Nainen, tunnetko itseäsi kauniiksi joka päivä?

joo esim mulla, joskus on sellainen päivä kun katson peiliin ja olen mielestäni hyvännkäköinen, hiukset ja meikit hyvin, mutta toisinaan sellaisia päiviä kun näin ei ole....voisipa joka päivä tuntea itsentä yhtä kauniiksi.

kyllä tunen

Mulla menee ainakin kuukautiskierron mukaan.Menkkojen aikana(ja vähän ennen) olo tuntuu läskiltä ja rumalta.Ovulaation ollessa lähellä taas itsetunto on korkeimmillaan ja olo tuntuu kauniilta ja seksikkäältä.

Outoa. En pohdi ulkonäköäni lainkaan. Olen nainen mutta keskityn kyllä elämässä ihan muuhun kuin miltä näytän. Siihen ei edes voi hirveästi vaikuttaa ja mitään meikkipelleä minusta ei saa.

ikinä tuntenut, enkä ikinä kokenut oloani sellaiseksi. Johan on markkinat että sitä suorastaan joku tuputtaa vaikka blondin muodossa. Ai saatana että "hirtän jokaisen" joka uskaltaa, kuvitteleekin..... se tumma voikin olla täys idiootti..... Ja se on ihan vajaa, joka ei näe kuoren alle!!! Ota ikä huomioon. Ja jotkut on ikiteinejä. Ikävää jos joutunut vajaiden kanssa samalle luokalle, siis ihan aikuisten oikeasti!!!!!! Täysin yksilökysymys!! Värjätköön päänsä vaikka liilalla, ne aivot ei muuksi muutu!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Olkoon MM vaikka rallissa tai polkekoon pyörää ja olkoon töissä, ei muuksi muutu älykäskään!

Elän enimmäkseen rumuuden aikakautta nykyisin. Jos vaikka laitankin ylleni jotain hyvin kaunista vaatetta, näen vain sen vaatteen kauneuden peilikuvaa katsoessani.

En mä juurikaan mieti noin, että olis kaunis tai ruma päivä. Joskus vaan peiliin vilkaisu tekee silmään kipeempää, kun toisina päivinä. Kaikilla on kait joskus heikon itsetunnon hetkiä?

Joinakin päivinä näen peilistä kaunokaisen, toisinaan taas oikean noita-akan

Mulla riippuu ihan suoraan siitä miten oon syöny. Toki silloinkin voi olla naamassa epäpuhtauksia tai tukka kellertää tietyssä valossa mutta jos maha pömpöttää ja joka paikkaa kiristää niin kyllä on päivä pilalla.

En tunne. Riippuu ihan suoran henkisestä hyvinvoinnista ja tällä hetkellä ei voida puhua hyvin voinnista vaan pahoinvoinnista. Tunnen itseni rumaksi, epäonnistuneeksi ja kaikinpuolin epäkelvoksi. Vaikka eihän se ulkonäkö ole muuttunut siitä kauniiksi ja säteileväksi tuntemisesta. Olen hyvä kroppainen, nätti, liikuntakykyinen ja vielä muutenkin kuin "ikäisekseni" kaunis. Niin, kyllä tiedän. Mutta tunnen? En todellakaan. Puen siistit vaatteet, laitan perusmeikin, käyn suihkussa, ja treenaan, mutta tunnen itseni silti... Paskaksi. Ja rumaksi. Että ei ole kauniita päiviä ollut pitkään aikaan.

Lisäksi tunnen itseni vanhaksi, vaikka en ole. Tuntuu kuin elämä menisi hukkaan, olisin vanha ja ruma, turha ja kaikinpuolin ihminen, joka voisi lopettaa itsensä. Kuten olenkin, paitsi että on yksi asia, missä minua ihan oikeasti tarvitaan. Yksi asia ja sitten se on siinä. Heippa.

Kaikki kauniit naiset muuten, jotka ei hymyile, eivät ole ylimielisiä. Hienoa, että ihmiset kuitenkin ottaa sen aina niin. Se on semmoista ihanaa välinpitämättömyyttä ja selkään puukotusta. Jos kauniilla ei ole oikeutta olla mitään muuta kun ystävällinen, iloinen ja aina samaa... Odottakaapas, kun ette ole. KETÄÄN ei tule auttamaan. Kukaan ei ole paikalla. Ja kylläpä te olette leuhka ja ties mitä vielä. Fyysisesti voi olla kaunis. Siitä saa sitten maksaa. On se sentään hienoa, pinta on kaunis, niin saatte joko voida vain hyvin tai kuolla yksin suruihinne. Mitä sillä pinnalla tekee? Ei mitään.

Kaikki eivät olekaan ylpeitä, torju leuhkuuttaan tai ole katsomatta juuri muitten takia, kuten täällä aina joskus näkee väitettävän. Tajuaakohan ne typerykset itse ettei se pinta mitään tuo tai ole.
Osa on pohjattoman masentuneita ja surullisia. Ja yksin.

No joo, paluu aiheeseen. En tunne itseäni kauniiksi joka päivä, jos ollenkaan, kauniita päiviä ei tunnu enää olevan. Rumat päivät ovat pelkkää henkistä oksennusta. Tuntuu, että on ainakin yksi nainen jolla ei enää ole muita kun rumia päiviä.
Ja niin he elivät onnettomina elämänsä loppuun saakka.
The end.

Hmm - kaikki päivät ei ole kellään millään tasolla yhtä hyviä- aina ja jatkuvasti. Mutta koska teen omat juttuni kauneuteni eteen joka päivä, ei ihan pohjanoteerauspäiviä tule. Tai tulee, mutta ääriharvoin. Tässä pitää luottaa itseensä.

Sairaanakin on ihan hitusen parempi olo jos sietää omaa peilikuvaa ( sen verran ku on voimia asiaan satsata, tietty).

On tyyppejä joille ei koskaan kelpaa mikään, edes oma naama. Sellainen elämä olisi liian hankalaa ...

En tunne itseäni kauniiksi.

Psyykkisestä voinnista riippuu paljon. Jos vointi on hyvä ja energinen on helpompi kokea itsensä positiivisesti.

No yleensä tunnen itseäni joko aika kauniiksi tai kauniiksi joka päivä. Nuorempana tunsin joskus itseäni rumaksi, kun naamaan ilmestyi joku näppy tai finni. Onneksi se ikä on ohi, ja nykyään ihoni hohtaa heleänä ja sileänä.
Minulla on luonnostaan tummat kulmakarvat ja mustat ripset.
Minulla on nykyään niin hyvä kampaajakin, että hiukset saa nätisti joka päivä, ja sellainen sanontahan on, että tukka hyvin kaikki hyvin". Uskoakseni se vaikuttaa oikeasti aika moneen meistä.
Rakastan kauniita laadukkaita vaatteita, ja tykkään olla huoliteltu.
Mieheni pitää minusta aamulla juuri heränneenä, olen kuulemma niin suloinen unenpöppöräisenä. En koe itseäni rumaksi laittamattomanakaan, mutta en nyt kyllä erityisen kauniiksikaan, vaikka en edes laittaudu kovin paljon, mutta suht lyhythiuksisenä haluan kyllä oikoa hiukset ennen kuin lähden ihmisten ilmoille, ilman meikkiä voin kyllä mennä.
Painon kanssa minulla ei ole ikinä ollut ongelmia, elikkä se ei vaikuta siihen tunnenko itseäni kauniiksi, minulla taitaa olla aika nopea aineenvaihdunta, koska harvoin tulee ns. pömppis olo.
Saan varmaan kiittää vanhempiani hyvistä geeneistä.

Riippuu tosi paljon siitä henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.

Menkkojen aikaan olo on usein tosi turvonnut ja pöhöttynyt, itsellä ainakin ruokahalu kasvaa hetkellisesti hieman ennen sekä juuri kuukautisten aikana. :D
Mutta silti, minulla on juuri silloin hyvinkin naisellinen olo, en ehkä ihan hehku mutta jotenkin kai ne jotkut hormonit vaikuttaa. Ja sekin kun rinnat turpoaa hetkellisesti. Jäisvät aina sellasiksi.. :P

Krapulassa, oikeasti väsyneenä, mahataudissa tms. ollessa olo ei tosiaankaan ole ihan hehkeä. Sillon tuntuu ettei auttais mitkään meikit ja hiustenlaitot.
Toisaalta, joskus flunssasena olen saanut kuulla olevani suloinen :)

Joskus mieliala vaan on maassa ja tuntuu että peilistä katsoo suohirvio.

Tai jos on hirveä hiki niskassa ja naama kiiltää niin että siitä voi peilailla, niin ei sitä sillon itseään kauheen kauniiksi tunne.

Vaikeaa tämä naisen elämä.. :P

Hyvin harvoin olen miettinyt miltä näytän. Minä näytän tältä miltä näytän, huolimatta painonvaihteluista, hiusten vaihtelevasta pituudesta tms.
Minua kiinnostaa hyvin vähän oma tai muiden ulkonäkö.

Päivä päivältä koen olevani viisaampi, se se on jotain!

Post scriptum: osaan myös oikeinkirjoituksen, se tuntuu olevan tällä palstalla harvinaista. On ärsyttävää lukea tekstejä jotka vilisevät virheitä. Tässäkin ketjussa jo otsikossa oli virhe. Skarpatkaa!

"Post scriptum: osaan myös oikeinkirjoituksen, se tuntuu olevan tällä palstalla harvinaista. On ärsyttävää lukea tekstejä jotka vilisevät virheitä. Tässäkin ketjussa jo otsikossa oli virhe. Skarpatkaa! "


Hui kauheeta! Kirjoitus virheitä!Come on,tämä on vapaa-ajan vietettä ja niin kauan kun lauserakenne on jotakuinkin helposti ymmärrettävissä niin tuollainen pilkun viilaaminen on turhaa.Joten,skarpaa ittesi muualle jos ei kelpaa!

Osaan meikata ja laittaa hiuksia, mutta silti tunnen itseni kauniiksi vaan sillon, kun olen nukkunut hyvin ja jaksanut käydä lenkillä ja syönyt kunnolla. Eli en nykyisin koskaan. Saattaa se naama näyttää ihan nätiltä kun samaltahan se näyttää joka päivä, mutta tunnen itteni rumaksi ollessani kiireinen, stressaantunut tai väsynyt. Ei sillon kukaa voi näyttää hyvältä.

Voi nyt pitää kertoa naisille totuus peileistä jottei turhaan kanneta pahaa mieltä.

Peilit tehtiin niin paljon paremmin tossa joskus 30 vuotta sitten, nykyään on ihan peilien vika jos nainen ei näytä hyvälle sinne kurkatessaan.. peilikuvasta ei kannata välittää, irvistäkää vaikka sille rohkeesti.

Tässä puhuu nyt kokemuksen ääni, ennen tavarat tehtiin kestämään ja niin oli peilienkin laita, nykyään niissä on ihme uurteita eikä peilikuvaan edes mahdu entiseen malliin, tossa olis valituksen paikka valmistajille, mitä lienee made in china tuontikamaa.

sensijaan kehoitan teitä katsomaan rakkaitanne silmiin.. sieltä löytyy se peilikuva joka tekee jokaisesta naisesta kauniin.

Silmissä on sielun peili :)