Petin miestäni 1,5 vuotta sitten. Kerroin asiasta vasta nyt, koska en halunnut sitä aikaisemmin tehdä. En halunnut erota. Mutta en myöskään voinut elää sen salaisuuden kanssa, siksi kerroin. Se vaivasi omaatuntoani. No erohan siitä tuli. Olimme yhdessä melkein 5 vuotta, koirat, kihlat, asunnot ja kaikki. Haaveena lapset ja isompi talo yms. Nyt olo on aivan hirveä. itkua,surua,ahdistusta,pelkoa,suuttumusta. Välillä ahdistaa niin paljon, että tulee ajateltua tapoja joilla tämän kaiken saisi pois. Ajatus siitä, että lakkaa olemasta jos sen näin voi sanoa. Olen itsekkin huolissani näistä ajatuksista. (mietin,että jostain lääkkeistä voisi olla apua, mutta en taida uskaltaa sitäkään vaihtoehtoa enempää harkita. Jos vaikka kumminkin tulee joskus valtavan pahan olon puuskassa nieltyä ne kaikki kerralla) Kadun valtavasti pettämistäni, enkä aijo sitä enää koskaan tehdä. Sen verran huonon olon sillä itselleenkin saa ja lisäksi myös muille. Olen pohtinut syitä taustalla miksi näin on tapahtunut ja yrittänyt käsitellä näitä asioita, nyt kuitenkin tuntuu etten jaksa sitäkään enää. Ammattiapua olen harkinnut, mutta sekin ajatus alkaa jo tuntua liian raskaalta. Eihän se tätä elämäntilannettani korjaa. Olisi varmasti helpompaa jatkaa eteenpäin jos en rakastaisi tätä miestä jonka kanssa ero tuli. Mutta rakastan tätä miestä ja haluaisin saada hänet takaisin. Olen sen hänelle useasti kertonut ja yrittänyt vakuuttaa, että en enää ikinä pettäisi häntä. Haluan vain hänet. Jakaa koko elämäni hänen kanssaan ja toteuttaa haaveilemamme asiat. Mutta hän ei pysty jatkamaan kanssani. Luottamus on mennyt. (voi olla pieni mahdollisuus, että ehkä hän joskus vielä voisi ottaa minut takaisin, mutta se ei ole varmaa.) Kertokaa hyvät ihmiset kuinka tästä voisi jatkaa? Kun olo on toivoton ja tuntuu, että pahemmaksi vain menee. Haluan odottaa jospa tämä mies minut vielä huolisi, mutta en todella tiedä kuinka jaksaisin olla. (ja jaksaisinko koskaan enää aloittaa mitään uutta suhdettakaan, vaikka tämä nyt varmasti teistä aika itsesääliseltä ja ties miltä kuulostaakin) Nyt tuntuu siltä, että jos tämä mies ei minua takaisin ota, niin en tiedä jaksanko enää yrittää tätä elämääkään. karua, mutta totta. Jos jollakulla nyt hyviä vinkkejä, neuvoja vielä olisi niin antaa tulla.
Paha olla, oma vika.
Huonot kortitko sain
18878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itselläni on samanlainen ahdistava ja surullinen olotila. Syystä, että puolisoni ilmoitti pari viikkoa sitten, että haluaa erota ja hän on rakastunut toiseen! Olemme olleet naimisissa yli 10v. ja tämä uutinen tuli minulle aivan yllättäen.
Täytyy sanoa, etten tunne pahemmin sympatiaa pettäjää kohtaan.
Sinulla on kertomasi mukaan paha olla mutta mitkä mahtavat olla miehesi fiilikset?
sitä saa mitä tilaa
Kannattiko kertoa????? hah, niele mokasi. ota opiksesi. tyhmä.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Enkä puhu nyt pettämisestäsi, vaan siitä,. että kerroit. Huono omatunto olisi riittänyt rangaistuksesi. Se taakka olisi ennenpitkää helpottanut, mutta osoitit tavallaan suurta itsekkyyttä kaataessasi tekosi taakan miehesi niskaan kertomalla. Ei tuollaista tietoa juuri kukaan pysty käsittelemään kuin radikaaleimmalla mahdolliseslla tavalla.
Sinun on nyt vain sopeuduttava tilanteeseen. Aina voit toivoa, että hän tulisi takaisin, mutta älä jää roikkumaan toiveeseesi, sillä hajotat itsesi siten. Ei lääkkeet ole pahasta. Ne auttavat kestämään tuskaa, vaikka eivät sitä poista. Ne antavat tilaa ainoalle kunnolliselle avulle: ajalle.
Osasinkin odottaa tälläisiä melko tylyjä kommentteja, joita jotkut ovat tänne laittaneet. Olin tyhmä, sen tiedän. Mutta en oikeastaan kadu, että kerroin asiasta. Sillä koen, että en halua elää valheessa. Pettäisin silloin enemmän myös itseäni. Kerroin tekoni rakkaudesta tähän mieheen. Jos en olisi kertonut olisin kokenut olevani suurempi valehtelija. Ja kaikki olisi perustunut valheelle. Parempi kai kertoa itse ja vielä tässä vaiheessa kun ei vielä ole lapsia. Asia olisi kuitenkin voinut tulla esille joskus, vaikka kymmenen vuoden päästä ja silloin olisi voinut olla vielä hankalampi tilanne. Tai sitten ei, sitä en voi tietää. Mutta haluaisin aloittaa elämäni alusta puhtaalta pöydältä. Se vaatii menneiden asioiden käsittelyä ja itsensä tutkiskelua. (lapsuudessa ja nuoruudessa sekä vielä nykyäänkin elämässä melko rankkoja asioita jotka ovat päässeet vaikuttamaan). Tällä miehellä on myöskin tietysti huono olla tämän asian takia. Mutta ei se rakkaus kuitenkaan noin vain katoa minnekkään. tunteita siis edelleen vielä on molemmin puolin. Aikaa tämä tilanne varmasti vaatii, mutta jotenkin tätä tilannetta pitäisi pystyä purkamaan. Siksi ajattelin nyt tännekkin kirjoitella. Joskus aivan ulkopuolinen voi nähdä sellaisia asioita joita itse ei huomaa. On siis edelleen suotavaa antaa kommentteja ja vaikka kertomuksia omista vastaavista tilanteista. Haluan ottaa neuvoja vastaan. Mielummin kuitenkin kannustusta kuin haukkumista. Tiedän tekoni olleen väärä ja varmasti tästä opikseni otan. (kerran pettää, aina pettää sanonta ei tule pitämään paikkaansa minun kohdallani).
ei olis pitänyt pettää sitä kertaakaan. Kerta oli yks kerta liikaa. Ei se luottamus siitä korjaannu. Ja ne haaveet sä voit ajatella toteuttavasi jonkun toisen kanssa. Et sä niistä haaveista luopunut, luovuit vaan miehestä. Jollain tapaa varmaan haitkin eroa. Ei ihminen mene tekemään tuollaista jos ei sitä pohjimmiltaan halua. Sua ehkä helpottaa ajatella, että asia olisi villaisella painettavissa, mutta voiko suurempaa loukkausta toista kohtaan edes olla, että ensin särkee suhteen ja välit ja sitten kuvittelee, että kyllä se siitä paranee. Hyväänkin suhteeseen joutuu tehdä töitä, saatikka, että kuvittelisi katastrofin järjestämisen jälkeen, että kaikki korjaantuisi.
Eikä sulla ole oikeutta odottaa, että mies jaksaisi olla sun kanssa sen pettymyksen, surun ja vihan jälkeen, mitä sä olet mennyt aiheuttamaan.
Tän "viestiketjun" sais mun puolesta poistaa täältä. Mutta onnistuuko se jollain konstilla? Mulle riitti tää jo, kiitosta vaan.
onnistuu, lähde pettämään lisää, niinhän ne pettäjät aina tekee,
ei se kertaan jää kenelläkään.
Sulla on ollut identiteettikriisi. Olet purkanut oman itseesi kohdistuvan tyytymättömyytesi pettämällä mestäsi. Olisit voinut puhua miehellesi tai muuttaa elämääsi jotenkin. Sen sijaan toimit typerästi. Ei heru nyt sääliä sulle, sori.
No hei, ihmiset rakkaat? Mikä teidän on kun pitää lyötyä lyödä? Kuka meistä elää tämän elämän tekemättä virheitä? Kuka on niin täydellinen voi nostaa käden ylös?
Aloittaja on tehnyt ison virheen, myönsi sen itselleen ja puolisolleen. Halusi tyhjentää ikään kuin pöydän. Kukaan meistä ei voi tietää mikä on tilanteeseen johtanut, mitkä ovat ne syyt jotka saivat aloittajan tekemään tuon vihreen. Hän itse sen tietää, tai jos ei vielä tiedä, joutuu sen asian itselleen selvittelemään.
Mielestäni on aika halpamaista tehdä ihmisestä paha sen takia että myöntää tehneensä virheen? Olisiko parempi ollut vain olla hiljaa ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan? Tässä maassa (ja maailmassa) tapahtuu niin paljon pahoja asioita että itsetutkiskeleva ihminen ei voi olla sen pahempi kuin kukaan muukaan.
Ja niille jotka tuomitsevat, vanha sanonta voi olla paikallaan: tuomitse vasta sitten kun olet elänyt tuomittavan elämän päivästä päivään.
Aloittajalle voimia. Kyllä kaikki selviää tavalla tai toisella. Anna itsellesi anteeksi, ota opiksi, ja elä loppu elämäsi hyvillä mielin.
on silti ymmärrettävä, että toisella on jokatapauksessa oikeus kokea tunteensa, mitkä aivan varmasti noin kovan kolauksen jälkeen on voimakkaita. Toinen saa myös tehdä johtopäätöksensä oman elämänsä suhteen. Ei se ole niin vain, että pettäjä saa anteeksi ja ymmärtämystä ja joutuu käsittelemään sen elämänsä. On myös niin, että petetty joutuu uudelleenarvioimaan elämänsä ja sen mitä haluaa, lähteäkö pois vai jäädä. Voi olla, että vaikka pettäjä pääsisis petoksestaan yli ja sopuun itsensä kanssa, se voi olla petetylle niin kova elämää muutenkin ravisteleva kokemus, että kaikki asiat menee uuteen järjesytkseen. Tuollaisessa prosessissa yleensä katuva pettäjä vain voi kokea että rakastaa pettämisen jälkeen entistä enemmän, mutta petetyksi tuleminen on toiselle myös prosessi, ja sen prosessin tuloksena se uusi minuus, mikä kehittyy, ei välttämättä enää jatka suhteessa.
Ketkä eivät ole itse tehneet elämässä isoja virheitä, eivät tajua että kaikki asiat mitä tapahtuu, ei ole tapahtunut välttämättä ihan järjissään. Ihmismieli on kummallinen. Hetki voi viedä mennessään syystä tai toisesta, ja myöhemmin sitä katuu hirveän paljon. Eihän sitä sitten enää uskota että tosissasi kadut kun "jos oikeasti rakastaisit miestäsi, et olisi tehnyt mitään!". Hölynpölyä. Tilanteita on erilaisia. Minulla meni poikki kesällä poikaystävän kanssa. Se oli oma vikani. En ollut vielä ilmeisesti oppinut juomaan oikein, ja yhtäkkiä olin jo niin sekavassa tilassa että sattui ja tapahtui. Ja ihmiset luulevat että tein niin koska sisimmässäni halusin. En todellakaan halunnut, en tiennyt sillä hetkellä mistään mitään, ja sitä on vaikea selittää niille jotka eivät ole sitä kokeneet. Olen yrittänyt kaikkeni saadakseni hänet takaisin. Suhde oli erittäin tuore kaiken lisäksi. En ollut vielä tottunut edes olemaan varattu. Kuitnkin tuntuu että taidan todella rakastaa häntä. Itken aina kun törmään häneen. Poikaystävänikin sanoo aina vain että "ei vaan pysty enää". Tänään tuli taas tavallista voimakkaampi suru. Olen yrittänyt ajatella että hitto pärjään yksin en tarvitse miehiä elämääni. Mutta en voi välttää sitä tosiasiaa että haluan häntä vain niin paljon. Olla vieressä. Kun muistelen meidän hetkiä tajuan miten ihanaa meillä todella oli. Uskon, että jos rakkaus on aitoa, päästään yli kaikkien esteiden! Toivon että vielä jonain päivänä! Omasta, ja sinun puolesta.
Vahinkossa ei voi pettää. Pettäminen on aina tahallinen teko ja jos pettää niin osoittaa ettei ole kypsä suhteeseen jossa pitää olla rehellinen kumppanilleen.
Aika turha jälkeenpäin on selitellä et meni humalan piikkiin tai se oli vahingo. Typerämpää selitystä ei ole kuin selittää et se oli vahingo.
Kaikki ihmiset eivät ymmärrä että pettäjän osa ei aina ole helppo. Elämän isoimman virheen kanssa pystyy elämään, jos on sujut sen kanssa. Itsemurha on luovuttamista, sinä et ole luovuttaja tyyppiä koska uskalsit kertoa mitä teit.
Mikä sai sinut pettämään rakastamaasi miestä? Oliko rakkautesi riittävän syvää, jotta omatuntosi olisi jo ennen pettämistä varoittanut?
Miksi se ei sinua varoittanut?
Ahahah! Menikö asiat ihan noinkaan "hienosti"... kaunistelet täällä asioita ja koitat kerätä sympatiaa.
Älä anna negatiivisten kommenttien masentaa. Siis ainahan löytyy näitä täydellisiä ihmisiä joiden lempipuuhaa on osoittaa toisten viat. Täydelliselle, ei koskaan virheitä tehneelle varmasti niin helppoa! Kadut tekoasi ja myönsit tehneesi väärin ja se on sinänsä osoitus jonkinlaisesta selkärangasta.
Toivottavasti hän on valmis jokin päivä antamaan anteeksi, mutta jos ei, niin vaihtoehtoja ei ole kuin keskittyä elämään ilman häntä, eteenpäin kohti uusia seikkailuita. Ei ole olemassa salaista totuutta, jolla kaikki muuttuisi hyväksi kertaheitolla tai jos on, niin kerro minullekkin. Tsemppiä! Muista olla kiitollinen niistä elämäsi hyvistä asioista joita olet saavuttanut.
Hei AP
Olin itse samanlaisessa tilanteessa eron jälkeen, 13 vuotta yhdessä ja yhtäkkiä korttitalo kaatui, sillä korttitalo se vain oli. En tiennyt mitä tehdä ja missä ongelma oli, sillä olin pääasiassa toiminut "oikein" kaiken opitun mukaan. Törmäsin kuitenkin kirjaan jonka avulla aloin ymmärtämään tapahtunutta, miten juuri tuo "oikea" oppi tekee sen että toimimme valmiiden kaavojen mukaan suhteissamme, ja uskomme sen olevan rakkautta. Se ei kuitenkaan ole sitä, vaan pelkästään ajatuksista rakennettua teatteria. Ymmärrettyäni tämän tuska hellitti ja pystyin paljon järkevämmin tutkia asiaa ja en taatusti tule joutumaan samanlaiseen tilanteeseen toiste. Kirjan nimi on Alkuajatus- Elämän pieni käsikirja. Löytyy varmasti googlaamalla. Onnea ja tsemppiä sinulle!