kerronpa oman surullisen tarinani,miettikää te pettäjät edes pieni hetki tekstin sisältöä.
elämäni oli kunnossa,oltiin juuri menty naimisiin ja meillä pieni lapsi.
rakastin tuoretta aviomiestäni enemmän kuin ketään koskaan.
ja kuin salama kirkkaalta taivaalta mieheni petti minua.täydellinen shokki,puolen vuoden paha masennus,paniikkihäiriö ja laihtuminen luurangoksi eli pahoja syömishäiriöitä.joista kaikista en vieläkään ole päässyt eroon.
joten miettikää pettäjät todella tarkkaan että pystyttekö elämään omallatunnollanne tieto siitä että voitte aiheuttaa toiselle vakavan sairauden josta ei ehkä koskaan parane..
kumpi on tärkempää..toisen ihmisen terveys vai oma hetkellinen tyydytys???
elämäni oli kunnossa,oltiin juuri menty naimisiin ja meillä pieni lapsi.
rakastin tuoretta aviomiestäni enemmän kuin ketään koskaan.
ja kuin salama kirkkaalta taivaalta mieheni petti minua.täydellinen shokki,puolen vuoden paha masennus,paniikkihäiriö ja laihtuminen luurangoksi eli pahoja syömishäiriöitä.joista kaikista en vieläkään ole päässyt eroon.
joten miettikää pettäjät todella tarkkaan että pystyttekö elämään omallatunnollanne tieto siitä että voitte aiheuttaa toiselle vakavan sairauden josta ei ehkä koskaan parane..
kumpi on tärkempää..toisen ihmisen terveys vai oma hetkellinen tyydytys???
Vastaukset 6
Vanhimmat
Otan osaa todella ja pidän pettämistä tuomittavana ja hirveänä asiana. Kuitenkin jokainen on loppujen lopuksi vastuussa omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Voit syyttää miestäsi elämäsi pilaamisesta jne. muttei se asioitasi paranna. Esim. itsemurhaajat(sen yrittäjät) syyttävät usein muita omasta teostaan ja se on väärin(ja halveksuttavaa), koska pohjimmiltaan aikuinen ihminen on AINA vastuussa itsestään. Jos olet sairas, on sinun vastuullasi parantua ja hakea apua, ja vielä suuremmin jos olet jonkun äiti. Lapsesi ei ole tehnyt mitään ansaitakseen sairasta äitiä ja äidiksi kun olet hankkiutunut, velvollisuutesi olla vahva, tai jos et ole, niin hakea apua.
Kaikella kunnioituksella suruasi kohtaan, mä en ihan oikeesti ymmärrä mikä tossa pettämisessä on niin hirveätä. Noin parikymppisenä poikasena mun pitkäaikainen tyttöystäväni, ensirakkauteni, vaihtoi komeanpaan lennossa ja pokas mun parhaan ja ainoan ystäväni (jonka olin tuntenut pikkupojasta saakka) petettyään mua sitä ennen käytännössä kaikkien tuttujeni kanssa (tietenkin tietämättäni,muut sen tiesivätkin :-D Alle vuoden sisään he saivat lapsen. Koska asuin ystäväni perinnöksi saamassa asunnossa vuokralla järjesti hän mulle luonnollisesti häädön. Lisäksi hän mustamaalasi mua mitä uskomattomimmilla jutuilla, useimmat ei uskoneet mutta niin moni kuitenkin että pienessä kaupungissamme pitää monet mua vieläkin aivan kajahtaneena. Lopulta jouduin muuttamaan toiseen kaupunkiin. Jos hän olisi tyytynyt pelkästään pettämään olisin vieläkin ihan tyytyväinen, mutta kun meni ystävä, kaverit, asunto ja maine ja ainoa rikokseni häntä kohtaan oli se että olin nuori ja sinisilmäinen ja rakastunut. Silti siihen verrattuna mitä hän myöhemmin teki tälle ex- ystävälleni, pääsin vielä vähällä (eikä mulla onneksi, huh huh sentään, ole sen kanssa yhteistä lasta), mutta se on jo toinen juttu. Eli, tarinan opetus on: ketään ei voi omistaa, ei vaikka kuinka rakastaa, eikä ketään tunne oikeasti, sitä tuntee sen kuvan jonka toisesta on mielessään luonut. Eikä sillä kuvalla ole välttämättä paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa. Lohdutukseksi haluan vielä kertoa että aika todellakin parantaa haavat, vaikka sitä on aluksi vaikea uskoa.
Itse olen asian tiimoilta kokenut myös jotakin melko karseaa, en ala sen kummemmin tässä yksityiskohtia kertomaan.
Olen osittain samaa mieltä (M39) sinun kanssa. Elämä olis helppoa jos täällä aina kaikki muistaisivat ja osaisivat ajatella kanssaihmisten tunteita. Mutta kun näin ei vaan ole, ihmiset käyttäytyy ja toimii joskus tosi itsekkäästi ja tulee aina toimimaan.
Minä olen opetellut "kestämään" herkkänä ihmisen kaiken tämän rakentamalla kuoren sisimpäni ympärille ja en koskaan päästä ketään ihmistä "liian" lähelle itseäni.
Pettäminen on hirveää, tunne siitä että on toiseen luottanut ja uskonut. Mutta kaikesta pääsee ylitse, se on totta, joskus se on helpompaa joskus vaikeampaa. Ja aina oppii elämästä jotain uutta..:)
Heikot pohjat on elämään ponnistaa jos elämä ja onni on yhden ihmisen varassa. Tätä just tarkoitin, että ihmiset ripustautuu toisiinsa ja kun seksuaaliset halut on itse kullakin olemassa, niin pettäminen on vain inhimillistä. Ei se voi mennä niin, että kun puoliso tekee omaa elämäänsä koskevan virheen, niin siinä "petetty" osapuoli" hajoaa palasiksi. En ikinä halua ryhtyä parisuhteeseen niin epäkypsän ihmisen kanssa, että hänen onnensa olisi minusta kiinni, hui kauhistus!
Kukin eläköön omaa elämäänsä eli ottakoon vastuun omasta onnellisuudestaan ja älkööt sitoko sitä toisista ihmisistä riippuvaiseksi.
Minulle onnellisuus tulee tuhansista asioista elämästä ja yksi osa sitä on mieheni. Hän saa siis kulkea vieraissa koska maailmani ei kaadu sen vuoksi. Ei toista ihmistä voi sitoa oman onnensa takeeksi, liian suuri riski, kuten SIIRI oivallisesti esiin toi, koko elämä romuttui ja se romuttui juuri siksi, että kun elää toisen kautta, oma elämä kaatuu, kun toinen ei toimikaan enää sääntöjemme mukaan.
Siis kaikki pliiiiis omaa elämää hankkimaan.
Saisinko kysyä neiti/rouva "kevätheinältä", onko mahdollisesti miehesi jo kulkenut vieraissa...?
Jos on, ja siitä huolimatta olet tuota mieltä, niin olet tosiaankin paljon, paljon pidemmällä kehityksessä, kuin me tavalliset pulliaiset (joihin vielä koskee, kun kumppani pettää)!
Kerro, miten pääsisimme tuolle tasolle? (Ihan oikeasti, tämä ei ollut keljuilua)!
jonotuslistalle, pliiz? Ikävä maksaa huorille seksistä, jos saisi ilmaiSEKSI.