Minkähän takia ihminen tuntee vetoa juuri johonkin tiettyyn ihmiseen? Minulla on niin järkyttävän suloinen ja seksikäs työkaveri että olen ihan sekaisin..Kun puhun hänen kanssaan en muista edes mitä puhuttiin kun olen koko ajan vaan nauttinut hänen läheisyydestään ja mielikuvituksessa tehnyt ihan jotain muuta kun puhunut. Töissä vaan haaveilen hänestä ja pussailusta jossain syrjäisellä käytävällä..Kahvitauolla vilkuilemme toisiamme ja jos satutaan istumaan viereiikäin tuntuu kun joku magneetti vetäisi minua lähemmäksi häntä. Kohta kaikki huomaa!Tiedän että hän on myös kiinnostunut minusta mutta olen itse varattu joten ei voi mitään..miten unohtaa hänet??
Vetovoiman lait
J
236529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tiedä.
Ei kai se syntiä ole, jos ei mitään tapahdu. Piristystä arkeen. Tietenkin jos olet rakastunut, niin homma voi mennä vaikeaksi.
Et voi unohtaa häntä, vaikka yrittäisitkin. Seksuaalinen vetovoima vetää teitä yhteen. Oletko koskettanut jo häntä, esim. kädellä? Se on seuraava askel. Ja siitä sitten eteenpäin. Ajattele, mitä kaikkea ihanaa vielä koettekaan.. :)
Se on se jokin,joka vetää puoleensa :)
Ethän sinä voi unohtaa häntä,kun olette samalla työpaikalla.
Minulla on työpaikalla myös eräs aivan ihana työkaveri ja kaikki tämän viestiketjun aloittajan kirjoittamat asiat pätevät minuun - harmi vain että olemme molemmat varattuja. Vaikka olen yrittännyt unohaa hänet niin siihen en pysty, jokin hänessä vetää minua magneetin lailla puoleensa.
En halua että unohdat minut, meidän aikamme tulee vielä...
Muistan erään entisellä työpaikallani joka veti ihan magneetin lailla puoleensa, silloin en edes tuntenut häntä kohtaan mitään, ihmettelin vain miten ihmeessä hän vetää puoleensa aivan kuin olisi saanut pidätellä itseään paikoillaan. Kunnes ymmärsin, että hänhän on ihastunut jolloin omatkin tunteet heräsi. Harmi vain, että lopulta hän osoittautui täydelliseksi pelkuriksi... :(
on
Ihastua aina voi, mutta kanattaa olla varovainen. Miten äkkiä kaiken voi myös menettää. Perheen ja sen työpaikan. Ja ihastumisen tunne on aina parasta - jotain särkyy ja muttuu "tahmaiseksi" jo enisimäisestä koskettelusta.
Pari vuotta pysyttiin "käsivarren mitan päässä" toisistamme, kunnes yhdeltä kahvitauolta lähteissä huomasimme olevamme porukan viimeiset... Ihastuminen oli ilmiselvää - jopa minäkin, joka en yleensä oel huomannut itseeni kohtaan suunnattua kiinnostusta, sen tajusin, etten ollut yksin fiiliksieni kanssa. Pieni hipaisu toisen poskeen ja skädäm... Ei muuttunut tahmaiseksi ensikosketuksesta, vaan sytytti ison roihun puolin ja toisin. Tilanne oli vähintäänkin "haasteellinen", mutta nyt, muutama vuosi jälkeenpäin olemme pari. Minä vaihdoin työpaikkaa muista syistä kuin suhteestamme johtuen, mies jatkaa vanhassa duunissa.
Onneksi aina ei ole perheitä mitkä särkyy.
Joskus on vain vetovoimaa.
Tunteita mitkä syvenee ja syvenee. Varovainen kosketus (ehkä tahaton aluksi) mikä tuntuu hyvältä ja sitä haluaa lisää ja lisää. Kosketusten määrä lisääntyy ja lisääntyy...
Joskus löytyy se oikea ja sen saa kun on tarpeeksi uskallusta.
oliks tää mulle?
Anna joku pieni vinkki...
Viesti vaan siis alottajalle...
Vaan totuutta et vielä tiedä, voipi olla että haaveet romuttuvat kun tutustut lähempin. Ulkokultaisuutta .
Sama juttu mulla. Tosi ärsyttävää tuommoinen magnetismi, kun en edes tunne koko tyyppiä. Haluaisin olla kaikkien työtoverieni ystävä, mutta tätä ihmistä pitää vältellä, etten vaan paljastuisi tai jotain. Alkaa siis ujostuttaa ihan kamalasti hänen lähellään. Ehkä joku päivä vielä tunteeni laimenevat niin, että pääsen luontevasti tutustumaan ja ystävystymään, sillä en kaipaa työpaikkaromanssia vaan toverillista tukea ja ymmärrystä kollegalta.
Sinäkö Jonna vahtaat taas varattua Aria?????????
Sanokaa mitä sanotte, kysymyksessä ovat vain omat romanttiset halut ja ihastumisesta aiheutunut jännitystilanne joka saa tilanteen sähköiseksi. Kun tunnette paremmin toisenne ja ne ikävätkin puolet tulee esille tilanne tasapainottuu. Romantisoitte liikaa.
Enpä sanoisi noin, sillä en tuntenut mitään tuota miestä kohtaan. Alussa vain ajattelin, että se on jotain kuvitelmaa kunnes huomasin, että hän vain vetää tai suorastaan kiskoo puoleensa ja tämä tapahtui useampaan kertaan ja siinä vaiheessa kun itse ihastuin magneetin veto hävisi samantien.
Miten mä tännekin jouduin?
Mä en todella tiedä, mihin tällainen vetovoima perustuu. En ollut sitä elämääni tilannut. Tunne tuli täysin pyytämättä ja yllätyksenä, kuin faksi pohjalaiselle aiemmin. Miksi juuri nyt, kun tämä hetki elämässä on mahdollisimman epäsopiva, muista esteistä puhumattakaan. Vaikka tiedän, etten saisi, mä ajattelen sua ihan liikaa, joka päivä.
Mulle ei taida jäädä tästä mainiosta vuodesta muita muistoja, kuin tää tunne.
Jokin tässä viestissä sai toivomaan, että olisitpa se, jota kohtaan minä tunnen vetoa.
Onko nykyinen kumppanisi sellainen, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi, tai ainakin sellainen, että et hänestä halua erota ihastuksesi vuoksi?
Mikset jättäisi nykyistäsi ja kokeilisi onneasi tuon ihastuksesi kanssa?
Minä hakisin vaikka kuun taivaalta, jos vain voisin saada erään työkaverini. Käytä sinä tilaisuutesi hyväksesi, jos sinulla sellainen on.
Voi kuinka tutulta kuulostaa! Meillä kesti tämä hakeutuminen toistemme lähelle 2 vuotta.... Hän määräaikasena kävi aina silloin tällöin työpaikallani. Nykyisin kun keskustelemme asiasta molemmat olivat jo kiinnostuneita silloin kun siirryin tähän työpaikkaan. Magneetin lailla vetovoima vain kasvoi ja nyt se on kuumottavaa himoa.
Nyt, tällä hetkellä hän on avoliitossa ja minä juuri eronnut.... odottelen hänen ratkaisujaan kaivaten ja unelmoiden. Minä itse lopetin 4 vuoden avoliiton tämän ihmisen takia. Tänäänkin hakeuduimme toistemme seuraan kuin vahingossa. Tiedän että turpaan tässä tulee melko varmasti mutta mitään suurta ei voi saada jos ei ole valmis ottamaan riskiä ja toivomaan jotain parempaa! Sitä tässä odottelen... en kylläkään ikuisesti, mutta jos vielä vähän aikaa!
Entä jos kyseisellä ihmisellä on lapsia? HÄPEÄ!!
Terveisiä päätutkijalle. Ne on kuule narsisteja ne pahimman luokan valehtelijat. Puutaheinää tulee aamusta iltaan, enempi valehtelevat, kuin puhuvat totta.
Valitettavasti ne on erittäin luoviakin loppumattomassa valehtelussaan, hyvämuistisiakin ovat. Pitää näes muistaa, mitä valehteli ja kenelle.