Isä palstalaiset

Millaisena odotusajan _äidille_ olleen?

Heh, joko tääl ei ole ainuttakaan isiä. Taikka sit ne ei muista mitään (ollu kännissä koko raskausajan). :-) Voipi olla, että tääkin on niitä huippusalaisia juttuja joista ei saa puhua.

Kaks ensimmäistä kersaa meni kohtuu helposti, mutta tää viimesin raskaus oli vähä vaikea juttu johtuen äidin sairastelusta... Ja se syntykin vielä kotia ku ei keretty laitokselle. Ensimmäiset kuukaudet kahden ekan kanssa meni mulla töissä, joten en muista. Viimesimmän kanssa oli aika vaikeeta, koska äiti sairasteli vielä lähes puoli vuotta synnytyksen jälkeen ennen kuin lääkärit löys vian ja sai sen korjattua. Siis, mulla oli työ, opiskelu, lasten- ja kodinhoito sen ensimmäiset puol vuotta viimesimmän kanssa. Osittain vielä äidinkin hoitaminen. Oli aika rankkaa.

Sellasia muistoja... Toisaalta mullon kahdesta ekasta synnytyksestä jo niin pitkä, että en muista niistä juuri mitään ja aika on sitten loput muistot kullannu, jotta saattohan se olla vaikeetakin aikaa.

Nyt on vuos mennyt ilman mitään suurempaa, jotta täs on niinku alkanu luottaa tulevaisuuteen ja päässyt pois jo siitä päivä kerrallaan ajattelusta, mitä oli pakko harrastaa viimesimmän raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana.

Äidille luultavasti kaikki on ollut vielä rankempaa.

Muistatteko vielä millaista oli lapsen odotusaika? Odotusajasta en muista muuta kuin, että seksiä en uskaltanut harrastaa enää parin viimeisen kuukauden aikana, etten vahingoittaisi lasta. Muija kyllä hinkui, mutta en pystynyt. Entä lapsen syntymä ja ensimmäiset kuukaudet kotona? Syntymä oli elämän hienoimmista kokemuksista. Tuli tippa linssiin. Ensimmäiset kuukaudet oli vähäunisia. Piti käydä töissä, joten nukuin välillä vierashuoneessa. Välillä imetin vauvaa tuttipullosta, kun vaimolle tuli liikaa univajetta öisin, monta yötä nukkumatta.