Olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana ollut varmaan 15 nettitreffeillä ja kiinnittänyt erääseen seikkaan huomiota. Tuntuu, että netissä liikkuvat vapaat, lapsettomat yli 30-vuotiaat miehet on järjestään aika saamattomia tapauksia.
Ihan mukavia ihmisiä ovat kaikki tapaamani miehet olleet. Mutta sellaista kaverimies-aineistoa. Etsin jämäkkää, hyvän itsetunnon omaavaa rentoa miestä, jolla olisi asiat elämässä muuten kunnossa (työ, ystävät, koti, jne), mutta hyvä parisuhde vielä puuttuu.
Nämä tapaamani miehet ovat olleet jotenkin vähän arkoja ja ujoja. Eivät nyt täysin sellaisia, etteivät olisi sanaa suustaan saaneet, mutta kuitenkin. Olen itse reipas ja avoin ekstrovertti ja johdan kyllä luontevasti tilanteita ja keskustelua. Mutta en haluaisi parisuhteessa olla se, joka joutuu vetämään miestä määrätyssä mielessä perässään.
Tapaamisissa on tullut usein sellainen olo, että minä johdan keskustelua, minä päätän minne mennään, jne. Toki tykkään, että mies ottaa mielipiteeni huomioon, mutta treffeillä haluaisin, että mies luotsaa tilannetta luontevasti.
Toinen seikka on se, että monilla miehillä tuntuu vielä n. 40-vuotiainakin olevan elämän suunta ihan sukassa ja sukka hukassa. Ei ole ollut oikein yhtään kunnollista, pysyvää, omaa alaa vastaavaa työpaikkaa vaan maisteristasoinen ihminenkin on tehnyt pätkätöitä joko yliopistolla tai vartijana. Eikä ole oikein edes suunnitelmaa, mitä haluaisivat tehdä.
Ja hämmästyttävää on, että tuon ikäisillä miehillä ei ole hankittuna välttämättä vielä mitään, ei omistusasuntoa, ei autoa, tms. Kavereita ei ole, ei oikein harrastuksiakaan...
Ikävää on, että treffi-ilmoituksessaan nämä miehet luettelevat sen seitsemän mielenkiintoista harrastusta ja väittävät, että heillä on vakituinen kokopäivätyö. Sitten tavatessa ja jutellessa paljastuu, että ne harrastukset on jotain nuoruusaikaisia, ajat sitten jääneitä juttuja tai wannabe-harrastuksia. Eilenkin tapasin miehen, jonka harrastuksissa oli mainittu tennis. Kun sanoin, että itsekin pelaan tennistä, mies alkoi höpöttää, miten ei itse ole enää pelannut vuosikausiin... Huoh. Mikä harrastus se sitten on? Ja vakituista paikkaa ei ole koskaan ollutkaan.
Usein juuri nämä miehet on kaikkein innokkaimpia tapaamaan uudelleen.
Onko nykymiehet niin tassukoita, että ne ei omin voimin pysty saamaan suuntaa elämälleen? Onko perheellisillä miehillä työpaikka, asunto ja auto vain, koska vaimo on potkinut persuksille?
T. nainen, jolla on se velaton koti. Ja kaksi autoa. Ja koulutus, työpaikka ja profiiliin listattu vain ne harrastukset, joita oikeasti harrastan NYT eikä joskus 15-vuotiaana.
Ihan mukavia ihmisiä ovat kaikki tapaamani miehet olleet. Mutta sellaista kaverimies-aineistoa. Etsin jämäkkää, hyvän itsetunnon omaavaa rentoa miestä, jolla olisi asiat elämässä muuten kunnossa (työ, ystävät, koti, jne), mutta hyvä parisuhde vielä puuttuu.
Nämä tapaamani miehet ovat olleet jotenkin vähän arkoja ja ujoja. Eivät nyt täysin sellaisia, etteivät olisi sanaa suustaan saaneet, mutta kuitenkin. Olen itse reipas ja avoin ekstrovertti ja johdan kyllä luontevasti tilanteita ja keskustelua. Mutta en haluaisi parisuhteessa olla se, joka joutuu vetämään miestä määrätyssä mielessä perässään.
Tapaamisissa on tullut usein sellainen olo, että minä johdan keskustelua, minä päätän minne mennään, jne. Toki tykkään, että mies ottaa mielipiteeni huomioon, mutta treffeillä haluaisin, että mies luotsaa tilannetta luontevasti.
Toinen seikka on se, että monilla miehillä tuntuu vielä n. 40-vuotiainakin olevan elämän suunta ihan sukassa ja sukka hukassa. Ei ole ollut oikein yhtään kunnollista, pysyvää, omaa alaa vastaavaa työpaikkaa vaan maisteristasoinen ihminenkin on tehnyt pätkätöitä joko yliopistolla tai vartijana. Eikä ole oikein edes suunnitelmaa, mitä haluaisivat tehdä.
Ja hämmästyttävää on, että tuon ikäisillä miehillä ei ole hankittuna välttämättä vielä mitään, ei omistusasuntoa, ei autoa, tms. Kavereita ei ole, ei oikein harrastuksiakaan...
Ikävää on, että treffi-ilmoituksessaan nämä miehet luettelevat sen seitsemän mielenkiintoista harrastusta ja väittävät, että heillä on vakituinen kokopäivätyö. Sitten tavatessa ja jutellessa paljastuu, että ne harrastukset on jotain nuoruusaikaisia, ajat sitten jääneitä juttuja tai wannabe-harrastuksia. Eilenkin tapasin miehen, jonka harrastuksissa oli mainittu tennis. Kun sanoin, että itsekin pelaan tennistä, mies alkoi höpöttää, miten ei itse ole enää pelannut vuosikausiin... Huoh. Mikä harrastus se sitten on? Ja vakituista paikkaa ei ole koskaan ollutkaan.
Usein juuri nämä miehet on kaikkein innokkaimpia tapaamaan uudelleen.
Onko nykymiehet niin tassukoita, että ne ei omin voimin pysty saamaan suuntaa elämälleen? Onko perheellisillä miehillä työpaikka, asunto ja auto vain, koska vaimo on potkinut persuksille?
T. nainen, jolla on se velaton koti. Ja kaksi autoa. Ja koulutus, työpaikka ja profiiliin listattu vain ne harrastukset, joita oikeasti harrastan NYT eikä joskus 15-vuotiaana.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Jep jep. Pitäis olla sitä sun tätä materiaa, uraputkea yms. Sydämensivistyksellä ei niin väliä.
eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita.
sydämmensivistys??
-mitähän sekin mahtaa olla!
No, kummasti vaan näidenkin miesten ilmeisiin tulee eloa, jos saattavat mut treffien jälkeen autolle. Heti ovat kysymässä, että onko tuo oikeasti mun ja millainen moottori siinä on, jne.
Ja samoin syntyy ihan erilainen innostunut ilme silmiin, kun sanon asuvani velattomassa uudessa rivariasunnossa, kuin jos kerron viimeksi lukemastani historiallisesta elämäkerrasta.
Ja seuraavilla treffeillä ovat jo tunkemassa kylään tai kyytiin.
Eli se siitä, että näitä miehiä kiinnostaisi sydämensivistys enemmän kuin materia. Miksi innokas selostukseni kokemastani Wienin filharmonikkojen konsertista kuitataan tylsällä tuijotuksella, mutta yksi auto herättää huomattavasti enemmän kiinnostusta?
Voi Piparjuures, niin samanlaisia kokemuksia kuin sinulla!
En tiedä mistä niitä kunnollisia ja rehellisiä miehiä löytyy, mutta ei ainakaan täältä!
Koulutus valehdellaan, samoin ikä ja asuinpaikka jne.
Kuntosalilla käynti on harrastuksena - siellä on käynyt viimeksi 5v sitten.
Yliopisto laitettu koulutustaso kohtaan - juu siellä oli tämä mies ollut 2 päivää 10v sitten....
Kannattaa "alentaa" palkkatulonsa profiiliin, äläkä kerro omaisuudestasi mitään!
Muuten vedät puoleesi noita pahemman luokan onnen onkijoita!
Tässäpä yksi syy, miksi treffailen pääsääntöisesti varattuja miehiä. Heissä on laatua.
No just, siellä taas yksi tolvana kommentteineen. Mitä laatua varatussa muka
on. Eiköhän se laatu heikkene höylätessä kaikkea liikkuvaa ???
Koska nettideittailu on keino, jota kautta myös ne ujommat ja saamattomat miehet voivat löytää seuraa kun uskalluskynnys kiinnostuksen ilmaisulle ei ole niin korkea kuin kasvotusten tapahtuvassa tutustumisessa.
Kaikki ei juokse materian perässä, eikä tarttekkaan pinkoa.
Kuka sitten on hiljainen, eikai sitä eka treffeillä tartte pulista kilpaa.
Tutustuin vastaavanlaiseen mieheen 47-vuotiaana, aina oli minä se joka järjseti kaiken, valitsin paikat missä käydään, varasin hotellit, matkat ym. Jopa tuomarin avioehtoa varten, elokuvat joita mentiin katsomaan, asuntokin harkittiin ostaa yhdessä, tietenkin niin että minä myisin omani , ja hän pitäisi oman talonsa sekä ostaisi kanssani yhdessä osakkeen...Kävin yksin katsomassa kolmea asuntoa, hän vaan sitten olisi tullut katsomaan kun sopiva olis löytynyt...Tuossa vaiheessa minulle alkoi riittää...
No jaa...
Itse en ole erityisen arka, joskus tuli ehdotettua erityisen kiinnostavalle naiselle lapsentekoa varttitunnin tuttavuuden jälkeen. Nainen suoritti vauhdittoman korkeushypyn suomenennätyksen.
Toki on iso talo ja liian monta autoa, ei niistä ole kuin riesaa.
Pätkätöissä ei sinänsä ole pahaa, joku 80% yliopistoväestä oli sellaisissa muutama vuosi sitten. Jos tekee tulosta niin seuraava puoli vuotta on taattu.
Ja muutama urheilumitali nuoruusvuosilta mutta laji vaatii hyviä refleksejä jotka katoavat iän myötä ellei harjoittele tosi paljon.
Voisin kääntää tuon toisin päin, nykynaiset hakevat elantonsa sossusta. Ainakin tosi moni niistä. Tai ovat Lidlin kassoina mikä on kunniallisempaa.
Sinkkumies tarvitsee paljon rahaa vain silloin jos hänellä on vierellään materiaalihuorausta harrastava nainen.
Rahat tarve lisääntyy n.130%:iin kun vierelle siirtyy nainen.
Miksi yksinäisellä naisella on kaksi autoa?
Ihmettelen samaa, mutta onhan niitä miehiäkin, joilla on se ns. perusauto ja sitten tallissa kesäkaara, jota laitellaan kaikella antaumuksella ja kaiken aikaa. Miksei sellaista voisi olla naisellakin?
Mutta sinä kuitenkin treffailet vain netissä?, vaikka et ole ollenkaan saamaton ja ujo. Provo?.
Toiset on kaiken kiiltävän perään, kas kun, vaikka omistas puolet valtakuntaa,
niin rakkautta sillä ei saa, ei ainakaan aitoa.
Minustakin tässä aloituksessa on jotain outoa.
Mistä löytää ketjun aloittajan kaltaisia naisia, kun suurin osa on julkisilla kulkevia köyhäläisiä ja katkeran kateellisia, kun tapaavat miehen, jolla on monta asuntoa, autoa, kesämökki, ym ja velattomina, työllä ja bisneksillä itse hankittu. Se on totta, jos nelikymppisellä miehellä, tai naisella ei ole edes omaa asuntoa, suurin piirtein velattomana, on kyse luuserista ja perässä vedettävästä.
Tunnen hyvin paljon ihmisiä jotka asuvat vuokralla, myös minä itse mukaanlukien. Olemmeko todellakin kaikki luusereita vain siksi? ;D
Kirjoituksesi oli päivän vitsi. Ja todellakin jos asut vuokralla 4-kymppisenä, tai olet ikivelkaisen asunnon "omistaja" olet luuseri. On tavallista asua vuokralla nuorempana ja ihan ok, mutta jos omaisuutta ei ole vanhempana kertynyt, niin voi voi.
Sinun kirjoituksesi taisi olla se vitsi. Kaikki ihmiset eivät ole materian perään.
Ja monet käyttävät rahaa esim. oman itsensä kehittämiseen ja erilaisiin harrastuksiin enemmän kuin omaisuuden ja tavaroiden kartuttamiseen.
Itse en ole koskaan edes haaveillut omasta asunnosta. En pidä sitä ollenkaan tärkeänä asiana. Ja jos joku yrittää tehdä minuun vaikutuksen kertomalla, miten ison ja komean talon tai asunnon hän omistaa, sen informaatioarvo on samaa luokkaa kuin jos henkilö sanoisi juuri syöneensä pizzaa. :D:D
Ei kyse ole informaatioarvosta, tai tavaran keräämisestä, vaan hyvän ja mukavan elämän mahdollisuuksien luomisesta. Kaikilla tätä kykyä ei ole, tosin kuin taas monet eläimet osaavat rakentaa itselleen asumuksen, varastoida ruokaa pahanpäivän varalle ja pitää itsellään omaa reviiriä. Tämä ei onnistu sinulta, olet muiden armoilla, tulevaisuutesi on epävarma ja kituutat eläkepäivinä kurjasti. Se että hallitsee talouden, myös lisää sitä mahdollisuutta, että ihminen kykenee kehittämään itseään.
Se että asuu vuokralla, ei automaattisesti tarkoita että on köyhä tai että ei olisi mitään pahan päivän varalle.
Mikään elämässä ei ole varmaa, voit menettää mitä tahansa koska tahansa.
Ja kaikella kunniotuksella eläimiä kohtaan, odottaisin kyllä ihmisiltä hieman moniulotteisempaa ajattelua ja käyttäytymistä. :)
Niin minäkin odottaisin ihmisiltä "moniulotteisempaa ajattelua ja käyttäytymistä" , mutta turhaan, osa ihmisistä on loisia, sossu maksaa vuokran, sossu maksaa ruoan, kela elättää, bussi kuljettaa, mitään ei pystytä ITSE hoitamaan edes niin hyvin, kuin jotkin eläimet osaavat. Tulevaisuus on kuitenkin karu näille, suomikin monikulttuuristuu uusilla eläteillä ja velkaantuu, kaikkeen ei silloin ole enään varaa, vain ne pärjäävät, joilla on rahaa ja omaisuutta hankittuna.
Jos olet itse hyväosainen ja vietät turvattua elämää, niin miksi olet niin katkera ja kiukkuinen? Eikö kaiken pitäisi olla hyvin?
Kiukkuisuutensa voi osoittaa syyttämällä toista katkeraksi ja kiukkuiseksi, kumpi teki edellä niin?
:D:D. Tarkoitin vain sitä, että yleensä itseensä ja elämäänsä tyytyväisillä ihmisillä ei ole tarvetta haukkua muita.
Fakta ei ole koskaan haukkumista, jos se siltä tuntuu, on oma elämä jotenkin huonosti.
Olet kai omasta mielestäsi kovinkin nokkela :D :P. Ihmisten nimittely loisiksi on haukkumista, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Joka tapauksessa hyvää alkavaa syksyä sinulle!
Niin, oletko tosiaan yllättynyt? Siis ihan samat ominaisuudet ne ovat joilla menestytään sekä ihmissuhteissa että muilla elämänaloilla. Ne luotettavat, sosiaaliset, ahkera, kunnianhimoiset jne kerätään nuorena pois parisuhde-markkinoilta. Tai oikeastaan pääsevät valitsemaan itselleen mieluisan kumppanin.
Näin reiluna 30-kymppisenä mies sinkkuna ikävä myöntää, että selkeätä vikaa(no, ehkä paremminkin syy sinkkuuteen) löytyy periaatteessa kaikista minun ikäisistä sinkuista, sukupuoleen katsomatta.
Työelämässä ja ihmissuhteissa menestytään ehkä osittain samoilla ominaisuuksilla, mutta ei välttämättä. Joskus ne voivat edellyttää ihan erityyppisiä ominaisuuksia. Paljon riippuu myös alasta.
Sinkuissa ei periaatteessa ole yhtään sen enempää vikaa kuin parisuhteessa elävissäkään. Sekä sinkuista että suhteessa olevista löytyy kaikenlaisia ihmisiä.
Jokaisen sinkun sinkkuuteen on luonnollisesti syy tai useampia, kuten myös jokaiseen parisuhteeseen. Kaikkiin maailman ilmiöihin on olemassa syy. :)
Tottakai, mutta jotta en romaania olisi kirjoittanut, tein pitkälti paikkansa pitävän yleistyksen. Ja en puhunut pelkästään työ-elämästä, kuten varmaan huomasit? :)
Ja siksi myös pehmensin tuon vian osittain syyksi. Kyllä, syitä on useasti monia, mutta hyvin harvoin syy on pelkästään se, ettei missään nimessä halua olla parisuhteessa.
Eli tiivistettynä, suurin osa sinkuista haluaa olla parisuhteessa, mutta omaa luonteenpiirteitä, joiden vuoksi sitä kumppania ei ole löytynyt, useasti pitkästä etsinnästä huolimatta. Joten onko yllätys, että yli 30-vuotiaissa sinkuissa on hyvin vähän parasta A-luokkaa olevia kumppani-ehdokkaita.
No, ja yleisenä vihjeenä, monille tekisi hyvää tunnistaa ne omat puutteensa, jos parisuhdetta kerran haluaa. Voi saada uutta perspektiiviä siihen, että haluaako sitä parisuhdetta ihan tosissaan.
Ja tottakai myös netti-deitti välineenä siirtää jakaumaa heikommin elämässään menestyneiden suuntaan.
Minulla ei ole tapana luokitella ihmisiä A- ja B-luokan kansalaisiin tai voittajin ja häviäjiin. Mielestäni se on aika alkeellista ja kypsymätöntä ajattelua. Ja itse mittaan elämässä menestymistä vähän eri tavalla, mitä enemmistö ihmisistä tekee.
Tietysti jotkut ovat suositumpia kuin toiset, mutta se ei välttämättä tee heistä parempia ihmisinä tai kumppaneina. Viime kädessähän on kyse siitä, että oikeanlaiset, samanhenkiset ihmiset löytävät toisensa. Ei siihen mitään sen kummempia luokitteluja tarvita.
Sinkkuuteen voivat vaikuttaa luonteenpiirteiden lisäksi, tai joskus niitä enemmänkin, olosuhteet ja elämäntilanteet. Näistä osa voi olla sellaisia, että niihin voi itse vaikuttaa vain osittain tai ei ehkä ollenkaan (esim. perhesyyt tai sairaus). Ja joskus voi käydä niinkin, että oikeat ihmiset kohtaavat, mutta ajoitus on väärä. :(
Mitä se menestyminen on ihmissuhteissa? Aika iso osa parisuhteista on enemmän tai vähemmän onnettomia viimeistään muutaman vuoden jälkeen ja suurin osa yli kolmekymppisistä sinkuista on jo sitä kokeillut vähintäänkin kerran ellei useamminkin. Ei ole mitään tiettyä vapaata, yli kolmekymppistä sinkkuprototyyppiä, vaan niitä löytyy joka lähtöön.
Eipä luokalla ole minullekaan väliä. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, minkä tuossa itsekin myönnät, että ne syyt löytyvät aina. Eihän sille mitään voi, jos esimerkiksi takana on mielenterveydellisiä ongelmia, mutta itse todennäköisesti jättäisin tutustumisen väliin, kun tiedän mitä näistä on seurannut. Ja näin tekevät monet muutkin. Ja sama koskee montaa muutakin ominaisuutta tai elämän tapahtumaa, tuo nyt oli vain yksi esimerkki asiasta johon ei edes pysty itse vaikutamaan.
Vaikea uskoa että suurimmalle osalle se ainoa tai muutama oikea olisi olemassa, sen verran suurelle monelle elämänkumppani on löytynyt pienistä piireistä. Eli niitä "oikeita" riittää, kunhan ne ominaisuudet ovat kohdallaan.
Totta tuokin. Mutta suurin osa niistä ihmisistä joita voi tosissaan kunnioittaa, ei näin käy. Siis ihmiset joilla ei oma etu tule ensimmäisenä, ahkerat ihmiset jotka eivät ole työnarkomaaneja, ihmiset joille ei materia ole tärkeintä jne. Tärkeintä siis ei ole mitä on elämässään saavuttanut, vaan että löytyy ne ominaisuudet, joilla elämässä jotain on saavuttanut. Ne harvat ihmisuhteet, jotka näillä ihmisillä ovat päättyneet, ovat yleensä kuitenkin päättyneet onnellisesti eli monesti silti jäänyt ystävyys, vaikka rakkaus olisikin kadonnut.
Kyllä kyllä enkä edes puhunut mistään tietystä tyypistä, vaan siitä että vikoja löytyy. On se sitten epäsosiaalisuus, huono hygienia, yleinen saamattomuus ja itsekeskeisyys tai jotain vastaavaa, yleensä kylläkin yhdistelmä näistä. Mutta aina ne selkeät syyt löytyvät, jos tuntee ihmisen ja pystyy analysoimaan objektiivisesti.
Se mitä yritän sanoa, on se, että kannattaa miettiä objektiivisesti itseään, jos parisuhdetta ei löydy. Siis missä vika on. Jos vain jää odottamaan, että on minullekin jossain oikea, niin voi olla että pitkään joutuu etsimään ja kun se "oikea" viimein löytyy, niin siitä seuraa vain harmia, kun se toinen onkin vain epätoivoinen ja valmis ottamaan lähes kenet tahansa.
Eli se, mitä yritän sanoa, että kannattaa miettiä miksi sitä parisuhdetta ei ole löytynyt eikä vain valittaa sitä, kuinka vaikeaa sen oikean löytäminen on. Lopputulos voi olla, ettei halua muuttua, mutta silloin pitää myöskin hyväksyä se tosiasia, ettei sitä parisuhdetta välttämättä löydy ja jos löytyy, niin seuraukset voivat olla ikäviä.
Tervehdys piparjuures
Olen vapaa, lapseton, yli 30-kymppinen ja kaikkea muuta kuin saamaton. Olen aiemmin täällä kirjoitellut deittikokemuksistani, jotka uskoakseni ovat olleet juuri sinun kaltaisten naisten kanssa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10004388
Oman kokemukseni mukaan aloittajan kaltaiset "tasokkaina" itseään pitävät naiset ovat aina olleet jollakin tasolla kontrollifriikkejä, jotka eivät osaa deiteillä ottaa rennosti "naisen" roolia.
"Olen itse reipas ja avoin ekstrovertti ja johdan kyllä luontevasti tilanteita ja keskustelua. Mutta en haluaisi parisuhteessa olla se, joka joutuu vetämään miestä määrätyssä mielessä perässään.
Tapaamisissa on tullut usein sellainen olo, että minä johdan keskustelua, minä päätän minne mennään, jne. "
Niinpä niin. Voiko kenties olla että ihan huomaamatta et edes halua antaa miehelle tilaisuutta johtaa tilannetta, koska a) pelkäät menettäväsi kontrollin tilanteesta, tai b) olet deitilläkin koko ajan "suorittamassa" jotakin?
Harmi, etteivät tiemme treffeillä ole kohdanneet.
Tai ehkä ne ovat? Oletko kenties yksi niistä uraohjus-suorittaja naisista, jotka katkerina lopettivat yhteydenpidon koska olin mielestäsi liian kultalusikka suussa syntynyt, ja hyvän elintason ympäröimä ilman liikaa suorittamista ja toisten takapuolten nuoleskelua? Autojasi en koskaan sen kummemmin ihmetellyt tai pälyillyt.
Mitähän te "tasokkaat" naiset oikein haluatte? Ette ilmeisesti tiedä itsekään.
t. Lentäjä 35v. Velaton koti, veltaon kesäasunto, useita autoja ym.
Eikö ole kuitenkin harmillista, että sinäkin joudut näiltä deittisaiteilta seuraa etsimään?
Kannattaa ottaa otsaan tatuointi jossa kerrot velattomista asunnoista ja autoista kaikelle kansalle, ehkä flaksi sitä kautta paranee tuolla reaalimaailmassa. Kokeile edes.
Ei suinkaan. En minä mitään "joudu" tekemään, kunhan aikani kokeilin tätäkin, ja olen jo profiilin poistanut. En väitä, etteikö netistäkin voisi seuraa löytyä, mutta täällä on aivan liikaa mielenvikaisuutta, nähtävästi huijausprofiilejä jne. Siksi tähän on vaikea vilpittömästi ja hyvällä tahdolla panostaa ja jotakin saavuttaa.
Tällä hetkellä tapailen yhtä todella viehättävää ja elämässää hyvin pärjännyttä naisihmistä ja meillä synkkaa hienosti.
Ja vielä tuolle tavattoman typerälle loppukommentillesi: varallisuuden varjolla en ikinä ole alentunut seuraa hakemaan, enkä suosittele sitä muillekaan.
Heh, ihan nyt näin naisnäkökulmasta (en ole aloittaja), tuosta lentäjä-tittelistä ei saa lisäpisteitä - monestakin syystä - vaikka toki menestyäkseen ammatissa täytyy todellakin olla peräänantamaton, vahva ja kunnianhimoinen. ;)
En ole yhdenkään pilotin kanssa eron jälkeen deiteille lähtenyt. :)
katkeran naudan ininää... hah hah!
Että et ole yhdenkään lentäjän kanssa deittaillut!? No et varmaan... Se on helppo uskoa heko heko... ja niitähän on varmaan ovesi takana ollut ihan jonoksi asti?
Ai ai, mitä kaikkea härmän ilmailijat nyt menettävätkään!!!
Asiallinen kirjoitus, tällaista olen itsekin uumoillut.
Kaipa se menee niin, että sopivia miehiä on olemassa, mutta sitä etsii vääristä paikoista. Netti ei pullistele sellaisia miehiä, joiden kanssa elämäntyylit ja -asenteet synkkaisivat.
Pidän kumppanin saamatonta elämänasennetta itselleni sopimattomana. En jaksa kerta kaikkiaan vetää perässäni näitä "havukka-ahon ajattelijoita", jotka kannonnokassaan miettivät, mitä ehkä voisivat tehdä tulevaisuudessa, ilman että mitään olisi tehty tähänkään asti. Tällaiset miehet tarvitsevat huolehtijan ja muusan rinnalleen. Vaikken mikään psykologi ole, niin jotenkin tuntuu, että heidän kehityskaarensa on jäänyt kesken.
Ja propsit alkuperäiselle kirjoittajalle siitä, että hän on jaksanut treffailla 15 miestä! Tuo otanta riittää siihen, että itse ei tarvitse lähteä enää netin laukkaradoille.
Hääh, 15 miestä, eikä kukaan kelpaa. Tässä aloituksessa nyt ei ole päätä
ei häntää.
Ei tartte lähteä "laukkaradoille" jos on tuolla asenteella liikkeellä.
Kyllä sieltä live hienosto ympyröistä luulis löytyvän itselle sopiva.
Uskon että näin monesti saattaa ollakkin, itse olen 33v ja kieltämättä olen vähän ehkäpä sitten saamaton, hyväsydäminen joka ei kait sitten osaa tarpeeksi pitää omia puoliaan.En syytä nyt sano että olisin täysin saamaton, ydin on se että on lapsuudesta asti ollut erinäisiä ongelmia jotka kummittelevat.
--
Ihan normaalia että naiset haluavat tuollaisen määrätietoisen, jämäkän miehen, joka sanoo missä kaappi seisoo, se on oikein, ja siinä on kenenkään turha vinkua.
--
Mutta totuus taitaa olla että tuollaiset hyvät miehet on menneet jo, ja jäljellä ovat nämä ns. tassukat.
--
Viestissä ärsytti se että sanot kaikkia miehiä tassukoiksi, se on taasen niin naistentapaista yleistää kaikki. ...niinkuin sanoin,, hyvät meni jo,,, tassukat roikkuvat netissä, tosin voi sieltä hyvänkin löytää...
....
Mitä yksi nainen tekee kahdella autolla???
Tuo viestisi oli sangen kuvaava itsestäsi. Osasit kertoa sen miksi esimerkiksi minä en valitsisi sinua partneriksi.
Sanoit että olet käynyt 15 treffeillä, mitä se kertoo? ainakin sen ettet osaa valita miestä etkä itse tajua mitä miehessä pitäisi olla että se vetoaisi sinuun ja sitten vielä väität että se on miesten vika kun eivät vetoa. Minusta se on enemmänkin niin ettet itse tiedä mitä haluat tai ehkä se on elämäntapa sinulle treffailla miehiä ja eikä edes pyrkiä tekemään itse mitään että oikea löytyisi.
Lyöt päätä seinään koko ajan ja luulet että se on miesten vika, ei hyvältä kuulosta.
Mukavaa että olet reipas ja että osaat puhua. Niin paljon että jaksoit tännekin tulla puhumaan, mikä tietenkin on hyvä asia. Miehenkin olsi hyvä olla reipas ja mielummin paljon reippaampi kuin sinä, jotta et kokisi tulleesi väärin kohdelluksi.
Ehkä joitakuita miehiä kiinnostaa nainen jolta ei sanat lopu suusta, suorastaan valuvat suusta.
Mutta harvassa ne tosiaan on jotka sitä paapatusta jaksaa kuunnella.
Sitähän sinä nimenomaan haluat että voit olla äänessä.
Suurin osa ihmisistä ei tiedä mihin ovat menossa ja minne tulossa. Sinä haluat ihmisen joka on saavuutanut ja tulee saavuttamaan jotain. Miksi sitten ihmeessä tapaat aivan erilaisia ihmisiä?
Miua ei viehätä pätkääkään ihminen jolle päätoimenkuva on raha.
Minulle on aivan sama vaikka omistaisit sata autoa ja tuhat asuntoa, se ei tee minuun minkäänlaista vaikutusta.
Tuosta sinun kuvauksesta johtuen pysyisin kaukana sinusta.
Sinulla ei mielestäni ole kerta kaikkiaan mitään annettavaa minulle.
Minä en ole köyhä enkä rikas, minulta puuttuu vain yksi ja se on ihminen miksi minä ylipäätään elän.
Löytyykö se tänään vai huomenna se on sama. tänään se ei löytynyt ehkä huomenna.
Tältä naiselta ei tule puuttumaan yhtään mitään, ei sitä autoa, eikä sitä asuntoa, eikä mitään mitä hän haluaa. Minä haluan vain yhden asian häneltä.
Että hän on se miksi minä herään aamulla. Hän on se mikä saa minut hymyilemään. Hän on se joka saa minut pyörryksiin.
Hän on se mitä ilman en voi elää.
Hän on se mitä minä etsin.
On ihan sama onko hän rikas vai köyhä, jos hänellä on antaa se mitä minä etsin se riittää minulle.
Kun kaltaisiesi kirjoituksia huomaa kuinka kaukana se on, mutta minulla on aikaa odottaa.
Amen! Hyvä kirjoitus.
Minäkin haen miestä, en autoa tai muuta omaisuutta, hölmöä luulla et nainen on jonkun auton perään.
Minua ei kiinosta Mersua kiillottava mies yhtään.
Mitäköhän sinkkunainen kahdella autolla oikein tekee? jos olisit parisuhteessa niin silloin kykenisinkin käsittämään, mutta mitä helvettiä sitä yksinäisenä ihmisenä kahta autoa tarttee?
No avoautolla esimerkiksi ei ole kauhean kiva ajella talvella.....
Kyllä itsekin voisin hyvin kuvitella omistavani 2-3 autoa. Erilainen auto eri tarkoituksiin....
Mökille jos pitää roudata tavaraa, niin farkku on hyvä. Kaupunkiajeluun kaksipaikkainen riittää...
3 autoa yhdellä ihmisellä ei ole mitenkään ihmeellistä, eikä ylellisyyttä, itsellä on tavallinen henkilöauto arkeen, pakettiauto työhön, matkailuauto ja moottoripyörä vapaalle. Ne eivät saastuta sen enempää kuin yksi kulkupeli, koska kaikilla ei voi ajaa yhtäaikaa, niitä voi laittaa kätevästi netin kautta seisontaan välillä, jolloin ei esim matkailuautosta juokse verot ja liikennevakuutus talvella.
Miksi mies ei kelpaa sinulle sellaisena kuin on? Minä ainakaan en kirjoittele minkäänlaisia kriteerilistoja jos lähden treffeille! Eikö tärkeämpää ole mitä mies tai nainen on luonteeltaan, ja kuinka sen kanssa tulee juttuun?
Näistä ulkoisista seikoista on kuitenkin siisteys tärkeä seikka, enkä tarkoita
mitään puku päällä, säällä kuin säällä tyyliä.