Mielestäni on aika huvittavaa, että jotkut ihmiset jaksavat syytellä pettäjää ja haukkua häntä säälittäväksi surkimukseksi. Sitten samoilla ihmisillä on täysin toinen ääni kellossa kun oma ystävä tekee saman tempun jollekkin toiselle. Silloin ei kuulu haukun sanoja ja saattaapa tulla jopa ymmärrystä.
Toki sen ymmärtää, että ei halua ystäväänsä loukata ja alkaa haukkumaan, mutta miksi ihmeessä sitten pitää lähteä haukkumaan näitä puolituttuja pettäjiä suu vaahdoten?
Toki sen ymmärtää, että ei halua ystäväänsä loukata ja alkaa haukkumaan, mutta miksi ihmeessä sitten pitää lähteä haukkumaan näitä puolituttuja pettäjiä suu vaahdoten?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta katkaisee yhteydenpidon kertaheitolla, eikä sellaisen ystävä jaksa ikuisesti olla, joka pettää "ystäviään" saati perhettään.
Oikeat ystävät on ikuisesti ja juttu luistaa jos törmää mutta kaikkihan on suurimman osan ajasta oman perheensä kanssa, ei enää ystävien.
Nojoo, ihmisillä bruukaa aina olla oma lehmä ojassa. Mun mielestä tapauskohtaista miten pettäjää ymmärtää. Tapahtumat vaikuttaa aika paljon ja muut seikat. Ainahan ihmisien on ollut jotenkin helpompaa tuomita muut, paitsi oman reviirinsä eläjät.
No ehkä siksi että niistä puolitutuista ei välitä paskaakaan mutta omasta ystävästä kylläkin. Kyllä se ystävä väärin on tenyt ja saa siitä kuulla mutta kaikki on niin suhteellista. Oletko itse nyt jonkun "puolituttu"pettäjä kun noin muka ihmetytttää päivänselvä asia?
Ei kylläkään saa kuulla ainakaan minun kokemukseni mukaan. Mutta jos ystävän poikakaveri olisi ollut pettänyt osapuoli, kyllä olisi soiteltu perään oikein porukalla.
Ihmetyttää ihmisten kaksinaismoralismi, vaikka se päivänselvää onkin joidenkin yksilöiden kohdalla.