Napostele holtittomasti, niin olo pahenee. Valitse viisaasti ja voit nakertaa tien takaisin onneen.
Kun ihmisen mieli on maassa, hän unelmoi onnellisimmista ajoista, jolloin kori oli täynnä joululahjoja, rakkaat sukulaiset olivat koolla ja... oli paljon herkkuja. Itse asiassa oikein huonon päivän jälkeen ei tee mieli mitään muuta kuin piiloutua maailmalta herkkukorin kanssa.
Loppujen lopuksi vanhemmat ja opettajat ovat kautta aikojen käyttäneet makeisia pahan mielen hävittäjinä ja hyvien tekojen palkkioina. Verensokeria kohottavia ruokia himoitaan myös muuten kuin lohduttavien herkkujen psykologisesti pönkittävien ominaisuuksien vuoksi. Hiilihydraatit todella nostavat aivojen serotoniinitasoa, ja serotoniini on juuri se yhdiste, johon monien depressiolääkkeiden vaikutus perustuu.
Onko tässä siis lupa antaa periksi ruokahalulle ja hemmotella itseään mielialaa parantavilla hiilihydraattiherkuilla? Toki, kunhan pidät vain mielessäsi, että aivojen haluamat hiilihydraatit eivät välttämättä ole juuri sellaisia, jotka ensin tulevat herkkuja kaipaamaan mieleen.
Pitkäketjuiset hiilihydraatit, kuten pasta, kokojyvämurot ja kokojyväleipä ovat maratoonareiden energiaa antavassa hiilihydraattitankkauksessa käyttämiä energiapommeja. Samoja hiilihydraatteja kannattaa valita, kun mieli huutaa sokeria. Liian suuri määrä yksinkertaisia hiilihydraatteja, kuten sokeria, suklaata tai leivonnaisia, voi aiheuttaa sekä ravitsemus- että energiapuutoksia.
Lyhytketjuiset hiilihydraatit ovat kuin kehon sulatusuuniin heitettäviä ryppyisen sanomalehtipaperin palasia. Ne palavat nopeasti ja kirkkaasti, mutta muuttuvat hyödyttömäksi tuhkaksi pikavauhtia. Olo ei parane, vaan mielialaa kohottava serotoniinipurkaus on hetkessä ohi, ja kaupan päälle saattaa vielä kulua ruoan energiaksi muuttamisessa elintärkeää B- vitamiinia. Eikä siinä kaikki: runsaskalorisia herkkupommeja popsiessa nopeasti nousevien ja äkkiä alas rysähtävien serotoniinipitoisuuksien vuoristoradalla painokin nousee.
Kun ihmisen mieli on maassa, hän unelmoi onnellisimmista ajoista, jolloin kori oli täynnä joululahjoja, rakkaat sukulaiset olivat koolla ja... oli paljon herkkuja. Itse asiassa oikein huonon päivän jälkeen ei tee mieli mitään muuta kuin piiloutua maailmalta herkkukorin kanssa.
Loppujen lopuksi vanhemmat ja opettajat ovat kautta aikojen käyttäneet makeisia pahan mielen hävittäjinä ja hyvien tekojen palkkioina. Verensokeria kohottavia ruokia himoitaan myös muuten kuin lohduttavien herkkujen psykologisesti pönkittävien ominaisuuksien vuoksi. Hiilihydraatit todella nostavat aivojen serotoniinitasoa, ja serotoniini on juuri se yhdiste, johon monien depressiolääkkeiden vaikutus perustuu.
Onko tässä siis lupa antaa periksi ruokahalulle ja hemmotella itseään mielialaa parantavilla hiilihydraattiherkuilla? Toki, kunhan pidät vain mielessäsi, että aivojen haluamat hiilihydraatit eivät välttämättä ole juuri sellaisia, jotka ensin tulevat herkkuja kaipaamaan mieleen.
Pitkäketjuiset hiilihydraatit, kuten pasta, kokojyvämurot ja kokojyväleipä ovat maratoonareiden energiaa antavassa hiilihydraattitankkauksessa käyttämiä energiapommeja. Samoja hiilihydraatteja kannattaa valita, kun mieli huutaa sokeria. Liian suuri määrä yksinkertaisia hiilihydraatteja, kuten sokeria, suklaata tai leivonnaisia, voi aiheuttaa sekä ravitsemus- että energiapuutoksia.
Lyhytketjuiset hiilihydraatit ovat kuin kehon sulatusuuniin heitettäviä ryppyisen sanomalehtipaperin palasia. Ne palavat nopeasti ja kirkkaasti, mutta muuttuvat hyödyttömäksi tuhkaksi pikavauhtia. Olo ei parane, vaan mielialaa kohottava serotoniinipurkaus on hetkessä ohi, ja kaupan päälle saattaa vielä kulua ruoan energiaksi muuttamisessa elintärkeää B- vitamiinia. Eikä siinä kaikki: runsaskalorisia herkkupommeja popsiessa nopeasti nousevien ja äkkiä alas rysähtävien serotoniinipitoisuuksien vuoristoradalla painokin nousee.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.