Onko ihminen lujaluonteinen silloin, kun hänen stressitasonsa pysyy matalana vastoinkäymisistä huolimatta?
Voiko tuollainen 'lujaluonteisuus' altistaa lopulta hermoromahdukseen? Itse epäilen asian näin olevan eikä 'lujaluonteisuudessa' ole mitään tavoiteltavaa.
Ihminen saa ja hänen jopa pitää stressaantua silloin, kun syytä on. Palohälyttimenkin kuuluu hälyttää silloin, kun asunnossa käryää.
Voiko tuollainen 'lujaluonteisuus' altistaa lopulta hermoromahdukseen? Itse epäilen asian näin olevan eikä 'lujaluonteisuudessa' ole mitään tavoiteltavaa.
Ihminen saa ja hänen jopa pitää stressaantua silloin, kun syytä on. Palohälyttimenkin kuuluu hälyttää silloin, kun asunnossa käryää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei,se vaan on välinpitämätön
Okei eli sinunkaan mielestäsi lujaluonteisuus ei ole syystä stressaantuvan vastakohta.
Tiedän eräänkin miehen, joka on olevinaan kovin lujaluonteinen ja periksiantamaton. Sai hermoromahduksen töiden vuoksi ja nyt takanaan jo 5 vuotta kortistossa.
työstressi iskee vain tunnollisille tekijöille
Just,tunnollisuus työssä kuin kotonakin stressaa joskus aika lailla,mutta pitää ajatella positiivisesti.Asiat kun voisivat olla paljon huonomminkin.Joskus sitä vaan stressaantuu pienemmistäkin vastoinkäymisistä,muttei ne asiat yhtään paremmiksi muutu stressaamalla.On omakohtaista kokemusta :) Pitää olla kiitollinen pienistäkin asioista ja niitähän riittää :)
miul riittää katto pään päällä ja muutama kuppi kahvia ja noin 30 tupakkaa päivässä
Mulle riittää vähempikin tupakkamäärä :) Poltan vaan muutamia päivässä.Ihan tolkutontahan se on polttaa noin "vähän".Moni on sanonutkin,että voisin lopettaa ton kärryyttämisen,kun noin vähän poltan.Sitten lopetan,kun osuu "oikea hetki" kohdalle.
Ei lujaluonteisuus ole synonyymin arvoinen stressittömyyden kokemiselle, millään muotoa. Lujaluontoisuudeksi voisi sanoa sellaista joka olosuhteista huolimatta pyrkii toteuttamaan tavoitteensa, tekemään tehtävänsä odotetusti. Ja sittenkin, kaiken menetettyään tai epäonnistumisen hetkellä, kasaamaan rippeet ja jatkamaan, yrittämään uudestaan. Sellaista kutsuisin lujaluontoiseksi, lujatahtoiseksi.
Stressi on luonnossa kasvaneen elämää suojeleva ja ylläpitävä hormonein säädelty olotila, hattua sille.