Kysyisin neuvoa teiltä avoliittoon muuttaneilta.
Eli mieheni kanssa nyt muutettiin vuosi avoliittoon ja hyvin menee mutta menköön!
Yksi asia vain välillä minua hiukan ahdistaa, mikä ei varsinaisesti liity parisuhteeseemme. Asumme samalla paikkakuntaa kuin mieheni perhe ja omaan kotiini on tuhansia kilometrejä matkaa joten jouduin myymään/antamaan kaikki entisen asuntoni tavarat ennen lähtöäni kun olis tullut liian kalliiksi tuoda niitä tänne.
Heti alusta alkaen mieheni perhe on ollut todella auttavainen ja antelias ja he lahjoittivat meille jääkaapista pyykinpesukoneeseen vanhaa tavaraa joka tuli siis todella tarpeen! Itsekin ostelimem aika paljon huonekaluja ja tavaroita kotiimme ja esimerkiksi se että ostimme uuden sohvan herätti vähän kummastusta koska olisimmehan saanet (ihan hirvittävän huonossa kunnossa olevan) sohvan ilmaiseksi mieheni sedän perheeltä.
Mieheni perhe on hyvin pihi ja tietyit piheys on sinäänsä hyvä juttu osata. Mielelläni otan tavaraa vataan ja ostan kätettyjä juttuja jos siihen on mahdollisuus mutta JOTKUT jutut haluan vaan ostaa uusina koska en kestä ajtusta että niitä joku muu on käyttänyt. Esim ostin melkein kaikki astiat uusiksi. Aina jos menen ääneen sanomaan että aion hankkia jotain kotiimme tai ihan itselle niin heti on miehen perheellä jo ehdotus että ottakaa meidän vanha, me ostetaan uusi. Mutta kun mö en haluais aina toisten vanhaa ja jos oon vielä säästänyt rahat uuteen ja nähnyt jonkin kivan jutun minkä tahdon niin haluaisin sen sitten ostaa vaikka käytettyjäkin olis tarjolla.
Joskus tää menee ihan liiallisuukiin. Tänään olin kaupassa anoppini kanssa ja olin ostamassa tamponeita, hän tarjoutui että voisin ottaa häneltä jotain pari vuotta vanhoja jotka ovat varastossa, eivät ole samaa merkkiä mutta hän ei käytä niin saisin ne... ja kun olin kuitenkin omia hygienatarvikkeita ostamassa niin hän ihmetteli että miksi ei kelpaa ja miksi nyt kuitenkin olen ostamassa uusia? aarrggghhh vein sitten ne takas hyllyyn.
Anteeks tästä tuli nyt ihan kilmometri viesti mutta siis miten sanoa kohteliaasti EI näille avunannoille? Liikakin on liikaa. Ja en haluis näyttää siltä että olisin epäkiitollinen hupakko :''(
Eli mieheni kanssa nyt muutettiin vuosi avoliittoon ja hyvin menee mutta menköön!
Yksi asia vain välillä minua hiukan ahdistaa, mikä ei varsinaisesti liity parisuhteeseemme. Asumme samalla paikkakuntaa kuin mieheni perhe ja omaan kotiini on tuhansia kilometrejä matkaa joten jouduin myymään/antamaan kaikki entisen asuntoni tavarat ennen lähtöäni kun olis tullut liian kalliiksi tuoda niitä tänne.
Heti alusta alkaen mieheni perhe on ollut todella auttavainen ja antelias ja he lahjoittivat meille jääkaapista pyykinpesukoneeseen vanhaa tavaraa joka tuli siis todella tarpeen! Itsekin ostelimem aika paljon huonekaluja ja tavaroita kotiimme ja esimerkiksi se että ostimme uuden sohvan herätti vähän kummastusta koska olisimmehan saanet (ihan hirvittävän huonossa kunnossa olevan) sohvan ilmaiseksi mieheni sedän perheeltä.
Mieheni perhe on hyvin pihi ja tietyit piheys on sinäänsä hyvä juttu osata. Mielelläni otan tavaraa vataan ja ostan kätettyjä juttuja jos siihen on mahdollisuus mutta JOTKUT jutut haluan vaan ostaa uusina koska en kestä ajtusta että niitä joku muu on käyttänyt. Esim ostin melkein kaikki astiat uusiksi. Aina jos menen ääneen sanomaan että aion hankkia jotain kotiimme tai ihan itselle niin heti on miehen perheellä jo ehdotus että ottakaa meidän vanha, me ostetaan uusi. Mutta kun mö en haluais aina toisten vanhaa ja jos oon vielä säästänyt rahat uuteen ja nähnyt jonkin kivan jutun minkä tahdon niin haluaisin sen sitten ostaa vaikka käytettyjäkin olis tarjolla.
Joskus tää menee ihan liiallisuukiin. Tänään olin kaupassa anoppini kanssa ja olin ostamassa tamponeita, hän tarjoutui että voisin ottaa häneltä jotain pari vuotta vanhoja jotka ovat varastossa, eivät ole samaa merkkiä mutta hän ei käytä niin saisin ne... ja kun olin kuitenkin omia hygienatarvikkeita ostamassa niin hän ihmetteli että miksi ei kelpaa ja miksi nyt kuitenkin olen ostamassa uusia? aarrggghhh vein sitten ne takas hyllyyn.
Anteeks tästä tuli nyt ihan kilmometri viesti mutta siis miten sanoa kohteliaasti EI näille avunannoille? Liikakin on liikaa. Ja en haluis näyttää siltä että olisin epäkiitollinen hupakko :''(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuhansia kilometrejä väliä... (miten pitkä Suomi on, vai mikä maa?) No, ensinnäkin miten kannattavaa taloudellisesti on kuljettaa tavraa äärilaidasta toiseen jo rahtikustanuksina?
Ymmärrän niiiiiin hyvin tuskastumisesi. Minusta teit hienosti kun jätit tamponit kaupaan - voit hakea ne myöhemmin toista loukkaamatta. Tuo oli mielestäni tahdikkaasti toimittu.
Miten pääset tilanteesta ulos? Ehkä teidän ei kannata olla niin avoimia. Älkää kertoko mitä olette hankkimassa/mitä tarvitsette. Hankitte vaan sitä kautta kun haluatte. (Itse en haluaisi esim. koskaan henkilökohtaista tarvikkeita muiden ylijäämänä;sänky, PATJAT, liinavaatteet, tyynyt, peitot, lakanat, pyyheliinat, hammasharjat jne). jos on jotain mitä haluatte vastaanottaa, ilmoitatte sen sitten. Olisiko tämä ok?
Olisi hyvä tietää mistä kulttuurista miehesi ja hänen perheensä on, päätellen tuosta välimatkasta voisi ajatella Espanja/Turkki/Venäjä, ... ?
Me asumme Ranskassa ja mieheni perhe on saksalais-ranskalainen ja muuten suuria kulttuurisia ongelmia ei perheen kanssa ole tullut mutta tämä nuukuus, liekö se sitten tyypillistä saksalaiselle äidille? :D
omistaako sun miehes perhe jonkun tukkutavara liikken kun tamppooneitakin saisit ilmaseks
Kiitos ei.
Ei heillä ole mitään tukkutavara liikettä tai muuta vastaavaa. Hänellä kai oli vain jäänyt jostain ylimääräisiä tuotteita... mutta jotenkin nuo jutut on mulle niin henk. kohtaisia et tykkäisin ostaa kyl ihan itse ;)
Miehellenikin olen tästä yrittänyt puhua mutta hänen mielestään mitään ei kannata ostaa jos vanhemmiltakin saataisiin käytetty.
Sekin mua ihmetyttää että aina suurempien ostosten lähestyessä kun kuulevat niistä niin sanovat että joo me ollaan ajateltukin ostaa uusi ruokailupöytä ja tuolit joten ottaaka nuo meidän vanhat ja me ostetaan uusi. Ei siinä mitään mutta jos meillä on jo niin erilainen sisustustyyli...ja jos otetaan vatsaan niin on tosi hankalaa vaan piilottaa jotain ruokaluryhmää varastoon.
Ja tykkään perheestä muuten niin kovasti ja mua jotenkin säälittää sanoa kiitti mut ei kiitti :( ja kun jos sanon varoen kiitos ei niin he mielestäni vain luulevat että sanon niin ainoastaan kohteliaisuudesta
eikö kellään muulla ole samanlaisia ongelmia?
Miksi teidän tätyy tilittää henkilokohtaisia asioitanne muille? Hyvänen aika, suurimmalle osalle maaapallon ihmisiä ei tulisi mieleenkään holottää kovin lähesist ostoaikeistaan muille. Oman kodin sisustaminen on niin henkilokohtainen asia ettei siihen ole muilla osaa ei arpaa. Tietenkin muut voivat tulla ihailemaan teidän makua (tai sen puutetta) mutta kotinne on tarkoitettu vain sinulle ja miehellesi.
Onkohan teillä kaikki ruuvit kohdallaan kun täytyy mennä ostelemaan jopa hyvin intiimejä asioita anopin (tai sukulaisten ) kanssa?
Miksi ette tapaisi perhettänne ostosajan ulkopuolella ja keskustelkaa kaikesta muusta mitä maailmalla tapahtuu ( aiheista ei ole pulaa) ja jätä vain omat henkilokohtaiset asiasi vain sinun ja miehesi tietoisuuteen!
Siinä tapauksessa että kotianne tullaan käytämään sukulaisten kaytettyjen tavaroiden varastona, laittakaa ne tavarat kiertämään eteenpäin. Tietenkin kiitätte kauniisti saadessanne ne. Heidän kysyessa, missä se meidän rokokoo ruokahuoneen kalusto on , vain vastaatte että "se osottautui meille tarpeettomaksi joten annoimme sen toiselle ihmiselle jolle se oli taydellinen.
Niin että hukkaan se ei missään tapauksessa mennyt"
No miksi kerrot niille mitä meinaat ostaa?? Mitäs se niille kuuluu, sen kun käyt ostaa!
Otat vain kaiken kiltisti vastaa ja sitten roudaat ne vaikka pelastusarrmeijan kirpparille tai roskikseen.
Kun sitten anoppi tulee kylään ja näkee uuden kaupasta ostetun tavaranne ja kysyy minne se edellinen meni, sanot vaan että se oli niin huonossa kunnossa että päätitte ostaa uuden.
Aika pian anoppikin ymmärtää ettei teille kannata antaa mitään...
Nimim. Oppeliini ja höh eivät oikein ole kartalla....
Jos menee kauppaan anoppinsa kanssa ja tarvitsee tamppooneja, niin eikö niitä voi silloin ihan hyvin ostaa - onko kamala siveettömyysrikos kysymyksessä!? Voi haloo.....
Ja normaalissa elämisessä tulee useinkin esille kodin hankinnat tai sitten joku vain tarjoaa, että tarvitsetko - ja voihan aloittajan mieskin näistä asioista puhua, kun hänen perheensä on kysymyksessä. Te ihmiset olette usein niin kovin mustavalkoisia.
Mutta aloittajan ongelmaan: ymmärrän tuskastumisesti hyvin. Teidän täytyy vain pysyä tiukkana ja vaikka korostaa omaa tapaanne sisustaa - sanoa, että teillä kivan näköinen, mutta ei sovi meille. Ei siinä ole mitään loukkaavaa.
Ja kannattaa tosiaan ostaa ihan omin päin hiljaa suurempia hankintoja ja sitten sanoa ihan vain, että tulipa ostettua - jos nimittäin ihmettelevät, että miksette ottaneet heidän vanhaa.