Syksyn ajatuksia

Niin se syksy tulla pihuuttaa. Ei mulla mithään tärkeää ole, mutta ko muuten soopaa vain jauhethan niin mie pistän omiaki ajatuksia tähän.

Sorsamiehet ( ja näköjään jokku muukki) ottivat aseen ja lähtivät hakemaan leivän päälle syötävää. Olkaa nyt varovaisia sen pyssyn kanssa, yhtään vahinkoa ei tarvita ennää, muuten kerrää valtio aseet pois, son vähän semmonen piiperrys tuolla helsingissä.

Nuita sopuleja on joka paikassa. Ja eikö lissääntyvät vain. Perhana kun oli paikoin Palojoen pohjospuolela liukasta, ko oli useampi liiskaantunut tielle, siinä meinas karata auto käsistä. Kohta net kyllä katoavat, ensin lumen alle ja ens kesänä näkkyy ennää puolet. Non rauhotettuja, ei niitä saa tappaa. En mie kyllä koirale sitä osanu kertoa, pelkään ettei siitä ole ennää hirvimettäle ko se mäthäistä sopuleja vain kaivaa. Ja kyllä se niitä tappaa, mutta nyt ei ole parhiin päihvään koskenu, ko sitä raukkaa tarttu yksi kiukkunen kielestä kiinni, siinä oli koirarukala hätä.

Sitte tuosta kaljasta ja ajamisesta. Perkule mie otan kyllä, niinko olen tutuile sanonu, semmosen linjan, että mie soitan vallesmannille aina ko tiiän että joku on kiljussa tai kaljassa tai ponussa liikkeelä, tappakaa ittennä miten tahotta, mutta älkää räkäpäissä tien päälä, sielä on ihan viattomiaki liikheelä.