Mieheni uskottomuuden jälkeen olen koittanut tehdä paljonkin asioita ja koittanut puhua mieheni kanssa ongelmistamme, yhdessä ja ammatti-ihmisen kanssa. Ja tuntuu ettei mistään apua. Tuntuu, että olen tehnyt väärän päätöksen ja jatkaa yhteiseloa vielä. Ongelmina on tietysti se että mieheni ei koskaan aloita keskustelua tai huomioi minua juuri millään tasolla, ellei halua seksiä. Ja siitä toinen ongelma, pettämisen jälkeen en ole halunnut itse, enkä ole orgasmiakaan kyllä saanut. Seksiä on ollut kaiken jälkeen vain muutaman kerran, melkein vois sanoo että kahden käden sormilla voi laskee ja kiinnijäämisestä on kohta kulunut jo 10kk. Suoraansanoen minulla katosi halut kokonaan, vaikka haluaisin haluta. Koko asia melkein tuntuu ja kuulostaa vastenmieliseltä. Varmaan syynä sekin että mieheni toi tämän toisen meille kotiin kun en itse ollut kotona. Ja koko minun seläntakana touhuaminen ei ollut yhden illan hairahdus vaan kesti pidempään. Luottamusta ei ole, mikä tietysti hankaloittaa kaikkea. En haluaisi olla jatkuvasti kuin kissa pistoksissa ja olla varmaan mieheni mielestä kamala vainoharhainen akka. Koko tilanne rasittaa minua ja varmasti kyllä miestänikin. Olen monta kertaa puhunut erosta, koska en meinaa jaksaa tätä enään ja kohta uskalla ottaa enään mitään aihetta puheeksi mieheni kanssa, joka muutenkaan ei ole kovin halukas puhumaan mistään. Ottaa kaikki vaan haukkumisena tai syyttelynä. Mikä tässä enää avuks? Olisko vaan viisain luovuttaa? Tää oli nyt aikalailla pähkinänkuoressa.
Kaiken se kestää?
Apua!
36246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
...minulla vähän sama tilanne kuin sinulla, paitsi että mieheni uskottomuuden selvittyä (2 vuoden suhde) ja puhuttuamme asioista, minä olen ollut jostain syystä seksuaalisesti tosi halukas, enkä käsitä sitä...onkohan päässäni vikaa. Ja joka toinen päivä ajattelen että tästä ei tule enää mitään, joka toinen päivä taas ajattelen että kyllä me tästä yli pääsemme. Olen nyt kuukauden pohtinut ja miettinyt ja välillä tuntuu, että pääni sekoaa tähän asiaan. Olenko tyhmä kun uskon hänen puheitaan siitä että hän ei halua erota...
Ymmärrän sinua, kun et halua seksiä hänen kanssaan, itseäni en ymmärrä.
Kirjoitat että miehesi ei halua puhua asiasta, eikä aloita keskustelua...sama täällä.
Mieheni sanoo, että älä ajattele enää asiaa tms
En osaa sanoa pitäisikö sinun luovuttaa, sano sinä pitäisikö minun? Jotenkin tuntuu kyllä että koska teillä ei ole läheisyyttä tällä hetkellä, niin ehkä teidän pitäisi erota, jos ette kerran pysty pahemmin puhumaankaan. Eikö miehesi ole puhunut tästä seksistäkään mitään? Ja oletko varma että hän on lopettanut suhteensa?
Sama juttu. Miehen kakkonen paljasti itsensä minulle suoraan. Mies joutui paniikkiin, että menettää minut. Seksittömän vuoden jälkeen minullekin on seksi alkanut maistua, tuli joku vapaudentunne. Suhteemme oli kitunut jo vuosia ja minä olen ollut erittäin ahdistunut kodinhoitaja. Päätin kuitenkin, että molemmilla on oltavat omat asunnot ja tehdään ainakin muodollinen ero, jolloin kummallakin on vapaus mennä. Mies ei sitä seksuaalista vapautta halua ja pisti hanttiin, kakkosesta ei halua mainita sanaakaan, viha on ehkä se tunne mitä tuntee nyt häntä kohtaan: elämänsä pahin virhe (ei ole ollut petturin vikaa aikaisemmin). Jollakin kierolla tavalla tämä kauheus oli ainakin minulle siunaus.
"Miehen kakkonen paljasti itsensä minulle suoraan. Mies joutui paniikkiin, että menettää minut"
Kuule, miehes eksyi tällä kertaa sellaiseen naiseen joka ei ollut tyhmä ja piti miehesi seläntakana touhuja itseasiassa väärin, hän halusi ehkä SINUN silmät avata. Ehkä tuo nainen lemppasi miehesi. Miehet eivät halua jäädä yksin. SIksi hän jäi sun luokse. Sinuun upposi nuo selitykset.
Hyvin on miehesi sut manipuloinut.
KUNNON MIES ei lähde pettämään ja voi olla ilman seksiä myös, hän olisi voinu tuolloin puhua sinulle, ei nyt vasta kun paskat housussa.
MIehelle on hirveä pala kun rakastaja uskaltaa kertoa suhteesta ennenkuin hän itse. Kakkonen on varmasti vaatinut miestä kertomaan, mutta hän itseei uskaltanut.
Tietenkin hän vihaa tuota toista naista nyt,,,,,ainakin ensialkuun, voi muuttua...kun mokoma uskalsi.
Seuraavalla kerralla kehota miestäs etsimään toisenlainen kakkonen joka ei häntä paljasta!
Suhteen toiseen on lopettanut, mutta meistä en ole varma. Ollaan koitettu puhua, mutta aika kehnosti koska mies ei vastaa mihinkään mitä kysyn, sanoo vaan että syyttelen ja mollaan. Ja ollaan käyty jo viime lokakuusta käyty ammatti-ihmisen kanssa puhumassa yhdessä ja erikseen, mutta siellä mies lupailee mitä sattuu ja sitten koskaan ei kuitenkaan tapahdu mitään. Hetkittäin itsekin uskon että tämä kyllä saadaan toimimaan, ja sitten toisena en. Itellä oli pettämisen selvittyä olevinaan kovastikkin haluja, mutta tavallaan tein kai hallaa vaan itelleni. Kaiken lisäks mutkistaa matkaa 4v ja 1kk vanhat lapset. Harmittaa kun ei oikein voi uskoa miehen puheisiin. Aikaakin jo menny kiinnijäämisestä se 10kk.. Koko siitä pettämisestä kun on puhuttu, suurimmaks osaks mies väittää ettei muista juuri mitään koko asiasta. Haluisin niin koko asian pois kummittelemasta.
Minulla sama tilanne.Mieheni on jäänyt useita kertoja kiinni pettämisestä mutta mitään niistä ei myönnä.Tapailuja mökillämme.Asioista on puhuttu ja hän ei halua eroa.Ainut vaihtoehto on minun tehdä ratkaisu jonka olen jo tehnyt ja se on ero.En jää odottamaan seuraavaa pettämistä.Enkä tällä hetkellä luota mieheeni pisaraakaan.Minullakaan ei tilannetta auta 3v ja 4kk ikäiset lapset mutta nyt on vain ajateltava elämää eteenpäin.Elämä petturimiehen jätettyään tiedän et sitä on miljoona kertaa onnellisempi.Ei tämä kulissiliitto mistään ole.Eikö tässä ole jo räpisteltykin.Vahvana vain eteenpäin kanssasisaret!
Minkälainen kakkonen lähtee toisen naisen kotiin samoihin lakanoihin peuhaamaan? Siis kertakaikkiaan vain kuvottava ihminen, jolla ei ole moraalin ripettäkään enää olemassa.
Millainen PERHEENISÄ ja aviomies voi viedä naisen omaan kotiinsa ilman yhtääbn omantunnon tuskia? Meidän tapauksessa mies INHOSI jo vaimoa,vaimo oli myöntänyt miehelle vapauden..ja ero oli jo suullisesti sovittu.
Vaan kun tuli salasuhde julki ei nainen eroa halunnutkaan, siellä meuhaa edelleen samojen vällyjen välissä tyytyväisenä jossa minä ja tuo rakkaani.
Tietää että siellä oli toinen nainen, vaan taas (ei eka kerta) antoi anteeksi.
Juuri tällä tekee vaimo kyllä itsestään hölmön, toistunut tapaus, tällä kertaa pidempi suhde.
En tuntenut oloani hyväksi, mutta olimme niin toistemme kaipuusta kipeänä, kylmä talvi ja ei ollut mahdollista sinä viikonloppuna poistua kauemmaksi. Pakko oli juoda viiniä reippaasti, ajattelin kun mies minulle kotiaan ja lasten juttuja esitteli, että tätä sinä mies et todella anteeksi saa, mutta kappas, taas sai anteeksi. Ei kaikille aviovaimoillakkaan todella ole moraalia.
Tähän saakka keskustelu olikin ihan asiallista.
Vaimonko pitäisi väistää sinua omassa kodissaan? Vai ei moraalia? Sekä sinä että mies olette kuvottavia. Miksi se vaimon pitää hakea eroa, miksi mies ei tee sitä aloitetta? Tekisi, niin saisi sen kakkosihanuuden ykköSEKSI.
Et taida sitten tajuta, kuka tuossa teki itsestään hölmön? Eiköhän se ollut se mielenvikainen kakkonen, joka uskoi pettävän aviomiehen lirkutukset ja meni kotiin naimaan kuin joku maksullinen nainen. Etkä tajua edes hävetä, vaan jankutat kuukaudesta toiseen kuinka te nii-iiin kovasti toisianne rakastitte. Niin varmaan.
AIJAI AP, todella huonot merkit miehestäs. Älä jää roikkumaan siihen.
Tiedän että lasten vuoksi yksinjääminen pelottaa, mutta et ole noin myöskään tasapainoinen äiti!!!!!!!
Ai nyt ymmärrän, miehes käytti sun raskauden aikaa syyksi ettei seksiä sun kanssa. Kuule, voin sanoa että silloin just miestä eniten haluttaa, ja naista myös jos ei ongelmia raskaudessa.
Yritä käsittää että miehes ei ole täysillä mukana, hän ehkä tapailee tuota toista vielä.
Miehesi on tajuttava, että hänen on vastattava kysymyksiisi täysin avoimesti, vaikka se satuttaisikin sua. Se on ainut keino päästä yli tuosta. Muussa tapauksessa jauhatte tuota samaa vielä vuoden päästäkin.
On vapauttavaa, kun on saanut kysymyksiinsä vastaukset ja voi siirtyä eteenpäin elämässään, on se sitten ero tai yhdessä jatkaminen.
Asia on vaan hyväksyttävä tai sitten on parempi erota, siitä kärsii kaikki, jollei anteeksiantoa aidosti pysty tekemään.
Mun mieheni myös oli uskoton. Jauhettiin asiaa pari-kolme kuukautta ja olen sinut asian kanssa nyt. Haluan myös seksiä mieheni kanssa ja hän minun kanssani. Pystymme puhumaan normaaleista arkipäiväisistä asioista, eikä tarvitse olla kyräilyn makua. Uskon, että selviämme. Takaraivossani tietysti on pelko, milloin tämä toistuu. Mutten päästä sitä valloilleen. Eihän miehenikään voi tietää jos minä petän joskus, joten tulevaisuutta on älytöntä pelätä. Eletään tässä hetkessä, nautitaan siitä mitä meillä nyt on. Rakkautta ainakin ja yhteenkuuluvaisuutta. Arvostamme kumpikin suuresti sitä mitä meillä on ollut, kaikenkaikkiaan hyvä liitto, mieheni sanojen mukaan.
Tunne on aidon tuntuinen, tai siis aito. Läheisyys ei ole väkinäistä joten se kertoo mielestäni aidosta välittämisestä.
Alkuun miehellä itsellään oli vaikeuksia katsoa mua silmiin, tunsi kai häpeää teostaan.
Parempi huominen odottaa, turha jäädä vellomaan murheisiin, sillä siten et saavuta mitään muuta kuin surua ja murhetta.
Että miehesi ei katsonut sinua silmiin: vastaus, hän pelkäsi että näet surun hänen silmistään jota tunsi toista naista kohtaan, ja huomaat että katuminen ei ollut aitoa. Ei että miehet osaa. Ja noin nopeasti muka olet yli.
Et ole ajatellut nyt tosiaan mitä kaikkea oikeesti on tapahtunut. Jos teillää olisi ollut hyvä liitto, ei hän olisi lähtenyt rakkautta muualta hakemaan.
NYt päästit hänet helpolla, tulee toistumaan, VANNON sulle sen.
Kyllähän nää pettäjät osaavat joo, myös pettäjänaiset, valehdella ja esittää. Mutta pakko meidän petettyjen on toisaalta uskoa, jos haluamme jatkaa elämäämme heidän kanssaan. Ja minun mielestäni tyhmä on se joka tällaisen kriisin jälkeen vielä valehtelee, ei se joka uskoo.
En usko että "avoin mieli" 3 kk:ssa täysin yli tämän asian on päässyt, mutta pakkohan sitä on siirtyä elämässä jotenkin eteenpäin eikä tosiaan jäädä vellomaan murheisiin, se vie vaan turhaa energiaa...
Kun vaan pystyisi nauttimaan tosiaan joka päivästä, ja hetkestä, eikä odottaisi/pelkäisi tulevaa. Ja muistaisi etusijassa pitää itsestään huolta.
Alkuperäiselle kirjoittajalle paljon tsemppiä ja jaksamista, on tosi kurjaa olla tällaisessa kriisissä kun on vielä pienet lapset ja on väsynyt vauvanhoidosta.
Yritä keskittyä iloisiin asioihin elämässäsi: lapset ja elää päivä kerrallaan. Toivon että elämäsi rauhoittuu ja miehesikin alkaa osallistua enemmän.
En ole tarkoittanut, että olen yli asiasta, ei se unohdu koskaan, anteeksi olen antanut. Ja kumpihan meistä tuntee ja näkee mieheni? Minä tunnen hänet ja näen kyllä myös hänen kärsimyksen asiasta. On se vaan joillekin sitten niin käsittämättömän vaikea uskoa että jotkut miehet oikeasti katuvat virhettään ja sitä että loukkasivat rakastaan, mikä siinä on niin uskomatonta?
Minä näen mieheni katumuksen hänen käytöksestään, en sitä ole kieltänytkään, etteikö voisi jollain tavalla tuota toista naista kaivata tai ajatella, eikö se ole melko luonnollista. Mutta, tässä hän on, vierelläni. Ei se tee liitostamme huonoa vaikka toinen onkin tehnyt virheen, mielestäni voin sanoa kirkkain silmin, että meillä tosiaan on ollut hyvä liitto. Sen tiedämme me, eikä sitä muiden tarvitse edes uskoakaan.
Miksi minun pitäisikään ajatella mitä kaikkea on tapahtunut? Mitä minä siitä hyötyisin? Ei hän rakkautta ole muualta hakenutkaan, vaan jotain muuta. Toistumaan se voi tulla, voihan olla että itse petän miestäni. Voihan olla jos eroan ja löydän uuden miehen, hänkin pettää. Elämä on olettamuksia täynnä. Vannoa et voi kenekään täysin tuntemattoman ihmiset tekemisten puolesta. Lapsellista sanoa noin.
Onko se niin harmittavaa joidenkin mielestä, että joku voi olla onnellinen kaiken tälläisen jälkeen. Että se on kasvattanut meitä puolin ja toisin. Asiaa on käsitelty niin perinpohjaisesti sen ollessa käsillä, ettei siihen tarvitse palata esim riitojen yhteydessä. Kummallakin on kaduttavaa, en ole täydellinen ollut itsekään. Olemme alkujärkytyksen jälkeen osanneet mielestäni käsitellä asiaa varsin hyvin.
Niin se on, että vain puolisot tietävät, mitä heidän välillään tällaisessa tilanteessa on. Sitä on turha kenenkään kakkosen tai ulkopuolisen lähteä arvostelemaan.
Minun mies on nyt myöntänyt, monen vuoden salasuhteen paljastuttua vuosi sitten, että tuntee olonsa jälleen vapautuneeksi. Kai sitä on joutunut sitten esittämään jotain muuta, mitä ei oikeasti ole, salarakkaansa kanssa ja samoin tietysti teatteri on joutunut jatkumaan myös kotona vastavuoroisesti, salaisuutta kun joutuu kantamaan. Syyllisyys on pettäjällä suurta, petetyllä taas suru siitä, että toinen ei rakastanutkaan, kuten oli luullut. Raskasta aikaa tämä on, ei tämä mitään herkkua ole, jos joku kakkonen niin ajattelee "pikku vaimojen" ajattelevan.
Tämä on Työtä avioliiton eteen isolla T'llä. Eikä mistään ole mitään takuuta, tässä ei voi elää kuin päivän kerrallaan. Meillä lapset ovat jo aikuisia, joten tässä ei ole kyse edes lasten takia yhdessäolosta, halutaan vain katsoa, onko meillä enää tulevaisuutta yhdessä.
Tällaisia valintoja ihmiset tekevät, kaikki ei ole ruusunpunaista pettäjän ja kakkosen unelmaa enää siinä vaiheessa, kun totuus paljastuu. Tässä hajoaa henkisesti sekä petetty, pettäjä että se kakkonen. Valintoja on tehnyt pettäjä ja kakkonen aikanaan, kun suhteeseen lähti. Paljastumisen jälkeen tehdään jälleen uusia valintoja eikä ne ole välttämättä niitä lopullisia. Harva petetty menee hampaat irvessä liitossa, kyllä sitä puhtia löytyy laittamaan rajat suhteessa, antamaan sen yhden mahdollisuuden. Ei niitä mahdollisuuksia ole montaa. Minä ainakin olen antanut vain tämän yhden mahdollisuuden.
Kerran ihminen voi tehdä virheen, sen jälkeen jos uudelleen pettää on toiminta todella tahallista toisen loukkaamista (kun todella tietää, mitä pettäminen saa aikaan), uudelleen pettäminen on täysin anteeksiantamatonta.
Yhdessä nyt kuitenkin mennään eteenpäin, tunnustellen joka päivä, miten tässä sujuu. Koko ajan opitaan jotain uutta, itsestä, toisesta ja suhteen eteen työntekemisestä. Ehkä tämä johtaa hyvään yhteiseen elämään, ehkä tässä opiskellaan elämää jonkun toisen kanssa. Sitä ei tiedä, tulevaisuudesta ei kukaan voi tietää mitään.
Olen samaa mieltä, että molemmilla on vaikeaa, pettäjälläkin ja suhteen selviämisen jälkeen täytyy tosiaan molempien yrittää tosissaan tehdä töitä avioliiton eteen. Eikä kukaan ulkopuolinen pysty sanomaan onko se tyhmää vai ei, ja arvostella ratkaisua. Kahden ihmisen suhde on kuitenkin niin henkilökohtainen ja sisältää niin monta asiaa, mitä toiset eivät tiedä.
Kerrot että olet antanut miehellesi tämän yhden uuden mahdollisuuden, niin minäkin tein ja nyt selvisi että hän on uusinut tekonsa. Ja vaikka kuinka päätin silloin eka kerran jälkeen että toista kertaa en voi antaa anteeksi, niin nyt ilmeisesti olen kuitenkin antamassa anteeksi - taas. Ja vaikka tosiaan hän hyvin tiesi pettäessään taas minua, kuinka paljon se loukkaa. Mutta ilmeisesti omat halut voittivat minun (ja koko perheemme) hyvinvointini ajattelemisen. Mutta nyt sitten - taas - selvittelemme ja puhumme ja yritämme - mitä tulevaisuus tuo - sitä en tiedä. Yritän ihan tosissani ottaa päivän kerrallaan.
Tuohan tarkoittaa sitä, että sinullakin on vapaus mennä mielesi mukaan, kenen sänkyyn haluat. Tee se, aloita sivuelämä ja hoitakaa velvollisuudet yhdessä kuitenkin.
hei sinä "samassa veneessä" - oliko tuo ensimmäinen kerta, jonka annoit miehellesi anteeksi pitkä suhde vai lyhyempi juttu, yhden yön juttu? Onko kyseessä nyt sama "kakkonen" kuin aiemminkin vai joku uusi? Tätä minä olen miettinyt, että vaikka kuinka mies sanoo, että ei enää ole kiinnostunut siitä kakkosestansa, tuleeko se sieltä joskus kuitenkin sitten esille jälleen herkullisena vaihtoehtona?
näitä uusimisjuttuja kuulee niin paljon, että todella miettii, kuinka monella pettäjällä se pettäminen sitten jää siihen, kun kiinni jää.
Niin pahasti tässä kuitenkin itsensä satutti ja sai henkisesti turpiin, että en itse enää aio toista kertaa tätä kaikkea käydä läpi. Sen olen miehelleni monesti sanonut, että jos kerrankin vielä jotain tekee, on laukut valmiiksi pakattu ja lukot vaihdettu. Sitten ei enää keskustella.
Mutta todella, kuten sinullakin, mitäs sitten, kun se tulee jälleen eteen. Kova paikka sinulla aivan varmasti. Toisaalta, miehesi tiesi, kuinka sinua pystyy loukkamaan ja satuttamaan ja silti teki sen uudelleen. Siinä kohtaa minä punnitsen todella niitä sanoja, että muka rakastaa minua - ei silloin todella enää voi oikeasti rakastaa, ei rakastaan halua ehdoin tahdoin satuttaa. Voimia sinulle!
Näin olen minäkin sen päättänyt, että kun aikanaan tästä yli pääsemme ja olemme yhdessä päättäneet että jatkamme yhdessä, että jos mies pettää uudestaan minua, ihan sama onko se tuo sama nainen vai joku uusi, niin lähden samantien, minulla ei sen jälkeen ole enää asiaa hänelle, ei kysymyksiä, ei sanottavaa. Ymmärtänee kaiken sillä, että poistun hänen elämästään lopullisesti. Koskaan en palaa sen jälkeen jos uusii tämän helvetin mikä nyt läpi käytiin.
Silloin hän osoittaisi ettei arvosta eikä rakasta minua, eikä välitä siitä, voimmeko elää elämämme yhdessä. Uskon ja näen, että hän on kärsinyt tästä virheestään myös itse niin paljon, että kyllä olisin puulla päähän lyöty, jos hän uudelleen tämän tuskan valitsisi.
Sinulle avoin mieli: miestäs vaivaa kun ei pääse taas sen toisen naisen luokse ja pöksyihin kun pidät häntä silmällä, ei pettäjä kärsi toisen tuskan vuoksi oikeesti, näyttelee. Joku muu motiivi on olla yhdessä kuin että oikeasti sinusta välittää, onko hieman saamaton mies? Kiva koti? Lapsi? Elintaso laskee?Pelko että maine laskee ystävien keskuudessa ta menettää heidät Mietippä nyt tarkkaan, näitä kaikkia pettävät ukkomiehen aina ynnäillee että eroaisko vai jäiskö yhteen kun kerran anteeksikin sai. Tiedän, ovat mulle kertoneet, vaikka en heidän kanssa ole ollukkaan, olen vaan kysenyt motiiveja joskus.
Älä viitsi. Olet niin läpinäkyvä ja uskot kaiken mitä ukkomiehet sulle valehtelevat. Jos sun ukkomiehesi oli tunteeton hyväksikäyttäjä, niin niele tappiosi ja jatka elämääsi. Sait takkiisi, nyt on aika lopettaa.
Noilla petetyllä vaimoilla voi olla hyvä mies, joka on tehnyt virheen. Kirjoitat aina miehistä kuin he olisivat tunnottomia narsisteja josta pitää päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Sun asenteessasi on jotain sairasta.
Sua käy sääliksi... en vaivaudu edes vastaamaan kysymyksiisi. Hoida ihan oikeesti pääsi kuntoon.
Sulla on kyllä jäänyt sama levy jankkaamaan. Et kai sä oikeasti voi olla noin yksinkertainen.
Ei kai kukaan noin vaan luovu rakentamastaan elämästä, kyllä se on aina harkinnnan paikka. Ja vaikka olisikin jotain vosua käynyt sohaisemassa, niin ei se sitä tarkoita, että haluaisi luopua nykyisestä elämästään. Vosu on valittu seksin perusteella, vaimo taas huomattavasti laajemmilla kriteereillä. Juuri siksi vosusta ei tule sitä vaimoa.
Sut on varmasti valittu nimeomaan vaan vosun perusteella kun olet noin yksinkertainen, vosus on vaan tainnut löystyä eikä enää tee tehtäväänsä.
Olen itse naimisissa miehen kanssa, joka jätti entisen vaimonsa minun vuokseni, enkä tunne yhtään huonoa omatuntoa, me olemme unelmapari ja meillä menee todella hyvin jo neljäs vuosi.
Miehen eka vaimo hankkitui ilman yhteistä päätöstä raskaaksi, siinä vaiheessa mies pyysi että tekisi abortin, nainen ei suostunut, ja niin pakkopullaa naimisiin. Ei siis todellakaan vaimoa aina VALITA laajemmalla kreiteerilla, vaan järkisyistä, ei sydämen tahdosta mennään naimisiin.
Ei olisi tullut mieleenkään pitää miestä itselläni tulemalla raskaaksi.
MIehen tulee taistella naisesta, eikä toisinpäin.
Kyllä elämää elettyä on kaikilla takana, joskus on vaan tultu tien päähän ja on aika kääntyä risteyksessä toiseen suuntaa, kohti uusia haasteita. HYvät muistot on kiva laittaa laatikkoon, uusi parempi nurmikko odottaa, ilman pettämistä ja katkeruutta.
Mun mies tosiaankin ymmärtää hyvän päälle, olen timmi ja tiukka kaikin tavoin. Eikä mun ole tarvinnut keneltäkään miestä viedä...
Ja voi hyvää päivää, ei nykyään ole enää mitään pakkonaimisia raskauden kanssa. Lapsesta voi huolehtia muullakin tavoin kuin avioliitolla. Miten voi olla niin yksinkertainen että tollasta tarinaa edes uskoo. Eikä kannata vannoa tollasia, ehkä säkin joku päivä pinnistät itsesi paksuksi, kun miehesi on alkanut vikittelemään jotain toista naista. Sitä odotellessa...
Tulihan se sieltä:pinnistät itsesi paksuksi kun mies alkanut vikitellä toista naista. !
Vai niin teit, aika huono pohja liitolle!
Itse olen lapseni tehnyt, vaikka vasta teinejä ovatkin, mutta en ikinä vaikka vielä voisinkin yrittäis pitää toista lapsen avulla.
Ai siis jos ei ollut miehen ensimmäinen kerta? Ja koko ajan käynyt liiton aikana panemassa jotakin naista, vaimo tietää nämä?
Joo, erittäin hyvä mies ja uskollinen, olette te simppeleitä huijattavia.
Minä en ole saanut mitään takkiini, hömpät.
Hei muuten tiedän hyviä miehiä, olen ollut pitkässä liitossa uskollisen miehen kanssa, ja sitä ennen 2-3 vuotta eri miesten kanssa suhteissa yhteensoittoon. Kyllä, uskollisia hyviä miehiä löytyy, mutta yhtään kertaa en antaisi pettämistä anteeksi.
Ystäväpiirissäni on nainen , oikein menestyvä ja arvostettu. Häntä petettiin , ja heit lopetti tämä nainen suhteen. Koville otti kun petetty oli, ei voinut ymmärtää miten joku voi olla niin kiero.
Ei mennyt kuin noin vuosi, ja tutustui mieheen joka oli eronnut koska vaimo petti.
Nyt he ovat maailman onnelllisin pari, yhdessä jo 3-vuotta. Ystäväni sanoo, että kun todella luopuu huonosta hetei eikä kuvittele että voi elää pettäjän kanssa, tulee sen jälkeen vastaan jotakin vieläkin parempaa. Jos tuo nainen olisi jäänyt roikkumaan tuohon tyyppiin joka petti, olisi hän vieläkin todella onneton, eikä olisi kohdannut tätä toista miestä, joka syvästi häntä rakastaa, oikeesti, ei vain kulissina.
Sinulle 19. Annat toisenkin kerran anteeksi ja kolmannen ja neljännen....Et pääse irti. Eikö löydy kilttiä uskollista miestä kun pettäjässä roikut?
Mieluummin yksin kuin pettäjän kanssa, ei hän siitä mikskään muutu.
Mietin juuri samaa. kerran annoin anteeksi, se oli niin hirveä prosessi kenellekkään en sitä toivoisi. Samaten kun tuli sittenkin se toinen kerta, en enää voinut. Luulin tuntevani mieheni hyvin ja luotin kun näinhänet surullisena, oliko suru kuitenkin sitä ettei voinut sitä toista enää tapailla niin kuin ennen. Toivon todella, että te jotka yritätte myöskin siinä onnistutte, sillä voin rehellisesti käyneeni helvetissä suhteeni kanssa silloin. Ihanaa oli myöskin lukea jonkun löytäneen rehellisen ihmisen pettämisen jälkeen, itse toivon samaa sitten joskus kun sen aika on. Vielä on kuitenkin toipuminen kesken.
mun mielestä jos mies itse kutsuu toisen naisen kotiinsa, esittelee sitä, panee sängyssä ja viettää ihanaa aikaa tämän toisen kanssa niin lähtisin ja olen lähtenyt ihan mielenkiinnosta katsomaan, että näinkö todella! Kyllä se "syy" on täysin sen miehen eikä sen kakkosen. Jos jotain syyllisiä siis halutaan etsiä. Jos joku on niin törppö, että haluaa sotkea toisen naisen kotiinsa ja olla siellä niin mikä ettei. ei se tee musta moraalisesti huonompaa tms. kyllä se pahalta tuntuu, mutta kyllä mä kohdistan sen täysin siihen mieheen/naiseen jolle se on ok että sinne kotiin tulee joku toinen. Moraali puuttuu mieheltä. Ja jos nyt oikeesti alkaa miettimään niin eikös tässä voisi ns. vaimo katsoa hieman tarkemmalla ja laajemmalla ajatuksella, että mistä tämä nyt johtuu että näin pääsi edes käymään. ei sinne ole kukaan nainen paki paraastaan tullut liehittelemään. Kyllä ne syyt ja seuraukset on syvemmällä, itse parisuhteessa kuin kakkosessa. Ja kyllä. olen ollut kakkonen ja ykkönen. Miehellä on ollut toinen nainen, mutta ei tullut mieleenikään syyttää sitä naista. lähinnä keskustelun jälkeen kävi sääliksi naista, jota oli selvästi kusetettu silmät ja suut täyteen.
Kukkis 123.Täysin samaa mieltä, miehen moraali nimeomaan on pa s ki n mitä ikinä voi olla jos tuo toisen naisen kotiinsa.
Olin kerran yhden viikonlopun kanssa miehen kotona, kysyinkin että tietääkö hän tarkkaan mitä on nyt tekemässä. Olimme kylläkin olleet jo kuukausia suhteessa ja miehellä oli tietenkin kriisi kotona, vaimo läksikin siksi lasten kanssa viikonlopuiksi pois kotoa. Liekä arvannut, että samaan aikaan kotona miehensä esittelee taloa rakastetulle, rakastelee siellä jokapaikassa, näyttää perhekuvia ja esittelee lasten huoneen ja mitä pojat ovat kaikkea askarrelleet? Kuviakin katselimme, sekä katsoimme pornoa, joimme viiniä ja jne En suostunut nukkumaan aviovuoteessa, vauvan sänky siinä vieressä, niin nukuimme sitten kerrossängyn alaosassa , jossa hän kertoi viiime aikoina itsekkin nukkuvansa. En kehu, ei tuntunut hirveen ihanalle. Aamulla lähdin töihin, ja just joo, naapuri tuli samaan aikaan ulos ja katsoi pitkään...Arvasi heti.
Minä en ikinä olisi vaimona valmis antamaan tuollaista anteeksi, se olisi niin loukkaavaa, mutta toi vaimo antoi anteeksi.
Kaikkia näitä asioita kun ajattelen jälkikäteen, oli minulta väärin suostua menemään sinne, sen myönnän. Mutta eniten syyllinen ja moraaliton oli tuo mies, kunniotus nolla. En ikinä toisi miestä kotiini, jossa asuisin mieheni kanssa vielä yhdessä ja vielä avioliitossa.
Toisaalta ajattelen, että eihän tuo ole vaimoa haitannut, kun kerran jatkaa , taas kerran miehen suhteen paljastuttua, saman katon alla.
No herranjestas, sinua on petetty, loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla, miten voit edes yhtään sekstailla miehes kanssa? Minä en voisi edes koskea, koska minulle ainakin avioliitossa on rakastelu=rakkauden osoittamista. Seksi on eri asia, ja vapautunut voi olla ainoastaan silloin kun TÄYSILLÄ LUOTTAA TOISEEN, tai sitten on alkurakastunut tai tuiki tuntematon sietämättömän seksikäs mies kyseessa.
En myöskään ymmärrä, että yrität puolustaa miestä, siis sinä muka kyyläävä akka? ET OLE, sun ukkos on häntäheikkinen, joka ajattelee paskan marjat mikä sinulle olisi parasta, hän ajattelee vain itseään , ja koska on nyt seksiä sinulta saanut:
OIKEUTTAA OMAT TEKONSA. Olet tehnyt virheen kun jatkat, se kostautuu vihana ja katkeruutena.
Jos miehesi olisi kunnon mies, hän ei olisi lähtenyt vierasiin, ei ole.
Että on tuonut naisen kotiinne, se on pahin mahdollinen moraaliton teko sinua, ja jos teillä on lapsia, heitä kohtaan.
MIten voit tosiaan edes sekstailla miehen kanssa kun tiedät että siellä toinenkin nainen sai orkut, miehes sylissä?
Etkö jotenkin arvosta itseäsi? Onko sinua alistettu lapsena? Pelkäätkö yksinoloa? Jotakin on oltava vialla että et ole eroa vaatinut, todella pahasti.
Sorry, olet varmasti hyvä ihminen, löydät PAREMMAN; mutta sinun täytyy antaa sille mahdollisuus. SItä et tule saamaan petturin kanssa roikkuessasi.
Noi asiat just pyöriikin mielessä, ja ällöttää edelleen. Voi olla, että tän suhteen jatkaminen on ollut virhe, koska en vaan voi asian antaa olla, ja koska tiedän että minulle ei kerrota sitä totuutta asiasta. Ja olihan meidän esikoinen kotona nukkumassa samaan aikaan. Mies jätti sen yksin kotiin siksi aikaa kun kävi hakeen tän kakkosen meille. Mä oon niin "sekasin" vieläkin tästä asiasta, että varmaan paras ratkasu olis alkuun se että asuttais erillään ja mietittäs mitä halutaan. Koska tuntuu että mies vähät välittää siitä että olen vielä tuosta huolimatta koittanut jatkaa hänen kanssaan. Jotenkin pitäny itteeni ihan erilaisena ihmisenä, koska aiemmin vastaavassa tilanteessa en kahta kertaa miettinyt kun pistin äijän käveleen. Ja kai sitä tarvis jonkun vaan potkiin mua perseelle kun musta näin saamaton tullu. Potkaskaas mua nyt vähän, ellei kukaan saa miestä puhuun totta, ilman että tää vetoo siihen asiaan liittyen heti ettei muista mitään.
Sulla on vauva, hormoonit sekaisin.
Nyt kasvattelet sitä vaippapöksyä, älä mieti tuota sikaukon tekemisiä ollenkaan. Pikkuhiljaa kokoat itsesi, selvität ero ja asuntoasioita, lasket talousasiat, ja sitten aivan rauhassa kerrot mitä päätät nyt tehdä, Vaadit miehen olemaan vauvan kanssa tai siis jo isomman vaippapepun, yrität erota ystävinä, aina parempi kaikille.
Tuo mitä miehesi on tehnyt, on moraalisesti karmeinta, vauva kotona, ja tuo toisen naisen teille. Herätys? Et saa nyt heltyä, mies on väärä ja pahasti.
Pärjäät kyllä, aina