Siis rauhallisuus on asia erikseen, mutta jos mies on ihan tolkuttoman ujo ja hiljainen ja jokainen sana täytyy kiskoa hohtimilla irti, niin se käy suoraan sanottuna todella turhauttavaksi.
Minä ainakin hermostun ja tunnen oloni epävarmaksi, jos mies ei osoita millään tavalla, että ovatko juttuni hänestä kiinnostavia vaiko täyttä p*skaa. Tai jos hän ei esimerkiksi millään tavoin osoita mistä haluaisi jutella. Ja siis jotenkin vain epäilen tekeväni jotain väärin.
Olen myös äärimmäisen huono lukemaan sanatonta viestintää (ja joissain tapauksissa se ajatustenlukutaitokin olisi varmaan hyvä olla olemassa) Siis en osaa aina edes erottaa, että onko mies vaitelias siksi, että on ujo, vaiko siksi että hän vaikenemisellaan yrittää saada minut tajuamaan että häipyisin tieheni.
Ja rehellisesti sanottuna en ole tarpeeksi kärsivällinen ujolle miehelle. Siis ei sitä nyt heti tarvitse lyödä kaikkia kortteja pöytään ja oitis tehdä kaikkea, mutta jos mieheltä menee tolkuttomasti aikaa siihen, että hän kykenee edes jollain tavoin osoittamaan olevansa kiinnostunut minusta, niin hän etsiköön pitkäpinnaisemman naisen itselleen. Minä en ole tuolle miehelle sopiva.
Minä ainakin hermostun ja tunnen oloni epävarmaksi, jos mies ei osoita millään tavalla, että ovatko juttuni hänestä kiinnostavia vaiko täyttä p*skaa. Tai jos hän ei esimerkiksi millään tavoin osoita mistä haluaisi jutella. Ja siis jotenkin vain epäilen tekeväni jotain väärin.
Olen myös äärimmäisen huono lukemaan sanatonta viestintää (ja joissain tapauksissa se ajatustenlukutaitokin olisi varmaan hyvä olla olemassa) Siis en osaa aina edes erottaa, että onko mies vaitelias siksi, että on ujo, vaiko siksi että hän vaikenemisellaan yrittää saada minut tajuamaan että häipyisin tieheni.
Ja rehellisesti sanottuna en ole tarpeeksi kärsivällinen ujolle miehelle. Siis ei sitä nyt heti tarvitse lyödä kaikkia kortteja pöytään ja oitis tehdä kaikkea, mutta jos mieheltä menee tolkuttomasti aikaa siihen, että hän kykenee edes jollain tavoin osoittamaan olevansa kiinnostunut minusta, niin hän etsiköön pitkäpinnaisemman naisen itselleen. Minä en ole tuolle miehelle sopiva.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olitko siis myös itse ujo pelkuri joka ei saa sanaa suustaan kiinnostavan ihmisen läheisyydessä, puhumattakaan että vaikka silittäisi miehen hiuksia?
Hyvä aloitus.
"jos mies ei osoita millään tavalla, että ovatko juttuni hänestä kiinnostavia vaiko täyttä p*skaa. Tai jos hän ei esimerkiksi millään tavoin osoita mistä haluaisi jutella."
Kyllä tommosesta voi tehdä sen johtopäätöksen, että miestä ei oikeasti kiinnosta.
Tykkäät siis vain keskittymishäiriöisistä, lääkitsemättömistä ADHD-tapauksista, jotka mielellään ovat vielä väkivaltasia ja käytökseltään arvaamattomia renttumiehiä, jotka ovat lipeviä supliikkimiehiä? Jos sunlaisia naisia ei olisi, ei olisi pettäjämiehiäkään tai auervaaroja.
Onko toi väkivaltainen, arvaamaton adhd mykän vastakohta? Se on joko tai?
Kerro miten niiden ujojen kanssa ollaan.
"Tykkäät siis vain keskittymishäiriöisistä, lääkitsemättömistä ADHD-tapauksista, jotka mielellään ovat vielä väkivaltasia ja käytökseltään arvaamattomia renttumiehiä, jotka ovat lipeviä supliikkimiehiä? Jos sunlaisia naisia ei olisi, ei olisi pettäjämiehiäkään tai auervaaroja. "
Ja tuo yllämainittuko tai sitten sairaalloisen ujo mies on ne ainoat vaihtoehdot, mitä on olemassa ? Siinä tapauksessa on aika vaipua syvään epätoivoon.
Pari kertaa kävi niin, että tulkitsin miehen puhumattomuuden johtuvan ujoudesta ja yritin väkisin pitää keskustelua yllä. Vasta sitten kun ehdotin uutta tapaamista ja sain kieltävän vastauksen, tajusin vähäpuheisuuden johtuvan siitä että minun toivottiin kyllästyvän ja häipyvän tieheni.
Tapailet sitten vain niitä puheliaampia ekstrovertti miehiä tai odotat että mies tulee jututtaa.
Täällä toinen samanlainen. Ujoudessa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta sellaista tuppisuista vaivaantuneisuutta ei jaksa lähteä avaamaan auki.
Kivan tyypin kanssa on luonteva olla, molemminpuolin.
"Kivan tyypin kanssa on luonteva olla, molemminpuolin."
Kuin myös ujosta miehestä.
Mistä tietää, että sen ujon on luonteva/hyvä olla?
Aivan. Meistä ei monikaan nainen pidä. Olemme pohjasakkaa.
Olen joskus nähnyt suuresti vaivaa päästäkseni ns. ujon naisen kuoren läpi. Muutama kuukausi siinä meni ja lopputulos oli se että kyseisellä naisella ei yksinkertaisesti vaan ollut mitään sanottavaa.
Minä en ainakaan jaksa umppeloita ihmisiä. Jos toinen on hiljainen muutamalla ekalla tapaamisella niin luultavasti hän on sitten sitä aina. Puheliaat ihmiset ovat puheliaita melkein heti alusta alkaen.
Tottahan tuo sinänsä. Yliujolla miehellä tai naisella ei tee mitään.
Mä ymmärrän, mulla kävi vasta vieraana muutama mies. Toinen ei puhunut juuri mitään. Kun toinen meni tupakalle, mä koin, että mun pitää vääntämällä vääntää juttua, että edes jotain tulisi. Enkä tarkoita ettäkö sitä olisi ollut paljon ja etteikö toinen olis saanut suunvuoroa tai vastaavaa. On työlästä yrittää small talkata, kun toinen vain ehkä hymyilee. Sitten istutaan muuten hiljaa vaivautuneena. Tai jos puhuu ja toisen kommentit on vaan öö, joo, mmm, niin.. Tosi virkistävää mulle? Ei yhtään. Onneksi oli se toinenkin mies, niin ei ollut varsin niin raskasta emännöidä. Kai sitä nyt ujotkin osaa jotakin puhua, vaikkei tarvis puheita pitää. Jos ei yhtään edes yritä, niin en minäkään jaksa. Siis puoli tuntia tai tuntikin on tosi valtavan pitkä aika itse koittaa vaan jututtaa.
Ujoissa ihmisissä ei oo mitään vikaa :) Okei, onhan se tuskaa jos joutuu joka kerta niillä hohtimilla kaivamaan jokaisen lauseen ulos, ja jos toisesta ei saa selvää mitä mieltä se on mistäkin, tykkääkö se ees jutella tai tutustua. Ehkä tässä kuitenkin tekee jotain se, että oon pienempänä ollu ihan kauheen ujo ja arka, ja osin kyllä vieläkin, vähän tilanteesta riippuen, niin että ymmärrän ujoja ihmisiä. Uskoisin myös, että jos ja kun siinä vähitellen tutustuu (olettaen että tästä toisesta on saanut selvän, että se tutustumista haluaa jatkaa :), niin sitä ansaitsee luottamusta vähitellen ja ujokin ihminen uskaltaa alkaa puhua oma-aloitteisesti. Itte nyt vaikka kouluaikoina ei tullut puhuttuä yhtään, jos seurassa oli vieraita, mutta jonkun kaverin kanssa sitä olikin ihan räpätäti :D No, näin mie aattelen, ja mitään hyväähän ei saa helpolla ja halvalla :)
Ujoushan on hyvin suuri negatiivinen tekijä miehissä josta tulee päästä yli tunteena että tilana.
Oma mieli pitää saada viritettyä uudelle tasolle sosiaalisesti aina naisten kanssa.
Ei se vaikeaa ole, miehet. Yllätytte kun annatte vain palaa miten helpolla voi olla "mielenkiintoinen" tunnetta ja antamisen ja ottamisen tasapainoa keskustelussa naisen kanssa, sitä se on.
Nainen haluaa mieheltä sen puhe shown jotta saisi ne tunteensa miehestä. Monelle miehelle on kuitenkin vaikeaa puhua naiselle henkilökohtaisella tasolla se "on ilmoja pidellyt" ei edestä treffi tilanteessa.
Onhan se tietysti hiukan kiusallista, jos mitään ei saa sanotuksi. Mutta ehkä sitten aidosti ujoudesta johtuva "mutismi" (lasten vaiva mutta aikusillakin voi tilapäisesti käyttää) siitä hissuksiin katoaa, kun näkee muutaman kerran uudestaan.
Onhan se sille ujollekin kiusallista, kun ei juttu lennä. Mutta ottaa aikansa ja vaatii tosiaan kärsivällisyyttä, joidenkin kanssa enemmän ja joidenkin kanssa vähemmän. Monesti ujosta tyypistä kuoriutuukin tutustumisen myötä varsinainen höpöttäjä. Ne vaatii vaan sen tutuksi tulemisen ja tietyn rentoutumisen tunteen suhteessa toiseen. :-) Ajan kanssa entinen ujo ja hissukka, saattaakin olla puhelias ja seurallinen porisija.
Tämmöstä olen havainnut ujoista ihmisistä, mm. ittestäni.
Antaapi ujojen porista vaan. Sillä välin minä etsin itselleni mielekästä seuraa.
Tuo on sitten yksi mahdollisuus. :-) Pitää tehdä sillain, kun itestä parhaalle tuntuu. Tää oli vaan esimerkiksi.
Ajattele positiivisesti; voit rauhassa keskittyä Aku Ankkaasi, kun ei toinen hölise koko aikaa :)
Se hiljaisuus ei välttämättä ole ujoutta vaan mahdollisesti myös kokemattomuutta tai sosiaalisten taitojen puutetta.
Itse oli ennen tuollainen todella hiljainen kaveri, jolta loppui "jutut" ja "kyseltävät" nopeasti ja seurauksena yleensä oli näitä vaikeita ja epäluonnollisia tapaamisia. Itsensä pakottaminen jutustelu tilanteisiin ja kontaktinotto tuntemattomiin sosiaalisten taitojen opiskelun merkeissä teki terää omalla kohdallani.
Vieläkään en kovin puhelias, mutta olen oppinut kuuntelemaan ja kyselemään tyylillä, jolla pystyn niin sanotusti ohjailemaan keskustelua. Sen lisäksi olen omista kiinnostuksistani keskittynyt pariin aiheeseen, joista todella monet ihmiset ovat ainakin vähäsen kiinnostuneita (eli niistä pystyn puhumaan "mielenkiintoisesti" ja kertomaan muutamia omakohtaisia kokemuksia).
Jos nyt yleistän rajusti niin voin kyllä sanoa, että naiset tykkäävät puhua paljon, joten miehenä kun opettelee luomaan rennon ilmapiirin sekä vähän kyselemään asiasta, josta nainen puhuu ei paljoa muuta tarvita. Yhtäkkiä saakin kuulla olevansa "mielenkiintoinen tyyppi" vaikka tuntuu, ettet juurikaan mitään sanonut tuon tapaamisen aikana.