Ja homma meni näin: Yrittäkää lukea loppuun... Olen 29v mies. Minulla on vaimo ja kaksi ala-aste ikäistä lasta. Olin kuukausi sitten bilettämässä ja tanssilattialta tarttui käteeni nainen ja pyysi tanssimaan. No minä lähdin ja tanssittiin siinä vähän aikaa ja siirryimme pöytään keskustelemaan. Kerroin hänelle olevani naimisissa ja lapsista. Hän myös oli avioliitossa ja kaksi lasta. Siinä illan keskusteltuamme alkoi sisälläni tapahtua... Ei ole ennen tuollaista oloa ollut vaikka onhan sitä tanssittu ja juteltu tyttöjen kanssa ennenkin. Koskaan en ole kuitenkaan pettänyt vaimoani. Enkä pettänyt nytkään. No numeronsa ja mailiosoitteen hän antoi mulle. Ja minä hölmö hänelle. No seuraavalla viikolla alkoi pommitus. Se nainen vain sai mut jotenkin sekaisin sen yhden illan aikana. Ja minä kerroin siitä seuraavana viikonloppuna vaimolleni. Hän sanoi ymmärtävänsä ja samalla tunnusti itsekin olleen toisen kanssa tekemisissä... Ei varsinaista pettämistä vaan jotain housut jalassa meininkiä...muka. No minusta tuntui, ettei se edes loukannut minua koska ilmeisesti olin niin siinä toisen naisen huumassa ja olen vieläkin. Olen ollut yhteydessä tuohon toiseen naiseen ja hän tuntuu aivan ihanalta tyypiltä. Hänen miehellään on alko ongelma ja hän on eroamassa miehestään. Mutta mitä minä. Vaimoni vakuuttaa loppuneen vehkeilyn muiden kanssa. Mutta kun en voi ajatella muuta kuin sitä toista. Hän vienyt minut kokonaan. Mitään muuta en ole kertunut vaimolleni kun sen, että silloin tavattiin ja se oli siinä. Tuntuu, että ainut side nykyiseen suhteeseen on enää lapset. Tässä kuukaudessa on tunteet kuolleet vaimooni. Mikään ei ole niikuin ennen. Tuleeko koskaan olemaan. Mitä minä teen... Järki sanoo, että lopeta se toinen suhde, mutta sydän käskee jatkamaan ja eroamaan entisestä. Tähän on varmaan yksinkertainen ja yksi oikea vaihtoehto eikö?
Mikä on oikea ratkaisu
Kahden tulen välissä
143369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nyt vaikuttaa siltä, että olet päätä pahkaa ihastunut toiseen naiseen, ja tämä on täysin normaalia ja luonnollista pitkässä parisuhteessa. Melko usein käy siten, että jompi kumpi tai sinun tapauksessa molemmat ihastuvat joskus johonkin toiseen.
Mielestäni sinun ei nyt kannata tehdä mitään äkillisiä ratkaisuja, vaan antaa ajan kulua ja uskon, että pikkuhiljaa tunteesi laantuvat ja unohdat tuon toisen naisen. Pitkässä parisuhteessa tulee välillä ihastuksia, mutta suosittelen, että et lähde tekemään mitää peruuttamatonta ja sinun pitää ajatella myös lapsiasi. Välillä on suvantovaiheita, ja nyt teidän on aika keskustella parisuhteestanne oikein kunnolla esim. pariterapiassa.
Samaa mieltä. Ihastuksia tulee ja menee, mutta oikea kumppanuus vaatii joskus tahtoa ja työtä.
mä oon 37v ja 3 lapsen äiti ja samassa tilanteessa sun kanssa. usemamman vuotta tuntemani mies, 5 lapsen huoltaja, ja minä olemme tämän kevään aikana rakastuneet aivan päättömään tyyliin. Tunnemme toisemme entuudestaan ja lähtökohdat ovat olleet selvillä molemmilla. Lähdimme alkuun ehkä leikkimielellä mutta nyt tilanne on riistäytynyt käsistä kun emme enää pysty ajattelemaan kuin toisiamme. Tämä on todellista rakkautta, siitä ei epäilystä, mutta lapsiemme ja puolisoidemme vuoksi ratkaisu tulee olemaan sairaan vaikea!!!! kai sitä tarttis kuunnella sydäntään, ei me eletä kuin kerran, mutta ei se helppoa tule olemaan eikä hätiköinteihin ole varaa... onnea sinulle ratkaisuihisi,tee ne itse!
sitten kun olet kerran eronnut,tapaat lapsiasi joskus,jos tapaat,jos haluavat,sitten jos löydät jostain kumman syystä uuden kumppanin,saat siis uuden mahdollisuuden,sitten vasta ymmärrät ihan oikeasti mistä on kysymys. Sitten vasta osaat arvostaa parisuhdetta,lastesi äitiä,tai vaan vaimoasi ilman lapsia,elämää. Siihen on matkaa,sitä ennen voit leikitellä kaikenlaisilla mahdollisuuksilla,mutta se ei vastaa todellisuutta,ei sit kun kannat tavarat ulos ja sovit paperilla milloin tapaat lapsiasi... jne...EI sitä kun yksin siirrät vähäiset romusi johonkin yksiöön ja perhe jäi sinne kotiin,kotiin. Mutta hyvin suurella todennäköisyydellä et tule koskaan enää löytämään ihmistä kenen kanssa haluaisit elää. tai kuka haluaisi elää sinun kanssasi. Tuhoa vaan elämäsi. kokeile.paluuta ei ole.
Niinhän se on, että ei kun tunteet peliin ja nokka sinne mihin "keppi" osoittaa. Hyppikää nyt ihmeessä ihmiset kukasta kukkaan ja pettäkää niin paljon kuin alapää kestää. Mitä muista tai lapsista, kun mulla pitää olla hyvä ja onnellinen olla. Näinhän se onni löytyy... ja ai, että kun on hyvä olla. Ja uusi tuttavuutesihan on toki rahellinen. Alkkis mies, eroamassa ja silleen... Eiköhän ois siitä hirviöstä eronnut ilman sinuakin jos haluaisi. No joo.
Ei kukaan voi sulle oikeaa ratkaisua sanoa. Itse sun pitää se miettiä, mieti sitten valmiiksi jo omaisuuden jaot ja lasten tapaamisetkin. Ei tarvitse niistäkään sitten enää riidellä, kun voitte molemmat alkaa elää uutta elämäänne.
..nämähän ovat niin helppoja asioita nämä ihmissuhdekuviot! Jep jep!
Itse samassa tilanteessa olleena voin kuvitella mitä olet kokenut ja mitä ehkä nyt tunnet sisälläsi. Mielipiteeni on, että kun se parisuhde on kunnossa ja ennen kaikkea itsetuntemus on vahva, ei ole tarvetta lähteä tanssimaan vieraiden naisten/miesten kanssa eikä varsinkaan sen läheisemmin tutustua! Sitä äkkiä purkaa sisintään ihan ventovieraalle, kun sille on niin helppo puhua. Miksi ei puhuta ja avata sitä sisintä sille puolisolle???
Jos on tarve lähteä tuulettumaan - pakoa jostain? Jos on tarve lähteä kokeilemaan vielä iskutaitojaan/haluttavuuttaan - ego-ongelma/itsetunto-ongelma? Jos on tarve saada ulkopuoliselta hellyyttä, rakkautta, seksiä - suuri rakkausvaje - miksi? Millainen oli oma lapsuuteni ja eväät kasvaa tasapanoiseksi aikuiseksi...
Ihan ensin ehdottaisin miettimään todella syvällisesti, miksi se vieras ihminen siellä baarissa viehättää?! Mitä minulta (muka?)puuttuu ja voinko tehdä asialle itse jotain?? Hyvin usein se syy ei ole ollenkaan siinä puolisossa, vaan ihan peiliin katsominen voi auttaa...
Itse rakastuin tulisesti vieraaseen mieheen ja sille tielle lähdin. Sillä hetkellä en osannut muuta tehdä. Ei ollut eväitä muuhun ratkaisuun ja uskoin myös vahvasti intuitiooni, joka ohjasi minua. MUTTA sitten jossitteluun: ratkaisuani en ole katunut hetkeäkään, mutta nyt tällä itsetuntemuksella (kävin läpi parin vuoden sisällä rajun henkisen kasvun pyrähdyksen) ja tällä ihmissuhdetietämyksellä, olisin tehnyt monta asiaa toisin. Olisin ensin pyrkinyt omaan sisäiseen tasapainoon ennen kuin lähden hakemaan lohtua muualta. En tiedä olisiko lopputulos ollut sama, mutta ainakin olisin yrittänyt kovemmin työskennellä itseni kanssa!
Sinä olet saman ikäinen kuin minä eli kolmekymppiä kohta viisarissa... elämän ensimmäisiä rankkoja välitilinpäätöksiä edessä... Mitä olen saanut aikaan elämässäni? Kuka minä oikeasti olen? Olenko "oikean" ihmisen kanssa naimisissa? Mitä minun täällä kuuluisi tehdä? jne.
Jos vain mahdollista, älä tee hätiköityjä päätöksiä. Anna hieman ajan kulua ja anna tilanteen "tasoittua", rentoudu ja kuuntele sisintäsi - se kertoo mitä sinun kuuluu tehdä.
Ei tämä ole ensimmäinen kerta kun sitä "ihastuu" johonkin. Ne muut kerrat on tosiaankin tulleet ja menneet. Mutta tämä ei tunnu menevän vaikka kuin yrittäisi... tilanne ei kun pahenee ja sitä tuntuu kiintyvänsä vain lisää tähän toiseen. En todellakaan tiedä mikä johti tällaiseen. En koe, että avioliittoni olisi millään tavalla epäonnistunut tai siitä puutuisi jotakin. Mutta tuntuu kuin vaimolla olisi ollut jonkin puutetta kun kuiteskin myönsi hakeneensa toista seuraa. Itse en kokenut hakeneeni mitään sieltä baarista. Se nainen vain vei mennessään. Ja sai tämän tilanteen aikaan. Mutta miten tälläisen voi unohtaa. Se toinen saa minut ihan sekaisin vaikka luulin olevani lujaluonteinen enkä missään nimessä kuvitellut sortuvani moiseen...
Oma mielipiteeni vain on se, että jos "joku vie mennessään" tai ylipäätään ihastut vakavammin johonkin henkilöön parisuhteen ulkopuolella, niin jotain puuttuu silloin siitä suhteesta... Nyrkkisääntönä: jos parisuhde on toimiva, ei siihen pääse kukaan väliin sekoittamaan päätä! Olkaa rehellisiä itsellenne ja toisillenne!!
Jos todella on kysymys nyt sellaisesta ennenkokemattomasta ihastumisesta/rakastumisesta mitä kuvittelen sinun kokevan (jopa paljon vahvempi tunne kuin ihastuessasi vaimoosi vuosia sitten?), niin toivottavasti otat selville perin pohjin ihastuksesi menneisyyden haamut?, tulevaisuuden suunnitelmat, arvot jne. Varmaan kyllä olet niin jo tehnytkin..
Tosiaan itse otin riskin, mitä moni pelkää ottaa ja lähdin uuden ihastukseni matkaan. Kokemuksesta tiedän, että hieman vanhemmalla iällä (kuin n.20v) ihastuminen ja rakastuminen on TODELLA vahva kokemus - ei ihan helppo unohtaa! Katunut en ole päivääkään, mutta mulla ei ollutkaan vielä lapsia... miehelläni on. Monia uusia ja haastavia asioita on edessä eron jälkeen, mutta se mikä ei tapa, vahvistaa!! Itkuja on itketty ja välillä voitu hyvin, välillä huonommin, mutta ilman tätä kriisiä en olisi kokenut tällaista henkistä kasvua!! Päin vastoin aloin kokea vanhassa suhteessa vain taantumisen merkkejä - ihan kuin olisi vuosi vuodelta elämänhalu tukehtunut..
Sinun täytyy vain rohkeasti tehdä oma päätöksesi! Vaikea on ulkopuolisen puuttua...
Teetpä mitä vaan, niin käyttäydy niin että voit katsoa itseäsi peiliin! Ihastumiset tulee ja menee eikä avoliitot/avioliitot ole kertakäyttökamaa.
Hyppää nyt sinne miesten kuuluisalle "järkiaivolohkolle". Tarvitset tila-auton ja sellaisen asunnon, jossa 4 lasta voi melskata. Kyllä sellaisen arjen pyöritys pian tappaa ihastuksen, koska rakkauttahan et ole maininnut. Eihän tämän naisen lapsia alkoisälle jätetä, vaan sinusta tulisi myös heidän aikuismallinsa. Ja lisäksi, olikohan tuo vaimosi "tunnustus" hätävalhe, kun tunsi itsensä loukatuksi. Rupeahan aikuiseksi.
Olet ollut vuosia liitossa toisen kanssa, törmäät täysin tuntemattomaan ihmiseen johon hullaannut kuukaudessa. Eipä voi sanoa muuta kuin että get real, luuletko tosiaan että se ihastuksesi on oikeasti pohjimmiltaan se ihminen jonka nyt näet vaaleanpunaisten lasien läpi? Ja olet tuntenut hänet vasta kuukauden etkä ilmeisesti edes tunne häntä vielä erityisen hyvin, oletko valmis pistämään yhden ainoan kuukauden takia lastesi perheen palasiksi? Ja eihän se toinen nainen ollut vielä itsekään eronnut, oletko täysin varma siitä että hän yleensäkään ottaen tulee eroamaan?
Jos erotielle lähdetään, niin omasta ja kavereiden kokemuksesta sanoisin että metsään menet että rytisee jos yksistään kolmannen osapuolen takia eroat. Joskus se ulkopuolinen osapuoli herättää huomaamaan että omassa suhteessa on jotain vialla, ja se ero pitäisi tehdä siitä syystä ettei halua olla enää nykyisen kumppanin kanssa, _missään_ tilanteessa. Siis ei silloinkaan kun muita ihastuksia ei ole. Jos/kun lähdet päätäpahkaa toisen mukaan, yleensä siinä käy niin että muutaman kuukauden jälkeen ensihuuma haihtuu ja sitä alkaa ikävöimään lapsiaan (äidilleenhän ne jäävät mikäli hän ei täysi juoppo tai narkkari ole) ja sitä normaalia ja tuttua perhe-elämää. Mutta siihen on harvoin enää vierasreissun jälkeen mahdollisuutta, onnistuneet paluumuutot on todellisia harvinaisuuksia.
Mutta samahan se on mitä minä tai kukaan muukaan täällä sanoo, jokaisen pitää tehdä virheensä itse ja oppia niistä. Minä olen sitä mieltä että olet tekemässä virheen jos lähdet nykyisestä liitostasi hätiköiden, mutta itse teet päätöksesi.
Tässä oli todella ajatuksia herättävä kirjoitus kokeneelta kokemattomalle.
Lue pariinkin kertaan ja funtsaa todella näitä faktoja, joita tää ihminen tässä ojentaa sulle kultalautasella sanojen muodossa.
Meillä mies petti,ns. yhden illan juttuja ollut enempikin ja otin eron puheeksi.Omia ajatuksia on sen jälkeen ruvennut sotkemaan eroamassa oleva,1 lapsen isä.Ollaan tavattukin ja hänellä erohommat on vielä ihan vaiheessa mutta itsellä ei pyöri muuta mielessä kuin päästä hänen syliinsä.Kotona on halut kadonneet täysin.Hääpäiväkään ei tunnu enää juhlimisen arvoiselta ja tuntuu julmalta,kun toinen on luvannut parantaa tapansa ja tehdä kaikkensa,ettei minun tarvitsisi katua tähän jäämistä mutta kun ei tämän avioliiton jatkuminen tunnu lainkaan enää järkevältä.Nämä päätökset ei ole helppoja,etenkin kun niiden kanssa on sitten elettävä loppuelämä,meni syteen tai saveen.Mutta itse en enää jaksa katsella vierelläni miestä,jota kohtaan tunteet rupeaa hiipumaan,vaikka kuinka sitä olen yrittänyt estää.Voimia!!!Ihminen näyttää pärjäävän näköjään vaikka kuinka oudoissa tilanteissa ja taatusti pärjäät sinäkin=)))))))
kait suhde vaimoosi on joskus ollut ihana enemmän kuin kuukauden? vai menitkö muuten vain naimisiin? ajan myötä suhde taantuu, muuttaa muotoaan. jos sen eteen tehdään töitä se vahvistuu. jos ei, niin.. onko heppisi osoittama suunta sinulle perhettä tärkeämpi? kannattaisiko odottaa vielä vaikkapa toinen kuukausi ennen kuin jätät perhettäsi.