Työssäkäyvien lapsiperheellisten ajankäyttö on toisinaan aikamoista tasapainottelua. Miten te olette onnistuneet jakamaan ajankäyttönne perheen, työn ja harrastusten kesken?
Meillä puolison työ haukkaa suurimman osan vuorokaudesta. Työpäivät venyvät 10 h ja kun kotia päästään pitää roikkua kännykässä tai tietsikalla. Työmatkoja on kuukausittain ja venyvät viikosta - kahteen. Talvilomaa ei puoliso tietenkään ehtinyt pitämään ja kesälomaltakin lähti kesken töihin!
Kotiasioihin ei sitten voimavaroja riitäkkään. Kotityöt jää toisen vastuulle ja yhteinen aika on kortilla. Toisen pitäisi aina jaksaa hoitaa koti-, piha-, lapset ja järjestää kutsuja ym. viihdykettä. Omat työtkin pitäisi jaksaa hoitaa. Miten te olette onnistuneet tämän rumban pyörittämään?
Meillä puolison työ haukkaa suurimman osan vuorokaudesta. Työpäivät venyvät 10 h ja kun kotia päästään pitää roikkua kännykässä tai tietsikalla. Työmatkoja on kuukausittain ja venyvät viikosta - kahteen. Talvilomaa ei puoliso tietenkään ehtinyt pitämään ja kesälomaltakin lähti kesken töihin!
Kotiasioihin ei sitten voimavaroja riitäkkään. Kotityöt jää toisen vastuulle ja yhteinen aika on kortilla. Toisen pitäisi aina jaksaa hoitaa koti-, piha-, lapset ja järjestää kutsuja ym. viihdykettä. Omat työtkin pitäisi jaksaa hoitaa. Miten te olette onnistuneet tämän rumban pyörittämään?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuhansilla korttielämää.
Eli kotimaan ja varsinkin ulkomaan "veropakolaiskomennuksilla" olevilla.
No, lähtiessään he tietävät mihin ryhtyvät.
Meillä se oli yksinkertaista.
Vaimo oli lasten kanssa kotona nuoremman ala-asteen puoliväliin saakka.
Sen jälkeen meni ilta-askareisiin, klo 17 - 20 töissä ja lauantaisin klo 9 - 15.
Tenavien yläaste- / lukioiässä lähdin viikoiksi puutteen torjuntaa muualle.
Penskat hoitivat omat asiansa pyykeistä alkaen sekä talon piha- ja sisätyöt.
Tämä ei ole vastaus kysymykseesi mutta on yksi esimerkki elämäntapavalinnoista.
Ps. Lomista ( = matkoista ) emme tinkineet koskaan.
Kerron, miten meillä asia ratkaistiin, on varmasti muitakin ratkaisuja. Oltiin molemmat päivätyössä, kolme lasta joiden kanssa ei ehditty olla paljoakaan, ei myöskään avioparina toistemme kanssa. Illat menivät kotitöihin ja ylitöihin molemmilla, alkoi mietityttää onko tämä hullunmylly elämän tarkoitus.
Asuntolaina oli pahimmillaan, mutta päätettiin yhdessä rauhottaa elämä niin että minä jään hoitamaan kodin ja mies hankkii rahat. Oma taloudellinen osuuteni oli tehdä edullista ruokaa, vaatteita ja kaikki muukin mahdollinen omin käsin kotona.
Loppuivat myös lastenhoito- ja työmatkakulut, työvaate- ja muut ylimääräiset tarpeet. Oma väsymykseni loppui siihen, välit mieheen paranivat kun oli voimia huomioida häntäkin, lapset rauhottuivat kun saivat olla kotona. Miehen stressi helpotti kun ei tarvinnut enää osallistua kotitöihin, ja sillä työmäärällä tunsin itseni sopivan tarpeelliseksi - ei missään tapauksessa miehen elätiksi. Jatkettiin tätä lasten aikuistumiseen asti ja sen jälkeen kouluttauduin lisää hankin oman työn. Oli kaikin puolin perheellemme onnellinen ratkaisu, ja välit lapsiin kehittyivät läheisiksi kun oli aikaa olla paljon yhdessä vielä murrosikäistenkin kanssa.
Aivan sama kuvio paitsi se että vaimo jäi ensimmäisen kanssa suoraan kotiin.
Talovelat olivat niskassa ja anua auki sen putken lailla.
Töissä ollessaan vaimon palkasta ei, yksityisen päivähoidon jäkeen olisi jäänyt paljoakaan.
Minä ajoin, pääasiallisen työn ohessa, pitkin Etelä-Suomea lisämarkkojen perässä.
Vaimo hoiti KAIKKI perheen asiat, ml. rahaliikenne.
Silloin ei ollut mitään kodinhoidon- tai muitakaan tukia.
Edes työttömyyskorvausta ei saanut.
Iltatöihin hänet saattoi sosiaalisten suhteiden tarve.
Eipä ole tarvinnut katua!
Minun mieheni on myös ollut vuosikymmeniä erittäintyöorientoitunut . Samoin liikenevän vapaa-ajan hän on pääsääntöisesti käyttänyt harrastuksiinsa. Kaikki tämä on ollut ok, kunhan hän on osallistunut kotihommiin ja erityisesti lasten kuskailuun paikasta toiseen. Kiirettä on miehelläni pitänyt mutta olen hänelle usein todennut, että itse hän aikataulunsa ja kiireensä on järjestänyt. SIllä näinhän se useimmiten on.
Jos haluaa kiireetöntä elämää ja vielä nautinnollista sellaista, asioiden priorisointi on ensi sijaista. Mikä on oikeasti tärkeää ja mitä on oikeasti pakko tehdä ja ennen kaikkea miksi. Asioita on elämässämme tasan niin paljon kuin itse niitä sinne ymppäämme.
Kiirehän on joka tapauksessa itse aiheutettua.
Tavoite ja rytmitys.
Tavoitteenamme oli palkkatyöstä pois minun ollessa 5-kymppinen.
Kahden työnantajan konkurssien vuoksi aikataulu "kusi" komella vuodella ja toteutuskin oli suunniteltua loivempi
Viimeiset vuodet olivat aikaa säästämättömiä loppukirin aikoja.
Kalenteria, kelloa, tehtävän laatua ja paikkakuntaa katsomatta keräsin viimeisiä euroja "vetäytymiskassaan".
Tavoite oli vaimon kanssa yhteinen.
Nyt, 67:na voin sanoa tuon ajanjakson kannattaneen.
Mutta, itse aiheutettuhan se oli.
Niinpä, jokainen kalenterinsa täyttää ja priorisoi ajankäyttönsä.
Kuitenkin olisi suotavaa tiedostaa mielenkiintonsa kohteet ennen perheen perustamista. Uraohjuksen ei pitäisi perustaa perhettä lainkaan kun aikaa ei siihen likene. En jaksa uskoa kenenkään työnantajan vaativan ylipitkiä työpäiviä työntekijöiltä, koska selainen työskentely ei voi olla tehokasta.
Kotiin jääminen ei ole yksinkertainen asia. Ensiksikin omaa ammattitaitoa ei ylläpidetä olemalla työelämästä pois ja toiseksi eläkettä ei myöskään kerry. Nykyisin nämä avioliitot eivät ole kiveen hakattuja ja kotiin jäävä on aika heikoilla avioeron sattuessa. Onko kukaan mies jäänyt lapsia-, ja kotia hoitamaan? Tuskinpa, isyyslomaa (jos sitäkään) pidemmäksi aikaa.
Tosin tämä nykytilakaan ei ihanne ole. Käytännössä, kun rumbaa yksin pyörittää niin tuskin tämä elämä yksinhuoltajanakaan olisi sen ihmeellisempää.
Tuttu juttu, kun kuntelen töissäni miesten keskusteluja.
Naiset häärivät kotona ja miehet rakentavat uraa. Silti naiset eivät ole kotirouvia, vaan työssä käyviä tai vauvalomalla olevia.
Miehet pitävät itsestään selvyytenä että naiselle kuuluu kotityöt ja vastuu perheen arjen pyörittämisestä. Mies voi sitten viettää tähtihetkiä kotona kun puoliso on hoitanut ne B-luokan hmmat.
Siksipä en aio perhettä perustaa ja alkaa mieheni uraa tukemaan.
itsekäs sinkku: Kotityöt ei todellakaan ole B-luokan hommia, vaan erittäin arvokasta työtä oman ja perheen hyvinvoinnin eteen. Uran rakentaminen ei ole arvokkainta elämässä.
Työnjako on perheen toiminnan tehostamista ja usein perheen työnjako hoituu luonnollisesti sen mukaan mitkä hommat kummaltakin sujuvat paremmin. Jos mies on se joka hankkii rahaa, ei vaimon osuus ole miehen uran tukemista, voisi ajatella myös niin päin että mies tukee taloudellisesti vaimon vastuualuetta kotona. Toki voi olla että vaimoakin kiinnostaa enemmän kodin ulkopuolinen työ, jolloin onkin sitten rahaa palkata joku ulkopuolinen tekemään puolestaan omaa uraansa siellä perheen kodissa.
Miehiä kuunnellessa ja näitä tekstejä lukiessa ei voi päätyä kuin siihen, että kotitöitä ei jaeta mitenkään. Suurin vastuu kotitöistä on edelleen naisilla. Miksi ihmeessä?
Kyse ei voi olla mielenkiinnon kohteista tai osaamattomuudesta, vaan asenteissa. Enpä tunne yhtään miestä joka olisi pöngittänyt vaimonsa uraa, jäämällä hoitamaan kotia ja lapsia. Sen sijaan tiedän jo työyhteisöstäni vaimoja jotka joutuvat tasoittamaan miehiensä työuraa, kuten viestiketjun aloittajakin kirjoitti.
Selityksiä piisaa esim. on luontevampaa naisen hoitaa lapsia ja kotia, nehän ovat hänen mielenkiinnon kohteita tai peräti harrastus. Kenen mielestä?
Suomessa on todella vähän kotirouvia jotka ovat voineet valita vapaaehtoisesti työn - ja kotiin jäämisen välillä.
Siksipä suosittelen ennen pariskunnan lapsien hankkimista tehdä kirjallinen sopimus miten "kakku" jaetaan ja millä se rahoitetaan. Onko varaa maksaa kotiin jäävälle vapaaehtoista eläketurvaa ja miten kotona olevan tasinko avioerossa jaetaan? Työelämästä poissa oloa ja ansion menytystä kun ei korvaa mikään.
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Mieluummin sinkkuna kuin kotiorjana.
Kirjallinen sopimus?
Pohja parisuhteelta puuttuu!
Jos on tarvetta oikein kirjallisiin sopimuksiin.
Eiköhän kuitenkin ole yleisintä töiden jakautuminen tilanteiden vaatimusten mukaan?!
Se tekee jolla on mahdollisuus.
Vaimon mennessä kotivuosien jälkeen iltatöihin, klo 15 > 20, olin minä tietenkin lasten kanssa.
Työhön silsältyivät lauantait klo 8 > 15 jolloin siivosimme lasten kanssa talon ja vaimo tuli töstö klo 15.15 siivottuun taloon ja valmiiseen kahvipöytään.
Sen jälkeen voimme vetäytyä seurustelemaan suljetun oven taakse.
Kotiinjäämisen voi valita kun on valmis tinkimään aineellisista tavoitteista eikä välitä ympäristön paineista!
Meillä ei ole mitään "kakun jakamista" vaan vaimolla on avio-oikeus kaikkeen.
Kiinteä omaisuus on hankittu molempien nimiin ja tilit ovat joko-tahi periaatteella.
Vaimolla luottokortin rinnakkaiskappale jota hän käyttää harkintansa mukaan ilman minun mielenkiintoani.
Aktiiviaikana minä toin perheen tuloista noin 80%.
Nyt eläke eromme on pienempi.
Ei tämä tämän vaikeampaa ole!
Emmekä taatusti ole ainoita!!!!!!
Itsensä epäonnistuneiksi kokevat purnaavat ja siitä saa virheellisen kuvan.
Nämä kotivuodet minä olen tehnyt valtaosan kotitouhuista.
Pesukoineiden käyttö on vaimon reviiriä.
Yksi detalji.
Yhtenäkään loma-aamuna, ei työikäisinäkään, vaimo ei tehnyt aamiaista.
Silloin kun emme olleet hotskuaamiaisen parissa niin minä valmistin, ja valmistan tai järjestän sen kodin ulkopuolella aina.
Kotona ollessamme vaimo tekee aterian kerran vuodessa.
On näet periaatteen ihminen.
Minun "kotiutuessani" kokoaikaisesti 10-vuotta sitten vaimo jätti ajokorttinsa uusimatta.
On perustellusti luottanut kuletuspalveluihini.
Yms. Yms.
"Pohja parisuhteelta puuttuu!"
- vuonna 2010 pohja parisuhteelta on puuttunut 13 619 parilta.
"jos on tarvetta oikein kirjallisiin sopimuksiin."
- vain tyhmä jättää sopimukset tekemättä ja luottaa mielenhäiriössä (ihastuessaan) kumppanin höpinöihin, kun erotessa se "kakku" jaetaan.
"Eiköhän kuitenkin ole yleisintä töiden jakautuminen tilanteiden vaatimusten mukaan?!"
- ei ole. Edelleen naiset tekevät (tilastojenkin mukaan) suurimman osan kotitöistä ja sen takia naisten euro on 80 centtiä. Työnantajat laskevat automaattisesti äitiys-, ja vanhempainlomista aiheutuvat kustannukset naisista aiheutuviksi. Vanhempainloma on mahdollista jakaa, mutta suurinosa miehistä ei ole sitä halunnut käyttää.
"Kotiinjäämisen voi valita kun on valmis tinkimään aineellisista tavoitteista eikä välitä ympäristön paineista!"
- mitä näillä aineellisilla tavoitteilla mahdat tarkoittaa? Suomessa jo pelkästään asuminen on kallista ja perheellistä ruuhkavuosina rasittaa monet menot, mikä tulee esiin viestiketjusta.
Siksipä en nää yhtään syytä avio-tai avoliittoon. Mikä kumma saa naiset vapaaehtoisesti kotiorjiksi, kun voi nauttia miehistä ilman niistä aiheutuvia rasitteita?
Yksinäisyyttä ei tarvitse potea ja aamupalan laittajaksi voi valita tilanteen mukaan atletin tai "kielitaitoisen" gentlemanin tai tilata kotiin aamiaisen, jos ei itse viitsi sitä valmistaa.
Autonkuljettajaa ei tarvitse kun valitsee asunnon ydin keskustasta ja taksit päivystävät puhelinsoiton päässä. Tosin työ mahdollistaa täysautoedun ja jos ei ajo huvita niin työnantajan luottokorttia voi vapaasti vinguttaa. Niinpä näillä detaljeilla valitsen mieluummin oman uran ja vapauden, kuin miehen passaamisen.
Seksin puutettakaan ei tarvitse valittaa kun miehen elämän ensimmäinen kokemus on tulla ulos naisen vartalosta ja lopun elämänsä hän käyttää takaisin sisään pääsemiseen, tosin mahdollisimman moneen daamiin.
aloittajalle: Listaa perheen toimintoja tärkeysjärjestykseen. Onko rauhallinen leppoisa elämä tärkeämpää kuin se että ehtii osallistua kaikkeen ja harrastaa kaikkea? Jos haluat voimavarojen riittävän, on jostakin tingittävä. Mitä voit jättää pois päiväohjelmistasi? Vaihtoehtoja: karsia harrastuksia, palkata kotiapua, vähentää töyöntekoa esim osa-aikatyöllä, jättää vierailuja tai huvittelua vähemmälle, jättää rahan hankkimista ja kuluttamista vähemmälle ..... Ihminen tarvitsee myös aikaa jolloin ei tehdä mitään, ja lapset tarvitsevat aikaa jolloin kotona vain ollaan, ilman touhua ja kiirettä.
Voit myös jaksottaa elämää pitkällä aikavälillä: Aika jolloin lapset ovat pieniä, menee nopeasti ohi ja sen jälkeen on aikaa taas omille harrastuksille tai kokopäivätyölle.
Kiitos neuvosta.
Harrastuksia ei ole, koska niihin ei yksinkertaisesti aikani riitä. Arkeni pyörii ansiotyössä, lasten 3-ja 6-vuotiaiden lasten hoidossa, ruoan laitossa, vaatehuollossa, kauppaostosten hankkimisessa, siivoamisessa ja pihatöissä.
Huvituksissa en käy ja harvoin vierailen missään.
Kulutuksesta olen tinkinyt, mutta asunto-, ja opintolainat nielevät suurimman osan, siihen sähkö-, jätehuolto-, vesi-, lasten päivähoitomaksut, ruoka, lasten vaatteet jne...
Laadukasta ja luotettavaa kotiapua on mahdotonta sen kalleuden takia haaveilla.
Osa-aikatyö vähentää tuloja ja pidemmällä aikavälillä myös eläkekertymää.
Kotii puolisoni haluaisi järjestää enemmän kutsuja (kuten ennen lapsia) ja siitä olen sanoutunut irti. Hän voi vapaasti kutsua ja myöskin hoitaa niiden järjestelyt.
Enpä keksi mitä tästä jättäisi pois...
Tämän takia meillä on vain yksi lapsi ja yksi asia on että kun lapsia tuleee niin silloin ruvetaan tekmään sitä 8h työpäivää eikä paineta samaan tapaan kun ei ollut lapsia. Omia harratuksia pystyy järjestään harrastaa kun toinen jää hoitamaan lapsia illaksi ja ei niitä kotitöitä niin paljon ole ja niihin menee max 2h viikossa kun ne organisoidaan oikein. Naiseni meinasi vauva-aikana olla liikaa kotona lapsen kanssa niin sanoin että nyt vaikka pitsinnypläys kurssille ettet kotiin jumähdä ja kaytiin kerran kuukaudessaa tuulettumassa yksin tai yhdessä. Nämä aisat ovat järjestelykysymyksiä ja niin edelleen.
2h/viikossa?
Pitää jo varsinainen kotitalousnero olla, jos tuolla ajankäytössä selviää. Johan 4 hengen vaatteiden silitykseen menee tuo aika viikossa, eikä riitä. Puhumattakaan siivouksesta, ruoanlaitosta ja raaka-aineiden ostamisesta.
Meillä ei syödä eineksiä, vaan kaikki ruoka valmistetaan kotona. Joten kerroppa miten 2h viikossa selviät? Viikkosiivoustakaan ei kahdessa tunnissa hoida tai pitää asua kaksiossa.
Minkä takia vaatteet pitää silittää? Trikoo- ja collegevaatteet ovat aivan tarpeeksi sileitä narulla/pyykkitelineellä kuivattuaan. Neuleita ei edes pidä silittää (jotkut harvat voivat kaivata höyrytystä silloin tällöin). Alusvaatteita ei kukaan näe. Itse silitän vain kauluspaida, jakut ja suorat housut - joita ei paljoa ole - ja mies silittäköön omansa (yleensä ei arkipaitoja silitä, vain juhliin). Niin ja tyynyliinat. Ymmärrän, jos jostakusta silittäminen on rentouttavaa, mutta jos ei, miksi tuhlata siihen aikaa? Sama muiden kotihommien kanssa: eivät ne kaikki ole yhtä tarpeellisia. Niin ja jo parivuotias osaa kyllä kerätä omat lelunsa lelulaatikkoon tms. Myös työssäkäyvän puolison
Monien uuniruokien laittoon ei muuten aktiivista aikaa paljoa mene, mm. makaronilaatikko tarvitsee 15 minuutin valmistelun, valmiin perunasipulisekoituksen avulla tehty kiusaus vielä lyhyemmän. Ja lapset mukaan kotitöihin heti kun harja ja rikkalapio kädessä pysyy. Alle kouluikäinenkin voi tehdä lisukesalaatin.
"Minkä takia vaatteet pitää silittää?"
Pelkkä sileys ei ole ainoa peruste silittämiselle.
Silitetty vaate nimittäin pölyää huomattavasti vähemmän, sillä kuuma rauta sulkee ja supistaa kuidunpäitä. Myöskään lika ei tartu ihan niin helposti. Vaatteet ovat siistin ja huolitellun näköisiä. Liinavaatteet mankeloidaan.
Astaamaatikon, pölyallergisen ja ihosairauden takia vaatteiden jälkikäsitely ei ole huvitus kysymys. Samoin on siivoamisen laita. Meillä harja ja rikkalapio on pannaan julistettu. Menetelminä, nihkeät, kosteat, keskuspölynimuri ja joka päivä. Ei niitä lasten vastuulle voi jättää.
Ruoanlaitto on nopeaa ja helppoa, jos ei ole allergioita ja kaikki voivat syödä samaa ruokaa. Kaikilla se ei ole niin yksinkertaista.
itse miehnä olen montakertaa siivonnut 77m2 rivarikämpän ja siihen menne noin 3h kun pitää hösseliksi ja ei niitä vaatteita aina silittä tarrte ja paidatkaan eivät kerkiä sinne kun ne menee käyttöön. Niitä kotihommia ei saa väkisin tehdä ja pitää illa inspiraatio niin homma sujuu. Itse rauhoittelen viikolla puolisoani että nyt tv kattomaan koska se ei ole kivaa kun toinen kokoajan touhuaa jotain ja ne hommat on kiva tehdä yhsessä. Pitää osata organisoida hommat ja kun lapset kasvaa niin nekin vain kotihommia tekemään.
Luetun ymmärtäminen olisi kova sana.
Jokainen kirjoittaa mielipietitään, lukematta muiden viestejä : ).
Vai ei ole varaa palkata kotiapua, vaikka olet rättiväsynyt! Mihin ne puolisosi valtavat työtunnit sitten menevät, eikö hänelle makseta palkkaa ollenkaan vaan talkooperiaatteella hän iltansa ja viikonloppunsa uurastaa työnantajan hyväksi? Kerropa nyt ihan meille, mikä kuukausiansio miehelläsi on tuon kaiken huhkimisen jälkeen, entä oma ansiotasosi? Jos mies ansaitsee 2 -3 kertaa itseäsi enemmän, sillä rahalla palkkaatte kotiapua. "Laadukasta, luotettavaa", kuulostaa siltä että itse et halua päästää ketään kotiisi siivoamaan. Esimerkiksi työosuuskunnat tekevät edullisesti, ja kotitalousvähennyskelpoisesti. Koti olisi siivottu kun tulet töistä ja lapset hoidosta. Nykysysteeminne on kestämätön, näkeehän sen kaikesta. Mies ei ilmeisesti viihdy sinun ja lasten kanssa, vaan tekee mieluummin töitään. Et ole osannut vaatia oikeutta itsellesi.
Ota tomerasti asia puheeksi, jos kaikuu kuuroille korville niin sitten menette pariterapiaan. En ymmärrä miksi ryhdyt marttyyriksi, tai olet ryhtynyt.
Vielä, oletteko ylimitoittaneet asumiskulunne verrattuna nykyisiin tuloihin? Asuntolainaa on hirmuisesti? Olikohan ihan loppuun asti mietitty kaikki?
Käy pankin neuvojan puheilla. Voisiko asumismuotonne olla jokin toinen, vähempitöinen, halvempi, kun miehelle tuntuu olevan yks lysti tuo oma piha ja ökytalo. Lapsethan tuosta kärsivät ensiksi ja eniten. Ja sinä myös.
Kiireen kyllä itse järjestää, sillä kenenkään ei tarvitse yrittää olla kaikessa mukana.
Pitää karsia harrastuksista ja työssä pririoida työnsä, että ylityötä on mahdollisimman vähän. Kotitöistäkin voi helpompia hyvällä järjestelyllä, eikä ihan jkokaista villakoiraa tarvitse olla jahtaamasa, lapsiperheessä kaiken A ja O on hyvä järjestys.
Lapsille paikka misää ovat lelut ja muut arvikkeet. jos kuljettavat muualle, keträävät ne takaisin säilytyspaikkaan. Niin tekevät pienet lpsenlapseni äitinsä ja isänsä pyynnöstä meilläkin ja ilman mitään karjuntaa.
Lasten vaatteille kaaapi, jonne vaatteet pyykistä oiotaan ja laskostetaan, aina löytyy. Samoin liinavaatteiden ja omien tavaroiden kanssa.
Keittiö aina heti ruokailun jälkeen järjestykseen ja puutelista jääkapin oveen, siihen merkintä mitä tarvitaan, siitä vain sitten mukaan kauppamatkalle, joita tehdään viikossa korkeintaan kaksi.
Piha vaatii kesäisinenemmään puuhaa, ruohonleikkuu on oikeastaan vahvemman puuhaa ja muut toisen, talvella lumityöt ovat oikeastaan harrastus. Siinä saa hetken olla yksinkin tai sitten tehdään porukalla, lapsillekin kolat ja lapiot.