Ja mitä minä teen ... HJELP !
Tapasin täällä treffisivuilla reilu vuosi sitten kivan kaverin. Ollaan kirjoteltu aika paljon, soiteltu ja jutusteltu lähes päivittäin. Todella fiksun oloinen tyyppi.
Päätettiin nyt sitten että tavataan ihan livenä, välimatkasta huolimatta... no hän oli tulossa ja tottakai laitoin kodin ja itseni "edustuskuntoon", neuvoin tien perille asti.
Ja- sieltä autosta kyllä kampeaa profiilin mukainen mies-- vammainen.
Tämä saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta kun en tiennyt asiasta mitään ! Piti vielä mennä ostamaan kahvileipää ja en oikein tiennyt että voinko pyytää odottamaan autossa, otanko mukaan....
Hän oisi halunnut viedä syömäänkin--- mutta ! Siis hävettää tunnustaa että tärisevä, katkokäveyä tekevä ihminen herättää huomiota ja meillä oli ensitapaaminen. En tietnkään halunnut loukata
häntä vaan ehdotin että jospa laittelen sitten iltapalaa itse.
Stressi laukaisi kai sitten hänelle jonkun sortin pahemman reaktion ja jouduin etsimään lääkkeitä hänen takin taskusta että vapinakohtaus menee ohi. Siinä hän sitten vasta kertoi tästä hermostosairaudestaan, ja kyllähän sen myös näki. Odoteltiin joitakin tunteja, koitettiin olla "luonnollisia" ja sitten hän laukaisi pommin että haluaisi kanssani sänkyyn! VOI EI ! Keksin sen sata verruketta siihen että kiitos mutta ei kiitos.
Sanokaa vain pinnalliseksi blondiksi mutta ei edes säälistä !
Lopulta hän lähti ajamaan takasin ja aamulla soitti että nyt kun olen tavannut hänet livenä ja tiedän tästä sairaudesta niin kai sitä jatketaan.
Minulla ei ole nyt sanoja kuinka kertoa että hän on ihmisenä tosi mukava, mutta loppuelämä katsoen ja kenties hoitaen häntä on kyllä ihan liikaa pyydetty. Sairaus ei ole hänen vikansa vaan perinnöllinen, mutta EN OSAA!!!
En halua lytätä kenenekään toiveitakaan mutta nyt on ihan nurkkaan ajettu fiilis, mitä teen ?
Tapasin täällä treffisivuilla reilu vuosi sitten kivan kaverin. Ollaan kirjoteltu aika paljon, soiteltu ja jutusteltu lähes päivittäin. Todella fiksun oloinen tyyppi.
Päätettiin nyt sitten että tavataan ihan livenä, välimatkasta huolimatta... no hän oli tulossa ja tottakai laitoin kodin ja itseni "edustuskuntoon", neuvoin tien perille asti.
Ja- sieltä autosta kyllä kampeaa profiilin mukainen mies-- vammainen.
Tämä saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta kun en tiennyt asiasta mitään ! Piti vielä mennä ostamaan kahvileipää ja en oikein tiennyt että voinko pyytää odottamaan autossa, otanko mukaan....
Hän oisi halunnut viedä syömäänkin--- mutta ! Siis hävettää tunnustaa että tärisevä, katkokäveyä tekevä ihminen herättää huomiota ja meillä oli ensitapaaminen. En tietnkään halunnut loukata
häntä vaan ehdotin että jospa laittelen sitten iltapalaa itse.
Stressi laukaisi kai sitten hänelle jonkun sortin pahemman reaktion ja jouduin etsimään lääkkeitä hänen takin taskusta että vapinakohtaus menee ohi. Siinä hän sitten vasta kertoi tästä hermostosairaudestaan, ja kyllähän sen myös näki. Odoteltiin joitakin tunteja, koitettiin olla "luonnollisia" ja sitten hän laukaisi pommin että haluaisi kanssani sänkyyn! VOI EI ! Keksin sen sata verruketta siihen että kiitos mutta ei kiitos.
Sanokaa vain pinnalliseksi blondiksi mutta ei edes säälistä !
Lopulta hän lähti ajamaan takasin ja aamulla soitti että nyt kun olen tavannut hänet livenä ja tiedän tästä sairaudesta niin kai sitä jatketaan.
Minulla ei ole nyt sanoja kuinka kertoa että hän on ihmisenä tosi mukava, mutta loppuelämä katsoen ja kenties hoitaen häntä on kyllä ihan liikaa pyydetty. Sairaus ei ole hänen vikansa vaan perinnöllinen, mutta EN OSAA!!!
En halua lytätä kenenekään toiveitakaan mutta nyt on ihan nurkkaan ajettu fiilis, mitä teen ?
Vastaukset 29
Vanhimmat
"Minulla ei ole nyt sanoja kuinka kertoa että hän on ihmisenä tosi mukava, mutta loppuelämä katsoen ja kenties hoitaen häntä on kyllä ihan liikaa pyydetty. Sairaus ei ole hänen vikansa vaan perinnöllinen, mutta EN OSAA!!!"
Hän joutuu pettymään jokatapauksessa, mutta, suurin piirtein tuon kirjoittaminen hänelle on varmaan kunnioittavinta ja kilteintä, mitä voit tehdä..
Tämä vaatii mieletöntä kanttia.
Osaanko asettaa sanani oikein ?
Mitä ylipäätään sanon....sorry mutta ...........
Me muodostettaan se mielikuva pässämme ihmisestä; ja se oli ihan jees muutta... käsi raamatulla. Kuka uskaltaa sanoa tuommoisen asian
kun toinen on kyllä yritänyt parhaansa kaiketikkin.
Ei mitään vikaa vammaisuuteen nähden--- mutta elinkumppaniksi.
On tänne yritetty kaikenlaista tarinaa, mutta tuo on jo sairasta, pojulla, siis sinulla on paha aivovamma itsellä päässä. Kaikenlisäksi surkea mielikuvitus ja tekstistä paistaa läpi, että taustalla on nuori miespuoleinen henkilö.
Jaa. Olen kylläkin nainen. 45 v.
Enkä kehittele päässäni toiselle sairautta, oisi aika kornia tehdä niin.
Eilen illalla puhelin miehen kanssa puhelimessa ja vaikutti ihan normaalilta, vaan en hennonut sitten sanoa asiasta mitään.....
Niinkö, minä olenkin 155 vuotias humanoidi, kiva kuitenkin kun annat spekuloitavaa palstan hölmöille, näihin kirjoituksiin uskominen kertoo paljon henkilön älystä.
Häh? Vaikka äijä pyytää seksi heti ensitapaamiella? Olkoon vammainen mutta idioottihan se on.
Hei clara, otan osaa!
Mielestäni noinkin ikävästä vammasta on kerrottava etukäteen. Olitte puhuneet jo vuoden verran puhelimessakin, kyllä hänen olisi pitänyt kertoa siitä. Hän oli epärehellinen. Profiileissa moni mainitsee esim., että istuu pyörätuolissa, joka on reilua, ei tule tuollaisia paniikkeja.
Terveetkin ihmiset joutuvat jatkuvasti kokemaan pettymyksiä nettitreffeillä ja asiaan kuuluu kestää pettymykset. Kysehän on sinun elämästäsi. Sääli pois. Voit sanoa hänelle suoraan, että hänen olisi pitänyt kertoa asia sinulle. Saat olla jopa vihainen, sillä sinuahan huijattiin. Ei sairasta tarvitse sääliä.
Kiitos vastauksestasi :o)
Tämä asia kalvaa nyt tosi paljon enkä oikein löydä helppoa ulospääsyä hommasta.
Ja edelliselle seksiin viittaavalle vastaan että ei varmaankaan ole helppoa löytää ketään livenä tuossa tilassa... kaiketikkin sitä koittaa sitten "hurmata" muilla keinoilla.
Minä olen kyllä siitä kertonut että itselläni on synnynnäinen ylimääräinen reikä sydämessä, se hoituu lääkkeillä ja runsaalla liikunnalla,eikä aiheuta muuta vaivaa kun se nappi naamaan aamukahvin kanssa.
Ja yön yli kun tään asian kanssa olen pohtinut ... käytännön elämässä itse liikun tosi paljon, mutta tuossa tilassa oleva ihminen ei siihen pysty. Siinä autossa oli käsvaihde ja apuvälineitä, mahdollistaa siis kulkemisen siinä mielessä.
Ja taas olen ilkeä--- mutta liikunnan puute normaalistikkin aiheuttaa ylipainoa... ei minusta ollut sitäkään sitten sanomaan.
Huh. Onhan tilanne mut kai tässä on vaan otettava härkää sarvista ja kerrottava totuus.
Ihan pienenä yksityiskohtana... ne hampaat , voi ei ! Kun pää siis hermosairauden takia nykii eikä voi istua hammaslääkärin tuolissa nukuttamatta niin onhan ne ihan sen näköiset sitten.
Kamalan pinnalliselta tämä varmaan kuulostaa, mutta käytännön elämässä vaikuttaa moneen asiaan, ja se että kun en yksinkertaisesti osaa hoitaa, en tiedä mitä tehdä jos tulee paha kohtaus, enkä varmasti pysytisi nukkumaan tuntiakaan siinä pelossa saatikka sitten siinä lihasnykinässä.
Sanon sen täällä "ääneen" että säälin ja tahdon kyllä auttaa asioissa, olla ystävä, mutta ei minusta ole kuitenkaan vammaisen puolisoksi. Koska ne huolirypyt ei varmaan häviä otsala ikinä vaikka miten oisi hyvää tahtoa.
Teet tuosta sairaudesta liian suuren numeron. Kenenkään ei tarvitse ryhtyä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa ei halua - on se syy sitten mikä tahansa.
Voihan olla, että et olisi miehestä pitänyt tai syttynyt, vaikka hän olisi ollut täysin terve. Livetapaaminen on aina yllätyksellinen, vaikka kuinka olisi pitänyt pitkäänkin yhteyttä muuten. Eikä sinun tarvitse tuon sairauden roolia miehellekään korostaa, ellet halua. Ja mieskin hakee varmaan ensisijaisesti kumppania, eikä hoitajaa.
Tunnen kyllä empatiaa teitä molempia kohtaan, mutta itseään ja omia tarpeitaan vastaan toimimisesta ei yleensä seuraa mitään hyvää - ei itselle eikä muille.
Vaatii rohkeutta "tunnustaa" asioita ja värmaan hän ei vaan ole uskaltanut sanoa asiaa kun ei olesitä heti sanonut. Mutta ole sinä rohkea ja sano treffiseurallesi suoraan mikä mättää ja kerro myös että hän oli epärehellinen kun ei kertonut asiaa noinkin pitkän tutustumisen aikana.
Hyvä neuvo. Kyllä noin olennaiset asiat pitäisi pystyä kertomaan, vaikka kuinka vaikeaa olisi, varsinkin kun yhteyttä on pidetty noin kauan. Tuollaisen asian selviäminen vasta tapaamisen yhteydessä on varmaan aikamoinen shokki.
Jos kerrot asian rehellisesti, niin ehkä mieskin tajuaa seuraavalla kerralla toimia toisin. :)
Kiitokset taas vastaajille
Niin ja se että tosiaan tunnettin jo entuudestaan näinkin kauan tekee asiasta vaikean.
En siis ole mikään munahaukka vaan mielellään tutustun ihmiseen ihan rauhassa ensin. Yhden illan juttuja en harrasta vaikka niitä kyllä oisi tyrkyllä.
Ehdotan ystävyyttä kuitenkin, jospa se "riittäisi" vaikka tiedän että hän toiveensa ovat muuta.....
Sellaista tämä elämä vain on - valitettavasti. Nimittäin epäreilua. Valitettavasti tässä maailmassa kukaan ei saa valita 'korttejaan' vaan on pelattava niillä mitä on jaettu.
Ei tuossa auta, kun kirjoittaa mitä juuri kirjoitit mutta suoraan hänelle. Todennäköisesti saat vastineeksi jotain vihaisia ja jopa solvaavia kommentteja, mutta älä huomioi niitä.
Sairaudestaan huolimatta treffikaverisi teki VÄÄRIN, kun jätti kertomatta noinkin tärkeän asian itsestään.
Tuollainen asia ei oikeuta pimittämään.. vähän sama kuin painais pari sataa kiloa ja kertoisi olevansa normaali.
Juu, onhan se toki pinnallista blaablaa.. mutta silti. Ei ketään voi vaatia kestämään tuollaista parisuhteessa, jos siihen ei kykyä ole. Tarttis melkosen hoivavietin.. hienoa, että osaat olla itsellesi heti rehellinen etkä säälistä yrittää hänen kanssaan.
Toivottavasti kerrot pian hänelle, ettei elättele liikoja toiveita suhteesi. Ehkä saat haukut, mutta parempi niinkin. :)
Tuo seksihommeli vaan olis itteä naurattanut.. niin sitä oma mieskin eka treffeillä aikoinaan näytti nolona taskustaan kumeja, et oli ihan työkaveri käskeny varustautua. "nettideiteillä kuulemma naiset haluaa heti seksiä".. luoja. Pelkäs sit et tipahtaa tms esille.. ni päätti ilmottaa ennakkoon.
Ainaha sitä voi testata toista.. riittääkö huumori. Ja riittihän se ;)
Hieman tässä tuli mietittyä, että hän varmaan on kyllä jo täältä lukenutkin.. mikäli on oikeasti olemassa. Voi miettiä miltä tuntuisi tunnistaa itsensä.. tuossa tilanteessa. :(
Provolta kuulostaa, mutta toisaalta nettitreffien fantasiamaailmassa kaikki on mahdollista. Vedätys jatkuu niin kauan kuin löytyy vedätettäviä, jotka uskovat juuri sitä mitä haluavat.
Sikäli kun tarina on tosi, niin onko sinusta asiallista tulla kertomaan tänne keskustelupalstalle, kuinka tuon miehen sairaus järkytti ja inhotti sinua? Mitä jos hänkin lukee näitä juttuja? Sen verran erikoinen tapaus, että varmasti tunnistaa itsensä.
Olet ilmeisesti halunnut elää jossain kuplassa haaveillen unelmasuhteesta ja nyt kupla suorastaan räjähti käsiin. Kuka viitsii odottaa vuoden ajan tapaamista? Siinähän sen aina näkee, vastaako toinen sitä saatua mielikuvaa missään määrin.
Välimatka ei ole mikään syy venyttää tapaamista vuoden päähän. Pikaisella tapaamisella olisit välttynyt tuhlaamasta vuotta elämästäsi ihmiseen, joka jää vain kaveriksi, jos sitäkään.
Kokeile MP:tä.
Viestiäsi on epäilty provoksi. Minä en epäile: minulle kävi aivan samalla tavalla muutama vuosi sitten. Mies on nyt hieman yli 40v. Todella älykäs ja mukava, kiltti mutta ei todellakaan mikään nössö. Mikäli hän olisi reilusti kertonut sairaudestaan etukäteen, olisin voinut harkita syvempää tutustumista. Mutta jos ihminen jää kiinni valehtelemisesta tai erittäin tärkeän tiedon salaamisesta heti ekatreffeillä, menetän luottamukseni täysin. Hommasta vain menee maku. Miehet varmasti ymmärtävät tämän hyvin, koska usein valittavat, että nainen salaa ylipainonsa ja treffipaikalla saapuu lihava nainen..
Tapaamallani miehellä oleva sairaus on hoidoista huolimatta vaieka ja mikäli se alkaa nuorella iällä, johtaa myös ennenaikaiseen kuolemaan. Vaikka työnteko saattaisi (ammatista riippuen) sujua ja älli pysyy tallella loppuun saakka, tästä sairaudesta kärsivä tarvitsee huolenpitoa kellon ympäri. Käytännössä avustajan ja kodinhoitajan. Harva netin kautta tavattu nainen tai mies haluaa ryhtyä siihen rumbaan; pitäisi jättää kaikki muu ja ruveta omaishoitajaksi ennestään vieraalle ihmiselle. Mikäli sairas ihminen hakee netin kautta seuraa, olisi kohtuullista kertoa tilanne etukäteen, vaikka se heikentää mahdollisuuksia lähes olemattomiin. Mutta mahdollisuus on todellakin täysin olematon, mikäli salaa tilanteensa.
AP:n on vain nyt sanottava suoraan että " kiitos mutta ei kiitos" Perustella ei tarvitse.
Tässä tullaan taas siihen, että treffit pitäisi sopia mahdollisimman pian. Mulla yksi nainen jätti myös kertomatta ennen tapaamista, ettei hänen ruumiinrakenteensa ole normaali. Oli aika ikävä yllätys. Ilmoitin treffien jälkeen tekstarilla kohteliaasti, että ollaan liian erilaisia.
Tällaisten isojen asioiden pimittäminen on rinnastettavissa valehtelemiseen. Mitä vastapuoli oikein kuvittelee saavuttavansa aiheuttaessaan toiselle tietoisesti järkytyksen ensitapaamisella?
Puhut asiaa. Kai he ajattelevat, että "koska heillä on niin hyvä ja ihana luonne ja charmia, niin treffikumppani katsoo läpi sormien tuon pikku valehtelun..?"
Kaikkien kannalta olisi todellakin parasta, että treffit sovitaan jo muutamien pitkien mailien ja parin puhelinkerkustelun jälkeen. Ei todellakaan mitään viikko, saati kuukausikaupalla kirjoittelemista! Jos sitten livenä kemiat kolahtaa niin siitä sitten jatketaan.
No hei taas... täällä oli linjat välillä pimeinä niin etten päässyt vastailemaan..no nyt taas pystyy ja ehtii.
Kakki kun ei asu ruuhka-Suomessa ,onneksi , on sekä maanteiteellistä välimatkaa ja vaikka yhteydet katkeaa on mikrotuki parhaimmillaan parnkin tunnin ajomatkan päässä.
Jäikin sitten eilinen ilta hyvää aikaa pohtia tilannetta.
Asia ratkesikin melko luonnoillisella tavalla sitten, vaikkakin yllättävällä.
Olin jo ehtinyt miettimään että kuinka ilmaisen tämän ystävyysasian siinä valossa etten nolostuta, eihän tuommoisesta ole helppo kertoa.
Sitten soi puhelin ja sain aikamoisen haukkuryöpyn heti niskaani siitä että edellinen viesti jäi kesken kun linja sanoi viuh. Koitin rauhassa selittää asiaa... ei mennyt perille ei. Lopulta mun oli vaan sanottava että nyt kyllä soitan myöhemmin.
Kun sitten sotin, ilmeni sekin että tämä hermosairaus aiheuttaa myös aggressiivioita ja mielentilan ailahteluita riippuen verensokerista ja lääkityksestä.
Ei siis mikään ihme että tuon salaa niin pitkälle kuin vain voi.
Ja tässä jos joku nyt luulee tunnistavansa itsensä oireista, suosittelen ihan lämpimästi kertomaan vastapuolelle aika juurta jaksen mistä on kyse.
Ei elämää voi perustaa valheelle, eikä toisen luottamusta saada ainakaan noin.
Ja vastauksena jonkun kysymykseen tässä: olen ollut kolmekin vuotta yhteydessä ihmiseen jonka sitten lopulta tapasin ja ihan ystävinä jatketaan. Ei kaikki ole sitä heti-tänne-kaikki-mulle-nyt tyyppiä.
Yleensä pika instantit saavat minun puolestani jatka surutonta matkaansa kohti uusia seikkailuita
Joo,ensinnäkin;Mies teki väärin kun ei kertonut sairaudestaan.Tuollaisesta pitää kertoa jo alku metreillä ettei toiselle tule liika kuvitelmia.
Ja ensin ymmärsin teitä molempia mutta,sitten sinä osoitit olevasi TODELLA pinnallinen sanomalla; "Ja taas olen ilkeä--- mutta liikunnan puute normaalistikkin aiheuttaa ylipainoa... ei minusta ollut sitäkään sitten sanomaan. "
Siis miten 45v nainen voi olla noiin helvetin teini kana että ylipaino on suhteelle tuomion tuova asia.Jos sinä liikut niin näköjään teet sen myös sitä varten että pysyt ylipäätän hengissä.Samalla tavalla mies voi sanoa sulle että ei halua sua koska on reikäsydämessä,ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.
Sir hyvä
Ei ylipaino ole ongelma jos kyse on vain isokokoisesta ihmisestä.
Oikein hyvä ystävämieheni on reippaasti päälle 120, kegän nro kai 46, mutta timmi äijä, ja jopa mukavakin. Ystävä siis.
No mutta- käsi sydämelle. Mitä sinä sanoisit jos ensitreffeillä huomaisit deittikaverin olevan oikeasti reilusti ylipainoinen ja ihan sen näköinen että jaksaa juuri ja juuri kävellä autolle ja takasin.
Veikkaatko että pelkkä luonne ratkaisee ? Vai kolahtiko omaan nilkkaan ?
Kyllähän habitus kertoo ihmisestä aika paljon. Luonteesta, elintavoista, tai vaikkapa siitä kuinka ne päivät kuluu; töllön ääressä löhöilystä vai mistä. Ei se ylipainoiseltakaan ole keillettyä mennä kampaajalle tai hammaslääkäriin.
Saa minua syyttää synnynnäisestä "puutteesta" mutta ainakin se on ihan varma että teen asialle sen mikä on tehtävissä. Ja ei sekään ole helppo tie usko pois !
Mukavahan se on ampua sanansaattaja, ja nämä kommentit oli ihan odotettavissa.
Niin,ylipaino ei ole ongelma jos se näköjään täyttä lihasta.Tämä todistaa lisää sun näkökulmaa;Miehen kuuluu olla vartaloltaan urheilullinen.
Ja ei kolahtanut omaan nilkaan.Itse en vain voi ymmärtää edes oman ikäisinä nuoria naisia jotka hakevat miestä johon tutustua ulkonäön perusteella.Monet ihmiset on todella mukavia vaikka niillä olisikin ylipainoa ja näihin ihmisiin jos kehtaa tutustua niin se ylipaino voi olla lopulta sivuseikka.Mutta,sitähän sinä et varmaan osaa ymmärtää.
Itse asiassa,kävin tuossa joku aika sitten treffeillä neitokaisen kanssa joka oli joutunut 18v:nä auto onnettomuuten missä oli mennyt jalat sekä kädet säpäleiksi.Lisäksi oli tullut komplikaatiota jonka takia opetteli puhumaan uudestaan.
Jäljelle jäi tuosta lievä nilkutus ja hermostuessaan puhe alkoi takkuilemaan.Mutta,silti,meillä oli todella hauska ilta ja harmi vain ettei kolahtanut paremmin.Mutta,jos olisi kolahtanut niin ei mua olisi haitannut nämä pienet virheet neitokaisessa.Meissä jokaisessa on jotain, kukaan ei ole täydellinen.
Toisilla vain näyttää olevan sen jämäkkä synnynnäinen "aivovaurio" ettei voi sulattaa erillaisuutta.
Nyt se taas tulee..kakki kakki kakki paniikki, apua, kakki, paniikki, oot äpärä narsitissi, kakki...................
Minä vielä.
Sinä taidat nyt syöttää noita ajatuksia päähäni ja sen varjolla tehdä minusta suvaitsemattoman.
Liuhavuus- ja itensä hoitamattomuus on 2 eri asiaa, tosin kulkevat pitkälti käsi kädessä.
Esim tämä onnettomuudessa loukkantunut nainen josta kerroit, on varmaan ihan omalla tahdonvoimallaan kuntouttanut itsensä, ei sen takia että olisi hoikka (no -sitä en tiedä onko, luulen) vaan siksi että saa itsensä mahdollisimman hyvään kondikseen.
Ja varmaan pääosin itsensä- eikä ympäristön takia.
Ja villakoiran ydinhän tässä nyt on se että tämä mies kyllä jätti kertomatta aika olennaisia asioita itsestään ja se livetpaaminen
oli floppi siihen nähden mikä kuvan hän oli itse maalaillut .
Mutta eihän niitä asioita näe jos on liian lähellä.
"Liuhavuus- ja itensä hoitamattomuus on 2 eri asiaa, tosin kulkevat pitkälti käsi kädessä."
Nimen omaan on eriasia.Samalla tavalla ne huolehtii terveydestä ja pitää itsensä siistinä kuin ketä tahansa.Monet myös liikkuvat mutta syövät vain sitten sen menettämänsä kilokalori määrän.
Enemmän mä en ymmärrä niitä jotka jaksavat keskittyä siihen mitä ne syövät joka suupalasella ja hokevat että pitää liikkua,pitää liikkua ja sitten taas mennään.Ei sekään ole mun mielestä ihan ok.Tässäkin asiassa pitäisi muistaa kultainen keskitie.
"Mutta eihän niitä asioita näe jos on liian lähellä. "
Niiimpä....
Oikeestikko,45v....
Lähinnä tulee mieleen joku 16v teini jolla loppu sanat kesken.
Jos viittaat edelliseen kommenttiin; todennäköisesti onkin ja olen jo ilmoittanut ylläpidolle. Toinen viesti samaa kategoriaa, näitä jotkut viljelee täällä. Onneksi IP-osoitteet näkyy ylläpidossa.
Olet sinä itse mahoton provoilija, nimimerkkisikin on varastettu rekisteröityneeltä, olet vain pisteellä sen lierosti erottanut. Jututkin on finninaamaisen myöhäisteinin satuilua 100%varmasti.