Voisiko joku kertoa, että onko mitenkään mahdollista päästä vihasta yli, kun mies on pettänyt?
Olen mieheni kanssa ollut 16 vuotta ja olimme kumpikin ensimmäisiä toisillemme. Mies petti (ei kuulemma tajunnut mitä teki...)
Meillä on lapsi ja haluaisin yrittää mieheni kanssa, mutta...jotakin on mennyt rikki ja pahasti. Oksettaa, kun ajattelenkin, että hän on mun**nsa työnnellyt johonkin p*****n.
Muistaa vielä kehua miten sillä toisella on niin ihanan tiukka. Olenkin sanonut, että varmasti on, kun ei ole äskettäin synnyttänyt.
En jaksaisi enään tehdä töitäni enkä mitään muutakaan.
Olen mieheni kanssa ollut 16 vuotta ja olimme kumpikin ensimmäisiä toisillemme. Mies petti (ei kuulemma tajunnut mitä teki...)
Meillä on lapsi ja haluaisin yrittää mieheni kanssa, mutta...jotakin on mennyt rikki ja pahasti. Oksettaa, kun ajattelenkin, että hän on mun**nsa työnnellyt johonkin p*****n.
Muistaa vielä kehua miten sillä toisella on niin ihanan tiukka. Olenkin sanonut, että varmasti on, kun ei ole äskettäin synnyttänyt.
En jaksaisi enään tehdä töitäni enkä mitään muutakaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pahoillani puolestasi! Tiedän tuskasi.
Ihmettelen kyllä kovasti miehesi asennetta, kuinka kehtaa sulle rueta tollasta paskaa vielä heittämään tekonsa jälkeen??
Meillä tilannetta helpotti ehkä jonkin verran se, että mies kertoi (mulle, en tiedä mitä oikeasti ajatteli), ettei se toinen tuntunu miltään, eikä hän kyennyt nauttimaan, kun ei tunnesidettä tähän toiseen ollut. Jotenkin se helpotti mun oloa edes hiukan.
Vaikeahan se on lähteä jatkamaan. Luottamus, itsetunto ja ihan oikeesti "kaikki" menny hetkessä. Mutta ainakin meillä aika on parantanut pahimmat haavat (nyt 7 vuotta tapahtuneesta) ja kyllä mieheni jonkinlaisen luottamuksen on tapauksen jälkeen ehtinyt ansaita.
Onko teidän tapauksesta kuinka kauan? Klisee mikä klisee, mutta kyllä se niin on että aika parantaa. Ainakin sen pahimman tuskan.
Jos suhteenne on muuten hyvä, rakastatte toisianne ja näät, että miehesi katuu tekoaan ja ennenkaikkea itse haluat ja kykenet: yrittäkää jatkaa suhdettanne! Ainakin itse nyt, tällä hetkellä, olen tyytyväinen, että annoin vielä mahdollisuuden. Ilman tuota mahdollisuutta niin monta ihanaa asiaa, esim. toinen lapsemme olisi jäänyt "kokematta".
Yritä jaksaa, lämpimiä ajatuksia sulle ja ennen kaikkea voimia, niitä tarvitset!
Sinun tilanteessasi en ajattelisikaan jatkaa edes lapsen takia. Jos mies vielä kehuu toisen tavaraa paremmaksi niin siitä jo tietää ettei sellasen kanssa kannata yrittää. moukka mikä moukka. Sori vaan , mutta oot tyhmä jos jatkat.
tiedän, että hölmöähän se on jatkaa ko ihmisen kanssa, mutta toisaalta tunteet on niin vahvat hyvässä mielessa ja toisaalta taas pahassa mielessä. Tämä koko juttu on meidän suhteen sotkenut ihan totaalisesti. 2 vuotta tästä on aikaa, mutta päivittäin mielessä tämä juttu pyörii.
Olenkin miettinyt, että olenkohan vain niin kiintynyt mieheeni ja siksi tuntuisi oudolta olla yksin, koska tuntuu, että rakkautta tämä ei enään taida olla.
Välillä ajattelen, että kuinka kauan tässä oikein menee, että toiselle pystyy anteeksi antamaan?
Vai voiko koskaan?
Totuus sattuu, mutta sen jälkeen tuntuu helpottavalta. Sun pitäisi varmaankin ottaa vähän etäisyyttä tapahtumiin. Voisitko lähteä esim. sukuloimaan lapsesi kanssa muutamaksi viikoksi. Jos et, niin yritä saada voimia hommaamalla lastenhoitoapua tms. ja ota aikaa itsellesi. Vain itse tiedät, mikä sulle on parasta. Ratkaisu kyllä tulee, jos sulla on vielä voimia kuunnella itseäsi.
Itsetuntosi on lyöty niin alas, että kuvittelet olevasi nolla. Sinä olet hyvä nainen, hyvä äiti ja tarvittaessa myös vahva. Mitäpä miehesi sanoisi, jos sinäkin toteasit hänen kalunsa olevan kuin prinssinakki. En tarkoita, että kostaminen tai pahat sanat mitenkään auttaisivat, muttei miehesi varmaan kestä lainkaan kritiikkiä itsestään.
Olet aika pitkään roikkunut tilanteessa ja varmaan jo tosi ahdistunut. Ei miehesi yritä tosissaan. Jos yrittäisi, sinä kyllä tuntisit sen. Hänestä ei vain ole mieheksi edes sanomaan, ettei halua jatkaa. Todennäköisesti haluaa pitää useampia naisia.
Toivon sulle tosiaan voimaa tehdä ratkaisusi. Lapsellekin on tärkeintä terve suhde, jossa myös äitiä arvostetaan.
risteilylle lapsen kanssa ensi viikolla niin pääsen 3:ksi päiväksi pois kotoa.
Pakko yrittää saada jonkinlainen ratkaisu tässä aikaan.
Hyvä juttu. Kannattaa ehkä vielä miettiä sitten niitä miehesi reaktioita valmiiksi ja omaa suhtautumistasi niihin. Saattaa nimittäin aluksi heittäytyä tosi hankalaksi, mutta kyllä se siitä. Voi tulla kamalia uhkauksia, kiristystä, ym., mutta useimmiten ne kyllä ovat pelkkää puhetta.
Rauhassa vain. Kyllä siitä hyvä tulee.
Uskoisin, että on parempi, kun lähdet heti. Turha tuollaista kumppania on katsella jos tuollaisia Sinulle laukoo.
Minun luottamukseni ei pettämisen jälkeen koskaan palautunut, kun yritimme jatkaa paljastumisen (rinnakkaissuhde) jälkeen. Puhumattakaan, jos mieheni olisi tuollaisia porissut.
Olen samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa, että tyhmä kaveri, ei ansaitse Sinua missään nimessä. Pelehtikööt vertaistensa kanssa!
mä en ainakaan ymmärrä yhtään tollasta äijää, joka vielä kehuu vieraan...hmm..tiukkuudella, ja on pettänyt.Ehkä mä antasin tollasen äijän mennä.ei taida olla sun arvonen.mut jos todella rakastat sitä, niin mieti.mulla on sen verta itsekunnioitusta, et ei kehus toisen tiukkudella montaa kertaa, vaaan sais painuu pää edellä sinne syövereihin..No yritä jaksaa, ja voimia sulle,teetpä minkä päätöksen tahansa..
Nohh, eihän se tietty siitä kulu. Mutta jätä se törkimys, koska mieshän haluaa vain ärsyttää sinua. Ei kai hän tosiaan sinua rakastellessa, kerro sinulle rakastajatarensa hiuksista??
hiuksista varmasti kerro. Näin sen mamman eikä ollut paljon kehumista.
Kun osaisin niin kertoisin milta tuolla sielun syövereissä tuntuu, mutta ei oikein sanat tunnu tulevan ulos sillä lailla, kun haluaisin.
En tiedä, välillä tuntuu, että pilaan tällä menolla oman elämäni jos tässä jatkan.
Olen nyt vähän yli 30 ja tässä on jo elämää tuhraantunut ihan turhaan tämän asian takia.
Nohh, ei todellakaan hyvältä näytä. Itse tietenkin valintasi suoritat. Mutta voin sanoa, että ei se elämä lopu, vaikka yksinhuoltajanakin elelee ja on sinulla ja lapsella parempi olla.
Jotkut miehet on ikuisia lapsia, kypsymätöntä käyttäytymistä tuommoinen kunnioituksen puute. Jos minä olisin sinä, lähtisin ja perääni olisi turha itkeä. Meillä on vain tämä yksi elämä, niin miksi emme eläisi sitä mahdollisemman onnellisesti.
kestäisin, mutten sitä, että toisen tiukkuutta ylistetään. Kehtaakin! Voimia sinulle mitä ikinä päätätkään.