiin. Vatikaanin arkiston päällikkö sai kerättyä (ostettua) osan arkistonsa asiakirjoista (yht. noin 700 nidettä) pariisilaisilta ryytikauppiailta ja muilta tahoilta.

Pius IX:n aikana (1846-1878) ja Rooman miehityksen 1860 jälkeen Italian hallitus takavarikoi osan apostolien neuvoston (apostolic chamber) arkistoa, jota oli säilytetty Palazzo Salvatin suojissa. Tässä ei ollut kylliksi; arkiston asiakirjoja revittiin hajalle. Niiden kunnostaminen oli myöhemmin hyvin työläs ja vaikea tehtävä.

Toinen maailmansota ei aiheuttanut vahinkoja Vaatikaanissa säilytetyille arkistoille. Arkiston ja kirjaston arvokkaimpia kokoelmia sijoitettiin ilmapommitusten varalta turvallisempiin tiloihin, mutta pommituksia ei tullut. Vatikaanin diplomaattisista suhteista vastaavat solmivat Saksan suurlähettilään kanssa sopimuksen varotoimenpiteistä, joiden tarkoituksena oli suojata kaikkein suurimmassa vaarassa olleet katolisen kirkon arkistot Italiassa. Kirkon arvokkaimpia ja tärkeimpiä asiakirjoja evakuoitiin useista Italian kaupungeista Vatikaanin alueelle. Eri puolilla Italiaa monet kirkonarkistot kärsivät pommituksista. Paavin Ferraran- lähetystön arkisto kärsi pahimmat vauriot.

Vatikaanin Salaisen arkiston ja Italian arkistojen toisen maailmansodan aikaisista turvatoimista ja vahingoista kerrotaan raportissa, jonka laativat sodan jälkeen kaikkien tuntema arkistonjohtaja Hilary Jenkinson ja majuri H. E. Bell.

Toisen maailmansodan jälkeen Vatikaanin Salaisen arkiston käyttöön on hankittu useissa vaiheissa runsaasti lisätilaa. Arkisto on kasvanut merkittäväksi myös aineiston määrältään.

Kaikki Vatikaanin kirkkovaltion ja katolisen kirkon organisaatiot eivät ole luovuttaneet vanhoja asiakirjojaan Vatikaanin arkistoon, vaikka tämä on ollut tavoitteena paavi Paavali V:n päivistä alkaen. Tällaisia organisaatioita ovat mm. useat kongregaatiot (esim. De Propaganda Fide). Vatikaanin kirjasto säilyttää kokoelmissaan myös asiakirja- aineistoa, joka oikeastaan kuuluisi Vatikaanin arkistoon. Osa kirkkovaltion hallinnollisista asiakirjoista säilytetään yhä Archivio di Stato di Romassa. Sitä paitsi Ranskan Kansallisarkistossa säilytetään edelleen osaa Napoleonin aikanaan Vatikaanista takavarikoimia asiakirjoja, joita Ranska ei halunnut palauttaa.

ARKISTON VARHAINEN TUTKIMUSKÄYTTÖ
Vatikaanin arkistoa oli jossain määrin käytetty tutkimuksíin Napoleonin ajan Pariisissa. Arkiston siirto Vatikaaniin merkitsi jälleen sen sulkemista tutkijoilta. Pääsy arkistoon oli vain sen hoitajilla ja muutamilla korkeilla kirkollisilla arvohenkilöillä. Arkistonhoitajaa, joka päästäisi arkistotilaan luvattomia henkilöitä, samoin kuin niitä ulkopuolisia, jotka tunkeutuisivat sinne luvatta, uhkasi auttamatta paavin pannaan julistus.

Pääsy arkistoon ja asiakirjojen käytettäväksi saaminen olivat aikanaan eri asia. Hovit ja erityisesti suositut yksityiset tutkijat saattoivat tilata Vatikaanin arkistosta asiakirjajäljennöksiä, mutta varsinaiselle tutkimukselle arkiston noudattama byrokratia muodostui melkoiseksi esteeksi. Pannauhkaa saatettiin kiertää niin, että arkiston prefekti antoi harkintansa mukaan yksityisille tutkijoille asiakirjoja käytettäväksi arkiston viereisessä työhuoneessa. (Ainoastaan norjalaisen historiantutkijan P. A. Munchin arvellaan joskus päässeen itse arkistohuoneisiin.) Tätä kiertotietä käyttäen olivat eräät arkiston ulkopuoliset henkilöt voineet jo 1500-luvun lopulta alkaen toimittaa julkisuuteen kiinnostavia asiakirjoja. Osa julkisuuteen tulleista asiakirjoista oli itse asiassa Vatikaanin arkistonhoitajien valitsemia ja kopioimia. Näin osoittautuu yleinen käsitys Vatikaanin arkiston luoksepääsemättömyydestä hieman liioitelluksi.

ENSIMMÄISET TUTKIJAT POHJOISMAISTA
Niiden tutkijoiden joukossa, jotka olivat voineet käyttää Vatikaanin arkiston asiakirjoja ennen arkiston avaamista tutkimukselle vuonna 1880, oli myös muutama pohjoismaalainen: mm. norjalainen historiantutkija P. A. Munch, ruotsalainen Ahlqvist (hänen kokoelmansa ovat Ruotsin Valtionarkistossa) ja suomalaiset Fredrik Cygnaeus ja Taavi Hahl.

Kustaa III:n taideintendentti Carl Fredrik Fredenheim, turkulaisen professorin ja piispa K. F. Mennanderin poika, esitti vuonna 1782 Ruotsin Italiassa olevan asiamiehen, kuparipiirtäjä Francesco Piranesin kautta pyynnön paavi Pius VI:lle saada Vatikaanin arkistosta asiakirjakopioita. Paavi suostui pyyntöön ja Fredenheim sai asiakirjakopiot seuraavan vuoden aikana. Osa kopioista toimitettiin Turkuun vuonna 1784.

Fredenheim lähti vuonna 1787 pitkälle ulkomaanmatkalle perehtyäkseen Italian muinaisjäännöksiin ja taideaarteisiin. Hän sai luvan suorittaa kaivauksia Rooman forumilla. Nämä olivatkin ensimmäisiä tieteellisiin tarkoituksiin ja tieteellisin menetelmin suoritettuja kaivauksia alueella! Millainen kunnia suomalaiselle arkeologialle! Kaivausprojektien luonne on silti muuttunut hänen ajoistaan. Kuulostaa kolkolta tieto, että Fredenheim rahoitti "vanhan tavan mukaisesti" kaivauksensa myymällä löytämänsä tiilet ja marmorinkappaleet. Vain piirtokirjoitukset hän säilytti.

Fredenheim hankki vuonna 1788 itselleen audienssin Pius VI:n luo ja sai tältä suostumuksen hankkia arkistosta lisää Ruotsia koskevaa materiaalia Tukholmaan. Vatikaanin arkisto luovutti hänelle yhteensä 324 asiakirjajäljennöstä. Fredenheim lahjoitti nämä Turun akatemialle ja antoi samalla niiden julkaisuoikeuden H. G. Porthanille. Porthan oli ensimmäinen pohjoismainen tutkija, joka julkaisi Vatikaanin arkistosta saatuihin kopioihin perustuvia lähdejulkaisuja.

Porthanin lähdejulkaisut ilmestyivät vuosina 1796-1801 nimellä Ad recensionem Bullarii Romano-Sveogothici, a. Nobil. A Celse editam, Accesio.Niihin sisältyi viisi erityisesti Suomea koskevaa asiakirjaa.

Fredenheimin jäljennöskokoelmaan liittyy onneton episodi. Turun palossa vuonna 1827 jäljennöskokoelma tuhoutui, mutta onneksi niistä oli tehty täydelliset jäljennökset Ruotsin Vitterhets Historie och Antiquitetsakademille.

Norjalainen historiantutkija P. A. Munch keräsi 1860-luvulla Vatikaanissa asiakirjajäljennöksiä Norjan, Tanskan ja Ruotsin historiankirjoitusta varten. Munch kuoli vuonna 1863, mutta ennätti kerätä huomattavia lisiä pohjoismaiden historian siihenastiseen lähteistöön. Hän kiinnitti ensimmäisenä huomiota asiakirjasarjoihin, jotka olivat olleet siihen asti miltei tuntemattomia: supliikit ja kameraaliset asiakirjat. Munchin julkaisemassa teoksessa Pavelige Nuntiers Regnskabs- og Dagbøger 1282-1334 on tietoja Suomen historiastakin. Myös Munchin jäljennekokoelmaa kohtasi onnettomuus: osa Vatikaanista Tukholmaan lähetetyistä kopioista hävisi niitä kuljettavan laivan kärsittyä haaksirikon.

Fredrik Cygnaeus kokosi vuosina 1845-1846 tietoja Vatikaanin arkistosta Pohjoismaiden 1500-1600 -lukujen historiasta. Cygnaeuksen hankkimia asiakirjajäljennöksiä säilytettiin sittemmin Helsingin yliopiston kirjastossa.

Maisteri Taavi Hahl keräsi vuonna 1879 Vatikaanin arkistosta tietoja väitöskirjaansa varten. Hän kuoli yllättäen vuonna 1880 ennen kuin ehti hyödyntää keräämiään tietoja. Hahlin hankkimia asiakirjakopioita säilytetään Suomen Historiallisen Seuran arkistossa.

VATIKAANIN ARKISTON AVAAMINEN TUTKIJOILLE 1880
Vatikaanin arkiston avaamista tutkimukselle oli pidetty toivottavana ja tärkeänä, mutta kaikki yritykset olivat kaatuneet paavien järkähtämättömään asenteeseen. Arkiston avautumiseen liittyy mielenkiintoinen episodi. Saksalainen historiantutkija, jesuiittapater Augustin Theiner oli määrätty vuonna 1855 arkiston prefektiksi. Hän piti elämäntehtävänään edesauttaa tutkimustyötä julkaisemalla Salaisen arkiston tärkeimpiä historiallisia asiakirjoja (mm. Schweden und seine Stellung zum heiligen Stuhl, 1838). Norjalaisen P. A. Munchin arkistotutkimusten on arveltu onnistuneen nimenomaan prefekti Theinerin suosiollisella myötävaikutuksella. Theiner maksoi kovan hinnan aktiivisesta tutkijapalvelustaan ja liberaalisesta teologisesta suuntauksestaan: paavi Pius IX erotti hänet arkistonhoitajan virasta.

Leo XIII ryhtyi heti paaviksi tultuaan vuonna 1878 toimenpiteisiin Vatikaanin arkiston avaamiseksi tutkijoiden käyttöön. Vuonna 1880 paavi teki päätöksen arkiston avaamisesta. Tammikuusta 1881 alkaen tutkijat saattoivat työskennellä arkiston yhteydessä olevissa työhuoneissa ja läpikäydä korvaamattoman arvokkaita arkistolähteitä.

Vatikaanin arkiston avautumista seurasi eri maiden historiallisten opistojen ja tiedeakatemioiden perustaminen Roomaan. Ensimmäisten joukossa olivat Ranska (Scuola Francese), Saksa (Instituto Storico Germanico), Itävalta (Instituto Austriaco di Cultura) ja Belgia (Accademia Belga). Monet maat lähettivät erityisiä lähetystöjä määräajoiksi tutkimaan Vatikaanin arkistoa (mm. Sveitsi, Portugali, Puola, Kanada ja Japani).

SUOMALAISTUTKIJOITA 1890-LUVULTA ALKAEN
Suomalaisista tutkijoista 1800-luvun lopulta voidaan mainita ylitirehtööri Werner Tawastjerna, joka tutki vuonna 1897 Vatikaanin arkiston keskiaikaisia asiakirjoja ja hankki yli 20 kopiota Suomea koskevista asiakirjoista. Tawastjerna julkaisi kopiot Historiallisen Arkiston XV osassa vuonna 1898.

Pari vuotta myöhemmin arkistossa työskenteli Gabriel Rein, vuonna 1907 P. O. von Törne sekä useamman vuoden ajan Henry Biaudet, jotka kaikki julkaisivat tutkimustensa tulokset väitöskirjoissaan. Biaudet tutki sekä paavinistuimen ja Ruotsin valtakunnan välisiä suhteita 1500-luvulla että paavillista diplomatiaa. Suomalainen Tiedeakatemia perusti erityisen sarjan Annales Accademiae Scientiarum Fennicae, jossa suomalaisten Vatikaani-tutkijoiden tulokset julkaistiin.

Vatikaanin diplomatian historiaa tutki 1900-luvun alussa myös Liisi Karttunen, jonka saavutuksia tällä alalla ovat arvostaneet sekä paavi Pius XI että Paavali VI. Paavi Pius XI on todennut Liisi Karttuselle tämän ollessa paavin yksityisaudienssilla:

Te olette tehnyt sellaisen tieteellisen työn, joka vuosisatoja on kaikille historian tutkijoille ja tiedemiehille mitä tärkein ja arvokkain heidän tutkimustyössään.

Karttunen oli tunnettu paitsi Vatikaanin tutkijapiireissä myös Rooman kulttuuripiireissä niiden 35 vuoden aikana, joina hän vaikutti Roomassa. Tuosta ajasta hän toimi yli neljännesvuosisadan Suomen Rooman- lähetystön palveluksessa.

Suomalaisista tutkijoista Aarno Maliniemi (Malin) osallistui vuosina 1920- 1928 organisoitujen Skandinaavien historiallisten Rooman retkikuntien matkoihin. Näiden tarkoituksena oli yhteistyössä läpikäydä uudelleen Vatikaanin arkiston koko keskiaikainen aineisto. Vatikaanin arkisto salli asiakirjojen jäljentämisen valokuvaamalla, mikä nopeutti retkikuntien työtä huomattavasti.

ARKISTON KESKEISIÄ SARJOJA JA KOKOELMIA
Vatikaanin arkisto sisältää asiakirjoja lähinnä 1200-luvun alusta alkaen. Sitä vanhemmat paavinistuimen asiakirjat ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hävinneet Rooman ja Italian melskeisissä oloissa. Toisaalta arkistossa on vain vähän alkuperäisiä asiakirjoja keskiajalta; suurin osa niistä on jäljennöksiä. Vatikaanin arkiston keskiaikaisten originaaliasiakirjojen joukosta löytyy mm. purppuranpunaisia pergamentteja, joiden teksti on kullanväristä. Useisiin asiakirjoihin on liitetty kultasinetti.

Paavillisiin kanslioihin saapuneita asiakirjoja ei keskiajalla yleensä säilytetty, ellei niillä ollut pitempiaikaista merkitystä. Niinpä esim. paavillisten nuntioiden kertomuksia ryhdyttiin säilyttämään vasta Leo X:n aikana (1513-1521). Saapuneita pärmäkirjeitä ei suorastaan hävitetty, vaan ajan tavan mukaisesti pergamentti raavittiin puhtaaksi ja arvokas asiakirjapohja otettiin uusiokäyttöön, uuden asiakirjan pohjaksi.

Clemens VI:n ajoista (1342-1352) alettiin sellaisia kuuriaan saapuneita anomuksia, jotka paavi oli hyväksynyt, jäljentämään lyhennettyinä yhteenvetoina erityisiin kopiokirjoihin. Ne tunnetaan nimellä Supplicationes eli Registrum supplicationum. Määräyksen tällaisten kopiokirjojen pitämisestä antoi jo Benedictus XII 1330-luvulla, mutta hänen ajaltaan niitä ei vielä tunneta.

Supliikkirekisteriniteitäkertyi keskiajan loppua kohden runsaasti, kun paavit lisätäkseen tulojansa alkoivat täyttää itse yhä uusia kirkollisia virkoja. Suuri osa anomuksista käsittelee juuri hengelliseen virkauraan eri tavoin liittyviä kysymyksiä. Anomuksen lähettäjinä ovat olleet yksityishenkilöt tai eri tyyppiset organisaatiot. Aarno Maliniemen mukaan vuotta 1527 edeltävältä ajalta on säilynyt noin 2 000 supliikkirekisterinidettä, joissa on arviolta reilusti yli miljoona anomusta. Vatikaanin arkiston historiikin mukaan anomusrekisteriniteitä on 1340-luvulta 1880-luvulle yli 7 400.Sarja päättyy Leo XIII:n aikana.

Kuuriasta lähetettyjen asiakirjojen määrä oli keskiajalla sangen suuri. Paavin alkuperäisiä bullia ym. kirjelmiä voi löytää eri arkistoista ympäri maailman. Lähetettävistä kirjelmistä on ryhdytty laatimaan jo varhain jäljennöksiä, aluksi tosin vain tärkeimmistä kirjelmistä ja niistäkin lyhennelminä. 1300-luvulla lähetettyjen kirjelmien kopioita on talletettu yhä täydellisemmin ja 1400-luvulta lähtien säännöllisesti ja täydellisinä asiakirjoina (paitsi samanlaisina toistuvia kaavamaisia ilmaisuja, joita kopioihin on lyhennetty).

Kuurian kopiokirjasarjoista on tärkein Regesta Vaticana, joka on jokseenkin täydellisenä säilynyt Innocentius III:n ajoista (1198-1216). Sarjaan sisältyy 2 047 nidettä ja se on ollut erityisen merkittävä 1200- ja 1300-luvun tutkijoille. Jäljennökset Avignonin paavien, niin laillisten kuin vastapaavienkin, lähettämistä bullista muodostavat osittain fragmentaarisen sarjan Regesta Avenionensia, johon kuuluu 353 nidettä vuosilta 1305-1415. Regesta Vaticanan vanhin osa on kirjoitettu pergamenteille, Regesta Avenionensia kokonaisuudessaan paperille. Tosin useita niteitä jälkimmäisestä sarjasta on kopioitu jälkeenpäin pergamenteille ja liitetty osaksi Regesta Vaticana-sarjaa. Näin syntyneet kopiot eivät täysin vastaa alkuperäisiä asiakirjoja, sillä kopioijat jättivät osan tekstistä pois tai lisäsivät niihin muuta tekstiä.

1300-luvun lopulla syntyi Regesta Vaticanalle rinnakkaissarja, Regesta Laterana, joka sisältää jäljennöksiä Dataria Apostolican, ts. etupäässä kirkollisia nimitysasioita käsittelevän kanslian lähettämistä kirjelmistä. Regesta Laterana-sarjaa kutsutaan myös Registrum commune-nimellä, koska sitä säilytettiin aikanaan Archivum commune´ssa. Sarja on jatkoa Avignonin litterae communes -regesteille, jotka aikanaan kärsivät kovin kuljetuksista Vatikaanista Pariisiin ja takaisin.

Aarno Maliniemen mukaan kaikkia regestisarjojen niteitä on säilynyt vuoteen 1527 asti noin 3 200, noin kaksi miljoonaa sivua.

Vatikaanin arkiston keskeisiä asiakirjoja ovat myös kardinaalikonsistorin, kardinaalikokousten ja konklaavien asiakirjat. Näitä asiakirjoja on 1400- luvulta alkaen yhteensä 1 308 säilytysyksikköä. Kirkkovaltion diplomaattisesta toiminnasta kertynyt aineisto on kiinnostanut suomalaisiakin tutkijoita (mm. Pekka Salo). Viime aikoina on länsimaisessa lehdistössä kiinnitetty huomiota asiakirjoihin, jotka voisivat selventää Vatikaanin suhteita toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja Holocaustiin.

Miscellanea Armadi -sarjaan sisältyy runsaasti eri asiaryhmiin kuuluvia asiakirjoja 1700-luvulta alkaen. Niihin kuuluvat mm. jäljennökset Galileo Galilein ja katolisen kirkon väliseen kiistaan liityvistä asiakirjoista. Instrumenta Miscellanea -sarja muodostaa eräänlaisen valtakirja-arkiston(yli 8 000 alkuperäistä tai jäljennettyä valtakirjaa 800-luvulta 1800-luvulle). Valtakirjoista arvokkaimmat säilytettiin aikanaan Castel Sant´Angelossa. Tätä kokoelmaa kutsutaan nimellä Archivum Arcis (lyh. A.A.) ja siihen sisältyy noin 8 500 valtakirjaa 800-luvulta 1800-luvulle. A.A-kokoelmasta löytyy mm. 68 valtakirjaa (kultaisin sinetein) Fredrik I Barbarossalta Habsburgin Kaarle VI:lle.Samasta kokoelmasta löytyvät myös englantilaisten kirjeet paavi Clemens VII:lle (1523-1534) koskien kuningas Henrik VIII:n avioliittoasioita. Tutkijat ovat löytäneet kokoelmasta myös Ruotsin kuningatar Kristiinaa koskevia asiakirjoja.

Vatikaanin arkistossa säilytetään runsaasti henkilö- ja sukuarkistoja, joista suurimpia ja merkittävimpiä ovat seuraavien sukujen arkistot: Boncompagni-Ludovisi, Borghese, Della Valle-Del Bufalo, Rospigliosi ja Ruspoli. Vatikaanin arkistoon sisältyy ainakin Pohjoismaiden kirkkohistorian tutkimukselle tärkeitä kameraalisia asiakirjoja, joissa on käsitelty mm. paavinistuimelle tulleita veroja, maksuja ja virkanimityksiä.

Vatikaanin arkistoon kuuluvien asiakirjojen arkistointiperusteet ovat epäilemättä vaihdelleet organisaatioista toiseen ja vuosisadoista toiseen. Erilaisten hakemistojen merkitys, jos niitä aikanaan oli edes laadittu, on ollut tutkijoille suuri. Arkiston keskiaikaiset asiakirjat eivät ole minkäänlaisessa topografisessa järjestyksessä. Aarno Maliniemen mukaan ainoa järjestys on se, että asiakirjat paavien samoilta pontifikaattivuosilta ovat yksissä niteissä. Suomea koskeva bulla voi siten löytyä esim. jonkun saksalaisen tai espanjalaisen kirjelmän välistä. Löytääkseen kaikki jotakin maata koskevat asiakirjat on tutkijan pakko tarkastaa kaikki ao. vuosien aikana kertyneet niteet.

ARVIOITA VATIKAANIN SALAISEN ARKISTON MERKITYKSESTÄ TUTKIMUKSELLE
Vatikaanin Salainen arkisto on katolisen kirkon keskusarkisto, jonka kokoelmat käsittävät yhteensä noin 50 hyllykilometriä asiakirjoja. Asiakirjoja tai niiden jäljennöksiä on yli 1000 vuoden ajalta. Vatikaanin Salainen arkisto tarjoaa arkistolähteitä monien elämänalojen tutkijoille kaikkialta maailmasta.

Suomalaiset tutkijat ovat arvioineet Vatikaanin arkistoa pohjoismaisen historiantutkimuksen kannalta. Liisi Karttunen, joka työsti aikanaan arkiston käyttöä edistäviä luetteloja, on todennut artikkelissaan, että Pohjoismaita koskeva tutkimus Vatikaanissa on paljon hankalampaa kuin muiden Euroopan maiden tutkimus. Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja muissa suurissa maissa toimi aikanaan paavinistuimen nuntiot, joiden kirjeenvaihto on arkistoitu erikseen. Nämä muodostavat perustan ao. maiden aineistojen käytölle.Pohjoismaita varten ei tällaisia varsinaisia nuntioita ole ollut; niitä koskeva kirjeenvaihto on kulkenut muiden maiden nuntioiden tai yksityisten asiamiesten kautta. Viimeksi mainittujen kirjeet on voitu arkistoida täysin sattumanvaraisesti jonkun nuntion kirjeenvaihdon yhteyteen, elleivät ne ole jääneet ao. henkilön yksityisarkistoon tai hävinneet kokonaan. Vanhimpia asiakirjallisia todisteita paavinistuimen ja Pohjoismaiden suhteista löytyy Puolan nuntiatureista tai monenkirjavista Miscellanea-kokoelmista.

Paavin ensimmäisen Pohjoismaihin määrämään asiamiehen Antonio Possevinon kirjeenvaihto ensimmäiseltä Ruotsin-matkaltaan on hävinnyt ja toiselta matkalta hajonnut kolmen nuntion kirjeenvaihtoon ja yksityiseen Borghese-kokoelmaan. Hänen toverinsa, jesuiitta Luostarilassen kirjeet ovat Vatikaanin ulkopuolella Bibliotheca Vittorio- Emanuelessa ja Jesuiittaveljeskunnan arkistossa.

Liisi Karttunen on selvittänyt Pohjoismaiden historiaa 1500-luvun lopulla valaisevien lähteiden sijoituspaikkoja. Vuotta 1592 vanhempia asiakirjoja voi löytyä mitä odottamattomimmista kokoelmista Vatikaanin ja Italian arkistoista. Vuodesta 1592 alkaen asiakirjat ovat säilyneet yhtenä kokonaisuutena. Tähän ovat vaikuttaneet paavin Pohjoismaihin määräämien asiamiesten huolellisuus asiakirjojen säilyttämisessä sekä asiakirjojen päätyminen aikanaan ruhtinas Borghesen perhearkistoon. Asiakirjat olivat siellä turvassa niinäkin vuosina, jolloin Vatikaanin arkistoa hävitettiin ja siirreltiin Napoleon I:n aikana Pariisiin ja takaisin. Ei myöskään Italian hallitus, joka uuden kuningaskunnan muodostuessa omavaltaisesti anasteli kirjastoja ja arkistoja, päässyt kynsimään Borghesen perhearkistoa. Paavi Leo XIII osti Borghese-arkiston vuonna 1891 ja liitti sen osaksi Vatikaanin yleisarkistoa.

Henri Biaudetin mukaan Paavillisten arkistojen ääretön merkitys ei suinkaan johdu siellä säilytettyjen asiakirjojen paljoudesta, vaan niiden tavattomasta monipuolisuudesta ja historiallisesta arvosta. Ei millään politiikalla ole koskaan ollut suhteita niin laajoissa piireissä maailman kaikissa valtioissa kuin paavillisella, mutta paavin vallan erikoisen luonteen, kirkkovaltion eristetyn aseman ja vähäpätöisen maallisen vallan tähden eivät nämä suhteet ole koskaan koskeneet yksityiskohtaisia kysymyksiä. Kun mitä vähäpätöisemmistä välikohtauksista kahden maallisen vallan kesken on saatu asianomaisten valtioiden arkistot täyteen paksuja niteitä yksityiskohtia käsittäviä asiakirjoja, joilla ei ole historiallista arvoa, on Rooman Curia sitä vastoin käsitellyt vain tärkeitä asioita ja vieläpä tavallaan konsentreeratussa muodossa. Joka asiakirjalla sen arkistossa on niin muodoin suuri historiallinen merkitys.

Aarno Maliniemi on kuvannut Vatikaanin arkistoa maailmanarkistoksi, jolla on ensiluokkaisen tärkeä merkitys koko vanhemman eurooppalaisen kulttuurimaailman historian tutkimukselle. Niin varsinkin sen jälkeen, kun se v. 1881 muuttui salaisesta asiakirjakokoelmasta julkiseksi, tutkimuksen vapaasti käytettäväksi.

ARKISTON ORGANISAATIOSTA JA TEHTÄVISTÄ
Vatikaanin arkiston ohjesäännön (1927 (section) 1) mukaan arkiston tulee palvella ensisijaisesti Paavinistuinta ja hallintovirkakuntaa, lisäksi tutkijoita kotimaasta ja uskontokunnasta riippumatta. Paavi johtaa arkistoa yhdessä sen johtavien virkamiesten (Cardinal Mejía, Archivist of the Holy Roman Church; Prefect Sergio Pagano; Vice-Prefect Ugo Paoli) kanssa.

Vatikaanin arkistossa on tieteellisistä ja didaktisista tehtävistä vastaavia virkamiehiä, asiakirjojen konservointiyksikkö, jäljennepalveluyksikkö, CD- ROM-yksikkö, sinettien konservoinnista ja jäljentämisestä vastaava yksikkö sekä tutkijapalvelusta vastaava yksikkö. Kokopäiväisen henkilöstön määrä on noin 40.

TUTKIJAPALVELUSTA JA JULKAISUTOIMINNASTA
Vatikaanin arkiston käyttöä koskevat määräykset osoittavat, että se ei ole läheskään yhtä avoin tutkijoille kuin esim. Suomen Kansallisarkisto. Vatikaanin arkisto ilmoittaa tarjoavansa asiakirjoja vain akateemisille jatko-opiskelijoille. Muut opiskelijat voivat saada käyttöoikeuden vain erityisin perustein.

Tutkijoiden on haettava arkiston käyttöoikeutta kirjallisesti arkiston esimieheltä (prefektiltä) ja liitettävä hakemukseensa jonkun korkeakoulun taihistoriantutkimusta harjoittavan henkilön suosituskirje. Hakemuksessa on kerrottava henkilö- ja yhteystietojen lisäksi tutkimuksen tarkoitus. Hakemukseen on liitettävä pari valokuvaa, joista toinen tarvitaan arkiston erityistä asiakaskorttia varten. Tällä kuvallisella kortilla tutkijat pääsevät sisään S. Annan portista ja arkiston pääovesta. Kortti on voimassa vain vuoden kerrallaan, heinäkuun 15. päivään asti, jonka jälkeen se on jälleen uusittava.

Arkiston tutkijasalit ovat avoinna yllättävän lyhyen ajan verrattuna eri maiden yleisarkistojen käytäntöön. Vatikaanin arkisto on avoinna vain syyskuun 16. päivästä heinäkuun 15. päivään maanantaista lauantaihin klo 8.30 - 13.15 (ei sisään enää klo 12.30 jälkeen). Erityisistä syistä tutkijat voivat hakea lupaa käyttää arkiston tutkijatiloja vielä iltapäivisin, klo 16.00 - 18.45 välisenä aikana. Käyttölupaa on haettava kirjallisesti arkiston esimieheltä. Näyttää siltä, että luvan saaminen ei ole helppoa.

Vatikaanin arkisto noudattaa pohjoismaisittain hyvin tiukkaa salassapitokäytäntöä. Arkiston kokoelmat ovat avoimia vain ennen 22.1.1922 kertyneiden asiakirjojen osalta.

Tutkijat voivat tilata asiakirjoja tutkijasaliin hyvin rajoitetusti: vain kolme nidettä, kirjekuorta tms. päivässä. Tilauslomakkeet on jätettävä salin päivystäjälle ennen puoltapäivää. Tilauksia varten on käytettävissä erilaisia hakemistoja vain luettelohuoneessa (Sala Indici). Osa vanhoista hakemistoista on varsin huonokuntoisia sidoksia. Hakemistojen osittainenkin julkaiseminen on kiellettyä. Asiakirjojen valokuvaaminen on kielletty. Arkisto toimittaa jäljenteitä valokopioina, mikrofilmeinä ja valokuvina. Valokopioista peritään 2,70 FIM kappaleelta ja mikrofilmijäljenteistä 2,55 FIM otokselta. Arkiston käyttäjät sitoutuvat toimittamaan arkistolle yhden kappaleen julkaisuistaan, joissa on käytetty lähteenä Vatikaanin arkiston asiakirjoja.

Tutkijasalin asiakaskortiston mukaan arkistoa käyttää vuosittain yli 1 500 henkilöä. Tutkijasalin päiväkirjamerkintöjen mukaan asiakkaita oli huhtikuussa 2001 aamupäivisin 50-80 ja iltapäivisin erityisluvalla kymmenkunta henkilöä. Huhtikuun 2001 päiväkirjamerkinnöistä kävi ilmi, että viikon sisällä arkistossa oli käynyt kaksi suomalaista tutkijaa. Vatikaanin arkisto vastaanottaa lukemattomia tiedusteluja ja jäljennepyyntöjä kirjeitse ja muuten kaikkialta maailmasta.

Vatikaanin arkisto tutkii ja julkaisee asiakirjojaan. Julkaisutavat ovat muuttuneet ajan myötä. Vatikaanin arkiston keskeinen julkaisusarja on nimeltään Collectanea Archivi Vaticani.Toinen julkaisusarja Littera Antiqua on ilmestynyt 1980-luvulta alkaen. Tätä nykyä Vatikaanin arkisto julkaisee arkistolähteitään myös CD-ROM-levyillä, joista löytyy lisätietoa arkiston Internet-kotisivulta.

Arkiston virkamiehet osallistuvat aktiivisesti kansainvälisiin projekteihin, kongresseihin, asiakirjanäyttelyihin ja muihin tapahtumiin.Vatikaanin arkisto lainaa asiakirjojaan ulkomaisiin tieteellisiin asiakirjanäyttelyihin.

NYKYISISTÄ TOIMITILOISTA
Käynti Vatikaanin arkistoon on Pietarinkirkon oikealta puolelta S. Annan portista n. 200 metrin matkan päässä olevalle sisäpihalle (Cortile del Belvedere), jonka perällä on arkiston komea pronssinen pääovi.Ovessa on korkokuvin kuvattu Vatikaanin arkiston värikäs historia monine muuttoineen ja sijoituspaikkoineen.Sisääntuloaulassa tarkistetaan tutkijoiden asiakaskortit. Aulan vitriineissä on esillä arkiston julkaisuja ja muita myyntiartikkeleita.

Arkiston ns. vanha tutkijasali on pitkänomainen holvattu huone, jonka päädystä on yhteys makasiineihin. Salissa on paririvissä vanhoja jyhkeitä pöytiä lukutelinein varustettuina, aivan kuten Suomen Kansallisarkistossa. Huonetta koristavat uskonnollisaiheiset patsaat ja öljymaalaukset. Salissa on yhteensä n. 40 lukupaikkaa.

Arkiston ns. uusi tutkijasali LEO XIII on korkea, pitkänomainen holvattu huone, jonka seinustalle on rakennettu kahteen kerrokseen hyllyjä erilaisille hakemistoille ja julkaisuille. Salin keskellä päästä päähän on leveä pöytä, jolla on muutamia päätteitä asiakkaita varten Salissa noin 30 lukupaikka.

Suomen Arkistoyhdistyksen jäsenet pääsivät 24.4.2001 tutustumaanVatikaanin Salaisen arkiston toimintaan, tutkijasaleihin ja arkistojen säilytystiloihin. Pääsy viimeksi mainittuihin ja vielä monikymmenpäisenä ryhmänä oli ilmeisesti hyvin poikkeuksellista. Vatikaanin Salaisen arkiston Enrico Flaianin johdolla ryhmä kiersi kerroksesta toiseen ja läpi valtavan suuren arkistomakasiinin (n. 70 x 100 m) aina pergamenttimakasiiniin asti. Se on kalustettu laatikostoilla, joissa suurikokoisetkin pergamentit voidaan säilyttää vaakatasossa. Ryhmää varten oli asetettu esille joukko näyttäviä pergamenttiasiakirjoja 1200- luvulta alkaen.

Suurin osa arkiston kokoelmista (sidoksista, koteloista) säilytetään metallihyllyissä pystyasennossa. Suomalaisryhmän kulkureitillä olleista arkistokoteloista vain osa olisi täyttänyt Suomen arkistolaitoksen asettamat laatukriteerit: asiakirjat eivät olleet täysin suojassa pölyltä ja valolta. Osa puoliavoimista kansioista oli metallisia, osa umpinaisista koteloista oli vanerilla vahvistettuja.

VATIKAANIN ARKISTON INTERNET-KOTISIVU
Vatikaanin arkiston Internet-kotisivu, joka pääosin on italiankielinen, tarjoaa perustietoja laitoksen toiminnasta, erityisesti tutkijapalvelusta, julkaisuista ja laitoksen historiasta. Laitos tarjoaa englanninkielellä ainoastaan asiakirjojen käyttöä koskevat määräykset ja ehdot.

JÄLJENTEITÄ VATIKAANIN ARKISTOSTA SUOMEN KANSALLISARKISTOON
Suomen Kansallisarkistossa on satoja Vatikaanin arkiston asiakirjoista otettuja fotostaattijäljennöksiä. Jäljennökset koskevat lähinnä seuraavia sarjoja: Registrum Supplicationum, Regesta Vaticana, Regesta Avenionensia ja Regesta Laterana. Jäljennösten provenienssi käy ilmi Kansallisarkiston yksityisarkistojen luetteloista. Osa fotostaateista on saatu Pohjoismaisen arkistokomission vuosina 1923, 1926 ja 1928 Vatikaanissa valitsemista asiakirjoista.

Lue lisää

selvitys Vatikaanin arkistoista. Kokeilin Googlettaa muutamilla kirjoituksessasi esiintyvillä nimillä. Yllättävän paljon löytyy tietoja netistäkin. Mielenkiintoinen aihealue tuo Vatikaani.

Minä kiitän tiedoista. Luulisin täällä olevan muitakin kiinostuneita joita kirjoituksesi saattaa auttaa.

Farfar kirjoitti:

>>.. vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota..>>

Bingo ! Just noin se menee. Ensin todella kauan pelkästään vedessä, sitten pieniä hetkiä rantaliejussa mutta enimmäkseen vedessä.
Paljon myöhemmin vähän aikaa kuivalla maalla kunnes oli pakko nousta puuhun, vahvempia karkuun vai syömisen perässä, sitä en tiedä.

Sitten taas alas puusta, ilmastonvaihdoksen takia, niiden vahvempien kanssa piti koettaa pärjätä puunuijalla. Nuijan käyttö kehitti käsiä ja käsien käyttä kehitti aivoja kunnes ihminen keksi tietokoneen.

Nyt on ihminen jo niin viisas että jos pystyisi evoluutiota peruuttamaan niin ei nousisi vedestä ollenkaan, katselisi vain asuinpaikakseen sellaisen järven joissa on hyviä muikkuja.

Lue lisää

tuhoon ilman silakkaa. Marraskuun 30. päivä vuonna 1300 oli apostoli Andreaksen muistopäivä. Andreas oli kalastajien suojelija, koska hän oli itsekin ollut ammatiltaan kalastaja. Andreaksen päivänä perustettiin talvinuottakunnat ja talvikalastuskausi alkoi.

Kalastus oli turkulaisille välttämätön ruuan lisä ja joillekin tuottoisa elinkeinokin, mutta varsinaiset suuret kalastuspitäjät olivat ulompana saaristossa.

Turku oli silloisen Suomen kaikinpuoleinen keskus, tuskin olisi koko Suomea olemassakaan ilman silakkaa.

Farfar kirjoitti:

>>.. vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota..>>

Bingo ! Just noin se menee. Ensin todella kauan pelkästään vedessä, sitten pieniä hetkiä rantaliejussa mutta enimmäkseen vedessä.
Paljon myöhemmin vähän aikaa kuivalla maalla kunnes oli pakko nousta puuhun, vahvempia karkuun vai syömisen perässä, sitä en tiedä.

Sitten taas alas puusta, ilmastonvaihdoksen takia, niiden vahvempien kanssa piti koettaa pärjätä puunuijalla. Nuijan käyttö kehitti käsiä ja käsien käyttä kehitti aivoja kunnes ihminen keksi tietokoneen.

Nyt on ihminen jo niin viisas että jos pystyisi evoluutiota peruuttamaan niin ei nousisi vedestä ollenkaan, katselisi vain asuinpaikakseen sellaisen järven joissa on hyviä muikkuja.

Lue lisää

tuhoon ilman silakkaa. Marraskuun 30. päivä vuonna 1300 oli apostoli Andreaksen muistopäivä. Andreas oli kalastajien suojelija, koska hän oli itsekin ollut ammatiltaan kalastaja. Andreaksen päivänä perustettiin talvinuottakunnat ja talvikalastuskausi alkoi.

Kalastus oli turkulaisille välttämätön ruuan lisä ja joillekin tuottoisa elinkeinokin, mutta varsinaiset suuret kalastuspitäjät olivat ulompana saaristossa.

Turku oli silloisen Suomen kaikinpuoleinen keskus, tuskin olisi koko Suomea olemassakaan ilman silakkaa.

Isä kirjoitti:

TIETOA VOIN JAKAA, EN YMMÄRTÄMYSTÄ.

Ensimmäiset varmat tiedot paavin arkiston olemassaolosta ovat 400- luvulta, jolloin siihen sisältyivät Leo I:n (440-461) regestit (poliptica). Paavillista arkistoa on säilytetty ainakin 600-luvulta alkaen Lateraanissa, paavien residenssipalatsissa. Se pysyi pääasiallisena arkistotilana 1200- luvulle asti.


Vatikaanin arkiston asiakirjoja on myöhemmin siirretty maasta ja paikasta toiseen. Kirkkovaltion myrskyisän historian aikana paavit ovat yrittäneet suojella arvokkaita asiakirjoja hajauttamalla tietoja useampaan paikkaan. Arkisto on silti joutunut hävityksen ja ryöstöjen kohteeksi. Osa paavin asiakirjoista on siirtojen jälkeen palautettu alkuperäiseen yhteyteensä, mutta paljon asiakirjoja on jäänyt sille tielleen. Näin Vatikaanin arkiston vanhin osa on fragmentaarinen, mutta sellaisenaankin tutkimukselle erittäin arvokas.

Arvokkaimpia paavinistuimen asiakirjoja on säilytetty levottomina aikoina mm. Pietarin basilikassa (nykyisen Pietarinkirkon edeltäjässä) 900- luvulla, Palatinus-kukkulan juurella Tituksen riemukaaren viereisessä tornissa (Turrisi Chartularia) 1000-luvulla ja myöhemmin Soracte-vuorella sijainneessa S. Silvestron luostarissa. Investituurariidan aikana arkistot alkoivat hajaantua ja asiakirjat hävitä. Roomassa vielä 1100-luvun lopulla tallessa olleita regestejä aina 400-luvulta alkaen ei ole säilynyt nykypäivään. Asiakirjojen hävikkiin oli muitakin syitä, mm. asiakirjojen (erit. papyrusten) hauras rakenne, puutteelliset säilytystilat ja välinpitämättömyys.

Arkisto uudistettiin Innocentius III:n aikana (paavina vuodesta 1198 alkaen).Asiakirjoja säilytettiin Pietarin basilikan lähistöön kuurialle rakennetuissa palatseissa. Arkistoon sisältyi jo tuohon aikaan valtakirjoja papyruksella ja pergamenteilla. Innocentius III:n aikaiset regestit ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Hänen edeltäjiensä regestejä saattoi tuhoutua Lateraanin basilikan tulipalossa 1300-luvun alussa tai arkiston siirtojen yhteydessä.

Kirkkovaltion arkistoa jouduttiin siirtämään jälleen paikasta toiseen 1300- luvun levottomina alkuvuosina. Kun Bonifacius VIII vuonna 1303 joutui verivihollisensa Sciarra Colonnan vangiksi Anagnissa, oli hänellä mukanaan arkistonsa, josta ainakin osa tuli silloin ryöstetyksi. Benedictus XI (1303-1304) siirrätti arkiston seuraavana vuonna Perugiaan. Clemens V muutti paavinistuimen Avignoniin ja kuljetutti Etelä-Ranskaan kahden lähimmän edeltäjänsä regestit. Suurin osa arkistoa jäi Perugiaan, josta asiakirjat siirrettiin pian läheiseen Assisiin, kuuluisan fransiskaaniluostarin yläkirkkoon. Luostarin kätköt säilyivät melko hyvin, vaikka ghibelliinit vuonna 1319 valloittivat ja ryöstivät Assisin kaupungin pitäen sitä hallussaan muutaman vuoden.

Kun ilmeni, ettei paavillisille kalleuksille, joihin arkistokin luettiin, löytynyt Italiasta turvallista säilytyspaikkaa, päätettiin ne siirtää Avignoniin vuonna 1339. Tuolloin laaditun siirtoluettelon ja 30 vuotta myöhemmin tehdyn inventaarion perusteella on voitu todeta, että useimmat silloin tallella olleet, 1300-lukua vanhemmat regestit ovat säilyneet nykypäivään. Sen sijaan 1200-lukua vanhempia regestejä ei luetteloissa mainita.

Paavinistuimen siirryttyä Avignonista Roomaan jäi suurin osa paavillista arkistoa edelleen Ranskaan. Arkistoa palautettiin kyllä Roomaan, mutta pienissä erissä ja hyvin pitkän ajan kuluessa, viimeinen osa vasta vuonna 1784. Kuljetusten yhteydessä asiakirjoja oli hävinnyt.

Sixtus IV (1471-1484) erotti kirjaston ja arkiston toisistaan ja jakoi arkiston kahtia: diplomaattinen osa arkistoa sijoitettiin Vatikaanin lähellä sijaitsevan, mahtavan Castel Sant-Angelon etulinnoitukseen, muu osa jäi Vatikaaniin, josta oli tullut paavin asunto Avignonista paluun jälkeen. (Etulinnoituksessa säilytetyt asiakirjat palautettiin Vatikaaniin vasta vuonna 1798).

Useat paavit harrastivat arkiston kehittämistä 1400-luvulla, erityisesti Sixtus IV, jonka mielenkiinto kohdistui erityisesti Vatikaanin kirjastoon. Hänet mainitaankin Vatikaanin kirjaston perustajana.

Kun Roomaa hävitettiin vuonna 1527 ja espanjalaiset joukot ryöstivät basilikat ja useat luostarit, oli paavi Clemens VII joutunut pakenemaan Castel Sant-Angeloon. Etulinnoitus kesti hyökkäykset ja niin säilyivät sinne siirretyt osat paavillista arkistoa. Vatikaaniin jätetyt asiakirjatkin säilyivät ilmeisesti suuremmilta hävityksiltä. Muualla Roomassa arkistot kärsivät suuria vahinkoja.

1500-luvulla arkiston kehitykseen vaikuttivat erityisesti Pius IV ja hänen seuraajansa Pius V. Viimeksi mainittu määräsi apulaisensa etsimään kirjojen kauppiailta ja sitojilta, rummuntekijöiltä yms. kateissa olleita pergamenttiasiakirjoja. Pergamenttia käytettiin näet materiaalina moniin arkielämän tarkoituksiin. Paavi epäili usean vanhemman arkistonhoitajan langenneen kiusaukseen myydä hallussaan olleita pergamenttiasiakirjoja. Ei ole tiedossa, tuottiko etsiskely tuloksia.

PAAVIN YLEISARKISTOHANKE
Jo Pius IV oli suunnitellut suuren pontifikaalisen yleisarkiston perustamista kokoamalla siihen eri tahoilla säilytetyt paavilliset erikoisarkistot. Hän lähetti syyskuussa 1565 kirjelmän katolisen kirkon organisaatioille ja asiamiehille kaikkialle maailmaan kehotuksella edesauttaa jäljennösten toimittamisessa Vatikaanin paavilliseen arkistoon. Pius IV:n suunnitelma ei ehtinyt alkua pidemmälle, kun hän yllättäen kuoli vuonna 1565.

Katolisen kirkon yleisarkistohankkeen pani alulle Paulus V Borghes (1605- 1621), jota pidetään nykyisen Vatikaanin arkiston varsinaisena perustajana. Arkistojen kokoamisen lisäksi häntä arvostetaan sen vuoksi, että hän järjesti vuonna 1611 yleisarkistolle omat arkistotilat. Hän oli hiljattain tutustunut Castel Sant-Angelon arkistotiloihin ja järkyttynyt siellä nähdessään hiirien ja pölyn aiheuttamat vauriot arvokkaissa asiakirjoissa.

Paulus V:n rakennuttamat arkistotilat sijaitsivat lähellä Salone Sistinoa (Sixtus IV:n mukaan) Vatikaanin kirjaston yhteydessä. Arkistotilat käsittivät kolme huonetta, jotka olivat juuri vapautuneet kirjastolta. Nämä huoneet kalustettiin mittojen mukaan tehdyillä kaapistoilla, joita koristivat Borghese-suvun vaakunat. Holvatut välikatot olivat täynnä freskoja, jotka kuvasivat eurooppalaisten hallitsijoiden lahjoituksia katoliselle kirkolle. Kaapistot täyttyivät vuosien 1612-1614 kuluessa asiakirjoilla, jotka ovat siitä lähtien muodostaneet Vatikaanin Salaisen arkiston ytimen. Nyttemmin näitä kolmea arkistohuonetta kutsutaan nimellä piano nobile.Keväällä 2001 ne olivat osa Vatikaanin museoiden yleisiä tiloja ja niissä esiteltiinarkiston kokoelmiin kuuluvia asiakirjoja sekä myyntiartikkeleita (julkaisuja, asiakirja- ja sinettijäljennöksiä).

Paulus V:n määrämä prefekti Michele Longino laati arkiston ensimmäisen inventaarioluettelon, joka on pari sataa vuotta myöhemmin (v. 1887) julkaistu painosta.

ARKISTO ITSENÄISEKSI
Vasta Urban VIII:n aikana (1623-1644) Vatikaanin arkisto itsenäistyi kirjaston helmoista. Paavi määräsi vuonna 1630 sekä arkistolle että kirjastolle erillisen johto-organisaation.

Arkiston kokoelmien kasvaessa se tarvitsi lisätilaa, joita osoitettiin sille kolmen em. arkistohuoneen yläpuolelta.Paavien jatkuvana huolena näyttää olleen asiakirjojen huolimaton käsittely ja säilytys, jopa suoranaiset asiakirjavarkaudet. Näistä todistavat määräykset, joiden tarkoituksena oli saada varastetut asiakirjat takaisin Vatikaanin arkistoon.

Kardinaali Chamberlain Giovanni Battista Spinola laati 30.9.1704 paavin puolesta määräyksen, jonka sisältö on paljon puhuva:

...määräämme ja vaadimme kaikkia kirjakauppiaita, ruokatavarakauppiaita, kultaseppiä, paperikauppiaita, maalareita, paperiarkkien omistajia, kirjonta- ammattilaisia, lasimaalaareita ja muita käsityöläisiä ilmoittamaan kahdeksan päivän kuluessa Castel Sant-Angelon arkiston tai Vatikaanin arkiston esimiehelle kirjoista ja asiakirjoista, jotka kuuluvat em. arkistoihin. Em. käsityöläisten on ehdottomasti kielletty hävittämästä tai vahingoittamasta millään verukkeilla mainittuja kirjoja ja asiakirjoja sekä myymästä niitä tahi käyttämästä niitä kirjojen sidontaan tai mihinkään muuhunkaan tarkoitukseen .

Käytännössä Vatikaanin arkiston keskeiset osat yhdistettiin vasta vuonna 1798, kun vallankumouksen laineet löivät jo Roomaan saakka: Castel Sant-Angelon kokoelmat siirrettiin turvaan Vatikaaniin. Napoleon I:n joukot tunkeutuivat Roomaan vuonna 1798. Saman vuoden lopulla vaati hiljattain julistetun Rooman tasavallan presidentti Vaatikaanin arkiston päällikköä luovuttamaan hänelle kaikki asiakirjojen kulta- ja hopeasinetit. Napolilaiset joukot valtasivat kuitenkin jo seuraavana päivänä Rooman ja niin pelastuivat Vatikaanin sinetit sekä itse asiakirjat.

NAPOLEONIN VAATIMUKSET ARKISTON SIIRROSTA PARIISIIN
Napoleon oli päättänyt perustaa Pariisiin suuren yleisarkiston, johon oli määrä koota kaikkien valloitettujen maiden historian päälähteet. Vuonna 1810 hän määräsi Rooman arkistot luovutettavaksi Pariisiin. Samanlaisen määräyksen olivat jo saaneet useat saksalaiset, alankomaalaiset ja espanjalaiset arkistot.Vatikaanin arkisto matkasi jälleen kerran Ranskaan, tosin tällä kertaa laivalastina. Onnettomuudeksi osa laivoista joutui haaksirikkoon ja asiakirjoja hävisi. Arkisto koki kovia muutenkin: kuljetuksesta vastanneet kenraalit käyttivät oman käden oikeutta. Asiakirjoja myytiin makulatuuriksi ja muihin tarkoituksiin.

Napoleonin kukistuttua Vatikaanin arkisto palautettiin Roomaan vuosien 1815-1817 kuluessa. Ranskalaiset eivät kuitenkaan halunneet palauttaa kaikkia Ranskaa koskevia asiakirjoja paaville. Niinpä esim. osa tärkeää Nunziatura di Francia -kokoelmaa jäi Pariisiin. Vatikaanin arkiston päällikkö sai kerättyä (ostettua) osan arkistonsa asiakirjoista (yht. noin 700 nidettä) pariisilaisilta ryytikauppiailta ja muilta tahoilta.

Pius IX:n aikana (1846-1878) ja Rooman miehityksen 1860 jälkeen Italian hallitus takavarikoi osan apostolien neuvoston (apostolic chamber) arkistoa, jota oli säilytetty Palazzo Salvatin suojissa. Tässä ei ollut kylliksi; arkiston asiakirjoja revittiin hajalle. Niiden kunnostaminen oli myöhemmin hyvin työläs ja vaikea tehtävä.

Toinen maailmansota ei aiheuttanut vahinkoja Vaatikaanissa säilytetyille arkistoille. Arkiston ja kirjaston arvokkaimpia kokoelmia sijoitettiin ilmapommitusten varalta turvallisempiin tiloihin, mutta pommituksia ei tullut. Vatikaanin diplomaattisista suhteista vastaavat solmivat Saksan suurlähettilään kanssa sopimuksen varotoimenpiteistä, joiden tarkoituksena oli suojata kaikkein suurimmassa vaarassa olleet katolisen kirkon arkistot Italiassa. Kirkon arvokkaimpia ja tärkeimpiä asiakirjoja evakuoitiin useista Italian kaupungeista Vatikaanin alueelle. Eri puolilla Italiaa monet kirkonarkistot kärsivät pommituksista. Paavin Ferraran- lähetystön arkisto kärsi pahimmat vauriot.

Vatikaanin Salaisen arkiston ja Italian arkistojen toisen maailmansodan aikaisista turvatoimista ja vahingoista kerrotaan raportissa, jonka laativat sodan jälkeen kaikkien tuntema arkistonjohtaja Hilary Jenkinson ja majuri H. E. Bell.

Toisen maailmansodan jälkeen Vatikaanin Salaisen arkiston käyttöön on hankittu useissa vaiheissa runsaasti lisätilaa. Arkisto on kasvanut merkittäväksi myös aineiston määrältään.

Kaikki Vatikaanin kirkkovaltion ja katolisen kirkon organisaatiot eivät ole luovuttaneet vanhoja asiakirjojaan Vatikaanin arkistoon, vaikka tämä on ollut tavoitteena paavi Paavali V:n päivistä alkaen. Tällaisia organisaatioita ovat mm. useat kongregaatiot (esim. De Propaganda Fide). Vatikaanin kirjasto säilyttää kokoelmissaan myös asiakirja- aineistoa, joka oikeastaan kuuluisi Vatikaanin arkistoon. Osa kirkkovaltion hallinnollisista asiakirjoista säilytetään yhä Archivio di Stato di Romassa. Sitä paitsi Ranskan Kansallisarkistossa säilytetään edelleen osaa Napoleonin aikanaan Vatikaanista takavarikoimia asiakirjoja, joita Ranska ei halunnut palauttaa.

ARKISTON VARHAINEN TUTKIMUSKÄYTTÖ
Vatikaanin arkistoa oli jossain määrin käytetty tutkimuksíin Napoleonin ajan Pariisissa. Arkiston siirto Vatikaaniin merkitsi jälleen sen sulkemista tutkijoilta. Pääsy arkistoon oli vain sen hoitajilla ja muutamilla korkeilla kirkollisilla arvohenkilöillä. Arkistonhoitajaa, joka päästäisi arkistotilaan luvattomia henkilöitä, samoin kuin niitä ulkopuolisia, jotka tunkeutuisivat sinne luvatta, uhkasi auttamatta paavin pannaan julistus.

Pääsy arkistoon ja asiakirjojen käytettäväksi saaminen olivat aikanaan eri asia. Hovit ja erityisesti suositut yksityiset tutkijat saattoivat tilata Vatikaanin arkistosta asiakirjajäljennöksiä, mutta varsinaiselle tutkimukselle arkiston noudattama byrokratia muodostui melkoiseksi esteeksi. Pannauhkaa saatettiin kiertää niin, että arkiston prefekti antoi harkintansa mukaan yksityisille tutkijoille asiakirjoja käytettäväksi arkiston viereisessä työhuoneessa. (Ainoastaan norjalaisen historiantutkijan P. A. Munchin arvellaan joskus päässeen itse arkistohuoneisiin.) Tätä kiertotietä käyttäen olivat eräät arkiston ulkopuoliset henkilöt voineet jo 1500-luvun lopulta alkaen toimittaa julkisuuteen kiinnostavia asiakirjoja. Osa julkisuuteen tulleista asiakirjoista oli itse asiassa Vatikaanin arkistonhoitajien valitsemia ja kopioimia. Näin osoittautuu yleinen käsitys Vatikaanin arkiston luoksepääsemättömyydestä hieman liioitelluksi.

ENSIMMÄISET TUTKIJAT POHJOISMAISTA
Niiden tutkijoiden joukossa, jotka olivat voineet käyttää Vatikaanin arkiston asiakirjoja ennen arkiston avaamista tutkimukselle vuonna 1880, oli myös muutama pohjoismaalainen: mm. norjalainen historiantutkija P. A. Munch, ruotsalainen Ahlqvist (hänen kokoelmansa ovat Ruotsin Valtionarkistossa) ja suomalaiset Fredrik Cygnaeus ja Taavi Hahl.

Kustaa III:n taideintendentti Carl Fredrik Fredenheim, turkulaisen professorin ja piispa K. F. Mennanderin poika, esitti vuonna 1782 Ruotsin Italiassa olevan asiamiehen, kuparipiirtäjä Francesco Piranesin kautta pyynnön paavi Pius VI:lle saada Vatikaanin arkistosta asiakirjakopioita. Paavi suostui pyyntöön ja Fredenheim sai asiakirjakopiot seuraavan vuoden aikana. Osa kopioista toimitettiin Turkuun vuonna 1784.

Fredenheim lähti vuonna 1787 pitkälle ulkomaanmatkalle perehtyäkseen Italian muinaisjäännöksiin ja taideaarteisiin. Hän sai luvan suorittaa kaivauksia Rooman forumilla. Nämä olivatkin ensimmäisiä tieteellisiin tarkoituksiin ja tieteellisin menetelmin suoritettuja kaivauksia alueella! Millainen kunnia suomalaiselle arkeologialle! Kaivausprojektien luonne on silti muuttunut hänen ajoistaan. Kuulostaa kolkolta tieto, että Fredenheim rahoitti "vanhan tavan mukaisesti" kaivauksensa myymällä löytämänsä tiilet ja marmorinkappaleet. Vain piirtokirjoitukset hän säilytti.

Fredenheim hankki vuonna 1788 itselleen audienssin Pius VI:n luo ja sai tältä suostumuksen hankkia arkistosta lisää Ruotsia koskevaa materiaalia Tukholmaan. Vatikaanin arkisto luovutti hänelle yhteensä 324 asiakirjajäljennöstä. Fredenheim lahjoitti nämä Turun akatemialle ja antoi samalla niiden julkaisuoikeuden H. G. Porthanille. Porthan oli ensimmäinen pohjoismainen tutkija, joka julkaisi Vatikaanin arkistosta saatuihin kopioihin perustuvia lähdejulkaisuja.

Porthanin lähdejulkaisut ilmestyivät vuosina 1796-1801 nimellä Ad recensionem Bullarii Romano-Sveogothici, a. Nobil. A Celse editam, Accesio.Niihin sisältyi viisi erityisesti Suomea koskevaa asiakirjaa.

Fredenheimin jäljennöskokoelmaan liittyy onneton episodi. Turun palossa vuonna 1827 jäljennöskokoelma tuhoutui, mutta onneksi niistä oli tehty täydelliset jäljennökset Ruotsin Vitterhets Historie och Antiquitetsakademille.

Norjalainen historiantutkija P. A. Munch keräsi 1860-luvulla Vatikaanissa asiakirjajäljennöksiä Norjan, Tanskan ja Ruotsin historiankirjoitusta varten. Munch kuoli vuonna 1863, mutta ennätti kerätä huomattavia lisiä pohjoismaiden historian siihenastiseen lähteistöön. Hän kiinnitti ensimmäisenä huomiota asiakirjasarjoihin, jotka olivat olleet siihen asti miltei tuntemattomia: supliikit ja kameraaliset asiakirjat. Munchin julkaisemassa teoksessa Pavelige Nuntiers Regnskabs- og Dagbøger 1282-1334 on tietoja Suomen historiastakin. Myös Munchin jäljennekokoelmaa kohtasi onnettomuus: osa Vatikaanista Tukholmaan lähetetyistä kopioista hävisi niitä kuljettavan laivan kärsittyä haaksirikon.

Fredrik Cygnaeus kokosi vuosina 1845-1846 tietoja Vatikaanin arkistosta Pohjoismaiden 1500-1600 -lukujen historiasta. Cygnaeuksen hankkimia asiakirjajäljennöksiä säilytettiin sittemmin Helsingin yliopiston kirjastossa.

Maisteri Taavi Hahl keräsi vuonna 1879 Vatikaanin arkistosta tietoja väitöskirjaansa varten. Hän kuoli yllättäen vuonna 1880 ennen kuin ehti hyödyntää keräämiään tietoja. Hahlin hankkimia asiakirjakopioita säilytetään Suomen Historiallisen Seuran arkistossa.

VATIKAANIN ARKISTON AVAAMINEN TUTKIJOILLE 1880
Vatikaanin arkiston avaamista tutkimukselle oli pidetty toivottavana ja tärkeänä, mutta kaikki yritykset olivat kaatuneet paavien järkähtämättömään asenteeseen. Arkiston avautumiseen liittyy mielenkiintoinen episodi. Saksalainen historiantutkija, jesuiittapater Augustin Theiner oli määrätty vuonna 1855 arkiston prefektiksi. Hän piti elämäntehtävänään edesauttaa tutkimustyötä julkaisemalla Salaisen arkiston tärkeimpiä historiallisia asiakirjoja (mm. Schweden und seine Stellung zum heiligen Stuhl, 1838). Norjalaisen P. A. Munchin arkistotutkimusten on arveltu onnistuneen nimenomaan prefekti Theinerin suosiollisella myötävaikutuksella. Theiner maksoi kovan hinnan aktiivisesta tutkijapalvelustaan ja liberaalisesta teologisesta suuntauksestaan: paavi Pius IX erotti hänet arkistonhoitajan virasta.

Leo XIII ryhtyi heti paaviksi tultuaan vuonna 1878 toimenpiteisiin Vatikaanin arkiston avaamiseksi tutkijoiden käyttöön. Vuonna 1880 paavi teki päätöksen arkiston avaamisesta. Tammikuusta 1881 alkaen tutkijat saattoivat työskennellä arkiston yhteydessä olevissa työhuoneissa ja läpikäydä korvaamattoman arvokkaita arkistolähteitä.

Vatikaanin arkiston avautumista seurasi eri maiden historiallisten opistojen ja tiedeakatemioiden perustaminen Roomaan. Ensimmäisten joukossa olivat Ranska (Scuola Francese), Saksa (Instituto Storico Germanico), Itävalta (Instituto Austriaco di Cultura) ja Belgia (Accademia Belga). Monet maat lähettivät erityisiä lähetystöjä määräajoiksi tutkimaan Vatikaanin arkistoa (mm. Sveitsi, Portugali, Puola, Kanada ja Japani).

SUOMALAISTUTKIJOITA 1890-LUVULTA ALKAEN
Suomalaisista tutkijoista 1800-luvun lopulta voidaan mainita ylitirehtööri Werner Tawastjerna, joka tutki vuonna 1897 Vatikaanin arkiston keskiaikaisia asiakirjoja ja hankki yli 20 kopiota Suomea koskevista asiakirjoista. Tawastjerna julkaisi kopiot Historiallisen Arkiston XV osassa vuonna 1898.

Pari vuotta myöhemmin arkistossa työskenteli Gabriel Rein, vuonna 1907 P. O. von Törne sekä useamman vuoden ajan Henry Biaudet, jotka kaikki julkaisivat tutkimustensa tulokset väitöskirjoissaan. Biaudet tutki sekä paavinistuimen ja Ruotsin valtakunnan välisiä suhteita 1500-luvulla että paavillista diplomatiaa. Suomalainen Tiedeakatemia perusti erityisen sarjan Annales Accademiae Scientiarum Fennicae, jossa suomalaisten Vatikaani-tutkijoiden tulokset julkaistiin.

Vatikaanin diplomatian historiaa tutki 1900-luvun alussa myös Liisi Karttunen, jonka saavutuksia tällä alalla ovat arvostaneet sekä paavi Pius XI että Paavali VI. Paavi Pius XI on todennut Liisi Karttuselle tämän ollessa paavin yksityisaudienssilla:

Te olette tehnyt sellaisen tieteellisen työn, joka vuosisatoja on kaikille historian tutkijoille ja tiedemiehille mitä tärkein ja arvokkain heidän tutkimustyössään.

Karttunen oli tunnettu paitsi Vatikaanin tutkijapiireissä myös Rooman kulttuuripiireissä niiden 35 vuoden aikana, joina hän vaikutti Roomassa. Tuosta ajasta hän toimi yli neljännesvuosisadan Suomen Rooman- lähetystön palveluksessa.

Suomalaisista tutkijoista Aarno Maliniemi (Malin) osallistui vuosina 1920- 1928 organisoitujen Skandinaavien historiallisten Rooman retkikuntien matkoihin. Näiden tarkoituksena oli yhteistyössä läpikäydä uudelleen Vatikaanin arkiston koko keskiaikainen aineisto. Vatikaanin arkisto salli asiakirjojen jäljentämisen valokuvaamalla, mikä nopeutti retkikuntien työtä huomattavasti.

ARKISTON KESKEISIÄ SARJOJA JA KOKOELMIA
Vatikaanin arkisto sisältää asiakirjoja lähinnä 1200-luvun alusta alkaen. Sitä vanhemmat paavinistuimen asiakirjat ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hävinneet Rooman ja Italian melskeisissä oloissa. Toisaalta arkistossa on vain vähän alkuperäisiä asiakirjoja keskiajalta; suurin osa niistä on jäljennöksiä. Vatikaanin arkiston keskiaikaisten originaaliasiakirjojen joukosta löytyy mm. purppuranpunaisia pergamentteja, joiden teksti on kullanväristä. Useisiin asiakirjoihin on liitetty kultasinetti.

Paavillisiin kanslioihin saapuneita asiakirjoja ei keskiajalla yleensä säilytetty, ellei niillä ollut pitempiaikaista merkitystä. Niinpä esim. paavillisten nuntioiden kertomuksia ryhdyttiin säilyttämään vasta Leo X:n aikana (1513-1521). Saapuneita pärmäkirjeitä ei suorastaan hävitetty, vaan ajan tavan mukaisesti pergamentti raavittiin puhtaaksi ja arvokas asiakirjapohja otettiin uusiokäyttöön, uuden asiakirjan pohjaksi.

Clemens VI:n ajoista (1342-1352) alettiin sellaisia kuuriaan saapuneita anomuksia, jotka paavi oli hyväksynyt, jäljentämään lyhennettyinä yhteenvetoina erityisiin kopiokirjoihin. Ne tunnetaan nimellä Supplicationes eli Registrum supplicationum. Määräyksen tällaisten kopiokirjojen pitämisestä antoi jo Benedictus XII 1330-luvulla, mutta hänen ajaltaan niitä ei vielä tunneta.

Supliikkirekisteriniteitäkertyi keskiajan loppua kohden runsaasti, kun paavit lisätäkseen tulojansa alkoivat täyttää itse yhä uusia kirkollisia virkoja. Suuri osa anomuksista käsittelee juuri hengelliseen virkauraan eri tavoin liittyviä kysymyksiä. Anomuksen lähettäjinä ovat olleet yksityishenkilöt tai eri tyyppiset organisaatiot. Aarno Maliniemen mukaan vuotta 1527 edeltävältä ajalta on säilynyt noin 2 000 supliikkirekisterinidettä, joissa on arviolta reilusti yli miljoona anomusta. Vatikaanin arkiston historiikin mukaan anomusrekisteriniteitä on 1340-luvulta 1880-luvulle yli 7 400.Sarja päättyy Leo XIII:n aikana.

Kuuriasta lähetettyjen asiakirjojen määrä oli keskiajalla sangen suuri. Paavin alkuperäisiä bullia ym. kirjelmiä voi löytää eri arkistoista ympäri maailman. Lähetettävistä kirjelmistä on ryhdytty laatimaan jo varhain jäljennöksiä, aluksi tosin vain tärkeimmistä kirjelmistä ja niistäkin lyhennelminä. 1300-luvulla lähetettyjen kirjelmien kopioita on talletettu yhä täydellisemmin ja 1400-luvulta lähtien säännöllisesti ja täydellisinä asiakirjoina (paitsi samanlaisina toistuvia kaavamaisia ilmaisuja, joita kopioihin on lyhennetty).

Kuurian kopiokirjasarjoista on tärkein Regesta Vaticana, joka on jokseenkin täydellisenä säilynyt Innocentius III:n ajoista (1198-1216). Sarjaan sisältyy 2 047 nidettä ja se on ollut erityisen merkittävä 1200- ja 1300-luvun tutkijoille. Jäljennökset Avignonin paavien, niin laillisten kuin vastapaavienkin, lähettämistä bullista muodostavat osittain fragmentaarisen sarjan Regesta Avenionensia, johon kuuluu 353 nidettä vuosilta 1305-1415. Regesta Vaticanan vanhin osa on kirjoitettu pergamenteille, Regesta Avenionensia kokonaisuudessaan paperille. Tosin useita niteitä jälkimmäisestä sarjasta on kopioitu jälkeenpäin pergamenteille ja liitetty osaksi Regesta Vaticana-sarjaa. Näin syntyneet kopiot eivät täysin vastaa alkuperäisiä asiakirjoja, sillä kopioijat jättivät osan tekstistä pois tai lisäsivät niihin muuta tekstiä.

1300-luvun lopulla syntyi Regesta Vaticanalle rinnakkaissarja, Regesta Laterana, joka sisältää jäljennöksiä Dataria Apostolican, ts. etupäässä kirkollisia nimitysasioita käsittelevän kanslian lähettämistä kirjelmistä. Regesta Laterana-sarjaa kutsutaan myös Registrum commune-nimellä, koska sitä säilytettiin aikanaan Archivum commune´ssa. Sarja on jatkoa Avignonin litterae communes -regesteille, jotka aikanaan kärsivät kovin kuljetuksista Vatikaanista Pariisiin ja takaisin.

Aarno Maliniemen mukaan kaikkia regestisarjojen niteitä on säilynyt vuoteen 1527 asti noin 3 200, noin kaksi miljoonaa sivua.

Vatikaanin arkiston keskeisiä asiakirjoja ovat myös kardinaalikonsistorin, kardinaalikokousten ja konklaavien asiakirjat. Näitä asiakirjoja on 1400- luvulta alkaen yhteensä 1 308 säilytysyksikköä. Kirkkovaltion diplomaattisesta toiminnasta kertynyt aineisto on kiinnostanut suomalaisiakin tutkijoita (mm. Pekka Salo). Viime aikoina on länsimaisessa lehdistössä kiinnitetty huomiota asiakirjoihin, jotka voisivat selventää Vatikaanin suhteita toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja Holocaustiin.

Miscellanea Armadi -sarjaan sisältyy runsaasti eri asiaryhmiin kuuluvia asiakirjoja 1700-luvulta alkaen. Niihin kuuluvat mm. jäljennökset Galileo Galilein ja katolisen kirkon väliseen kiistaan liityvistä asiakirjoista. Instrumenta Miscellanea -sarja muodostaa eräänlaisen valtakirja-arkiston(yli 8 000 alkuperäistä tai jäljennettyä valtakirjaa 800-luvulta 1800-luvulle). Valtakirjoista arvokkaimmat säilytettiin aikanaan Castel Sant´Angelossa. Tätä kokoelmaa kutsutaan nimellä Archivum Arcis (lyh. A.A.) ja siihen sisältyy noin 8 500 valtakirjaa 800-luvulta 1800-luvulle. A.A-kokoelmasta löytyy mm. 68 valtakirjaa (kultaisin sinetein) Fredrik I Barbarossalta Habsburgin Kaarle VI:lle.Samasta kokoelmasta löytyvät myös englantilaisten kirjeet paavi Clemens VII:lle (1523-1534) koskien kuningas Henrik VIII:n avioliittoasioita. Tutkijat ovat löytäneet kokoelmasta myös Ruotsin kuningatar Kristiinaa koskevia asiakirjoja.

Vatikaanin arkistossa säilytetään runsaasti henkilö- ja sukuarkistoja, joista suurimpia ja merkittävimpiä ovat seuraavien sukujen arkistot: Boncompagni-Ludovisi, Borghese, Della Valle-Del Bufalo, Rospigliosi ja Ruspoli. Vatikaanin arkistoon sisältyy ainakin Pohjoismaiden kirkkohistorian tutkimukselle tärkeitä kameraalisia asiakirjoja, joissa on käsitelty mm. paavinistuimelle tulleita veroja, maksuja ja virkanimityksiä.

Vatikaanin arkistoon kuuluvien asiakirjojen arkistointiperusteet ovat epäilemättä vaihdelleet organisaatioista toiseen ja vuosisadoista toiseen. Erilaisten hakemistojen merkitys, jos niitä aikanaan oli edes laadittu, on ollut tutkijoille suuri. Arkiston keskiaikaiset asiakirjat eivät ole minkäänlaisessa topografisessa järjestyksessä. Aarno Maliniemen mukaan ainoa järjestys on se, että asiakirjat paavien samoilta pontifikaattivuosilta ovat yksissä niteissä. Suomea koskeva bulla voi siten löytyä esim. jonkun saksalaisen tai espanjalaisen kirjelmän välistä. Löytääkseen kaikki jotakin maata koskevat asiakirjat on tutkijan pakko tarkastaa kaikki ao. vuosien aikana kertyneet niteet.

ARVIOITA VATIKAANIN SALAISEN ARKISTON MERKITYKSESTÄ TUTKIMUKSELLE
Vatikaanin Salainen arkisto on katolisen kirkon keskusarkisto, jonka kokoelmat käsittävät yhteensä noin 50 hyllykilometriä asiakirjoja. Asiakirjoja tai niiden jäljennöksiä on yli 1000 vuoden ajalta. Vatikaanin Salainen arkisto tarjoaa arkistolähteitä monien elämänalojen tutkijoille kaikkialta maailmasta.

Suomalaiset tutkijat ovat arvioineet Vatikaanin arkistoa pohjoismaisen historiantutkimuksen kannalta. Liisi Karttunen, joka työsti aikanaan arkiston käyttöä edistäviä luetteloja, on todennut artikkelissaan, että Pohjoismaita koskeva tutkimus Vatikaanissa on paljon hankalampaa kuin muiden Euroopan maiden tutkimus. Saksassa, Ranskassa, Espanjassa ja muissa suurissa maissa toimi aikanaan paavinistuimen nuntiot, joiden kirjeenvaihto on arkistoitu erikseen. Nämä muodostavat perustan ao. maiden aineistojen käytölle.Pohjoismaita varten ei tällaisia varsinaisia nuntioita ole ollut; niitä koskeva kirjeenvaihto on kulkenut muiden maiden nuntioiden tai yksityisten asiamiesten kautta. Viimeksi mainittujen kirjeet on voitu arkistoida täysin sattumanvaraisesti jonkun nuntion kirjeenvaihdon yhteyteen, elleivät ne ole jääneet ao. henkilön yksityisarkistoon tai hävinneet kokonaan. Vanhimpia asiakirjallisia todisteita paavinistuimen ja Pohjoismaiden suhteista löytyy Puolan nuntiatureista tai monenkirjavista Miscellanea-kokoelmista.

Paavin ensimmäisen Pohjoismaihin määrämään asiamiehen Antonio Possevinon kirjeenvaihto ensimmäiseltä Ruotsin-matkaltaan on hävinnyt ja toiselta matkalta hajonnut kolmen nuntion kirjeenvaihtoon ja yksityiseen Borghese-kokoelmaan. Hänen toverinsa, jesuiitta Luostarilassen kirjeet ovat Vatikaanin ulkopuolella Bibliotheca Vittorio- Emanuelessa ja Jesuiittaveljeskunnan arkistossa.

Liisi Karttunen on selvittänyt Pohjoismaiden historiaa 1500-luvun lopulla valaisevien lähteiden sijoituspaikkoja. Vuotta 1592 vanhempia asiakirjoja voi löytyä mitä odottamattomimmista kokoelmista Vatikaanin ja Italian arkistoista. Vuodesta 1592 alkaen asiakirjat ovat säilyneet yhtenä kokonaisuutena. Tähän ovat vaikuttaneet paavin Pohjoismaihin määräämien asiamiesten huolellisuus asiakirjojen säilyttämisessä sekä asiakirjojen päätyminen aikanaan ruhtinas Borghesen perhearkistoon. Asiakirjat olivat siellä turvassa niinäkin vuosina, jolloin Vatikaanin arkistoa hävitettiin ja siirreltiin Napoleon I:n aikana Pariisiin ja takaisin. Ei myöskään Italian hallitus, joka uuden kuningaskunnan muodostuessa omavaltaisesti anasteli kirjastoja ja arkistoja, päässyt kynsimään Borghesen perhearkistoa. Paavi Leo XIII osti Borghese-arkiston vuonna 1891 ja liitti sen osaksi Vatikaanin yleisarkistoa.

Henri Biaudetin mukaan Paavillisten arkistojen ääretön merkitys ei suinkaan johdu siellä säilytettyjen asiakirjojen paljoudesta, vaan niiden tavattomasta monipuolisuudesta ja historiallisesta arvosta. Ei millään politiikalla ole koskaan ollut suhteita niin laajoissa piireissä maailman kaikissa valtioissa kuin paavillisella, mutta paavin vallan erikoisen luonteen, kirkkovaltion eristetyn aseman ja vähäpätöisen maallisen vallan tähden eivät nämä suhteet ole koskaan koskeneet yksityiskohtaisia kysymyksiä. Kun mitä vähäpätöisemmistä välikohtauksista kahden maallisen vallan kesken on saatu asianomaisten valtioiden arkistot täyteen paksuja niteitä yksityiskohtia käsittäviä asiakirjoja, joilla ei ole historiallista arvoa, on Rooman Curia sitä vastoin käsitellyt vain tärkeitä asioita ja vieläpä tavallaan konsentreeratussa muodossa. Joka asiakirjalla sen arkistossa on niin muodoin suuri historiallinen merkitys.

Aarno Maliniemi on kuvannut Vatikaanin arkistoa maailmanarkistoksi, jolla on ensiluokkaisen tärkeä merkitys koko vanhemman eurooppalaisen kulttuurimaailman historian tutkimukselle. Niin varsinkin sen jälkeen, kun se v. 1881 muuttui salaisesta asiakirjakokoelmasta julkiseksi, tutkimuksen vapaasti käytettäväksi.

ARKISTON ORGANISAATIOSTA JA TEHTÄVISTÄ
Vatikaanin arkiston ohjesäännön (1927 (section) 1) mukaan arkiston tulee palvella ensisijaisesti Paavinistuinta ja hallintovirkakuntaa, lisäksi tutkijoita kotimaasta ja uskontokunnasta riippumatta. Paavi johtaa arkistoa yhdessä sen johtavien virkamiesten (Cardinal Mejía, Archivist of the Holy Roman Church; Prefect Sergio Pagano; Vice-Prefect Ugo Paoli) kanssa.

Vatikaanin arkistossa on tieteellisistä ja didaktisista tehtävistä vastaavia virkamiehiä, asiakirjojen konservointiyksikkö, jäljennepalveluyksikkö, CD- ROM-yksikkö, sinettien konservoinnista ja jäljentämisestä vastaava yksikkö sekä tutkijapalvelusta vastaava yksikkö. Kokopäiväisen henkilöstön määrä on noin 40.

TUTKIJAPALVELUSTA JA JULKAISUTOIMINNASTA
Vatikaanin arkiston käyttöä koskevat määräykset osoittavat, että se ei ole läheskään yhtä avoin tutkijoille kuin esim. Suomen Kansallisarkisto. Vatikaanin arkisto ilmoittaa tarjoavansa asiakirjoja vain akateemisille jatko-opiskelijoille. Muut opiskelijat voivat saada käyttöoikeuden vain erityisin perustein.

Tutkijoiden on haettava arkiston käyttöoikeutta kirjallisesti arkiston esimieheltä (prefektiltä) ja liitettävä hakemukseensa jonkun korkeakoulun taihistoriantutkimusta harjoittavan henkilön suosituskirje. Hakemuksessa on kerrottava henkilö- ja yhteystietojen lisäksi tutkimuksen tarkoitus. Hakemukseen on liitettävä pari valokuvaa, joista toinen tarvitaan arkiston erityistä asiakaskorttia varten. Tällä kuvallisella kortilla tutkijat pääsevät sisään S. Annan portista ja arkiston pääovesta. Kortti on voimassa vain vuoden kerrallaan, heinäkuun 15. päivään asti, jonka jälkeen se on jälleen uusittava.

Arkiston tutkijasalit ovat avoinna yllättävän lyhyen ajan verrattuna eri maiden yleisarkistojen käytäntöön. Vatikaanin arkisto on avoinna vain syyskuun 16. päivästä heinäkuun 15. päivään maanantaista lauantaihin klo 8.30 - 13.15 (ei sisään enää klo 12.30 jälkeen). Erityisistä syistä tutkijat voivat hakea lupaa käyttää arkiston tutkijatiloja vielä iltapäivisin, klo 16.00 - 18.45 välisenä aikana. Käyttölupaa on haettava kirjallisesti arkiston esimieheltä. Näyttää siltä, että luvan saaminen ei ole helppoa.

Vatikaanin arkisto noudattaa pohjoismaisittain hyvin tiukkaa salassapitokäytäntöä. Arkiston kokoelmat ovat avoimia vain ennen 22.1.1922 kertyneiden asiakirjojen osalta.

Tutkijat voivat tilata asiakirjoja tutkijasaliin hyvin rajoitetusti: vain kolme nidettä, kirjekuorta tms. päivässä. Tilauslomakkeet on jätettävä salin päivystäjälle ennen puoltapäivää. Tilauksia varten on käytettävissä erilaisia hakemistoja vain luettelohuoneessa (Sala Indici). Osa vanhoista hakemistoista on varsin huonokuntoisia sidoksia. Hakemistojen osittainenkin julkaiseminen on kiellettyä. Asiakirjojen valokuvaaminen on kielletty. Arkisto toimittaa jäljenteitä valokopioina, mikrofilmeinä ja valokuvina. Valokopioista peritään 2,70 FIM kappaleelta ja mikrofilmijäljenteistä 2,55 FIM otokselta. Arkiston käyttäjät sitoutuvat toimittamaan arkistolle yhden kappaleen julkaisuistaan, joissa on käytetty lähteenä Vatikaanin arkiston asiakirjoja.

Tutkijasalin asiakaskortiston mukaan arkistoa käyttää vuosittain yli 1 500 henkilöä. Tutkijasalin päiväkirjamerkintöjen mukaan asiakkaita oli huhtikuussa 2001 aamupäivisin 50-80 ja iltapäivisin erityisluvalla kymmenkunta henkilöä. Huhtikuun 2001 päiväkirjamerkinnöistä kävi ilmi, että viikon sisällä arkistossa oli käynyt kaksi suomalaista tutkijaa. Vatikaanin arkisto vastaanottaa lukemattomia tiedusteluja ja jäljennepyyntöjä kirjeitse ja muuten kaikkialta maailmasta.

Vatikaanin arkisto tutkii ja julkaisee asiakirjojaan. Julkaisutavat ovat muuttuneet ajan myötä. Vatikaanin arkiston keskeinen julkaisusarja on nimeltään Collectanea Archivi Vaticani.Toinen julkaisusarja Littera Antiqua on ilmestynyt 1980-luvulta alkaen. Tätä nykyä Vatikaanin arkisto julkaisee arkistolähteitään myös CD-ROM-levyillä, joista löytyy lisätietoa arkiston Internet-kotisivulta.

Arkiston virkamiehet osallistuvat aktiivisesti kansainvälisiin projekteihin, kongresseihin, asiakirjanäyttelyihin ja muihin tapahtumiin.Vatikaanin arkisto lainaa asiakirjojaan ulkomaisiin tieteellisiin asiakirjanäyttelyihin.

NYKYISISTÄ TOIMITILOISTA
Käynti Vatikaanin arkistoon on Pietarinkirkon oikealta puolelta S. Annan portista n. 200 metrin matkan päässä olevalle sisäpihalle (Cortile del Belvedere), jonka perällä on arkiston komea pronssinen pääovi.Ovessa on korkokuvin kuvattu Vatikaanin arkiston värikäs historia monine muuttoineen ja sijoituspaikkoineen.Sisääntuloaulassa tarkistetaan tutkijoiden asiakaskortit. Aulan vitriineissä on esillä arkiston julkaisuja ja muita myyntiartikkeleita.

Arkiston ns. vanha tutkijasali on pitkänomainen holvattu huone, jonka päädystä on yhteys makasiineihin. Salissa on paririvissä vanhoja jyhkeitä pöytiä lukutelinein varustettuina, aivan kuten Suomen Kansallisarkistossa. Huonetta koristavat uskonnollisaiheiset patsaat ja öljymaalaukset. Salissa on yhteensä n. 40 lukupaikkaa.

Arkiston ns. uusi tutkijasali LEO XIII on korkea, pitkänomainen holvattu huone, jonka seinustalle on rakennettu kahteen kerrokseen hyllyjä erilaisille hakemistoille ja julkaisuille. Salin keskellä päästä päähän on leveä pöytä, jolla on muutamia päätteitä asiakkaita varten Salissa noin 30 lukupaikka.

Suomen Arkistoyhdistyksen jäsenet pääsivät 24.4.2001 tutustumaanVatikaanin Salaisen arkiston toimintaan, tutkijasaleihin ja arkistojen säilytystiloihin. Pääsy viimeksi mainittuihin ja vielä monikymmenpäisenä ryhmänä oli ilmeisesti hyvin poikkeuksellista. Vatikaanin Salaisen arkiston Enrico Flaianin johdolla ryhmä kiersi kerroksesta toiseen ja läpi valtavan suuren arkistomakasiinin (n. 70 x 100 m) aina pergamenttimakasiiniin asti. Se on kalustettu laatikostoilla, joissa suurikokoisetkin pergamentit voidaan säilyttää vaakatasossa. Ryhmää varten oli asetettu esille joukko näyttäviä pergamenttiasiakirjoja 1200- luvulta alkaen.

Suurin osa arkiston kokoelmista (sidoksista, koteloista) säilytetään metallihyllyissä pystyasennossa. Suomalaisryhmän kulkureitillä olleista arkistokoteloista vain osa olisi täyttänyt Suomen arkistolaitoksen asettamat laatukriteerit: asiakirjat eivät olleet täysin suojassa pölyltä ja valolta. Osa puoliavoimista kansioista oli metallisia, osa umpinaisista koteloista oli vanerilla vahvistettuja.

VATIKAANIN ARKISTON INTERNET-KOTISIVU
Vatikaanin arkiston Internet-kotisivu, joka pääosin on italiankielinen, tarjoaa perustietoja laitoksen toiminnasta, erityisesti tutkijapalvelusta, julkaisuista ja laitoksen historiasta. Laitos tarjoaa englanninkielellä ainoastaan asiakirjojen käyttöä koskevat määräykset ja ehdot.

JÄLJENTEITÄ VATIKAANIN ARKISTOSTA SUOMEN KANSALLISARKISTOON
Suomen Kansallisarkistossa on satoja Vatikaanin arkiston asiakirjoista otettuja fotostaattijäljennöksiä. Jäljennökset koskevat lähinnä seuraavia sarjoja: Registrum Supplicationum, Regesta Vaticana, Regesta Avenionensia ja Regesta Laterana. Jäljennösten provenienssi käy ilmi Kansallisarkiston yksityisarkistojen luetteloista. Osa fotostaateista on saatu Pohjoismaisen arkistokomission vuosina 1923, 1926 ja 1928 Vatikaanissa valitsemista asiakirjoista.

Lue lisää

annettava suuri arvo sen hallussa nykyisin olevien arkistojen sälyttämisesta. Kirkon historiaan kuitenkin sisältyy myös ehkä kristikunnan alkuaikojen arvokkainpien arkistojen hävitys Bysantin Konstantinopolissa neljännen ristiretken aikana.

Paavi Innocentius III sai uuden ristiretki-innostuksen syntymään ja 1202 etupäässä ranskalaiset joukot kokoontuivat Venetsian mahtavaan kauppakaupunkiin, joka suurta korvausta vastaan oli sitoutunut varustamaan retkeläiset ja huolehtimaan heidän kuljetuksestaan Egyptiin.

Kuitenkin bysanttilainen kruununtavoittelija Iisak Angeloksen poika onnistui houkuttelemaan ristiretkeläiset avukseen Venetsian dogen tukemana.Ristiretkeläisille luvattiin apua, jos nämä puolestaan tukisivat kruununtavoittelijaa.

Konstantinopoli valloitettiin 1204 ja seurasi uljaan kulttuurikeskuksen täydellinen ryöstö ja tuho, jonka jälkeen Bysantti oli lopullisesti heikentynyt. Venetsia korjasi ryöstöstä ja aluevoitoista suurimman hyödyn.

Pyhä isä näki myönteisenä sen, että kreikkalaisortodoksisen uskon pääpaikka oli tuhottu, mutta samalla länsimaat olivat tuhonneet tärkeän etuvartionsa muhamettilaisia vastaan. Samalla tuhoutuivat pääosin Bysantin korvaamattomat arkistot.

Innocentius III, joka toimi paavina 1198-1216, julistautui Kristuksen maanpäälliseksi sijaiseksi. Paavi oli silloin Jumalan alapuolella, mutta ihmisen yläpuolella.

Paavin hallintovirasto, kuuria, valvoi kirkkoa, tuomioistuimia ja finanssiasioita. Kirkon omaisuus kasvoi, sillä tulonlähteitä oli monia:
*kymmenykset eri maista
*maksut, joita paavinistuimelle velvolliset *läänitysvelvolliset maat suorittivat
*luostareiden maksut paavin suojelusta
*nimitysmaksut
*omaisuus, jonka paavi peri kirkollisten *arvohenkilöiden kuoltua
*aneet ja muut rahalliset suoritukset.

Näin ollen paavin johtama instituutio oli yksin myös useita maita ja niiden hallitsijoita rikkaampi. Raha toi paaville mukanaan valtaa myös maan päällä. 1200-luvun puolivälissä maallinen ja henkinen puoli kamppailivat tiukasti vallasta.

Uudet hallitsijat eivät enää suostuneet olemaan paavin käskyvallan alla. Kirkkoa ruvettiin arvostelemaan maallistumisen ja vaurauden takia, kirkon alamäki alkoi. Paavin vallan huippukausi jäi historiallisesti lyhyeksi.

Nämä tiedot eivät liene kovinkaan korostettuja katolisen kirkon omassa historian opetuksessa.

Farfar kirjoitti:

>>.. vai oliko puussaolo vain lyhytaikaisempi kokeilu, josta ei jäänyt sensuurempia vaurioiota..>>

Bingo ! Just noin se menee. Ensin todella kauan pelkästään vedessä, sitten pieniä hetkiä rantaliejussa mutta enimmäkseen vedessä.
Paljon myöhemmin vähän aikaa kuivalla maalla kunnes oli pakko nousta puuhun, vahvempia karkuun vai syömisen perässä, sitä en tiedä.

Sitten taas alas puusta, ilmastonvaihdoksen takia, niiden vahvempien kanssa piti koettaa pärjätä puunuijalla. Nuijan käyttö kehitti käsiä ja käsien käyttä kehitti aivoja kunnes ihminen keksi tietokoneen.

Nyt on ihminen jo niin viisas että jos pystyisi evoluutiota peruuttamaan niin ei nousisi vedestä ollenkaan, katselisi vain asuinpaikakseen sellaisen järven joissa on hyviä muikkuja.

Lue lisää

Tosiaan, Turku on satojen vuosien ajan ollut Ruotsin tärkeimpiä kaupunkeja, Tukholman porvareiden suosima vilkas kauppasatama aikana jolloin joko oli vesiyhteydet tai sitten ei yhteyksiä ollenkaan.

Rannikolla on syöty silakkaa, sisämaassa usein särkeä ja muuta roskakalaa. Paljon on maailma muuttunut niistä ajoista mutta oikeinhan se tietenkin on että perinteitä vaalitaan.
Itse en kyllä tynnyriin suolattuja pikkusärkiä syö jos muuta ruokaa löytyy.

Turust kirjoitti:

annettava suuri arvo sen hallussa nykyisin olevien arkistojen sälyttämisesta. Kirkon historiaan kuitenkin sisältyy myös ehkä kristikunnan alkuaikojen arvokkainpien arkistojen hävitys Bysantin Konstantinopolissa neljännen ristiretken aikana.

Paavi Innocentius III sai uuden ristiretki-innostuksen syntymään ja 1202 etupäässä ranskalaiset joukot kokoontuivat Venetsian mahtavaan kauppakaupunkiin, joka suurta korvausta vastaan oli sitoutunut varustamaan retkeläiset ja huolehtimaan heidän kuljetuksestaan Egyptiin.

Kuitenkin bysanttilainen kruununtavoittelija Iisak Angeloksen poika onnistui houkuttelemaan ristiretkeläiset avukseen Venetsian dogen tukemana.Ristiretkeläisille luvattiin apua, jos nämä puolestaan tukisivat kruununtavoittelijaa.

Konstantinopoli valloitettiin 1204 ja seurasi uljaan kulttuurikeskuksen täydellinen ryöstö ja tuho, jonka jälkeen Bysantti oli lopullisesti heikentynyt. Venetsia korjasi ryöstöstä ja aluevoitoista suurimman hyödyn.

Pyhä isä näki myönteisenä sen, että kreikkalaisortodoksisen uskon pääpaikka oli tuhottu, mutta samalla länsimaat olivat tuhonneet tärkeän etuvartionsa muhamettilaisia vastaan. Samalla tuhoutuivat pääosin Bysantin korvaamattomat arkistot.

Innocentius III, joka toimi paavina 1198-1216, julistautui Kristuksen maanpäälliseksi sijaiseksi. Paavi oli silloin Jumalan alapuolella, mutta ihmisen yläpuolella.

Paavin hallintovirasto, kuuria, valvoi kirkkoa, tuomioistuimia ja finanssiasioita. Kirkon omaisuus kasvoi, sillä tulonlähteitä oli monia:
*kymmenykset eri maista
*maksut, joita paavinistuimelle velvolliset *läänitysvelvolliset maat suorittivat
*luostareiden maksut paavin suojelusta
*nimitysmaksut
*omaisuus, jonka paavi peri kirkollisten *arvohenkilöiden kuoltua
*aneet ja muut rahalliset suoritukset.

Näin ollen paavin johtama instituutio oli yksin myös useita maita ja niiden hallitsijoita rikkaampi. Raha toi paaville mukanaan valtaa myös maan päällä. 1200-luvun puolivälissä maallinen ja henkinen puoli kamppailivat tiukasti vallasta.

Uudet hallitsijat eivät enää suostuneet olemaan paavin käskyvallan alla. Kirkkoa ruvettiin arvostelemaan maallistumisen ja vaurauden takia, kirkon alamäki alkoi. Paavin vallan huippukausi jäi historiallisesti lyhyeksi.

Nämä tiedot eivät liene kovinkaan korostettuja katolisen kirkon omassa historian opetuksessa.

Lue lisää

Kaikkia kirkkoja on arvosteltu maallistumisen ja vaurauden takia.

tuossa täyttyy kaikki hyvän satiirin ja parodian ja lopuksi viellä aivan äärimmäinen inhimillinen trgedia. Hyvälläkään mielikuvituksella ei tuohon juurikaan pysty enää mitään lisäämään.

joka ennen tunnettiin Kirkkovaltiona on tapahtunut niin paljon kaikkea uskomatonta, etten yhtään ihmettelisi, jos jonkun kuolemaa olisikin nopeutettu vasaralla kopauttamalla. Esimerkiksi yhteen aikaan Euroopassa oli yhtä aikaa kolme paavia. Rodrigo Borgia valittiin taas paavi Aleksanteri VI:ksi, vaikka koko Rooma tiesi että hänellä oli tuohon aikaan jo useita lapsia. Roomassa on vieläkin ilmeisesti katu, jonka paavi on nimennyt tyttärensä mukaan. Aleksanteri VI oli myös aito machiavellilainen siinä, että hän murhautti kilpailevia kardinaaleja ja ruhtinaita ja huhut väittävät, että hän olisi itse kuollut juotuaan vahingossa jollekin toiselle tarkoittamansa myrkytetyn viinin.

Turust kirjoitti:

tuossa täyttyy kaikki hyvän satiirin ja parodian ja lopuksi viellä aivan äärimmäinen inhimillinen trgedia. Hyvälläkään mielikuvituksella ei tuohon juurikaan pysty enää mitään lisäämään.

Lue lisää

näemme mihin pyhyyden valta tiivistyy: paavin palleihin!

Surkuhupaisaa on että katolilainen maailma suhtautuu tähän ´jumalalliseen´ näytelmään täysin vakavasti ja pitää sitä totena.

ajatella lähes jokaisessa puheenvuorossa mainostettavan jotakin tietolähdettä. Minusta lähdetiedon ilmoittaminen ei ole kovinkaan rikollista. Eihän meillä monellakaan syntyessään kovinkaan suurta tietomäärää ollut. Tavalliselle syntiselle sanomalehdet ovat varsin hyviä tietolähteitä.

Turust kirjoitti:

ajatella lähes jokaisessa puheenvuorossa mainostettavan jotakin tietolähdettä. Minusta lähdetiedon ilmoittaminen ei ole kovinkaan rikollista. Eihän meillä monellakaan syntyessään kovinkaan suurta tietomäärää ollut. Tavalliselle syntiselle sanomalehdet ovat varsin hyviä tietolähteitä.

Lue lisää

Sanomalehdet ovat hyvä tietolähde, mutta voitaisiinko sopia, että et kopioisi niitä keskustelupalstalle useammin kun kerran vuodessa.
Tämän vuoden kiintiö on täynnä.

Kepler kirjoitti:

Sanomalehdet ovat hyvä tietolähde, mutta voitaisiinko sopia, että et kopioisi niitä keskustelupalstalle useammin kun kerran vuodessa.
Tämän vuoden kiintiö on täynnä.

..palstaa ajatellen, uusista aiheista on jatkuva pula.
Turkulaisen kopiointien määrä on kääntäen verrallinen siihen avaavatko muut palstalaiset riittävästi mielenkiintoisia keskusteluja vai eivät.

Jos minusta riippuisi joutuisi hän avaamaan kaikki ketjut, joko copypastaamalla tai muuten. Kovin kekseliäs en ole ollut milloinkaa ja nyt on dementia vienyt lopunkin mielenvireyden. Koeta sinä olla aktiivisempi, apua Turkulainen tarvitsee eikä joutavaa niuhotusta.

Farfar kirjoitti:

..palstaa ajatellen, uusista aiheista on jatkuva pula.
Turkulaisen kopiointien määrä on kääntäen verrallinen siihen avaavatko muut palstalaiset riittävästi mielenkiintoisia keskusteluja vai eivät.

Jos minusta riippuisi joutuisi hän avaamaan kaikki ketjut, joko copypastaamalla tai muuten. Kovin kekseliäs en ole ollut milloinkaa ja nyt on dementia vienyt lopunkin mielenvireyden. Koeta sinä olla aktiivisempi, apua Turkulainen tarvitsee eikä joutavaa niuhotusta.

Lue lisää

lisäksi kaikkein huonoimmat avaukset jäävät usein kokonaan ilman huomiota. Toisaalta avaukseni oli referaatti vaikka sanomalehtikirjoitukset tavallisesti ovat varsin tiivistettyja sain kirjoitusta kuitenkin vähän lyhenneltyä.

Olisipa mukava kuulla mikä on se todellinen syy joka tuossa avauksessani närkästyttää. Minä en liioin ole mikään ideamylly josta päivittäin syntyy kiinostavia avauksia. Joskus saan kirjoittajia joskus taas en.

Hyvistä avauksista on lähes krooninen pula, joten pelikenttää riittää kaikille.

Kun puhutaan paavinvallasta, joudutaan väistämättä arvioimaan pappisvirkaa, joudutaan kysymään sitä, mitä on oikea piispuus, mitä on johtaminen kristillisessä kirkossa. Roomalaiskatolinen kirkko näyttää monen silmissä uudistuneelta senkin tähden, että Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa 1962-1965 tehtiin joukko liberaaleja päätöksiä.

Kuitenkin meillä on syytä uskoa, ettei roomalaiskatolisen kirkon uskontulkinta ole sittenkään muuttunut. Roomalaiskatoliseen oppiin kuuluu se, että mikäli paavi valtaistuimeltaan (ex cathedra) antaa oppilausuman, se on erehtymätön.

Oppilausumaa ei myöhemminkään voi muuttaa, sitä voidaan korkeintaan tulkita uudelleen. Siispä kaikki oppilausumat, jotka paavit ovat satojen vuosien aikana antaneet, ovat yhä voimassa sellaisenaan. Samoin ovat voimassa roomalaiskatolisten kirkolliskokousten päätökset.

Rooman piispa on antanut oppilausuman, jossa hän väittää olevansa jumalallisen oikeuden mukaisesti (jure divino) kaikkia piispoja ja pappeja ylempi. Samalla hän on myös universaalipiispa (so. kaikkien piispojen esimies). Ja vielä rohkeampaa, paavi on väittänyt olevansa "Kristuksen sijainen maan päällä". Mitä oikea piispanvirka sitten on?

Turust kirjoitti:

Kun puhutaan paavinvallasta, joudutaan väistämättä arvioimaan pappisvirkaa, joudutaan kysymään sitä, mitä on oikea piispuus, mitä on johtaminen kristillisessä kirkossa. Roomalaiskatolinen kirkko näyttää monen silmissä uudistuneelta senkin tähden, että Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa 1962-1965 tehtiin joukko liberaaleja päätöksiä.

Kuitenkin meillä on syytä uskoa, ettei roomalaiskatolisen kirkon uskontulkinta ole sittenkään muuttunut. Roomalaiskatoliseen oppiin kuuluu se, että mikäli paavi valtaistuimeltaan (ex cathedra) antaa oppilausuman, se on erehtymätön.

Oppilausumaa ei myöhemminkään voi muuttaa, sitä voidaan korkeintaan tulkita uudelleen. Siispä kaikki oppilausumat, jotka paavit ovat satojen vuosien aikana antaneet, ovat yhä voimassa sellaisenaan. Samoin ovat voimassa roomalaiskatolisten kirkolliskokousten päätökset.

Rooman piispa on antanut oppilausuman, jossa hän väittää olevansa jumalallisen oikeuden mukaisesti (jure divino) kaikkia piispoja ja pappeja ylempi. Samalla hän on myös universaalipiispa (so. kaikkien piispojen esimies). Ja vielä rohkeampaa, paavi on väittänyt olevansa "Kristuksen sijainen maan päällä". Mitä oikea piispanvirka sitten on?

Lue lisää

Toisaalta voitaisiin asettaa muita ylempänä oleva auktoriteerinen kysymys; Mitä niillä pellenpukuun
pukeutuneilla seremoniamestareilla tehdään?


Tässä on laskenta kaavio joka antaa vastauksen.

Pax = Rex, ja nämä kun laskee yhtään, saadaan perusta jakosummalle mikä vastaa puolineljännestä
Kristuksen ihokkaan painosta ja valtaistuimen
kuutiotilavuudesta. Eli, ilmaakin kevyenpi on se
sana, joka puhuttelee ihmistä, joka on vältttynyt
kaikilta kirkonkirouksilta ;)

;;;

Tuleekohan ajattomuudessa ahdasta, jos siellä on paavit ja paavin kiroamat henkilöt, kuten Lutherus monen muun, esimerkiksi paavin roviolla polttaman Savonarolan ohella.

Minkä tahansa uskontokunnan kohdalla pätee sääntö:
" RAAPUTA VÄHÄN PINTAA SYVEMMÄLTÄ, NIIN LÖYDÄT MAMMONAN "
Paavin johtama instituutio on yksin useita maita ja niiden hallitsijoita rikkaampi. Vatikaani omistaa lukemattomia ylikansallisia suuryhtiöitä tai sitten määrääviä osuuksia niistä.
Omistussuhteet ovat pääsääntöisesti liikesalaisuuksia. Mutta tutkiva journalismi on päässyt aivan huikeisiin arvioihin.

Harmaana eminenssinä toimien paavi voi käyttää sekä valtavaa talodellista pääomaa että suurimman kristillisen uskontokunnan johtajuutta
haluamansa päämäärän saavuttamiseksi.
Olisi mielenkiintoista tietää kumpi on voimakkaampi mahti Vatikaani vai USA:n presidentti, USA:ssahan
on paljon katolisia.

"Innocentius III, joka toimi paavina 1198-1216, julistautui Kristuksen maanpäälliseksi sijaiseksi. Tätä Jeesuksen vikaariksi julistautumista ovat Innocentius III jälkeen kaikki häntä seuranneet paavit jatkaneet."

Ehkä tajuatte, että vaikka tämä vikaari-asia unohdettaisiin tässä yhteydessä, Paavi on mahtavin henkilö maailman asioita päätettäisiin.
Toimintansa Vatikaani tietysti kätkee.

Hostoriasta pääsette hieman jyvälle Paavin osallistumisesta sotiin ja valtataisteluihin.

Vatikaani on selvillä, että tieto on valtaa ja valtaa ei kannata jakaa muille.
Lehdistöön pääsevät vain kirjoitukset, jotka varta vasten halutaan julkisuuteen.

Jos olisin Paavi toimisin aivan samoin.

Paavi ja raha kirjoitti:

Minkä tahansa uskontokunnan kohdalla pätee sääntö:
" RAAPUTA VÄHÄN PINTAA SYVEMMÄLTÄ, NIIN LÖYDÄT MAMMONAN "
Paavin johtama instituutio on yksin useita maita ja niiden hallitsijoita rikkaampi. Vatikaani omistaa lukemattomia ylikansallisia suuryhtiöitä tai sitten määrääviä osuuksia niistä.
Omistussuhteet ovat pääsääntöisesti liikesalaisuuksia. Mutta tutkiva journalismi on päässyt aivan huikeisiin arvioihin.

Harmaana eminenssinä toimien paavi voi käyttää sekä valtavaa talodellista pääomaa että suurimman kristillisen uskontokunnan johtajuutta
haluamansa päämäärän saavuttamiseksi.
Olisi mielenkiintoista tietää kumpi on voimakkaampi mahti Vatikaani vai USA:n presidentti, USA:ssahan
on paljon katolisia.

"Innocentius III, joka toimi paavina 1198-1216, julistautui Kristuksen maanpäälliseksi sijaiseksi. Tätä Jeesuksen vikaariksi julistautumista ovat Innocentius III jälkeen kaikki häntä seuranneet paavit jatkaneet."

Ehkä tajuatte, että vaikka tämä vikaari-asia unohdettaisiin tässä yhteydessä, Paavi on mahtavin henkilö maailman asioita päätettäisiin.
Toimintansa Vatikaani tietysti kätkee.

Hostoriasta pääsette hieman jyvälle Paavin osallistumisesta sotiin ja valtataisteluihin.

Vatikaani on selvillä, että tieto on valtaa ja valtaa ei kannata jakaa muille.
Lehdistöön pääsevät vain kirjoitukset, jotka varta vasten halutaan julkisuuteen.

Jos olisin Paavi toimisin aivan samoin.

Lue lisää

Paavi on myös Vatikaani valtion maallinen hallitsija.

Seuraava entisen roomalaiskatolisen papin kertomus (Emmett McLough: Crime and Immorality in the Catholic Church) kuvaa myös sitä, miten monet paavit ja heidän seuraajansa ovat itseasiassa täysin luopuneet Kristuksesta, vaikka ovatkin esiintyneet hänen edustajinaan tai sijaisinaan. Me ymmärrämme, ettei tällaisillä ihmisillä ole mitään tekemistä Kristuksen ja Jumalan kanssa, vaikka he toisin väittäisivätkin (Tai kuten Paavali sanoi, Tiit 1:16: He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät... ):

"Kolmetoista vuotta sitten, tutkittuani tiiviisti kaksikymmentä yksi vuotta roomalaiskatolisen kirkon historiaa ja toimittuani viisitoista vuotta yhtenä sen "oppineista" papeista, sain vähitellen tietää totuuden sen historiasta. Kokosin tuhansien markkojen arvosta historiankirjoja, joista monet painokset olivat kauan sitten loppuneet. Kolusin maan kirjastot etsien harvinaisia tekstejä, jotka olivat säästyneet Rooman sensuurilta.

Minusta tuntui vähän samalta kuin ylpeän, ruhtinaallisen, kuuluisan ja kunnioitetun perheen jäsenestä, joka äkkiä löytää oikean sukupuunsa ullakon kirstusta. Melkein joka oksalla roikkui murhaajia, valehtelijoita, huijareita, rosvoja, kiristäjiä, roistoja, tyttökauppiaita, prostituoituja ja kaikenlaisia muita pahantekijöitä.

Tuntui kuin olisin astunut historialliseen rikosmuseoon, ja vaeltelin huoneesta huoneeseen, vuosisadalta toiselle tässä kirkollisessa vahakabinetissa, ja joka puolella näin tyrmistyksekseni yhä uusia muunnelmia rikoksista, paheista ja moraalisesta rappiosta, niin että tämän rinnalla pakanallinen Rooma ja Kreikka näyttivät suorastaan enkelimäisiltä.

Hahmottelen tässä menneisyyttä ihan lyhyesti vain osoittaakseni, että roomalaiskatolisen kirkon nykyinen rikosrekisteri on sen aitoa perintöä. Historian jokaiselta vuosisadalta löytyy vastaavaa..."