Luin kommentit "lihavana työpaikalla", no eivätpä ne isokokoiset ole ainoita, jotka saavat kuulla arvostelua ulkonäöstään.. Ihmettelen kovasti, että miten haukkuvia kommentteja tosiaan sanotaan ääneen lihaville? Tuntuu, että lihavuudesta on jo niin paljon puhuttu, miten loukkaavalta se tuntuu ja mitä se aiheuttaa, että jokainen normaalijärkinen ihminen jättää tuollaiset kommentit sanomatta. Ei se pieni kokokaan ole niin mukavaa.. Painan n. 50 ja olen 160 pitkä, liikun paljon ja näytän todella nuorelta ammatissa, jossa tarvitaan erityisen paljon auktoriteettia (josta olen sitä mieltä, että sen saa muutenkin kuin koon avulla). Työkavereilta usein kuulen kommentteja, joissa esim. aluksi vähän naureskellen kysyttiin ikääni ja ihan avoimesti on sanottu, miten kauempaa nähdessä on katsottu, että mikä pikkutyttö siellä kävelee. Sitten naureskellaan päälle, että oho se olikin aikuinen. Tai kommentit jos en pidä makeista kakuista niin "no mikset sä ny ota?? Hae nyt kakkua, ota pullaa, sulla on varaa vai mitä sä oikein yrität? Ei sun tarvi miettiä mitä syöt!" Tykkään enemmän suolaisesta ja rasvaisista herkuista ja en pidä pullasta tai makeasta, niin sitä arvostellaan avoimesti syntymäpäiväkakkukahveilla ja muissa pullakahvitilanteissa ja katsotaan kun ei ole kakkulautanen kädessä vaan pelkkä kahvikuppi ja silmät mulkoilevat.. No, kyllähän sitä aikansa kestää, mutta pidemmän päälle ärsyttää. Ei sitä enää aikuisena kiinnosta kuunnella ainakaan TYTÖTTELYÄ tms.. Ei yleensä lihavillekaan todeta päin naamaa, että mitä läski (ellei ole tosi ahdasmielisessä työpaikassa tai oudon huumorintajun omaavassa) niin miksi sitä pienuutta ja hoikkuutta tarvii kailottaa kovaan ääneen ja usein. No, tätä voi olla vaikea ymmärtää, mutta en jaksaisi joka päivä saada muistutusta siitä, että on muka niiiin pieni ja nuori ja liian laiha... Yhtä lailla sekin on toisen ulkonäön arvostelua jos se sanotaan ivallisesti tai silmät ylös-alas vartaloa pitkin liikkuen!!!
Kyllä niitä laihoja ja pieniäkin arvostellaan!!
Pikkutyttökö?
4156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen niin samaa mieltä kanssasi! Itse olen n. 150 cm pitkä ja ihan normaalivartaloinen 22-vuotias nainen. Töissä jaksetaan aina huomautella kuinka pieni olen. Ja siis tätä tapahtuu joka vuorossa mikä ei tunnu mukavalta. Luulen että kaikki eivät ymmärrä miten loukkaavaa se on. Joillekin työkavereille olen sanonut että jatkuvat kommentit pituudestani voisi lopettaa, mutta ei se heihin tehoa. Jos joku lihava sanoo että "oletpa lyhyt" niin mielessäni saatan suutuspäissäni ajattella "mieluummin lyhyt kuin lihava". Tällaista ei tietenkään voi sanoa ääneen, sillä kuvitella miten törkeää se olisi jos toisen painoa kommentoisi. Jostain syystä kuvitellaan että lyhyille saa kyllä huomautella pituudesta mutta lihavalle ei saa sanoa painosta. Olen toki samaa mieltä että toisen painoa ei sovi kommentoida mutta ei pituuden kommentointikaan välttämättä hyvältä tunnu.
Ja miten vihaankaan sitä kun puhun itseäni pidemmän kanssa niin hän kumartuu puoleeni kuuntelemaan kuin mitäkin lasta! Jotenkin tuntuu että ihmiset luulevat että olen pieni piipittävä ihminen jota ei kuule ilman kumartelua. Ei pidä paikkaansa, sillä puhun hyvin selkeästi. Se on hyvin alentavaa kun toinen kumartelee vieressä. Tästäkin asiasta olen sanonut mutta eipä kukaan ota vakavasti, pelkästään nauravat "varo, suututat pikkuisen". Olen muissakin työtilanteissa huomannut että minua ei oteta vakavasti ja uskon sen johtuvan pituudestani. Vähän tympii tämä tilanne sillä olen aina ollut luokan/ryhmän/työpaikan lyhin ja kaikki vuodet olen saanut kuulla siitä. Itsetuntoni on matala työpaikalla. Omat kaverit eivät onneksi kommentoi pituuttani ja siksi arvostan heitä. Pelkään valmiiksi mitä tapahtuu kun olen saanut opiskelut loppuun ja on aika siirtyä oman alan työhön. Raivostuttaa kun jatkuvasti täytyy todistella olevansa saman arvoinen ja yhtä hyvä kuin pidemmätkin ihmiset. Pituuteni on asia jolle en voi mitään enkä tästä pidemmäksi muutu vaikka kuinka sitä toivoisin.
Niinpä!! Jotenkin tuntuu, että pitää jotenkin tehdä enemmän töitä ja vakuuttaa, että tosiaan puhuu kuuluvasti ja selkeästi, hoitaa hommansa jämptisti ja on jämäkkä, vaikka on se kaikkein lyhyin ja pienin koko työpaikalla. Ja tuo kumartelu on rasittavaa. Ei se lyhyys vaikuta siihen, että olisi jotenkin mieleltään heiveröinen.. Varsinkin opettajan ammatissa vanhemmat oikein hätkähtävät, että ai SINÄKÖ oot meidän lapsen opettaja!
Älä kuule jaksa lässyttää! Kuitenki vaan tykkäät ku sua sanotaan pieneks.. Lässyn lässyn lää...
Otan osaa.