Ongelma on tämä. Olen vuoden verran ollut yhdessä nykyisen avomieheni kanssa. Ennen avoliittoa olin hyvin yksinäinen koska omat ystäväni ovat jo perheellisiä n. 30 vuotiaita. Olemme suunnitelleet häitä ja meillä menee ihan hyvin. Mies on kiva ja kiltti, mutta hän ei vastaa sitä miestä joka olisi ihanne mieheni. Lisäksi ongelmana on hänen metsästysharrastuksensa, se tietää paljon poissa oloja kotoa ja sovinististä ystäväpiiriä. Hänen harrastuksensa ja tarpeensa menee kaiken edelle. Esim. jouduin muuttamaan 50 km päähän työpaikastani jotta hän voi harrastaa paremmin.
Viime viikonloppuna tapasin miehen juhlissa joka vastasi täysin unelmieni miestä. Komea, edustava, hyvä tanssimaan, varakas, mukava, hän asuu juuri sellaisessa omakotitalossa jollaista olen halunnut ja vielä paikkakunnalla jolta olen kotoisin. Hän on koulutettu kuten minäkin ja menestyy elämässään.
Mitä siis teen? Jatkanko nykyisessä liitossa mikä on ihan ok vai uskallanko ottaa riskin ja lähdenkö tavoittelemaan toiveitani ja etsimään miestä joka vastaa ihannettani?
Viime viikonloppuna tapasin miehen juhlissa joka vastasi täysin unelmieni miestä. Komea, edustava, hyvä tanssimaan, varakas, mukava, hän asuu juuri sellaisessa omakotitalossa jollaista olen halunnut ja vielä paikkakunnalla jolta olen kotoisin. Hän on koulutettu kuten minäkin ja menestyy elämässään.
Mitä siis teen? Jatkanko nykyisessä liitossa mikä on ihan ok vai uskallanko ottaa riskin ja lähdenkö tavoittelemaan toiveitani ja etsimään miestä joka vastaa ihannettani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna palaa-sinähän seurustelet nytkin vähän niin kuin "tavan takia". Mieti nykysuhdettasi 10 vuoden päästä? Siinähän killut kotosalla onnettomana, kun äijä ravaa sorsien perässä pitkin rantoja.
Ja sanoisin, että aikalailla olet jo uhrautunut, jos alle vuoden tuntemisen jälkeen muutatkin miehen HARRASTUKSEN takia...kyllä tossa vaiheessa itte ainakin olisin jakanut lusikat.
"Hänen harrastuksensa ja tarpeensa menee kaiken edelle."...jos tilanne on jo nyt tämä, niin ajatteles kun teille tulee(jos tulee) perhettä, tai suhde etenee sitten viralliseksi eli avioliittoon asti...
Mutta sinähän päätät.
Totta maar. Kyllä nämä harrastukset ovat niin suurella etumatkalla perheeseen.
En pidä itsekään siitä, että mieheni harrastaa jatkuvasti.
Kesäisin joka viikonloppu ja syksyisin neljä päivää viikossa hirvimetsällä, pit'äähän sitä vielä käydä harjoittelmassa, kun kilpailuissakin käy.
Jatkuva meno päällä.
Kyllä uskon monen nuoren vaimon lapsiaan hoitaessa kodin lisäksi ja vielä työssä käyvänä sanovan hyvästi, ja lähtee lapsineen katsomasta tuota menoa. Vähän köyhempänäkin jää sentään se rauha, että ei tarvitse katsoa toisen menemistä.
Itse tässä kökettelen kotoan ja mietin, miten voisin virittää oman elämäni, uutta suhdetta en todellakaan tarvitse enkä hae. Miehistä olen saanut tarpeekseni.
Joku roti pitää olla näissä harrastukissakin.
Kerran mietit jo vuoden seurustelun jälkeen muita miehiä tai ylipäätänsä sitä, onko nykyinen oikea sulle, niin mitä helvettiä siinä suhteessa sitten edes teet? Erotkaa, ei tule toimimaan.
Ensinnäkin, unelmiesi miestä ei ole olemassa.
Vasta kun tutustut kunnolla toiseen, alat nähdä ne asiat jotka sinua alkavat ärsyttää. Näinhän kävi myös nykyisen miehesi kohdalla.
Mutta minusta olet enemmänkin hakenut ystävää, keskustelukumppania tai kämppäkaveria, etkä rakkaussuhdetta joka kestää läpi elämän. Ainakaan en pysty löytämään sitä tekstistäsi - et hakenut sitä, et ole sellaisessa, etkä edes sen uuden kanssa tavoittele ensisijaisesti sitä. Asiat joista kirjoitat ovat ulkonaisia, eivät miehen todelliseen luonteeseen liittyviä asioita.
Pitkään parisuhteeseen liittyy toisen rakastaminen ja kunnioittaminen. Ilman näitä kyse on lähinnä yhteiselosta käytännön syiden vuoksi.
Tältä pohjalta voit siis aivan hyvin tehdä ihan minkä ratkaisun hyvänsä. Mutta älä odota toiselta enemmän kuin mitä olet itse valmis antamaan.
"Ei vastaa unelmieni miestä" - bullocks, kukahan tässä elämässä pääsee nyppimään kirsikat kakun päältä niin, että onni vielä olisi täydellistä ja pysyvää. Ehkä joku täydellinen nainen, en tiedä kun en tunne sellaista?
En minä ainakaan ole pystynyt, ja se unelmien liitto muuttui helvetiksi toisen luonteen koko kuvan näyttäydyttyä lopulta kaikessa kauheudessaan.
Miksikähän tämä unelmiesi mies on vapaana vielä kolmikymppisenä, liittyisiköhän asia pikkasen myös siihen hurmaavuuteensa - taidat noine asenteinesi olla tosi helppo pala komealle narsistille vihkaista ja saada valtansa alle.
Itse sietäisit sivistämistä saada pääkoppaasi, olen kuule mersästysseuran entisen aktiivijäsenen tytär ja ehdotan että pystyisit riisumaan hiukan tuota ennakkoluulojen panssariasi. Mene mukaan vaikka ajoketjuun hirvimetsälle pari kertaa, on siellä muutamia reippaita naisia joka tapauksessa jo nykyään.
Vai etkö ole itse reipas? Ota hyvästä liikunnasta, sitä se on. Jos ei olisi metsästäjiä, Suomi täyttyisi hirvillä jotka tölmäilevät ajoteille ja vammauttavat ihmisiä. Metsästäjät eivät ole sovinisteja, ettet vaan itse olisi todella vanhapiikaistunut kaupunkilais-nirppanokka? Luulen että tällä hetkellä etsimällä etsit syytä ja keinoa paeta liitostasi ensimmäisten epäilysten ja ongelmien tullen, olet siis itse sitoutumiskammoinen. Ehkä laukkaat hurmaantumisten ja muiden auvoisten tunnetilojen perässä mieluummin kuin vakiinnut?
Sinulle ja kunnolliselle, luotettavalle avomiehellesi suosittelen joko rakentavaa keskustelua, usein ja vilpittömässä hengessä, tai jopa pariterapiaa. Mies ei ole sellainen kuin unelmoit, mutta oletko mitenkään saanut hänelle viestittyä mitä toivot ja tarvitset? Miehet eivät ole ajatustenlukijoita, kuten eivät naisetkaan.
Tuli aika rajua tekstiä, mutta ihmettelen miten olet ollut häitä suunnittelevana toisen miehen tassitettavana noin tiiviisti, ilmeisesti tilaisuudessa jossa olit ilman avopuolisoasi liikkeellä? Onko tämä toinen mies sitten tosissaan sinusta kiinnostunut edes?