Itkun partaalla, jälleen..

Sain n. 7kk sitten lapsen ja raskauden aikana lihoin n. 20kg!. Söin ja söin.. Ajattelin, että helpostihan tiputan ylimääräiset pois kun lapsi syntyy. Yli pyoli vuotta mennyt ja yli 10 kiloa on vieläkin enemmän kun alkuraskauden punnituksessa..

Vaatteet eivät mene enää päälle. Siis kirjaimellisesti, farkut eivät mene polvista ylöspäin jalkaan :D.

Ekat 10kg lähtivät siis melkein heti synnytyksen jälkeen, mutta nuo reilut 10kg ovat olleet tallella koko tämän ajan. Olen miljoona kertaa aloittanut paaston ja joka ikinen kerta olen ratkennut syömään kolmantena tai neljäntenä päivänä.

En kertakaikkiaan osaa syödä oikein. Joko en syö ollenkaan tai syön aivan älyttömästi. Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa syödä normaalisti? En ymmärrä itseäni. Sehän on vaan ruokaa, eikö sen vertaa itsekuria löydy..

Pelkään, että syöminen tosiaan lähtee käsistä ja vuoden päästä olen aivan sairaalloisen lihava, nyt jo niin nopeasti lihonut. Ja ylipainoinen olen reippaasti. 80kg/172cm.

Vatsa on täysin raskausarpien peittoama ja tuskin millään konstilla iho palautuisi vaikka tästä laihtuisinkin. Ja miten laihtuisin? En kertakaikkiaan tunnu pystymään siihen yksin. Itsesääliä tosissaan, tähän on tultu. Riisun mustan ison hupparin ja mustat verkkarit jalasta - painun pehkuihin. Ja aamulla puen ne taas suojaksi, satoi tai paistoi.

Säälittävää kerrassaan. Huhhei.
6135
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Entä jos nauttisit lapsestasi, yhteisestä ajastanne ja kaikesta uudesta, mitä hän päivittäin oppii.
Alkusyksy on parasta ulkoiluaikaa, kunnon vaunulenkkejä vaan ja iloa elämään. Eipähän tarvitse kokoajan mutustellakaan, kun on paremmalla mielellä.

10 kiloa on vain esteettinen huoli, ja nyt lapsesi on tärkeintä.
Pyri, ettei paino enää nouse, siinä on ensimmäiseksi vuodeksi tarpeeksi tavoitetta.
Sinulla on varmasti muutakin mietittävää kuin vaa`alla juokseminen ja paastoaminen (joka laskee mielialaa ja olet entistä alakuloisempi ja onnettomampi) Älä sekoita kroppaasi ja mieltäsi syömättömyydellä.
Ole iloinen ja reipas äiti lapsellesi.

Äänestä
  • Jotenkin päähän on iskostunut, että ihminen ei voi oikeasti olla iloinen ja onnellinen jos fyysinen olemus on retuperällä. Liitän siis henkisen olemukseni fyysiseen.. Tämän vuoksi uskon, että olisi tärkeää saada paino hallintaan ja sitä kautta henkinen hyvinvointikin paranee..

    Tuosta aiemmasta viestistähän selvästi huokuu epätoivo ja tyytymättömyys, mutta eivät ne toki ole ainoita tuntemuksiani. Tottahan iloitsen lapsestani ja pyrin olemaan reipas. Nuo eivät kuitenkaan poissulje sitä, että huoli omasta olemuksesta on päivittäinen ajatus.

    Äänestä

Täällä toinenkin raskauden aikaisista kiloista kärsivä, ja lapsi pian jo 2v. Niin vain se on, että jos ei itse saa itseään kuriin, tuskin sitä voi tehdä kukaan toinenkaan. Kun vauva oli vielä pieni, tuli syötyä sitä mitä ehti ja milloin ehti. Kaiken lisäksi tuntui, että kaikki kommentoivat painoani, lihomista/laihtumistani.. "eikö sinulla imetys ole vaikuttanut laihtumiseen?!" "no eipä ole........". Mieleltäni olen silti onnellinen, vaikkakin erittäin epätyytyväinen ulkoiseen olemukseeni. Olen päättänyt ryhtyä tekemään asian etteen paljon työtä, mutta en ehkä ihan vielä, sillä saatan olla jälleen raskaana! :)

Äänestä

Pari ongelmaa tuossa nyt löytyy...

Ensimmäinen on tuo, että pidät mittojasi aivan maailmanloppuna, kieriskelet itsesäälissä ja valitat. Vaikka totuus nyt on, että 172/80 ei edes ole mikään paha. Vaivaiset kymmenen kiloa veks ja sitten on jo ihan ok mitat. Toki siitäkin voi halutessaan sen viitisen vielä tiputella, mutta niillä nyt ei mitään hengenhätää sitten enää ole kun on jo normaalipainossa.

Toisena sitten tuo "Olen miljoona kertaa aloittanut paaston ja joka ikinen kerta olen ratkennut syömään kolmantena tai neljäntenä päivänä." No ylläripylläri, että jossain vaiheessa tosiaan tulee nälkä ja jos päiväkausia on suurinpiirtein syömättä niin kyllähän se nälkäkin on jo sitten sen mukainen, että "ratkeaa syömään". Vaikkakaan nyt en tuota ratkeaa-sanaa edes käyttäisi tässä tapauksessa, kun ihmisen on kuitenkin pakko ratketa syömään, jos meinaa hengissä ja voimissa pysyä.

Eli ensin asiat oikeisiin mittasuhteisiin...10 kg pudotus ei ole mikään Mount Everestin valloittamiseen verrattava mahdoton jättiurakka ja toisekseen keinona joku muu kuin paastoaminen. Terveellinen ruokavalio nyt ainakin. Ja jos otat vaikka tyyliin -500kcal -vajeen vuorokautta kohden, niin ei tarvitse paljoa jättää pois ja hyvillä valinnoilla saat mahasi täyteen joka päivä ja silti laihdut. Ja puoli vuotta eteenpäin, niin se kymmenen kiloa on jo lähtenyt.

Äänestä
  • Samaa mieltä: sinulla on vain muutama kilo ylimääräistä, joten keskity siihen, ettei paino nouse.

    Paasto.....hmm.... Miten ajattelit syödä ja liikkua sitten kun painat 70 kg? Ja että paino pysyy seitsemänkympin korvilla?
    Miksi et alkaisi syödä ja liikkua juuri tuolla tavoin jo tänään?

    Jos nyt alat syödä ja liikkua kuin 70 kiloinen sinä,
    olet kohta 70 kiloinen sinä :)

    Äänestä

Nyt äkkiä liityt Jutta Gustaffsbergin painonpudotushaasteeseen mukaan, sinne kerkiää vielä. Eka viikko vasta menossa. Sillä pääset hyvään alkuun ja saat tarkat ohjeet miten syödä ja liikkua. Ohjelma on ilmainen ja siellä on paljon suomalaisia mukana juuri nyt. Käy kurkkaamassa fitfarm.fi ja liity säkin mukaan. Itse oon kanssa tolla dietillä ja hyvin toimii. Ja raskauskiloja pudottelen itsekkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Itsetunto 0 kirjoitti:

Sain n. 7kk sitten lapsen ja raskauden aikana lihoin n. 20kg!. Söin ja söin.. Ajattelin, että helpostihan tiputan ylimääräiset pois kun lapsi syntyy. Yli pyoli vuotta mennyt ja yli 10 kiloa on vieläkin enemmän kun alkuraskauden punnituksessa..

Vaatteet eivät mene enää päälle. Siis kirjaimellisesti, farkut eivät mene polvista ylöspäin jalkaan :D.

Ekat 10kg lähtivät siis melkein heti synnytyksen jälkeen, mutta nuo reilut 10kg ovat olleet tallella koko tämän ajan. Olen miljoona kertaa aloittanut paaston ja joka ikinen kerta olen ratkennut syömään kolmantena tai neljäntenä päivänä.

En kertakaikkiaan osaa syödä oikein. Joko en syö ollenkaan tai syön aivan älyttömästi. Miten ihmeessä voi olla niin vaikeaa syödä normaalisti? En ymmärrä itseäni. Sehän on vaan ruokaa, eikö sen vertaa itsekuria löydy..

Pelkään, että syöminen tosiaan lähtee käsistä ja vuoden päästä olen aivan sairaalloisen lihava, nyt jo niin nopeasti lihonut. Ja ylipainoinen olen reippaasti. 80kg/172cm.

Vatsa on täysin raskausarpien peittoama ja tuskin millään konstilla iho palautuisi vaikka tästä laihtuisinkin. Ja miten laihtuisin? En kertakaikkiaan tunnu pystymään siihen yksin. Itsesääliä tosissaan, tähän on tultu. Riisun mustan ison hupparin ja mustat verkkarit jalasta - painun pehkuihin. Ja aamulla puen ne taas suojaksi, satoi tai paistoi.

Säälittävää kerrassaan. Huhhei.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu