olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä kohta noin viisi vuotta. Minusta tuntuu, että rakkaus on pikkuhiljaa hiipunut vuosien varrella pois. Emme enää keskustele asioista kuten ennen vaan pidämme paljon asioita sisällämme. Jos puhumme joskus tärkeistäkin asioista, saamme riidan aikaiseksi. En tiedä, pitäisikö suhdetta yrittää elvyttää ja katsoa, olisiko välillämme vielä jotakin. Vai lopettaa suhde? olemme tunteneet ja asuneet yhdessä jo niin pitkään, että tavallaan eroaminen näinkin pitkän ajan jälkeen olisi surullista. Viime aikoina olen viihtynyt paljon omassa seurassa ja usein miettinyt, minkälaista elämä olisi jälleen sinkkuna..toisaalta viihdyn välillä myös poikaystäväni seurassa. Tiedän, että asiat eivät voi jatkua enää kovin pitkään niin kuin ne ovat sujuneet. Olen väsynyt päivittäisiin riitoihin typeristä ja pienistä asioista..
jatkaako vai ei?
johanna-85
4119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos suhteesta alkaa puuttumaan "kipinä ja vipinä" niin on harkinnan paikka... Jätin itse juuri avomieheni samasta syystä. Mies ei enään tehnyt mitään parisuhteemme eteen. Uskoi suhteen vain jatkuvan jotenkin automaattisesti, itsestään ja ilmaiseksi: Mies ei pystynyt enään keskustelemaan kanssani asioista ollenkaan.Kyllästyin kun keskusteluistamme tuli minun yksinpuhelujani ja minä sain tehdä kaikki "parisuhdetyöt" yrittäessäni pitää suhdettamme elossa ja kipinää edes peinellä liekillä. Mutta sitten se sammui. Mies oli kyllä ymmällä ja ihmetteli kun ilmoitin ratkaisuni. toivottavasti nyt tajuaa ja osaa hoitaa seuraavan suhteensa paremmin.
erotkaa tai siis onko teillä lapsia?
Suhde muuttuu ajan mittaan. Sanotaan että tulee vaiheita jolloin ollaan enemmän omissa oloissa, mutta ne menevät ohi. Rakastatteko toisianne? Siis ihan oikeasti vai onko pelkkää välittämistä? Onko minkäänlaista intohimoa enää? Onko sitä ollut?
Mielestäni tärkeimmät jutut on nimenomaan rakkaus ja intohimo/seksuaalinen vetovoima. Jos niitä on, ei kannata erota. Ja pitää muistaa erotella alkuhuuman kaltainen himo, pysyvän parisuhteen seksuaalisesta halusta, joka tietysti "laimeampi".
Se mitä kerroitte pitkän suhteenne liekin hiipumisesta, tulee tapahtumaan useimmissa liitoissa. Pitää muistaa, että rakkauden tunne on mielihyvähormoonin liikatuotantoa. Näin ollen suhdetta ei tule perustaa "tunteille" vaan kiinnittää huomiota todellisiin raameihin, mitä suhde sisältää kuten huolenpitoa ja välittämistä.
Olisi kauheaa ajatella, että kotona pitäisi esittää "jotain roolia" että kumppani tyytyisi suhteeseen. Usein suhdetta ruokkii yhteiset päämäärät kuten opiskelu, hyvä työura, oma talo ja lapset. Kun päämäärät on ensisijaisia, ei ehditä huomaamaan että puolisossa olisi jotain moitittavaa. Jos liitolla ei ole tavoitteellisia päämääriä, kiinnittyy jo heti alkuunsa huomio vajavaiseen kumppaniin, mitä elämästä puuttuu ?
Sanoisin Johannalle, että keskustele ystäväsi kanssa, mitä tämä loppu elämältään odottaa ? kerro omista toiveistasi, ja mahdollisesta avioliitosta tai lapsista. Jos päämääränne eroavat toisistaan, on se hyvä syy suhteenne lopettamiselle.