Tuossa haastetta yhdeksi elämäksi, valmiiksi tulenko ikinä? Raskasta tämä rakastaminen tällä hetkellä, kun keskustelua kumppanin kanssa ei voi käydä ja mieli ja halu on kuitenkin yhdessä taivalta jatkaa. Tälläisissa tilanteissa olen ottanut haasteen itselleni; toista ei voi muuttaa, omaa kehitysvaihettaan hänkin elää, eikä tällä hetkellä kykene parenpaan. Mitenkä pitkä matka on vaiheeseen, jossa toista kykenee rakastamaan enemmän kuin tämä ansaitsee, kääntäen, miten säilyttää oma tunteiden ja mielen tasapaino kumppanin kasvamattomasta käytöksestä huolimatta? Näihän sitä toivon itseänikin kohdeltavan; huolenpitoa ja arvostusta tarvitsen juuri silloin kun sitä kaikkein vähiten tarvitsen! Miten pitkällä te olette näissä harjoituksissa?
kaiken se kärsii
Kaisa 55
185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jokainen aikuinen immeinen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Toista aikuista ei kuulu ymmärtää, avittaa, helpottaa, huolehtia ja arvostaa loputtomiin, tietenkin ottaen huomioon sen toisen käytös, tavat, ajatukset, asenteet, teot, toimet ...
On ihan hirveän hienoa, että jaksaa yrittää ja välittää ja koettaa kaikkensa, että yhteiselo synkkaisi ja tasapaino suhteessa pelittäisi. Mutta raja on jossain, kun ei enää tarvitse, sen joutuu itse kukin päättämään omien 'paukkujensa', voimiensa ja jaksamisensa lähtökohdista käsin.