Avioero takana ja erosta jo vuosia ja ikää kohta 40 v.
En kaipaa exää, enkä kaipaa ketään muutakaan. Olen yrittänyt tapailla naisia, mutta en vain saa sellaista ihastusta päälle. Seksin jälkeen on jopa kiusallista, kun tekisi vain mieli lähteä heti pois. Kadulla jos nainen haluaa pitää kädestä kiinni, niin iskee lähes paniikki. Leffassa en halua pitää kädestä, enkä tahdo soitella joka ilta.
Pakostakin mietin, että olikohan minun seurustelut sitten siinä....
En kaipaa exää, enkä kaipaa ketään muutakaan. Olen yrittänyt tapailla naisia, mutta en vain saa sellaista ihastusta päälle. Seksin jälkeen on jopa kiusallista, kun tekisi vain mieli lähteä heti pois. Kadulla jos nainen haluaa pitää kädestä kiinni, niin iskee lähes paniikki. Leffassa en halua pitää kädestä, enkä tahdo soitella joka ilta.
Pakostakin mietin, että olikohan minun seurustelut sitten siinä....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi pyrit seurustelemaan, jos et kerran kaipaa sitä? Et kykene ihastumaan, jos sinulla ei ole tarvetta. Se voi tulla aikanaan tai sitten jäädä tulematta. Väkisin sitä ei voi generoida.
Itselläni on yhä voimakas tarve rakastaa ja olla rakastettu. Haluan tuntea läheisyyttä ja jakaa asioita rakastamani naisen kanssa. Siitä huolimatta aikaisemmat, eroon päätyneet parisuhteet aiheuttavat pelkoja. Pelkään, että tässä käy taas samalla tavalla, mutta nykyinen naisystäväni on niin avoin ja hyvä keskustelija, että pelot haihtuvat pikkuhiljaa. Olen tainnut lopultakin löytää elämäni naisen. Sinäkin löydät, kun olet siihen valmis.
Ei ole ollut oikeita naisia, siitä se vaan kiikastaa.
Niin mikä tunne tuleeko takaisin? Jos on kyse ensirakkaudesta tai ekasta avioliitosta, niin nehän on niitä neitsytmatkoja, joita ei enää saa takaisin. Olit kokematon ja nyt vanhempi ja kokenut, et enää lähde tunteeseen tuosta vaan. Niin se vaan menee, mutta mihin enää kiire? Kannattaa antaa aikaa itselle ja toiselle ja tutustua nimenomaan ensin siihen yläpäähän ja, kun tunnetta löytyy niin vahvistaa sitä sängyssä.
Tutustuin itse ujoon pari vuotta sitten eronneeseen mieheen. En vaatinut mitään ja hitaasti edettiin. Usko meinasi loppua välillä. Sängyssä oli onnetonta hapuilua, mutta olin jo saanut kiinni ajatuksesta, että tästä tulee vielä hyvää. Omasta erosta kun oli jo viisi vuotta ja turhia kokemuksia kasapäin, niin tunnistin koska kultakimpale osui kohdalle.
Olin siis naisena (45v) se aktiivinen osapuoli ja mies on tästä ollut mielissään. Tiedä sitten mitä tästä tulossa, molemmilla omat asunnot eikä lapsia enää tehdä. Ehkä vaan vietämme hauskaa keski-ikää, mutta toisiimme luottaen ja sitoutuen joka tapauksessa. Onnea sinullekin taipaleellesi.