Miten ihmeessä ihminen voi saada elämäänsä jonkunlaiset raamit? Olen ollut yli vuoden työttömänä ja koettanut saada itselleni hommia. Miljoonat hakemukset lähettänyt, jatkuvasti työpaikkoja googlaten mutta ei näy onnistuvan. En ole mikään ronkeli töiden suhteen vaan kelpaa nekin hommat, mitä ehkä moni muu sijassani ei ottaisi vastaan vaan katsoisi nenänvarttaan pitkin. Tiedän että tekisin hyvin sen mihin ryhdyn.
Ei ketään ystävää tukemassa ja tai pitämässä seuraa edes joskus. Työttömyyden alettua, ei minusta kai ollut enää hyötyä, joten kaikki sos.suhteet loppuivat. Siis kaikki!
Nyt on siinä mallilla jo, että tekis mieleni lyödä hanskat tiskiin. Enää ei jaksa kiinnostua mistään. Toki samaan tahtiin haen hommia kuten ennenkin, mutta mitään muuta en sitten saakaan aikaiseksi.
Päivät vierii, viikot vierii....ennen niin ahkera ja toimelias ihminen on enää vain pelkkä haamu siitä. Jos vaikka yritänkin miettiä seuraavan päivän tekemisiä nin tekemättä ne jäävät. Näen kaikki epäkohdat, mutten vaan jaksa tehdä niille enää mitään.
Joutuessani hoitamaan kaikenlaisia asioita, tulee joidenkin kohdalla esiin työttömyyteni. Huomaan kuinka se vaikuttaa heti, tai ehkä vaan olen huomaavinani - en tiedä.
Pitkään jaksan porskuttaa, mutta ainahan se raja tulee jokaisella joskus vastaan. Olis vaan helvetin kiva tietää, olenko minä jotenkin epänormaali?
Ei ketään ystävää tukemassa ja tai pitämässä seuraa edes joskus. Työttömyyden alettua, ei minusta kai ollut enää hyötyä, joten kaikki sos.suhteet loppuivat. Siis kaikki!
Nyt on siinä mallilla jo, että tekis mieleni lyödä hanskat tiskiin. Enää ei jaksa kiinnostua mistään. Toki samaan tahtiin haen hommia kuten ennenkin, mutta mitään muuta en sitten saakaan aikaiseksi.
Päivät vierii, viikot vierii....ennen niin ahkera ja toimelias ihminen on enää vain pelkkä haamu siitä. Jos vaikka yritänkin miettiä seuraavan päivän tekemisiä nin tekemättä ne jäävät. Näen kaikki epäkohdat, mutten vaan jaksa tehdä niille enää mitään.
Joutuessani hoitamaan kaikenlaisia asioita, tulee joidenkin kohdalla esiin työttömyyteni. Huomaan kuinka se vaikuttaa heti, tai ehkä vaan olen huomaavinani - en tiedä.
Pitkään jaksan porskuttaa, mutta ainahan se raja tulee jokaisella joskus vastaan. Olis vaan helvetin kiva tietää, olenko minä jotenkin epänormaali?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itselläni päinvastoin... kun pääsin työttömäksi sain uusia ystäviä, on aikaa tavata sukulaisia ja ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito jäi vähemmälle työn viedessä aikaa, on kivasti aikaa harrastaa kaikkea mikä jäi työssä ollessani, saan tehtyä kaikki ne ''rästi''hommat jotka aina siirtyi työssä ollessani, on kertakaikkiaan hyvä ja levollinen olo kun ei enää tarvi töihin kiirehtiä, ikää on senverran että lisäpäivät alkaa näillähetkillä.
Kaikkien sukulaiset ja ystävät eivät makaile päivisin pitkin nurkkia.
makailu on eri asia kuin aktiivinen harrastus- ja muu toiminta. Eikös se makailu kuulu enemmänkin sinne elämäntapatyöttömien ''puuhasteluun''....