Löysin puolisen vuotta sitten oman rakkauteni. Hän on kaunis ja mukava. Meillä näytti oleva mukavaa yhdessä. Kesällä hän ilmoitti minulle, tekstiviestillä, ettei halua jatkaa yhdessä. Se oli kuin terävä viilto suoraan sydämeeni. Iso verta vuotava haava. Onneksi se paranee, mutta hitaasti, jättäen arven. Minulla on arpinen sydän. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Hänellä on uusi mies. Vaikka en ole kovin uskonnollinen. Niin nukkumaan mennrssäni toivon, että hänellä olisi onnellinen elämä ja hänen nykyinen suhde kestäisi koko elämän. Hän ei halunut kertoa minulle syytä, miksi jätti minut. Tunsin itseni jotenkin huonoksi, kelvottomaksi jaä hylätyksi. Olen opetellut tunteiden sammuttamista. Olen tunneihminen, joten minun pitää tehdä siinä paljon töitä. Vieläkin välillä mietin, mikä meni pieleen. Hän ilmoitti, että ei usko ystävyyteen, eikä halunnut edes olla ystävä. Ihminen, jota rakastat ja josta välität katoaa elämästä. Surutyö on raskasta. Olen oppimassa sitä, milloin omat tunteeni ovat haitallisia, vahingollisia ja hyödyttömiä. Olen niin tunneihminen, että minun on enää vaikea luottaa toiseen. Varaudun siihen, että taas voi tulla syvä viilto sydämeeni. En voi syyttää häntä. Hän ei ole tehnyt mitään väärää etsiessään rakkautta. En voi toista pakottaa rakastamaan minua. Olen yksin arpisen sydämen kanssa. Minun kannattaa elää.yksin, en halua syviä.haavoja.
Tunteiden sammuttamista on hyvä harjotella
Aluksi_2011
4285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän tunteen...itselle käynyt samalla lailla, joka sitten hiertää nykyistä suhdetta. Tulee koko ajan pelko ettei ole tarpeeksi hyvä, että kohta se jättää minut koska ei tarvitse minua enää. Ihan hävettää ettei pysty luottamaan toiseen mutten voi sille mitään, vanhat haavat kirvelee liikaa...olen tuomittu yksinäisyyteen :(
sulla sentään ei ole niin noloja märkiviä häpeällisiä haavoja, sulle sentään kerrottiin asian laita ja sä voit ihan iisisti jopa jakaa ton tilanteen. Sit on ne, joille jää vaan epätietoisuus, eikä edes voi surra, kun ne tunteet on täynnä suuttumusta ja ikävää ja nöyryytystä ja häpeää. Oliskin vaan surua, senkun itkis ja kuluttais suklaata ja nenäliinoja ja jatkais aikanaan seuraavaan. Mutta kun koko hommasta jää niin sapen maku suuhun, että naamakin on vihreenpunainen sapesta ja suuttumukesta, niin ei tääkään herkkua ole.
Aloittajalle kaikkea hyvää ja jaksamista.Rikkoutunut sydän ei koskaan parane täysin.Itsellä sydän täysin rikki,minut kylmästi jätettiin,ei mitään ilmotusta tuosta vaan.Tavoista julmin.Lähtiessä en voinut arvatakkaan,mitä tulee.Hän ei enään vastannut viesteihin,soittoihin,lopetti noin vain.Olimme vielä hetki sylikkäin sitten minä yksin kysymyksineen.
Elämää ja suhteita: Hylätyksi tuleminen on hyvin tuskallinen ja vaikea kokemus
http://elamaajasuhteita.wordpress.com/2011/09/04/hylatyksi-tuleminen-on-hyvin-tuskallinen-ja-vaikea-kokemus/