Välillä joku sanoo, että ei se puoliso vaihtamalla parane, mutta totuus on, että jokainen ihminen on yksilö ja tietyt ihmiset eivät vain sovi yhteen. Kun uskaltaa etsiä ja viimein löytää itseleen sopivan on arkikin antoisaa!!!
Uuteen uskaltautunut
Kurjuudesta iloon
25652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Me ihmiset ollaan vaan niin erilaisia ja kaikki eivät sovi luonteiltaan yhteen. Rakastuneena sitä vaan kieltäytyy näkemästä epäyhteensopivuuksia, kun haluaa pitää kiinni koukuttavasta tunteesta. Olen itsekin raastavan eron jälkeen tapaillut erästä kanssani samaan aikaan eronnutta naista. Emme uskaltaneet antaa tunteille valtaa ja pidimme matalaa profiilia. Eron haavat eivät olleet vielä arpeutuneet kummallakaan. Sinänsä se oli hyvä, kun pystyi kunnolla tutustumaan toiseen ilman sokaisevaa tunnelatausta. Epäilyistäni huolimatta hän on osoittautunut aivan ihanaksi ihmiseksi, jonka kanssa on todella helppo ja luonteva olla. Kesällä oli sitten pakko tunnustaa, että olemme kaikesta jarruttelusta huolimatta rakastuneet toisiimme.
Jospa sitä sittenkin uskaltas vielä. Onnea teille!
Odota vain. Pian on sama edessä.
Näin sitä aina PELOTELLAAN uuteen uskaltautuneita tai uutta suunnittelevaa. Mutta ei sama ole edessä, koska jokainen ihminen on yksilö.
Saattaahan sitä lykästääkin, jos yksilö ottaa menneestä jotain opikseen.
Ennusteet oppimiselle eivät kyllä useinkaan ole kaksiset.
Ainakaan näin keski-iän ylittäneellä kokemuksella voin sanoa, että kyllä se minkä taakseen jättää löytyy yleensä vielä edestä...
Loppujen lopuksi aivan sama kenen kanssa sitä on, viat ja puutteet eivät ole uudella kumppanilla samoja, mutta samalla lailla ne ärsyttää.
Näin keski-ikäisen kokemuksella sanon, etten ikimaailmassa alkaisi enää suhteeseen miehen kanssa, joka olisi joiltain osin samantapainen kuin ex.
Mitä paremmin tietää mitä etsii, sitä varmemmin toisen puutteita kestää. Parikymppisenä harvempi tietää millainen on itse ja mitä kumppaniltaan odottaa.
Mitähän siltä suhteelta etsit, mikä mätti entisessä ja mitä oli aluksi kun yhteen kerran menitte jos ei nyt enää kelpaa.
Miten luulet minkään muuttuvan entisestä pitkällä jaksolla ajateltuna.
Onko nämä lapsivapaat syy tähän, nythän viskaat lapset sivuun, siis omat lapsesi. Jotain mättää päässäsi.
Toivon hartaasti, että omatunto kolkuttaa joka kerran kun vietät sitä vapaatasi ilman lapsiasi uuden suhteen kanssa. Kun ollaan perheenä, lapsia ei voi noin vain heittää, ei ole sitä oikeata isää tai äitiä muualla, jotta olisitte päässeet ilman lapsia usein vapaalle.
Nyt todella toivon, että ette kirjoittele mitään selityksiä tähän, sillä tämähän on suuri totuus, olette hylänneet lapsenne. Ei nyt auta, että onhan ihan turvassa isän tai äidin luona siellä eroperheessä, lapset ei todellakaan ole perheessä vaan eroperheessä, syystä, että oma itsekkyytenne on julma lapsianne kohtaan, hylkäys samoin kuin puolisonkin hylkäys.
Kun puoliso on erossa paennut "virtahepoa" olohuoneessa, se on lasten vientiä turvaan.
näinhän se useasti on
Järkevää puhetta. Juuri näin on, muu on itsepetosta!
Hohhoijaa. Minun kaksi vuotta nykyistä liittoani ovat olleet elämäni parhaimmat vuodet. Jos olisi pakko valita entisen liiton 25v ja nykyisen 2v välillä, valitsisin ehdottomasti nykyisen, vaikka se loppuisi heti huomenna.
Erossa erotaan puolisosta, ei lapsista.
uuden eronko takia olet pohtimassa täällä? Kuinka paljon helpompana pidä nykyisestä suhteestasi eroamista kuin edellistäsi?
Asiaa. Liitossa erotaan nimenomaan puolisosta.
Usein isillä ei tosin ole suhdetta lapsiin. He asuvat liiton aikana lastensa kanssa, mutta eivät ole koskaan läsnä. Puhumattakaan, että olisivat koskaan osallistuneet lastenhoitoon ja -kasvatukseen.
Kolmas suhde menossa ja taas seksi maistuu pitkän kuivan kauden jälkeen,vaikka naimisissa olin... nam!!
Kolmas suhde menossa ja taas seksi maistuu pitkän kuivan kauden jälkeen,vaikka naimisissa olin... nam!!
Mietipä tuota kirjoittamaasi ihan itse yksin. Mitä se kertoo sinulle itsellesi.
Minulle jää kuva varsin keskenkasvuisesta ihmisestä, joka etsii ja etsii ja tekee monta ihmistä surulliseksi ja arpiseksi koko loppuiäkseen. Leikittelet ihmissuhteilla, tosi ilketä peliä.
Hyvä kommentti. Itse ainakin toivon, etten tuollaisiin namittajiin törmäisi. Minulle parisuhteet eivät ole läpihuuto ja tarvittaessa haluttomuudestakin pitää osata jutella.
Kyllä. Totuus eroista on myös klassinen "kasvoimme erilleen". Ellei liiton "päivitykset" onnistu, liitto kuolee. Ajan kysymys.
Klassinen "kasvoimme erilleen" tarkoittaa: on tullut elettyä toisessa suhteessa nykyisen rinnalla.
kahden onni on monen muun epäonni
Asiat on miten ne halluu nähdä > Kun yks ovi sulkeutuu toineen aukeaa
tyynnytellään usein myös kolkuttavaa omaatuntoa.
Miksi liito kuolee? Lapsiperheen pitäisi osata päivittää tilanne myös lapsen kohdalta, mitä ero kokonaisuudessaan tarkoittaa.
Ero kutsutaan "pikkukuolemaksi" ja tressipisteissä on toisena puolison kuoleman jälkeen. On todella rankka asia ja koskee monia ihmisiä. Saman tuskin, ehkä hieman erilaisin maustein käy perheen lapset ja puolisoiden vanhemmat ja läheiset ihmiset. Tämä kestää vuosia ja koskaan elämä ei enää ole onnellista. Asia painaa kuolemaan asti.
Vanhempien pitää pitää huoli voimistaan, silloin ei etäännytä.
Jos kyse on seksin tarpeista, sillä ei saa kiristää. Muuten luin ihan eilen lehdestä, että liika seksin tarve on sairautta ja tarvitsee psygologista hoitoa. Toivon, että jokaisella on rohkeutta mennä hoitoon asian vuoksi, ennen kuin tuhlata oma , puolison ja lasten elämä seksin alttarille.
Ero on ihana asia! Huonossa avioliitossa eläminen on rankkaa! Minun stressipisteeni laskivat heti eron jälkeen normaalille, stressittömälle tasolle. Samoin teini-ikäiset lapseni saivat vihdoinkin alkaa nauttia elämästä, hyvästä ilmipiiristä kodissa, yhdessäolosta, keskusteluista ym. Avioero ei ole kauhistus, vaan huono liitto on.
Vanha akka kiristi seksisillä, enkä kadu että eron siitä otin.
Samoin. Entinen mieheni painosti seksillä. Tein työtä, hoidin lapsen ym.t. Hän paljon sairaslomalla. Olin lopen uupunut iltaisin. Ja sitten vain olisi pitänyt olla valmis. Ei ollut enää ihmisarvoa. Niin, että sellaista rakkautta !