Oletko koskaan halunnut olla eri painoinen

tottakai.olen nyt ihannepainossani.ainakin minun mielestäni.166cm/ 61kg.ylipainosta olen kärsinyt 17-19-vuotiaana.elämä olikin silloin aikas härdelliä..

vähensin syömisiä(suklaa).muuten olen saanut vetää huiviin kaikkea imelää(sokerista).alkovalinta ei ole olut tai sidukat koskaan olleet.

stressi ja kiire pois (ajankäytön järkeistäminen) niin johan onnistuu.kerran viikossa uin ja työssä tulee kävellen kilometrejä.
ruokavalioni on hoimista vailla täydellinen.kalaa,marjoja ja pähkinöitä pitäisi lisätä vielä. :)

Nuorena 15-17v. halusin olla pulleampi ja lyhyempi. Olin kyllä aika laiha ja ihanteeni oli taas ihan vastakohta, halusin olla kuin yksi pyöreähkö, lyhyt tyttö, jota ihailin. Yritin syödä lihottavia ruokia ja herkkuja, mutta niistä tuli vain finnejä, ei lisäkiloja. Käytin valkoisia vaatteita, mm. housuja, joissa mielestäni näytin vähän pullukammalta. Vaakaraita oli käytössä ja yleensä vaaleat vaatteet. Käytin jopa useita vaatteita päällekkäin näyttääkseni pyöreältä. Painoni oli silloin n. 50. Olin varmaan lähinnä omituisen näköinen :/ Lisäksi kun halusin olla lyhyempi, kävelin huonoryhtisenä, hartiat korvissa, matalissa tossuissa. Onneksi ensimmäinen poikaystävä sai mut sitten järkiini, kun sanoi, että tykkää musta just sellaisena kuin olen, hoikkana ja noin hänen pituisenaan.

Laihempi en muista halunneeni olla koskaan, jos ei parin ylimääräisen kilon pudotuksia lasketa enintään pari kertaa vuodessa. Jos kilot ovat tulleet ns. luonnollista tietä, olen jaksanut odottaa, että ne myös putoavat aikanaan ja niin ovat pudonneet (kaksi kertaa). Joskus haluan olla pidempi ja käytän korkeita korkoja :)

jep nuorena miehenä ku painoin 67 kiloa halusin olla 20 kiloa painavampi , nyt ku uupuu 7 kiloa siitä 20 kilon ylipainosta haluaisin olla 10 kiloa kevyempi.

tietty oon mutta sitte aattelin että paskat, tällä mennään ja saa luvan kelvata myös toisille. syön ja liikun silloin ku siltä tuntuu ihan ku muutenki elämässä päivä kerrallaan.

rupesin tässä vaan miettiin tuota pituusjuttua.. että ois kyllä nasta nähä ku ihmistä lyhennetään saati pitennetään.

Aina oon halunnut olla lyhempi, siihen ei vain voi itse valitettavasti kauheasti vaikuttaa. 155 cm olis passeli pituus mulle.

Painoonikaan en ole tyytyväinen, tällä pituudella paras paino minulle olisi 51 kiloa. Nyt on jonkin verran enemmän...

Vain koko elämäni oisin halunnut olla laihempi.

haluaisin olla lähes painoton, mut pelkään et tuuli lennättäis miut jonkun jumbojetin suihkuturpiiniin enkä haluu muistuttaa serpentiiniä

Juup, en pistäisi pahitteeks jos jokunen kilo sekä sentti kropasta häviäisi.

Painon suhteen olen asialle tehnyt paljon ja tulen vielä tekemään lisää. Korkeuteen ei oikein pysty vaikkuttaan mut muutema sentti vähemmän olis ihan hyvä juttu mut näillä eväillä mennään.

Näin on ihan hyvä. Jalat ylettyy maahan ja painoa on sen verran ettei tuuli vie.

kyllä.
olen teini-ikäisestä lähtien kokenut olevani "liian painava"
sillon painoa oli huimat 52 kiloa, mutta kun "kaikki" kaverit oli hoikempia, sirompia, pienempiä..
aikuisiällä (yli 20-vuotiaana) painoni on vaihdellut tiuhaan,
ensin nälkäkuuria, sitten kauheeta ahmimista, ja taas sama uudestaan..

nykyään yritän pysytellä poissa vaa'alta ja seurata painoani lähinnä peilin kautta.

niin ja joskus teininä halusin olla myös lyhyempi,
nykyään taas joskus toivoisin olevani hieman pidempi.

mur

Nuorena painoa oli liian vähän ja nyt sitä on liian paljon pituuteen nähden. Että tuleehan niitä heikkoja hetkiä joskus sen suhteen. Pituus taas riittää vallan mainiosti. En minä meinaa stressiä ottaa noista asioista, teen omien kykyjeni ja jaksamisieni mukaan. Ja miltä ittestä hyvälle tuntuu.

eihän maha paina mitään? Eihän?

Olen tyytyväinen itseeni juuri tällaisena.Pituutta on tarpeeksi ja painoa ihanteellisesti :) Painoindeksi 20.
Joskus olen ollut anorektikko,mutta sain kovalla työllä painoni nousemaan.Kiire töissä ja kotona meni siihen pisteeseen,ettei syömäni kalorit riittäneet alkuunkaan.

Häpesin kouluaikoina pituuttani kun olin useimmiten luokan pisin tai toiseksi pisin tyttö. Hoikka olen ollut aina mutta kouluaikoina olin ihan salko. Nyt olen ihan tyytyväinen pituuteeni (172 cm). Edelleenkin tuntuu nololta kulkea korkokengissä kaduilla kun tuntee olevansa joku lipputanko. Painoa joudun tarkkailemaan jatkuvasti ettei se hupsahda liian alas kun tulee liikuttua aika paljon ja liikunta vie minulta ruokahalua. Yritän saada painon pysymään vähintään 57 kilossa, nyt on 58 kiloa.

Painoasioiden pohtiminen ei ole koskaan kuulunut ykkösprioriteetteihini.

Olen aina ollut tyytyväinen sentin pituuteeni ja painooni. Olen painanut koko aikuisikäni 71-74 kiloa, mutta se on aina vaatinut jatkuvaa tarkkailua. Suu kuin söisi enemmän kuin heikot jalat jaksaisivat kantaa. Pituutta siis on 183.

Joo, elämäni ensimmäisen 30 vuotta olin liian laiha. Jossain vaiheessa kokeilin hankkia salilla lihaksia, mutta totesin hyvin pian että ei oo mun laji. Muistaakseni 3-4 kiloa ehti tulla sen puolen vuoden aikana.

Nykyinen tilanne on ihan ok, vaikka ei minua yhtään haittaisia jos lihasta olisi 5-10 kiloa enemmän ja läskiä pari kiloa vähemmän.