Onko teillä elämänsuunnitelmaa?

Jeps.

Etsin tyttäreni ikäisen naisen ja perustan uuden perheen.

Tienaan miljoonaomaisuuden mikä on itse asiassa helppoa. Tai koska tein sen jo niin pitää tähdätä kymmeneen miljoonaan mikä on melko vaikeaa jos ei ota suuria riskejä.

Sitten kuolen.

Matkustelu ei ihan nappaa kun on tultu matkusteltua jo tosi monissa maissa muiden maksamana. Ei turistipaikoissa.

Haluaisin saada pillua kauniilta naiselta ja sitten kuolla pois.

se ei toteunut. Opiskelupaikka jäi haaveeksi. Sen myötä paljon muutakin.

On viisaita haaveita ja sitten on vähän pöhkömpiä haaveita. Tätä nykyistä työtä ja tämän kaltaista elämää vielä jonkin verran eteenpäin mutta sitten joskus on toiveissa isohko elämänmuutos, johon saattaa myös sisältyä kanoja :-) Ja matkakohteita on pitkä lista.

Ei ole pitkän tähtäimen suunnitelmia.

Juoksen vain kuin rotta labyrintissä ja yritän päästä juuston luo. Seinät vaan tulee koko ajan vastaan. Tyhmä rotta siis! >:(

Elämäni tavoite ylitse muiden on päästä edes kerran elämässäni panelle kauniin tytön/naisen kanssa.

Haluaisin saada pillua kauniilta teininaiselta.

Onhan niitä pitkä lista mitä haluaisi tehdä, mutta toistaiseksi niitä ei ole mahdollista toteuttaa ellei jostain rikastu kovasti.
Mut maailmaa kiertäisin aika paljon ja tekisin kaikenlaista sekä harrastaisin amerikkalaisia autoja V8:ja, ym..

Ei ole suunnitelmaa vaan suunta. Elämää pitää elää, ei suunnitella. Tai voihan sitä suunnitella, kunhan ymmärtää mitä menettää, jos pitäytyy suunnitelmassaan. Parhaimmat asiat elämässä tapahtuvat sattumanoikusta tai mahdollisuuteen tarttumalla.

Esimerkiksi nykyiseen työhöni päädyin hullunkurisen sattuman kautta. Ei sellaista olisi osannut taitavinkaan kirjailija kuvitella. Jos olisin elänyt suunnitelman mukaan, en olisi tässä missä nyt olen.

Haaveena olis kuulla jonkun naisen sanovan et tykkää minusta. Mut meikän haaveet ei ikinä toteudu. Tavoite olis saada työtä jolla on tarkoitus.

Haluan kirjoittaa kirjan, tai useammankin. Mutta tahtoo vaan mennä aika niin kirjoja lukiessa, netissä roikkumisessa, elokuvien katsomisessa ja kaikessa turhanpäiväisessä etten saa kunnon vauhtia päälle. Tausta-aineistoon olen jo tutustunut melko hyvin mutta kirjoittanut vasta muutaman sivun.

Sitten haluan matkustella, historialliset kohteet kiinnostavat, linnakierros Englannissa kiinnostaisi minuakin kovasti, mutta näin alkuun riittäisi jos nyt saisi kaikki suomen linnat käytyä läpi ja muutama muinaislinnoista. Ja vuoristoon pitäisi joskus päästä, keväällä tutkinkin millainen olisi vaikkapa viikon vaellusretki alpeilla, rahaa vaan ei ole moiseen. Mutta ehkä jo parin kuukauden kuluttua on kaikki velat maksettu pois ja sitten voi alkaa säästämään moiseen.
Pieni mahdollisuus että teen nyt syksyllä vaelluksen Lappiin näin harjoitukseksi, jos vaan maltan hetkeksi nostaa lisää visalaskua.

Sitten tietysti suhdetta olisi kiva ainakin kokeilla joskus. Olen itse joskus rakastunut kunnolla joten se on koettu mutta vielä kun pääsisi osoittamaankin sen toiselle, joka tuntisi samoin.

En kaipaa rahallista menestystä, mitta kunhan jossakin voisin sanoa olevani todella etevä. Nyt on meneillään projekti, jossa toivoisin joskus olevani huipulla. Ihmissuhde tulee jos on tullakseen, olen sen verran itsekäs, että haluan nyt keskittyä haaveisiini. Matkustamisesta en niin välitä, osaan matkustaa mieleni kanssa sinne minne haluan. Terveenä kun vielä pysyisin, niin mikäs tässä.

Elämänsuunnitelmani on jatkaa hiilidioksidin tuottamista kasvien käyttöön siihen asti, kunnes kehoni syystä tai toisesta päättää lopettaa tuotannon. Kun ei ole tavoitteita, ei joudu pettymäänkään.

Avasin tämän ketjun, kun plikkakaverini oli eilen käymässä ja muisteltiin vanhoja hyviä aikoja. Kuunneltiin kasarimusiikkia ja hoilotettiin mukana. Silloin nuorena minulla oli tarkat suunnitelmat, mitä aion opiskella, tehdä työkseni, naimisiin piti mennä, tehdä kaksi lasta ja ostaa omakotitalo Westendistä.

No se talo minulla sentään on, mutta ei Länsipäädyssä.

Koko ajan takaraivossa tikitti Plan B, unelma vapaudesta. Ei työsidonnaisuuksia, ei perhettä, ei velvollisuuksia, joutilaisuutta ja mukavaa puuhastelua. Laskeskelin marjapensaiden määriä ja omenapuitten hintoja (ja odyjä) ja haaveilin.

Nyt vanhana kurppana on hyvä sanoa, että olenpahan toteuttanut todellisen unelmani. Plikkakaverin elämä on mennyt Plan A:n mukaan, enkä ole hänelle yhtään kateellinen, työpaikka menee alta, lapsi sairastaa. Mutta siitä 20 vuoden onnellisesta avioliitosta, siitä ole ihan vihreenä. Mies sillä on kerspeleen mukava ja liitto senkun paranee vanhetessaan. Miten h'lvetissä toiset oikeen tekee sen?

Mut kasarimuza on ainoota oikeeta muzaa...

Tällä hetkellä oon vähän hukassa, mutta miulla on kuitenkin ollut haaveena kehittyä tietyllä alalla niin hyväksi, että voisin elää sillä ja jättää tän kapitalismin oravanpyörässä hyppimisen taakseni. Haluaisin oman pikkupirtin maalta ja pitää siellä pientä peltoa, josta saisi ittelle ruokaa, niin että voisi elää melko omavaraisesti. Haluaisin kiertää paljon lisää Suomea. Saaha ainakin yhen koiran ja pari kissaa lisää. Saaha lainat pois päältä. Olla hyvä ihminen, ystävä, tytär ja sisko, toivottavasti joskus puolisokin. Löytää (tai ylläpitää) henkinen tasapaino, rauha ja seesteisyys maailman, ihmisten ja itteni kanssa. Elää niin kuin sydän kehottaa. Olla aurinko, joka säteilee iloa ympärilleen (okei, alkaa lähtee lapasesta, mutta kuten sanottu, olo on hieman levoton :D). Rakastaa elämää ja maailmaa, ELÄÄ, eikä vaan suorittaa, ei tehä sitä mitä ulkopuolelta ootetaan.

Mutta niin, ei miulla mitään suunnitelmaa oo. Lähinnä koitan muistaa kuunnella itteeni ja pysähtyyy aina tarvittaessa tekemään tsekkauksen, että missä tilassa sielu on, onko kaikki hyvin, vai onko se menossa oleva elämä jäänyt vanhaksi ja pitäisikö tehä jotain muuta ja uutta. Ei pijä suunnitella liikoja, koska ihminen muuttuu, ja se mikä on tänään oikein, ei oo sitä välttämättä enää vuuen päästä.

Joskus oli haaveita. Nyt on enintään juttuja joita haluaa tehdä. Sanoisin, että olennaisimmat asiat on jo tullut saavutettua. Ja kun on lapsia ei tarvitse miettiä mihin laittaa rahansa ja aikansa.

Aion valloittaa maailman.

Haluaisin oppia hyväksymään itseni ja riittämään itselleni. Olisi kanssa kiva jos joku mies joskus osoittautuisi aidoksi ja vilpittömäksi. Haluaisin enemmän aikaa olla luonnossa. Kalastaa, retkeillä ja soudella. Haistella raitista ilmaa ja kuunnella hiljaisuutta. Ehkä kanssa kasvatella maatiaiskanoja, alpakoita ja strutseja :o)

"Haluan kiertää Britannian linnat"

Onnea yritykseen.

Haaveilen tavallisista asioista, eri asia ovatko saavutettavissa vai eivät. Hyvä parisuhde, lapsi(a), pari koiraa, miellyttävä koti, työ jonne menee suurimmaksi osaksi mielellään, tarpeeksi hyviä ihmissuhteita.

Höpöunelmista mahtavinta olisi päästä hahmoksi johonkin Terry Pratchettin kirjaan.

Mä haluisin vielä matkustella kokolailla paljonkin eri puolella maailmaa. Voisin joskus myös muuttaa vielä johonkin, ehkäpä jopa ulkomaille (osaksi vuotta ainakin). Mitään kovin kauas kantavia suunnitelmia en tee, koska suunnitelmilla on tapana mennä mönkään.

Ja joistain asioista nauttii enemmän, kun ne tulee liikoja suunnittelematta kivoina ahaa elämyksinä tai mukavina yllätyksinä. Hirsitalosta haaveilen yhä silloin tällöin. Jossain kauniissa maisemassa ehkä veden lähistöllä. :-)

Tärkeintä lienee saada nykyhetkestä irti oleellinen ja nauttia siitä. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.

Haaveilen elämästä ilman vastoinkäymisiä ja joka päättyy maailmanloppuun ennen kuin rahat loppuu.

Opiskelen tästä tämän kaksoistutkinnon alta pois ja sitten olisi tarkoituksena päästä ammattikorkeaan ja sitä kautta hyvä palkkaiseen duuniin.
Perhekkin oli myös haaveena perustaa, mutta aika kehnoilla sosiaalitaidoilla varustettu, perustasoinen suomalainen mies on hieman heikoilla jäillä.
Pieni matkailu sinne tänne olisi myöskin haaveena, mutta yksinään sitä on hieman tylsää lähteä. Noh, kattoo nyt miten käy.

Kiva aloitus AP:llä:)

Omat suunnitelmani eivät ole toteutuneet oikeastaan lainkaan sen perusteella, mitä kuvittelin 19-vuotiaana abiturienttina. Unelmien prinssiä ei löytynyt, minusta ei tullut rikasta, en ole matkustelllut edes kerran vuodessa ulkomaille eikä työurakaan ole hääppöinen. Tuolloin kuvittelin, että jättäydyn lapsettomaksi, jotta voin nautiskella elämästä.

Todellisuus on ollut ihan jotain muuta. Etsin unelmien miestä ja laskin vaatimustasoa, kun sellaista ei löytynyt. Löysin tavismiehen ja oltiin kai joskus jonkun verran onnellisiakin. Saatiin lapsia. Ikinä ei ole ollut rahaa Viron reissua pidempiin matkoihin. Hieno työura (ja se hyvä palkka) tyssäsi siihen, etten päässyt yliopistoon, vaikka yritin sinne pari kertaa. Sitten piti kohdata todellisuus ja hankkia jokin työ. Vakituinen työ on, mutta uran alkuvaiheella oli todella karmeita työpaikkoja, pitkää työpäivää ja mitätön palkka.

Olen kuitenkin onnellinen. Ero on takana, lapset jo aika isoja, rahapulaa jatkuvasti, mutta niin vaan sinnittelen eteenpäin.

Elämässä on pieniä haaveita. Toivon terveyttä, lapsille onnea. Toivon löytäväni joskus sielunkumppanin oli hän sitten ystävä tai elämänkumppani. Työväenopistossa toteutan haaveitani siltä osin, että opiskelen kieliä, jotta jos joskus pääsen reissuun, niin pärjään siellä. Haaveilen matkustavani ainakin Islantiin, Irlantiin ja Tsekkiin. Haaveilen, että joskus olisi rahaa sen verran, ettei joka kuukausi loppuisi rahat kesken. Haaveilen, että vielä joskus oppisin laittamaan tiettyjä ruokalajeja kuten osaisin leipoa hyvää leipää ja osaisin paistaa täydellisen pihvin!

Kasvattaa yksi lapsi tolkulliseksi ihmiseksi.

Ostaa asunto.

Jäädä eläkkeelle taloudellisesti riippumattomana, ei välttämättä rikkaana mutta niin että tulee hyvin toimeen eikä ole velkoja.

Lukea paljon kirjoja.

Kuolla järjissään ja jossain muualla kuin hoitolaitoksessa remmeillä sidottuna.

Kun opinnot saan suoritettua loppuun niin hetken Suomessa kartutan säästöjä ja sitten töihin ulkomaille. Tuon suunnitelman osalta on toteutus jo hyvässä vaiheessa koulu melkein paketissa, työpaikka tiedossa ja sopivasti suhteita ulkomaille olen onnistunut luomaan.

Muutenkin tuo matkailu innostaa, ja suunnitelmissa on kiihdyttää tahtia kunhan varallisuus karttuu. Aasiaa haluan päästä kiertämään repun kanssa uudestaan, kerran kävin muutaman viikon reissulla ja ehdottomasti uusiksi mentävä. :)

No ulkomaan matkoille olisi kiva joskus päästä, mutta en sitten tiedä onnistuuko sellainen koskaan, kun ei ole ketään kavereita joiden kanssa voisin matkoille lähteä.

Haluaisin myös päästä muuttamaan isompaan asuntoon ja haaveina olisi ostaa joskus oma asunto pääkaupunkiseudulta. Tässä oliskin jo ihan tarpeeksi suunnitelmia yhdelle ihmiselle, kun en ole koskaan tykännyt mistään elämänsuunnitelmista.

Iso osa rahoista menee lähivuosina velkojen lyhennykseen. Haaveita ja suunnitelmia on ollut vaikka millä mitalla mutta ei aika ja energia tahdo riittää mihinkään.

Musiikkia olen halunnut tehdä, kirjoittaa kirjan, matkustella (muutama linna Britanniassa on jo bongattu), asua ulkomailla, osallistua pokeriturnaukseen Monacossa, kierrellä yhdysvaltoja...

Kiintoisa ketju. Joskus haaveilin ikuisesta elämästä ja terveydestä, ja nyt kun se näyttää toteutuvan, niin eihän mikään tunnu enää miltään, vai? Luin kerran yhden kirjoituksen siitä että miltä tuntuu olla kuolematon, ja siinä todettiin jotakin seuraavanlaista: kun 200-vuotiaana vuonna 2130 matkustin kerran laivalla jonnekin ulkomaille, niin rupesi hohto menemään. Tuntuu että kaikki on jo tehty. Mutta en silti usko tähän. Masennus ei vaivaa tervettä ihmistä, ja toistot eivät sillä tavalla vaikuta näivettävästi. Mielestäni myös tuore lihapiirakka maistuu vieläkin yhtä hyvältä kuin 10 vuotta sitten. Musakipaleet valitettavasti kuluvat kuunnellessa.

Rupean kirjoittamaan ehkä kirjaa kaikista nikseistäni, mitä olen oppinut vuosien saatossa. Selvästi uusi vallankumous tulossa, ja kaikki aspekteja ei vielä tajua itse.