Mitä asioita et kerro ilmoituksessasi?
Kerrotko esim. sairauksistasi?
Kerrotko esim. sairauksistasi?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaverittomuus, vanhempien luona asuminen, köyhyys, olemattomat sosiaaliset taidot ja lähes kaiken vapaa-ajan viettäminen koneella ovat sellaisia asioita, joita en erityisemmin tuputa lukijoille tai muotoilen ne tarvittaessa toisin. Tosin väliäkö sillä, mitä kirjoittaa, koska kukaanhan ei meidän seurapiirikelvottomien miesten profiileja käy lukemassa venäläisiä spämmibotteja lukuun ottamatta.
Lähde ulos aurinkoon hyvä mies ja lopeta tuo heti, hanki kavereita niitä on maailma pullollaan ja lopeta heti se nettideittailu. Se ei johda mihinkään ei ainakaan mihinkään hyvään.
Ihminen kaipaa olemisen keveyttä, nautintoa ja tunnetta siitä että on olemassa.
Siinä kaikki.
Siis hanki kavereita, jätä vanhemmat kyllä he jo pärjää, hanki elantos, puhu ihmisten kanssa ja vie tietokone ullakolle.
Ja ennenkaikkea aloita eläminen!!!!
Spämmibotti näyttää kivalta mutta siihen kyllästyy nopeasti.
Lähde matkalle, tutki maailmaa vie mielesi sinne mihin se eniten halajaa, luota siihen niin saavutat sen mistä olet ollut paitsi.
Ainoa mitä tarvitsee sinun tehdä on lähteä liikkeelle ja jätettävä muu taakse.
Ainoa mikä tässä maalimassa on rumaa on ihmisten pahuus.
Rumuus tulee sisältäpäin ei ulkoapäin.
Niinkuin kauneuskin.
Minä pyydän tee se tänään, niin elämäsi on pitempi.
Elämä on arvoitus koskaan et tiedä mitä siinä tapahtuu, mutta se vääjäämättä tapahtuu mikä on tarkoituskin. Silti sillä välin voit elää niinkuin oikeasti haluaisitkin. Ei sinua ole kahlittu koneeseen kiinni tai jos on niin sinulla on avain.
Lopettakaa se itsenne mollaaminen se ei tosiaankaan edistä yhtään mitään.
Olen nyt 23v, viimeksi oli kavereita 8v sitten.
Miten niitä kavereita oikein hankitaan? Kertokaa joku
Itse olen 42-vuotias ja viimeinen kaveri tappoi itsensä 10 v sitten. Ainoat kaverit mitä minulla on aikuisiällä ollut ovat aina muodostuneet ihmisistä joiden kanssa olen yrittänyt seurustella, olen seurustellut tai ollut parisuhteessa. Ihminen joka jätti minut yli 10 v liiton jälkeen lupasi kaveruutta, hänestä kuuluu s-postia ehkä kerran kuussa nykyään. Itse en kehtaa sinnepäin kirjoitella kokoajan kun hänellä on kerta toinen enkä halua että kuvittelee että roikun hänessä väkisin.
Asun syrjässä, ainoat ihmiset täällä ovat lähinnä itseäni 10 - 30 v vanhempia juoppoja. Siitä kavereita kasa?
Mihin ne kaverit on nyt muka hävinnyt, kysynpähän vaan??
Ai että miten niitä hankitaan? Varmaan oot tosissasi?????
No paras konsti on harrastaa jotain miisä on muitakin ihmisiä ja jotain sellaista mistä itse pitää. Tulee niitä kavereita vähän kuin itsestään sen enempi yrittämättä. Jos käyt töissä, niin sieltä saattaa tulla kavereita. Menet baariin istumaan ja juttelet joutavia toisten kanssakulkijoiden kanssa niin kavereita on enemmän kuin ehdit laskea sormia.
Käyt jossain missä on paljon ihmisiä yhdessä paikassa ja joilla ei ole kiire minnekkään, missä on hyvä jutella ihmisten kanssa.
Sen enempää jännittämättä puhuu ihmisten kanssa jostain päivän polttavista asioista tai sitten johonkin tilanteeseen sopivasta asiasta
Ihan sillei normaalisti.
Kun jatkat tätä puoli vuotta, niin allakkasi on niin täynnä että et nukkua ehdi.
Ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten kanssa, ei mitään sen erikoisempaa. Vanhat koulukaverit saattaa olla hyvä juttu tai jotain sellaista.
Jos taas ystävistä puhut niin menee asteen vaikeammaksi siinä tarvitaan jo onnea, mutta mahdollista toki.
Sydänystäviä on vain harvassa yhtä helppoa kuin neulan etsintä heinäsuovasta.
Kaikki ei halua olla kavereita keskenään mutta halukkaita kyllä löytyy varmasti aivan riittämiin. kyllä siinä sitten seuloutuu ne kaverit jotka sitten jääkin kavereiksi.
Ei voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri sehän on vain vapaaehtoista.
Käyt vaikka läpi kaikki vanhat hyvät tutut ensin että josko he muistaisivat sinut vielä.
Jos ei niin sitten vaan uusia tuttuja katsomaan.
Kenen kanssa juttu luistaa voi sitten viettää aikaa muuallakin kuin vain siellä missä tuli tutuksi.
Vähän kuin tunnustellen noin alkuun.
Ei siinä mitään ihmeellistä tarvita.
Ala vaikka pelata jotain joukkue peliä. liity johonkin seuraan ja juttele heidän kanssaan, mitä nyt mieleen tulee.
No toivon mukaan tästä oli apua
Ohjeesi ovat osuvia ihmisille, jotka ovat sinun kaltaisiasi. Varmasti aktiivinen ja ulospäin suuntautunut ihminen saa näillä ohjeilla kavereita vaikka kuinka paljon, mutta nyt et ota huomioon, että jos kerran minulla ei ole juurikaan kavereita niin se "mene vaan juttelemaan niitä näitä" ja "ei siinä mitään ihmeellistä tarvita" -neuvot ei paljoa minulle tilannetta avaa.
Ongelmaksi nousee se, että meille vähemmä sosiaalisille ihmisille tuo kaikki "sosiaalinen aktiivisuus" on verrattavissa raskaaseen työn tekoon. Eli se henkinen väsymys kasvaa kun joudumme PAKOTTAMAAN itsemme olemaan keskustelevainen ja aktiivinen.
Tilannetta voisi verrata autoihin, jos pikaisesti kertoisit kaverille miten autolla ajetaan ja samantien pökkäisit hänen Helsingin liikeenteen sekaan niin eihän siitä mitään tulisi (siis olettaen, ettei hän juuri liikennesääntöjä eikä teitä tunne ja ajaminenkin on aika hapuilua).
Tuo harrastaminen on kyllä hyvä neuvo. Uuden harrastuksen aloittaminen ja siihen harrastuksessa käyntiin itsensä pakottaminen alkaa ajan myötä tuntumaan luontaiselta ja siinä oheessa tulee muiden kanssa puhuttua harrastukseen liittyviä asioita ja solmittua tuttava suhteita huomaamaattaan.
Olen aina ollut hyvin analyyttinen sekä teorioita helposti ymmärtävä ja oppiva ihminen, eli jos laitat tietokoneen, television tai vaikka auton eteeni ja annat hieman lähdemateriaalia niin hetkenpäästä voin selittää mitä varten mikäkin osa on ja miten homma tulisi koota.
Mutta ihmissuhteiden teoria ei olekkaan aivan niin helposti omaksuttavissa vaan siinä pitää olla sitä "tunneälyä", joka meille omassa rauhassaan viihtyville ei välttämättä ole luontaiseti kehittynyt (varsinkaan jos se nuoruuden opettelu- ja hengailuvaihe jäi vähäiseksi). Mutta netin ja kirjojen avulla voi sitäkin opiskella ja sen jälkeen arkielämässä opetella sen käyttöä (omalla kohdallani toiminut malli, mutta vaatii halua opetella).
Eli toiset oppivat asiat eri kautta kuin toiset ja se minkä toinen ohittaa olan kohautuksella ja toteaa itsestään selvyytenä "menet vaan juttelemaan" on toiselle aivan outo juttu.
tuolta sai hyviä vinkkejä http://www.deittisivustot.com/nettideittailu-vinkit/
kannattaa aika rehellisesti kertoa itsestään ja hyvillä puolilla koittaa "peittää" ne ongelmakohdat.
No ensiksikin, aika monta asiaa jää kertomatta profiilissa jo siksikin, ettei kukaan jaksaisi lukea ylipitkää ilmoitusta. Ja ei, en todellakaan kerro sairauksistani. Mitä väliä on sillä, että minulla on astma, keliakia, ykköstyypin diabetes ja kilpirauhasen liikatoiminta?
Hassu kysymys... Profiiliinhan mahtuu kovin vähän tietoa itsestä. Jokainen meistä on niin paljon enemmän kuin muutama lause profiilissa.
En kerro ammattiani tai tulotasoani. En kerro, että minulla on pysyvä masennuslääkitys. Masennukseni on hyvässä hoitotasapainossa nyt ja olen ollut kolme vuotta oireeton. Kiitos hyvän terapian ja lisääntyneen itsetuntemuksen. En kerro, että olen pettänyt viimeisessä suhteessani puolisoani tai että olen välillä hankala ihminen. Joskus jopa valehtelen. En kerro seksuaalisista fantasioistani tai toiveistani. Eli salaan paljon asioita. Kuten me kaikki.
En kerro etten osaa tehdä munakasta, vaikka gourmet-tason pöperöt onnistuu. :D
Poistin profiilini suomi24stä jokin aika sitten.
Olen nuori nainen ja jätin profiilissani kertomatta mm. että olisin vain halunnut löytää jonkun kivan miehen, jonka kanssa olisin voinut kokeilla ns.heterosuhdetta.
(Niin..kuka haluaa olla ns.koekappale,kun en mitään varmaa olisi voinut heti luvata..?)
Jätin siis mainitsematta, että olen seurustellut niin miesten kuin naisten kanssa ja että tosiasiassa en tiedä tarkkaan olenko hetero vai bi.
En myöskään kertonut paniikkihäiriöstäni, joka tosin nyt on parantumaan päin, en myöskään sosiaalisten tilanteiden pelostani enkä siitäkään miten huono todella olen tutustumaan ihmisiin.
Jätin myös mainitsematta etten ole vakituisessa työssä, eikä minulla ole mitään selviä tulevaisuuden suunnitelmia.