Olin aviomieheni kanssa yhdessä kaikenkaikkiaan reilun kuusi vuotta. Elämämme oli pääsääntöisesti ihanaa, normaalia arkea. Usein myös muistimme toisiamme hemmotella. Miehelläni oli kuitenkin yksi varjopuoli, Hän oli välillä juovuksissa väkivaltainen minua kohtaan. Viimeisin tapaus säikäytti minut niin, että otin asumuseron. Olin tulevaisuuden suhteen kuitenkin toiveikas, mutta vaikka mieheni aloittikin terapian, ei hän alkoholista pystynyt luopumaan, joten en enää juurikaan uskaltanut antaa toivoa avioliittomme jatkumiselle. Tämä kaikki johti siihen, että mieheni teki itsemurhan. Jätti lapsensa orvoksi, koska ei halunnut luopua meistä...
Onko kukaan käynyt läpi saman ja miten siitä selvitään??!
yksinäinen81
6258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin kipeää kuin se tekeekin, puolisosi oli pelkuri ja pakeni kuoleman kautta. Älä syytä itseäsi, sillä jos ei muuta syytä, niin lapsesi tarvitsee äitiään. Miehesi oli tod.näk. ihan normaali suomalainen mies joka ei vaan kyennyt luopumaan alkosta ennen kuin kaikki meni. Niin tavallinen tarina, ja niin traaginen. Voimia teille.
Yksi varjopuoli? Hyviä hetkiä paljon.... täydellisyyttä vaadit ! Olet osasyyllinen ja siksi täällä runoiletkin... eikö? Ajoit miehesi...
Ässädämitzin lässy.......
Patalaiska...
Olet siis sitä mieltä, että väkivalta parisuhteessa on hyväksyttävää? Taidat itse olla omassa suhteessasi väkivaltainen osapuoli, tai hyvin pahasti alistettu kohtaloosi! Maailma on sit näköjään pahoja ja tunteettomia ihmisiä pullollaan...
Tai? tai? tai? Olet siis sitä mieltä että jotta kun melkein mölö mölö...... ;)
Mun äidin miesystävä tai mikä lie poikakaveri oli väkivaltainen kun olin vielä lapsi. Itsekkin sain osani siitä. Aina kun viinaa joi ja sitä juotiin usein monta kertaa viikossa. Nyrkki alkoi heilumaan ja 8 vuotiaana sain kans osani siitä väkivallasta. Hampaat lensi ja leikani murtui parikin kertaa. Ny mulla on muistona vinot hampaat. Onneks se mies kuoli sit myöhemin. Se oli ehkä äidin onni. En ole ikinä ymmärtänyt et miksei naiset lähde heti suhteesta jos vähänkään esintyy väkivaltaa. Tunnen monia naisia joiden mies on hullu kun juo alkoholia. Silloin yleensä alkaa nyrkki heilumaan ja tekee pahaa edes kuulla tälläsistsä jutuista.
Sinä teit oikein, kun lähdit väkivaltaisesta suhteesta. Teit oikein, kun arvioit, ettet voi sellaista suhdetta jatkaa. Lapsille on, ihan totta, helpompi surra kuollutta isää, kuin väkivaltaista. Sinä et tappanut miestä, hän päätti ja teki sen aivan itse.
Huomaatko, miten absudi on viimeinen lause!