Lapset miehellä.... Voiko tähän suruun kuolla?

en pahalla sano,mutta ehkä nyt voit kuvitella,miltä monesta miehestä tuntuu,kun lapset viedään,ja saat tavata,kun toiselle osapuolelle sopii.ihan sama,mitä paperille on laitettu,jos hankala haluaa olla,lapset on paras keino kostoon.toivottavasti teillä asiat sujuu parhain päin.hyvää syksyn jatkoa.

meillä mies otti yhden lapsista, hänet jonka kanssa voi elää ja olla kuin kaksi teiniä konsanaan. Minulle jäi neljä alaikäistä ja pari jo omillaan, ovat niin hankalia ja omapäisiä etteivät kelvanneet. Tapaamiset sujuu vaihtelevasti, nuudeleita ja kauppakierroksia, kotona kelpaa potut ja kotileikit.

Aika helpottaa eroa surressa.
Panosta niihin tapaamisiin kun lapset ovat luonasi.
Toivottavasti välit exääsi ovat sellaiset että voit tavata lapsia mahdollisimman usein.

Eronneena tiedän sen ikävän, mutta pidin lapseeni puhelimitse yhteyttä päivittäin, sekä kirjoittelin kirjeitä ja kortteja. Exän kanssa saimme lapsen tapaamiset sovittua ilman riitaa. Lapsi oli luonani niin usein kuin se hänen koulutyöltä oli mahdollista.

Äitinä sain erottuanikin hoitaa lapsen vaatehankinnat ym. tarvikkeet, tosin en vähentänyt niitä elatusmaksuista mutta ymmärsin että exäni talous oli tiukemmalla asuntolainojen takia. Sain myös käydä exäni luona ja touhuilla lapsen kanssa kuten ennenkin. Siivoilimme yhdessä ja ompelin verhoja tyttären huoneeseen ja autoin vaatteiden pesussa- ja huoltamisessa.

Ero tilanteessa olisi hyvä säilyttää asialliset välit ja molempien vanhempien tulisi joustaa lasten kasvatukseen- ja hoitoon liittyvissä asioissa. Vanhemmat ne eroaa ei lapset vanhemmistaan.

Lapseni on nyt täysi-ikäinen ja opiskelee sekä asuu vieläkin isällään. Tapaamme usein ja edelleen pidämme yhteyttä. Minusta on hyvä että välit ex-mieheeni on edelleen asialliset ja kykenemme tukemaan tyttäremme opiskelua.

Tässäpä sitä totuutta eron tuomista raskaista asioista, kun on itsellenne vaikeaa olla lapsista erossa, mitenkä paljon vaikeaa se onkaan lapsistanne olla erossa joko iästään tai äidistään. Riepoteltana.

Onko niin suuri tarve saada uusi ihminen entisen vaikka vähän tylsänkin puolison tialle, että täytyy perhe hajoittaa. Miten kukaan järkevä ihminen voi jättää lapsensa, etkä millään jaksaisi kestää sitä liittoa vaikka vähän kylmääkin lasten vuoksi , jotta pystyisivät muuttamaan samalla kertaa omiin asuntoihin, heidän ei tarvitsisi ottaa vastaan näitä uusia suhteitanne, jotka nyt tällä tavoin on tärkeämmät teille kuin omat lapsenne.

Juoksette pakoon vastuutanne lupauksistanne ja ennenkaikkea lapistanne.
En itse lähtenyt, enkä jättänyt lapsiani, he saivat elää perheessä, jossa pidimme huolen heist'å, vaikka monesti olinkin silloin yksin heidän kanssaan. Mies harrasti ja meni jatkuvasti, en ole kysellyt vieraista, oliko vaiko ei, kuitenkin tuli aina kotiin. Piti silloin lapsista hyvää huolta.
Ny on jo rauhoittunut paljon ja on enemmän kotonakin, mutta harrastukset kiehtoo vieläkin.

Ajatteli aina, että minun aika tylee vielä nähdä ja tehdä jotain itsenäisestikin ja on tullutkin, vaan olen hyvin maltillinen ja viihdyn kotonakin, luen paljon, pidän kodin töistä. Olen ollut virkanainen ja tehnyt yli 40 vuotta työelämää .
Lapseni ovat olleet minulle tärkeitä aina, olen nauttinut heidän kasvustaan ja onnistumisistaan ja surrut epäonnistumiset, yrittänen aina luoda valoa eteenpäin.

Naisen ei kuulu olla huora, joten pitää pitää huolta hankkimistaan lapsista. Mutta naisen pitäisi pitää huolta myös liitostaan, joustaakin pitää, josku vähän liikaakin, mutta enemmän saat kuin menetät. Ihan tosi.

Niinpä maailma muuttuu. Käräjäoikeuden kautta lapset taisteltuna asumaan kanssani. Ex oli muuttamassa niin jumalattoman kauas, ettei olisi ollut mahdollista kuin harvoihin tapaamisiin.
Onneksi nykyisin jo isälläkin on mahdollisuus saada hoitaa lapsiaan eronkin jälkeen.
Ei ole enään lapset äidille automaattia.... Onneksi

miten kauan kesti käräjöinti??
Meillä tilanne se, et ehdotin et isä tapais päivittäin (6h joka arkipvä) ja viikonloput vuorotellen, näin on nytkin ollut et vuoronperään ollaan hoidettu lapsia, mutta mies ajattelee itseäään ja haluaa lapset itelleen, että minä tapaisin vaan koska minä olen jättämässä!!! (tosin hänen käytöksensä tähden). en kestäisi tätä olla yötä lapsista tuon enempää erossa kun olen heidät pienenä pääosin hoitanut ja nukkuvat vieressäni joka yö (tulevat yöllä viereen),mies ei ees herää mihkää.. =(

Vuoden kesti. Eron syyt ovat moninaiset aina. Minäkin olen"väkivaltainen alkoholisti".

Lapsista on kyse. Ei lasten ympäristöä ole mitään syytä muuttaa. Jos ex jää kämppään tai molemmat jäävät lähelle. Ei välittävälle isälle ole sen helpompaa olla lapsista erossa.

Toivottavasti useampi isä saa tulevaisuudessa lapset asumaan luokseen.

Kyllä kannatti

Ota siltä kannalta, että voit keskittyä töihisi ja itseesi. Ja vaikket näe lapsia jokapäivä, niin voithan komunikoida heidän kanssaan muutoin - soittamalla ja olemalla vaikka mesessä tai facebookissa. Tuon ikäisten arki alkaakin enemmän keskittyä sinne, kuin oikeaan arkeen... Eikä se arki läheskään aina ole niin kivaa. Tuossa tilanteessa tulee vain sellainen ruusuinen tunne.

Miksi katselet asiaa negatiivisesti ? Onko lapsilla paha olla isänsä kanssa ? Etkö luota mieheesi kasvattajana ? Eikö tilanne ole yhteinen päätöksenne ? Miksi muutit liian kauas ?

Jos suru on aitoa ja kuolettavaa, muuta takaisin, lähemmäs perhettäsi, jotta voit nähdä lapsia useammin. Muuten on turhaa urputtaa tilannetta, jonka on itse aikaansaanut. Suru, tuska, ikävä, kaikki negatiiviset tuntemukset estävät katselemasta asiaa sellaiselta kantilta, että pystyy tekemään toisenlaisia, positiivisia, päätöksiä ja suunnitelmia.