Eli olemme seurustellut 3v ja yhdessä asutaan ja kaikinpuolin menee ihan hyvin, mutta nyt on viimeaikoina astunut esiin tyttöystäväni miespuoliset työkaverit hänen uudesta työpaikastaan. Tyttöystävälläni ei ole hirveästi naispuolisia kavereita ja hän tulee mielestään paremmin toimeen jätkien kanssa. kaikki nämä työpaikan miehet ovat sinkkuja ja tyttöystäväni pitää heitä tärkeinä kavereinaan, joiden kanssa hän voi lähteä keskenään mökkeilemään ja festareille yms yms.. Itse myönnän hieman mustasukkaisuutta, kun tyttöystävä lähtee esim. viikonloppuna miespuolista kaveria tapaamaan toiselle puolelle suomea tai he nukkuvat samassa hotellihuoneessa festariviikonloppuna. Vaikka aina sanotaan että kavereita vaan kavereita vaan, niin silti en pystyisi edes ehdottamaan hänelle, että menisin jollekin naispuoliselle sinkkukaverille yöksi, kun olen parisuhteessa, ihan periaatten vuoksi.
Olenko liian omistushaluien ja asetanko hänelle nyt liian tiukkoja sääntöjä, kun en tykkää että hän on muiden miesten kanssa vapaa- ajalla ja puhuu heistä.
Olenko liian omistushaluien ja asetanko hänelle nyt liian tiukkoja sääntöjä, kun en tykkää että hän on muiden miesten kanssa vapaa- ajalla ja puhuu heistä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Et ole mielestäni liian omistushaluinen, ja sinulla on oikeus asettaa sääntöjä. Tuskin hänkään haluaisi, että alkaisit hengaamaan naispuolisten kaveriesi kanssa. Kyllä mielestäni parisuhteeseen mentäessä vastakkaista sukupuolta olevat "kaverit" on parasta jättää menneisyyteen. Ei ole kysymys luottamuksesta, vaan periaatteesta. Miehet saattavat olla kiinnostuneita hänestä vaikka hän ei olisikaan heistä ja olisi luotettava. Itse ainakin sanoisin kumppanille, että hänellä ei saa olla kuin naispuolisia ystäviä.
Mitäs jos kumppani sattuisikin olemaan bisse? EIkö hänellä saisi olla lainkaan kavereita?
Minusta on käsittämätöntä, että joku haluaa kieltää kumppaniltaan kaveruuden miesten tai naisten kanssa. Itse en suostuisi seurustelemaan niin omistushaluisenhenkilön kanssa. Toki tässäkin asiassa parasta on, jos vakka valitsee kantensa eli samalla tavoin ajattelevat ihmiset pariutuvat keskenään. Ne, jotka uskovat naisten ja miesten (tai vaikka naisten keskenään) voivan olla pelkästään kavereita, valitsevat samoin ajattelevan kumppanin ja ne, jotka eivät platoniseen toveruuteen usko, kaltaisensa.
Olet liian hyväuskoinen. Tottakai eukkosi panee niiden "kaverimiestensä" kanssa.
Siis onko tuo totta?? Ei todellakaan ole oikein ja normaalia!! Naisesi haluu huomiota ja sinä et ole ykkönen!! Tiedän TODELLA monta tuollaista naista ja kokemuksesta sanon, että sinä olet varalla ja nainen käyttää sua vain hyväksi!! vaikka sulla on tunteita, jätä hänet, nainen ei muutu koskaan!!!
Tottakai naisella voi olla misekavereita ja päonvastoin, mutta kertomasi ei ole oikein normaalin rajoissa. Miehenä minulla on muutamia läheisiä naiskavereita, mutta eipä tulisi mieleenkään tuollainen. Itse pidän rajana sitä, mikä loukkaa toista tai sekoittaa tunteeni. En lähde seurustelevana sellaiseen kaveruuteen, vaan otan etäisyyttä kaveriin.
Mitäpä jos juttelisit tyttöystäväsi kanssa? Jos hän oikeasti rakastaa sinua, niin todennäkoisesti hän haluaa säilyttää luottamuksesi, eikä tahdo tuottaa sinulle mielipahaa. Muussa tapauksessa ... sinun kannattaa miettiä suhteen pysyvyyttä. Itse en hyväksyisi tuollaista, eikä kenenkään pidä. Jos hyväksyy, se on oma valinta.
Kuulostaa ihan sille kuin tyttöystäväsi yrittäisi elää villiä "sinkkuelämää" ollessaan parisuhteessa. Sinkkuelämää lainausmerkeissä siksi, ettei hän voi (ainakaan pitäisi voida) harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa vaan ainoastaan sinun. Mutta muuten meno kuulostaa ihan samalta kuin kenen tahansa sinkun! Ei kannata hyväksyä. Kyllä parisuhteessa eletään vakaammin ja yhteiselo ja toisen tunteet menevät kaiken maailman "yövyn siellä sun täällä" -menojen edelle. Niin ainakin pitäisi!
Omasta puolestani voin sanoa vain, että mä voisin ihan hyvin nukkua miespuolisen ystävän kanssa samassa huoneessa tai teltassa. Viettää viikonlopun jossain, koskaan kajoamatta tähän mieheen seksuaalisesti. Mutta tiedän myös, että kokisin tekeväni silti väärin lähtiessäni miespuolisten kavereiden kanssa johonkin ilman omaa miestäni.
Jättäessäni hänet ulkopuolelle, koska mä olen aika varma että suurin osa ihmisistä tuntee pahaamieltä ja ihmetystä, jos oma kulta lähteekin muiden kanssa johinkin ja jättää sut kotiin empimään. Mun oma pää ei kestäisi aiheuttaa toiselle sellaista epävarmuuden tunnetta ja oloa. Enkä mä haluaisi olla missään muualla, kun oman mieheni kanssa.
Eli ottaisin ainakin oman miehen mukaan, tollaisille reissuille. Ilman miestä ne reisut jäisi tekemättä, varattuna.
Ja toki, vaikka luottaa pitää. Pitää myös ajatella kumppania molemminpuolin. Myös sun tyttöystävän olis hyvä ajatella suakin. Ja sun tunteita, vaikka 100 % luotettava oliskin.
huomio huorausta toi on!!!!!
Tarkennetaan hieman tätä juttua, eli siis yleisesti ottaen vietetään kaikki vapaa-aika kyllä yhessä, mutta joskus tulee häneltä näitä "ilmoitusluontosia asioita", että jätkien kanssa sovin mökkireissun, tai joku keikka jossain tms.., ei kai haittaa jos menen. Kyllä se mua haittaa ja siitä on puhuttu, yleensä siitä tulee riita ja lopuks mietitään eroa. Hän nyt vaan sattuu oleen sitä mieltä, että en saa rajottaa sen kaverielämää ja hän lähtee jos en anna sille lupaa mennä niitten sinkkujätkien kanssa. Hieno olla ite pois kotoa ja miettiä että mitähän se muija touhuaa niitten jätkien kanssa, vaikka kauheesti toitottaakin että mää oon se ainoo ja kaverit on vaan ja ainoastaan kavereita. Ei oo helppoo kun tietää suurinpiirtein mitä miehillä on yleensä mielessä, varsinkin parikymppisillä sinkuilla. Ehkä tämä menee ohi kun ne jätkät löytää itselleen naiset, jotka ei sitten päästä enään niitä rellestään samaan malliin, toivossa on hyvä elää. Erota en haluais kun toisistamma välitetään ja rakastetaan, mutta tää kaveri homma kyllä repii mut kahtia.
Voisitko lähteä itse mukaan mökille, keikoille yms.? Yleensähän pariskunnat liikkuvat yhdessä, ainakin jos on yönyli-reissuista kyse. Huolisivatko he sinut mukaan ja kuka vastustelisi eniten, tyttöystäväsi vaiko hänen ystävänsä? Voishan se olla ihan oikeasti mukavaa sullekkin. :) Kaiken järjen mukaan tyttöystäväsi olisi täytynyt jo mankua sinua moneen otteeseen mukaan, kai hän nyt haluaisi jakaa noin kivat ja tärkeät jutut kanssasi.
Hitot mitään kavereita ovat.
Pue emännällesi siveysvyö ennen kuin lasket hänet ihmisten ilmoille.
Tässä asiassa on mielestäni kaksi koulukuntaa. On ne järkevät ajattelijat, joiden mielestä parisuhdetta pitää kunnioittaa. Sitten on ne jeesustelijat, joiden mielestäni melkein kaverina paneminenkin on ok... koska sehän on vaan frendi, eiks nii?
Miehet on miehiä ja naiset naisia. Ystäviä keskenään voidaan olla, mutta en ole IKINÄ kuullut että äijäremmi ottaisi remureissulleen mukaan varatun tytön frendinä mukaan. Mökkeilyt, festarit, baarireissut yms. kyllä niistä tietää mihin se johtaa, tai ainakin hyvin helposti saattaa johtaa. Jeesustelijat huomio! En väitä etteikö se joskus jollakin onnistuisi, mutta pettämisen riski on suuri. Kännissä, oma poikaystävä muualla, läheisyyttä, tuttavuutta, ystävyyttä... ja seksiä?
Minä itse miehenäkin tiedän sen, että kyllä mulla haluttaa panna hyvännäköisiä naiskavereita. Ja olen pannutkin just tällaisten ”remureissujen” aikana. Joo ja varattu olin ja oli nainenkin. Tiedän ihan hyvin miten ne mopot karkaa käsistä, eikä niitä mitenkään tarkoituksellisesti edes estellä.
3v seurustelun jälkeen sinun pitäisi myös tuntea henkilökohtaisesti nämä tyttöystäväsi miespuoliset frendit. SINUNHAN se pitäisi olla yks sen remuporukan jäsenistä ja muija siinä sitten mukana, vaikkakin muijan kautta olisit porukan oppinut tuntemaan.
Tiiätkö että mulla on tosi vahva veikkaus, että muijasi ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Se on ihan varmasti ollut jonkun muna suussa tuolla mökkireissullansa. Ei sitä sen takia dumpata tarvi, mutta suosittelen pelisääntöjen kertaamista. Niin ja käy testeissä!
Asetin itseni sinun asemaan ja kyllä olisin erittäin mustasukkainen. Ei taida olla ihan tavallista käytöstä parisuhteessa elävälle naiselle. Luulen että mulle tuollainen nousisi kynnyskysymykseksi ja suhde päättyisi hyvinkin pian.
En edes ole mitenkään kapeakatsainen tak yltiömustasukkainen. Meilläkin on esim. tyttöystäväni miespuolinen kaveri käynyt kylässä kun olen ollut töissä ja tyttöystäväni on avoimesti tästä kertonut. Ihan ok, mutta että miehen kanssa yöksi jonnekin jne, ei ihan sama juttu.
Mitä muuten luulet onko tytölläsi jotain touhuja näiden kavereiden kanssa?
En tajua miksi et ole menossa mukana, koskaan? Ymmärrän jos joskus et pääse jostain syystä, mutta yleensäottaen pariskunnat liikkuvat yhdessä.
"nukkuvat samassa hotellihuoneessa festariviikonloppuna"
Hehhehhehehe ehheehheheheheheheeee hehehehehhee........
No tuota... minunkin kaverini ovat suurimmaksi osaksi miespuolisia, koska olen aina ollut hieman "jätkä", eivätkä naisten hius- ja meikkijutut ole kiinnostaneet. En löytänyt teininä samanhenkisiä naisia, joten hengailin poikien kanssa.
Nyt nuo "pojat", miehet, ovat olleen lähimpiä ystäviäni n. 13 vuotta! (olen nyt 26v). Nykyään porukkaan kuuluu toki tyttöjäkin edes pari, kun pojat ovat löytäneet mieleisensä! :)
Oman kultani kanssa olen seurustellut 3 vuotta, kuten tekin. Jos hän ei olisi alusta asti hyväksynyt ystäviäni, ei seurustelumme olisi voinut jatkua. Onneksi hän kuitenkin hyväksyi ystäväni, ja ymmärsi että kyse on YSTÄVISTÄ. Kultani onneksi tajusi myös, että JOS jotain romanttista olisi minun ja noiden "poikien" välillä, eiköhän se olisi jo vuosien mittaan tapahtunut?!?! Oi niitä lukuisia ryyppyreissuja ja festariretkiä mitä olemme nuorempina viettäneet, jopa nukkuneet samassa sängyssä useamman henkilön voimin, kun ei muualla ollut tilaa, eikä KOSKAAN mitään seksuaalista ole ollut! Kaverit on KAVEREITA. Ainakin mulle.
Mainittakoon, että ihanan mieheni kanssa olemmekin nyt menossa naimisiin! :) Tottakai kavereiden kanssa tehdyt reissut ovat jäänet viimevuosina vähemmälle, kun tämä tärkeä parisuhde astui elämääni, ja opiskelijaelämä vaihtui samalla työelämään. Joskus käyn silti ryypiskelemässä/juhlimassa kaveriporukalla, niinkuin kuka tahansa muukin käy kavereidensa kanssa. Ei sillä ole väliä onko kaverit miehiä vai naisia ja onko ne seurustelevia vai sinkkuja. Tosin minä kyllä pyydän lähes aina omaa rakastani mukaan! Joskus ollaan molemmat menossa mukana, joskus molemmat lähtee omien kavereiden kanssa.
Lähinnä sinun tilanteessasi erilaista on se, että naisesi on tuntenut nuo jätkät vasta vähän aikaa, eikä hän pyydä sinua mukaan. Tämä on se ydin jonka syytä kannattaa miettiä, miksi sinä et ole tervetullut festarireissuille ym vastaaville mukaan? Ei sillä että joka kerta tarvitsisi lähteä mukaan, mutta edes joskus. Jos saisit itsekin tutustua niihin tyyppeihin, ehkä toteaisit että he ovat hyviä tyyppejä, eikä heistä ole "vaaraa".
Tuo alla oleva kirjoitus ei ollut tarkoitettu sinulle mitenkään "vihjailuksi", luin vasta nyt tekstisi ja huomaan että sen voisi sellaisen ottaa :)
Nuo ovat kokemuksia muutamasta kaveristani, toki jokainen on erilainen ja itsepä sen totuuden itsestään tietää ;)
En usko että tyttöystäväsi pettää sinua, mutta olet täysin oikeutettu tunteisiisi. Muuten tuo kuulostaisi ihan ymmärrettävältä, mutta sanoit että tyttöystäväsi ei tule toimeen naisten kanssa, vaan pyrkii hakeutumaan miesseuraan. Ihan oikeasti, kokemuksella voin kertoa että kyse on harvoin siitä että muija on vaan niin "äijämäinen" ettei saa naispuolisia kavereita. Useimmiten se on tietoinen valinta olla miesten kaveri, koska näiltä saa huomiota. Minulla on pari kaveria, jotka ovat pääsääntöisesti vain miesten kavereita juuri sen takia että ovat kateellisia muille naisille ja saavat näiltä miehiltä huomiota ja tarvitsemaansa itsetunnon kohotusta. Tietysti voi olla että naisesi ei ole tällainen mutta niin minä veikkaisin. Surulla olen niiden tyttöjen parisuhteita kattonut, kun nainen suorastaan kerjää ihailua, kaikilta muilta paitsi omalta mieheltään.
Itse olen hieman "äijämäinen", ja minulla on kavereita niin naispuolisia kuin miespuolisia. Mielestäni on hälyttävää jos nainen ei halua lainkaan naispuolisia kavereita, ja vielä selittää sitä sillä kuinka on niiin erilainen ja tulee toimeen paremmin miesten kanssa ts. kuinka miehille ei tarvitse olla kateellinen esim ulkonäöstä, ja kuinka on kiva olla jonku miehen ainoa naispuolinen kaveri ja esim kertoa hänelle uusista rintsikoista jne ja pohtia sitten kierolla tavalla itsekseen että onkohan toinen hieman ihastunut häneen. Näitä löytyy..
Ja muutenkin, itse seurustelun alettua ole pitänyt miespuolisiin ystäviin kovinkaan tiiviisti yhteytä. Tietysti sillon tällöin, mutta mökkireissut ei tulisi kuuloonkaan ilman omaa miestä. Se on toisen huomioonottamista, varsinkin jos tietää että se tuntuisi toisesta pahalta.
No, elämässä on tilanteita kaikenlaisia. Voi olla että minustakin on nuorempana tuntunut miesten maailma enemmän omalta, vaikka erittäin hyviä naiskavereita on aina ollut ja en kyllä muistaakseni ainakaan ole ikinä mennyt mitään kovin radikaalia asiasta julistamaankaan.
Tosiasia usein nyt kumminkin on se, että melko moneen junaan ei naiskaveria aina saa varsinkaan tietyssä vaiheessa. Joillain naisilla alkaa pesänrakennusvietti sillä sekunnilla kun tapaavat miehen, eikä niitä saa enää mihinkään. Parin vuoden sisällä saattaa jo koko kaveripiirillä olla maha pystyssä ja silloin vielä harvempia saa vielä vähemmän enää mihinkään. Mutta jo vapaana nuorena sinkkuna monella naisella on myös sellainen kuvio, että hommat sovitaan viikkoja etukäteen ja illanvieton suurinpiirtein pääohjelmanumero on hiustenjärjestely, vaatteiden valitseminen ja pakkelointi. Kun taas miespuoliselle henkilölle voi soittaa yhtäkkiä vaikka torstaina että lähdetkö yhdelle terassille, ja se lähtee siltä seisomalta. Vaivatonta ja mukavaa. Siis voi soittaa toki naisellekin, mutta se ei lähde. (Olen kokeillut)
Jos on firman saunailta, niin kukaan muu naisista ei sauno. He ovat tehneet ulkonäkörituaalinsa valmiiksi jo aiemmin kotona eikä sitä sovi sotkea, sitäpaitsi naama punottaa koko illan saunomisen jälkeen ja baariin pitäisi jatkaa.
Hyvin harvoja naisia saa myöskään metsään, siis toisen naisen kanssa. Sen oman isännän kanssa asiaa voi toki kokeilla.
En saa slaagia jos joku juttelee meikeistä enkä julista naisten puheenaiheita turhanpäiväisiksi. Osallistun keskusteluun sujuvasti vaikka en mitään mistään ymmärtäisikään, mikäpä edes olisi kenen tahansa ihmisen mielestä hauskempaa kuin selittää jotain halukkaalle kuulijalle. Kyllä minua kiinnostaa, jos ei muuten niin juuri siksi ettei ole ihan ominta alaani ja on kiva kurkkia sinne toisten maailmaan. Kuitenkin joistain itseäni kiinnostavista asioista on todella vaikea jutella useimpien naisten kanssa koska ei heitä yleensäottaen kiinnosta. Siispä juttelen niistä miesten kanssa.
Ja niin edelleen. En kuvittele olevani mitenkään ainoa laatuani, mutta onhan se nyt varmaan aika selvää että aikuisiällä on hieman vaikea etsiä uusia kavereita jos yhtäkkiä huomaa että entisillä on kaikilla jotain ihan muuta meneillään esim. henkilökohtaisissa ihmissuhteissa. Saati kun sen naiskaverin pitäisi olla vähän erilainen. Ja vaikka täräyttäisi ilmoituksen lehteen niin eihän se riitä että homma näyttää "paperilla" hyvältä, myös kemioiden on natsattava. Ystäviä ei yksinkertaisesti kasva puissa, niin sanoakseni.
Ja entäpä sitten jos on muuttanut, ja kaikki muutkin kaverit ovat levinneet tahoillensa? Ei riitä että on perheasiat esteenä, voi olla myös satojen kilometrien matkat. Et sinä silloin soittele että lähdetkö terassille.... (Tiedän toki vähän vanhempaa polvea naisia jotka lähtevät iltakahville parinsadan kilsan päähän, ja ajavat vielä illalla takaisin... siinä alkaa olla asennetta, nuoremmista en ole löytänyt)
Tältä pohjalta on aika karun tuntuista monien ihmisten vaatimus kertakaikkiaan lopettaa yhteydenpito vastakkaista sukupuolta olevien muiden ihmisten kanssa. Jos itsellä on elämäntilanne kovin eri kuin muilla ikätovereilla niin oikein mitään ei jää jäljelle. Vastaavasti miehen elämä ei muutu miksikään, miehet rientävät kavereiden kanssa yleensä edelleenkin vaikka olisivatkin löytäneet ihmissuhteen. Parhaassa tapauksessa "kaveri-iltana" mies menee omien kavereidensa kanssa ja nainen nököttää kotona, koska ei vaan ole ketään naispuolista kaveria joka haluaisi mitään perheen ulkopuolista aktiviteettia.
No, itse tein aikoinani puolison mielen mukaan vaikka ei se helppoa ollut ja asiasta kyllä väännettiin. Nykyään monilla asioilla ei ole enää niin merkitystä koska minäkin, vähän jälkijunassa muihin verrattuna tosin, olen jo vähän "rauhoittunut." Mutta en lähtisi tuomitsemaan ihmisiä joita ei kiinnosta "kakkureseptien vaihtelut marttakerhossa" jo nuorella iällä, jos nyt vähän kärjistetään. Ehtii sitä aivan hyvin myöhemminkin.
Tietysti kaikenlaista läppää saattaa lentää illanvietoissa missä on se "poikatyttökin" mukana, mutta jos varmuudella oikeasti tiedät "fsadk" että tuntemasi ihmiset oikeasti pitävät mieskavereita vain rintsikoita kehuakseen niin sehän on aivan pimeätä toimintaa. Kaikenlainen paasaaminen, ehdottomuus ja julistaminen taas kuuluu ikään, jos se ei koske näitä ihmissuhteita niin sellainen saattaa koskea jotain muuta asiaa. Onhan nämä ihmiset sinunkin kavereitasi vaikka oletkin nainen, ja vaikka nämä naiset ovat vakaasti sitä mieltä että miesten kanssa kaveeraaminen on parempi? Luulisin että jossain vaiheessa huomaavat itsekin mitä kaikkea naispuolisilla kavereilla on kuitenkin annettavaa.
Heip, taidamme puhua vähän eri ikäluokan kysymyksistä. En usko että tuollaiset enää ovat onglemia lähestyttäessä esim 40v. 20-vuotialla on oikeasti elämässään tällaista pinnallisuutta, ja veikkaan etten ole ainoa joka huomaa ihmisissä tuollaisia piirteitä. Nuo ystväväni ovat olleet ystäviä jo pidemmän aikaa, ennen kuin tuollainen "sukupuolen avulla valikoiminen" on alkanut. Ja olen toki huomannut muutenkin monissa ihmisissä tätä piirrettä. Ja ei ole siitä kyse etteivät kokisi että naisilla ei ole mitä antaa ystävyydelle, ihan puhtaasti vain huomionhakua miehiltä.
Totta kai ymmärrän että elämäntilanteet tuovat ongelmia kaverisuhteisiin, ja en tuomitsekaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ystävystymistä ja kaveraamista, mutta kyllähän se on se oma puoliso joka pitää (pitäisi) ottaa huomioon, en esimerkiksi pidä yökyläilyjä kovinkaan asiallisena jos seurustelee. Tietysti se sopii monille, mutta esim ap:n tilanteessa se ei hänelle sovi.
Itselläni ihmetyttää eniten tuossa se että olen itse hyvinkin äijämäinen ihminen, mutta olenpa löytänyt paljonkin kavereiksi naisia jotka lähtevät terassille pelkän puhelisoiton varoajalla ja osaavat puhua muutakin kuin meikeistä jne. Ja siis vaikka ei löytyisi niin sitten hengailisin miespuolisten kavereiden kanssa, tosin ei mtn mökkireissuja ilman miestä jne. jos siis se miehellä haittaa. pointti onkin enemmän se, etten etukäteen päätä että haluan olla kaveri pelkästään miesten kanssa. Kaveriksi tulee se joka tulee, tilanteiden myötä.
Joo kieltämättä vähän tässä menneitä muistelin. Lähempänä neljää- kuin kahtakymppiä tässä itsekin ollaan, ja ei tässä enää mitään ongelmaa olekaan. Mutta luulisin että lähinnä siksi että ei huvita itseänikään enää baareissa riekkuminen ja olen onnistunut raahaamaan kaupunkilaismieheni metsään. Tässä vaiheessa kun sanoisin että nythän se perhe-elämä vasta onkin täydessä käynnissä varsin monilla naisilla eikä aivan varmasti siitä niin vain lähdetä puhelinsoitolla jo ihan käytännön ongelmien vuoksi. Alkuperäinen kuulostaa kyllä enemmän parikymppiseltä kuin nelikymppiseltä. Ei kai nelikymppinen nainen jaksa kuunnella parikymppisiä jätkiä tai saa olla jo aika spesiaali tapaus.
Siis toki naiskavereiden kanssa yleensäottaen puhutaan vaikka mistä, eikä pelkästään meikeistä. Otin asian esille lähinnä siksi että useinhan kuulee "poikatyttöjen" juurikin kritisoivan kaikenlaisia tyttöjen juttuja, eivät muka kestä yhtään. Näissä tapauksissa kieltämättä itseänikin ihmetyttää mistä ja miten kukaan on edes onnistunut moisen kanalauman löytämään jos muka koko illan jutut on pelkkää diipadaapaa. Mutta jos haluat puhua vaikka rakentamisesta, tietokoneista ja autoista niin ei se juttu vaan ihan yksinkertaisesti oikein kulje, eikä kukaan osapuoli saa keskustelusta oikein mitään irti. Onneksi olkoon jos olet onnistunut löytämään tällaisia naiskavereita jopa paljon? Ehkä vika piilee sitten siinä että otantani on liian pieni, minulla ei yleensäkään ole kavereita koskaan ollutkaan mitenkään erityisen paljon, vaan ennemminkin vähän mutta sitäkin parempia. Ja toki minulla naisystäviä jotka olisivat lähteneet terassille sillä puhelinsoitolla, mutta minun tapauksessani sattuivat olemaan juuri niitä jotka asuivat sitten kaukana....
En toki kiellä etteikö kuvailemaasi ilmiötä olisi olemassa. Ja kyllä minustakin kuulostaa siltä että alkuperäisen tyttökaverin pitäisi miettiä vähän prioriteetteja uusiksi. Tietysti jos kyseessä sattuisi olemaan ihan aito poikatyttö niin ei se pelkkä kieltäminen auta, vaan asiaa pitäisi lähteä vääntämään ihan rautalangasta ja varata siihen monta kerää. Tosin kuulostaa siltä että että tässä tapauksessa sitäkin on yritetty. Kiinnostaisi myös tietää eikö se oma kundi ole seuraan ollenkaan koskaan tervetullut....
Yöpymisestä, nojoo. Lempibändini on ollut tasan kerran Suomessa, juurikin festareilla. Olisi ollut kyllä katkera pala niellä jos en olisi sitä nähnyt vain siksi että en olisi onnistunut saamaan mukaani sopivaa seuraa. Minun tapauksessani myöskään yksin lähteminen ei olisi käynyt. Erillisten hotellihuoneiden varaaminen tuollaisella reissulla olisi pelkästään typerää, eihän se mitään ratkaisisi ja reissu maksaa aivan tarpeeksi muutenkin. Mutta tämä nyt on poikkeustilanne, yleensäottaen olen samoilla linjoilla kanssasi noissa mökkireissuissa.
Kerroppa tyttkselle että lähdet mielelläsi mukaan festariviikonloppuun ja yhteismajoitus ei häiritse, naisesi reaktio kertoo onko kyseessä viaton ystävyys vai enemmän.
Tästä ei todellakaan voida vetää sitä johtopäätöstä, että naisesi pettää. Syytön kunnes toisin todistetaan. Ajattelematon hän kyllä on, itse en ainakaan yhtään ilahtuisi jos miesystäväni lähtisi naistyökavereidensa kanssa samanlaisille matkoille. Vaikka suhteessa ei kuulu rajoittaa, niin pitää kyllä myös ajatella toista, ja itse kyllä alleviivaan seurustelustatustani sillä että olen entistäkin selkeämpi seurusteluni suhteen kun olen miespulisten ystävieni kanssa tekemisissä.
Keskustelun paikka, jos ei ymmärrystä heru niin kannattaa miettiä onko tässä suhteessa mitään kunnioituksen poikastakaan.