Kauhea isoveli

Haasta se oikeuteen niin ehkä se tajuaa lopettaa. Voit myös lyödä sitä puukolla
jalkaan niin se voi sitten tajuta lakata kiusaamasta sua.

No se oli tyhmä idea, myönnän. Mut voisit nolata sen julkisesti. Jo olet facebookissa niin kerro tarinasi facebookin seinällä niin et sen kaverit kaikki näkee minkälainen se on. Kerro pahasta olostasi ja siitä että haluat sen loppuvan.

Tietävätkö vanhempasi asiasta? Onko sinulla ketään aikuista jolle voisit puhua asiasta? Tärkeintä olisi saada se nulikka kuriin, jotta sinä itse saisit olla rauhassa! Älä edes mieti mitään itsetuhoista koska maailmassa on vielä jotain hyvää sinulle! Voimia sinulle!

Marssi poliisi asemalle ja haastat sen oikeuteen pahoinpitelystä. Samalla haet sille lähestymis kiellon joten se ei voi koskea suhun, ainakin periaatteessa.!
Se voi pelästyy kun haet sille lähestymis kiellon. sanot syyksi jatkuvan fyysisen ja henkisen pahoinpitelyn. Mut tarvitaan aikamoista pokkaa että voit tehdä sen

On kai sulla lukollinen oma huone? Pyydä ainakin lukko, jonka saa sisältä ja ulkoa kiinni, eikä ole helposti tiirikoitavissa. Lisäksi vanhemmille täytyy kertoa kaikki ja sanoa, että jos te ette ryhdy toimenpiteisiin, otat yhteyttä johonkuhun ulkopuoliseen tahoon (esim. kouluterkkarin tai sos.työntekijän voit pyytää keskustelemaan vanhempiesi kanssa, jos joudut toteuttamaan uhkauksesi) ja voit jopa ruveta hankitsemaan muuttoa ammattilaisten avustuksella. Sano, että veljelle pitää varmaan hankkia psykologista apua, koska hän ei selvästikään voi hyvin, vaan purkaa ongelmiaan sinuun. Kuria hän tietysti ensiksi tarvitsee. Sano, että on paha virhe jättää poika kasvattamatta, varsinkin kun on taipumusta väkivaltaisuuteen.

HASRA NHÄNET OIKEUTEEN

No mulla on kaksi 16 vanhaa isoveljee mikkä hakkaa mua ja haukkuu mennen tulle. Ja ite oon sellane 13 vanha niin en koskaa mahda kahelle tyypille mitään. Ja vanhemmille en sano koska ne ei välitä kumminkaa mitää koska on sellasii juoppoja molemmat. Mut sit on mun veljet joskus iha kivojaki.

Hei Pikkusiskot! Mitäs jos menisitte kysymään apua paikallisesti turvakodista tai sosiaalivirastosta. Ei tuollainen meno voi jatkua! Veljien on opittava ottamaan vastuuta tekemisistään ja opittava sekin, ettei asioita aikuisten maailmassa ratkota väkivallalla, eikä sitä kyllä olisi pitänyt tehdä missään muussakaan iässä. Jos teidän paikkakunnalla ei ole turvakotia, niin sellainen on netissä. www.turvakoti.net. Siellä voi jutella omasta tilanteestaan ilman, että kertoo omaa nimeään tai paikkakuntaa edes. Saisitte ammattilaisten neuvoja tilanteeseen ja he varmasti auttaisivat.
On yksi asia olla kiusoiteltavana ja toinen on kiusaaminen. Niissä on vissi ero ja vanhempien olisi jo aika avata silmänsä sille, mitä teidän perheissä tapahtuu. Sanonta pojat on poikia ei todellakaan oikeuta tuollaiseen käytökseen. Voimia ja iloista joulua, kaikesta huolimatta.

Tuo kiusaaminen jatkuu niin kauan, että nouset itse seisomaan jaloillasi ja vastaat haasteeseen. Mulla kävi vähän toisella tavalla hakkaavan veljen kanssa. Mulle kasvoi sellainen mentaliteetti, että muualla mua ei todellakaan ketään kiusannut tai turpaan tuli. Itse asiassa koskaan en joutunut tappeluun kodin ulkopuolella, pelkkä kova ääni riitti pelottamaan yritteliäät kiusankappaleet helpompiin kohteisiin ;) Kotona kasvatin selkärangan ja aloin aukoa päätäni samaan malliin takaisin, vaikka sieltä osumaa tulikin...olisi tullut muutoinkin joten mitä väliä? Ikäeroa meillä on viisi vuotta, joten olen selkeästi altavastaaja.

Vanhempana veljeni tappeli myös isäni kanssa ja perheen pienimpänä minä olin sitten myös siellä välissä. En vieläkään ymmärrä äitiäni, kun hän vain pakeni kauimmaiseen huoneeseen ja jätti kaksi miestä keskenään olohuoneeseen. Noh, kerran sain veljeltä niin pahan puujalan mennessäni väliin, että lampsin lääkäriin mustelmani kanssa ja se rekattiin järjestelmään. Veljelle kerroin, että kerrankin vielä niin menen poliisin pakeille. Siinä kohtaa veli meni itseensä, eikä ainuttakaan tappelua tullut enää sen jälkeen :) Reidessäni oli pitkään kuoppa, josta lihas kuoli iskun voimasta. Näytin senkin veljelleni ja voisin uskoa, että hänestä tuntui pahalta olla nahoissaan, vaikkei sitä koskaan ääneen sanonutkaan.

Eli en voi muuta kehottaa, kuin suoristamaan selkä ja toimimaan.

onpa vastuuttomai vanhempia teillä,ja turvaton koti ja ilmapiiri.ja tuo alkoholin juominenkin jo on ala-ikäisten vanhempian välinpitämättömyyttä.olet turvaton ja se tuo sulle jossain vaiheessa henkisiä ongelmia.veljesi on henkisesti sairastunut ja häiriintynyt ja kauan aikaa ollut.teidän pitäisi asua sijaiskodissa.ilmoita arkipäivänä sosiaalitoimistoon ja kerro kaikki ongelmanne.stressaat jo kiusattuna koulusakin.outuoa että vanhempasi eivät saa aikaan järjestystä ja turvaa kotona,eli he eivät ole kypsiä ja päteviä vanhemmiksi.tulet aikuisena sen näkemään.toivin että kertoisit sosiaaliaseman lasten tai nuoristekijälle asiasta.teillä on vakavia ongelmia ja ne heijastuvat mielenterveyteenne saakka.voimia ja enkeleitä auttamaan.olen itse asunut turvattomassa kodissa ja se on jättänyt jälkensä.

Hyvä että kirjoitat täällä!

Me välitetään sinusta.
Mitä ne sinun vanhemmat oikein ovat?
Miksi he sallivat että veljesi lyö sinua?
Mitä nahjuksia he ovat??

Elä mee kotiisi, mene jonkun kaverin luo, mummosi luo, sukulaisen luo, poliisiasemalle ja sano että kieltäydyt menemästä kotiin niin pitkään, kun on vaara olemassa että veljesi lyö.

Mene paikkakunnan lehteen ja kerro dramaattisesti asiasi! kerro että vanhempasi ovat nahjuksia kun eivät saa aikaseksi muutosta..
Mene koulun kuraattorin luo, puhu opettajasi kanssa.

Tuo kaikkihan on ihan kuin Aasian maissa, missä vanhempien veljien annetaan tehdä ihan mitä vain.

Olet tosi urhea, kun otat asian esille ja puolustat omaa itseäsi!

Jo on kumma jos jotain 15 vuotiasta jätkää ei saada kuriin!

Voimia sinulle Itkevä Pikkusisko, minua itseä ei olla ikinä hakattu kotona siittä olen hyvin onnellinen, mutta lyöntejä ja uhkailua on tullut koulussa, olen nimittäin koulukiusattu. Tiedän kuinka raskasta on olla paikassa jossa tuntee olonsa turvattomaksi mutta älä missään nimessä tee mitään itsellesi! Näytä että et luovuta ja sano veljellesi suoraan miten asiat on, miltä sinusta tuntuu olla hänen seurassaan ja haluaisit ihan normin sisarus suhteen. Uskon että veljelläsi jaa kolkuttamaan päässä :)

Moi! Munkin isoveli hakkaa mua koko ajan. Oon 13-vuotias ja aika kyllästyny elämää. En aio tehä itsarii tai mitää (oon kyl ajatellu) ku ajattelen kuitenki et voin saavuttaa täs elämäs jotain ja näyttää broidille et se on vääräs haukuessaan mua mitään saamattomaks luuseriks! Mä oikeesti pelkään mun broidii (16) ku se vaa telee ja lyö ilman mitään syytä. Oon yrittäny puhuu mutsille ja faijalle mut ne mitään kuuntele ;(

Mun veli heitti tänään mun päälle kupillisen kahvia ja kulhollisen jogurttia ja äiti vaan puolusteli mun veljeä, että semmosta täälläkin! Ei kiva

Muistan kun olin yläasteella ja mua kiusattiin ja mulle vittuiltiin joka päivä kunnes tein asialle jotain. Hakkasin kaks kiusaaja kunnolla. Kumpikin makasi pari viikko sairaalassa eikä niitä näkynyt enään koulussa kuin hetken. Kiusaaminen ei lopu ennen kun teet itse sille jotain. Eli hakkaat sen kiusaajan, Opettajille on turha sanoa mitään kun ne eivät tee mitään asialle. Se toinen kiusaaja melkein menetti silmänsä mut sanoin ettei kiinnosta pätkääkään. Asuin tuolloin jo muutenkin lastenkodissa ja hermot oli riekaleina.

Mua kiusattiin 9 v koulussa ja viel lukiossa vähä päälle. Sukulaisetki kiusaa. Oon nyt menettämässä mielenterveyteni kun kaikki muistot tulee takautuvasti päälle. HUomenna soitan psykologille. Paras ois kyllä hakkaa ne kiusaajat, jos vaa musta ois siihe. Oon vaa liia herkkä

Heippa!

Mulla on kanssa kokemusta väkivaltaisesta isoveljestä ja perheestä yleensäkin. Ja paljon onkin. Tilanne on nyt rauhoittunut, mutta vielä vuosi sitten olin päivä toisensa jälkeen väkivaltaisuuksien uhrina, nimenomaan fyysisen ja henkisenkin siinä sivussa. Menoa jatkui aina siitä asti kuin jaksan muistaa. Isoveljeni on minua kaksi vuotta vanhempi ja nyt 17, minä siis 15.

Hänellä oli tapana -ja on satunnaisesti vieläkin silloin tällöin- ihan vain ohimennen käydä muksimassa minua jätti nyrkeillään. Niin ja ihan niin, että mustelmia tuli ja paikkoja oli pitkään kipeänä. Joskus hän saattoi istua päälleni (kaksi kolme kertaa isompi heppu) niin etten saanut henkeä ja kerran hän kuristi minua niin kauan, että olin ihan oikeasti varma, että se on menoa nyt. Kliseisesti sanottuna näin ihan oikeasti elämäni vilahtavan silmieni ohi, mutta juuri sitten hän lopetti. Säikähti ehkä itsekin? Monia kertoja hän myös hakkasi päätäni esimerkiksi seinään tai vastaavaa ja ihmettelen vieläkin välillä, että miten ihmeessä minulle ei koskaan sen pahemmin käynyt. Fyysisen väkivallan lisäksi hän on edelleenkin vielä kova haukkumaan ja satuttamaan henkisesti. Ja nyt en tarkoita mitään 'tyhmä, kakkapää' -haukkumia vaan ihan oikeasti loukkaavia sanoja kuten 'huora' tai muita vastaavia yleensä täysin perättömiä haukkumasanoja ja muita loukkaavia henkisiä juttuja.

Niin no entäs sitten nämä yleensä se 'tukiverkko' eli vanhemmat. Joo kyllä vain. He useinmiten olivat paikalla kaiken tämän sattuessa, mutta ei heitä kiinnostanut, sen näki jo ilmeistäkin. 'Mitäs sitä nyt puuttumaan, ei se kumminkaan rikki mene, ja jos menee niin kyllä ne lääkärit sairaalassa paikkaavat.' Niin ja tätä ihanaa tunnetta mikä minut aina valtasi kun katsoin porukoita joita ei vähempää asia voinut kiinnostaa korosti vielä se, että useasti he itse myös saattoivat tehdä samoja asioita. Isäni tarttui vyöhönsä muutamaan otteeseen ja äitini tykkäsi kurittaa muuten. Ainoa turva mikä oli tai on niin on vessa, sekun on ainoa huone minkä saa lukituksi, eikä siitäkään ollut silloin suojaa kun uhattiin tappaa koirani jos pakenen sinne.

Koirasta sen verran, että vaikka kliseiseltä tämäkin kuulostaa niin kyllä vain, hän oli ja on yhäkin minulle tärkeintä elämässäni. Sen verran rakas ystävä on, vaikka 'vain' koira onkin. Ja tämän myös vanhempani ovat tiedostaneet, joten mikäs sen parempi uhkauskeino onkaan kun satuttaa juuri sitä mikä elämässäsi silloin tärkeintä sinulle onkin?

Mmm.. tiedän myös että apua olisi ehkä ulkopuolelta perheestäni herunut, mutta jotenkin sen hankintaa en koskaan aikaseksi saanut, kun katsoin viisivuotiasta pikkuveljeäni ja näin että vanhempani häntä rakastavat ja se mitä hänelle sitten tapahtuisi. Ja entäs tämä koirani? Tuskin saisin pitää häntä, jos ulkopuolelle perheestäni vietäisiin. Ja sitten, sitä vain on jotenkin vaikea kuvitella elämää jossain muussa perheessä kun on aina osannut vain tyytyä tähän. Ja kuitenkin, onhan minulla kaikki muut asiat ihan hyvin. Vaatteita, ruokaa, katto pään päällä, mahdollisuus harrastuksiin jne. Joten miksi valittaa? Ihmisiä kuitenkin on paljon paljon paljon, joilla asiat ovat paljon huonommin kuin minulla.

Niin. Nyt tämä kaikki, en tiedä miksi, mutta on rauhoittunut. Silloin tällöin tulee extreme päiviä jolloin kuohuu, mutta pääasiassa kaikki kuitenkin on suht hyvin.
Luulisin kuitenkin, että se kun rupesin osoittamaan välinpitämättömyyden merkkejä. Saatoin olla täysin paikoillani kun päälleni käytiin ja purin hampaita yhteen ajattelematta kipua, vasta tilanteen sammuttua piilouduin huoneeseeni nuolemaan haavoja, kenenkään tietämättä, niin luulen että tämä saattoi olla yksi syy. Lisäksi tykkään nykyään myös itse sitten pistää kova kovaa vastaan. Jos minulle lauotaan jotain loukkaavaa annan samalla mitalla takaisin, ja tuntuu että tilanteet ovat nopeammin ohitse, kun tajuavat että osaan minäkin, vaikka olenkin pienempi.

Mutta kaikesta huolimatta sinä, hanki apua vielä kun se on mahdollista, älä alennu kestämään sitä, niinkuin minä tein. Koska vaikka nykyään elänkin asenteella 'se mikä ei tapa, vahvistaa' niin kyllä niitä haavoja ja arpia on vielä miunkin sielu pullollaan. Ja aina vieläkin välillä mietin että mitä olisi voinut tapahtua toisin. Enkä myöskään usko että tämä tästä kokonaan koskaan helpottaa, joten vielä kun vähänkin siltä tuntuu, niin varmasti löytyy ihmisiä apuun sinua auttamaan!... Mmutta sen verran vielä, että etsi sitä apua suoraan vähän isommilta tahoilta, sillä minä vielä äskiseen lisäten käännyin kyllä kerran kouluni terkkarin puoleen, mutta ei häntäkään asia paljoa koskettanut, tuntui että hän vain nauroi minut ulos. Ja toisaalta, mitäpä hän nyt olisikaan voinut tehdä? Kyllä ne on ne isommat tahot jotka voivat ja haluavatkin ehkä tällaisiin tilanteisiin puuttua.

Joten auta itseäsi vieläkun voit, mä meinaan uskon että mun kohalla se enää ei tulis onnistuu.

Harvoin olen kuullut miten kauheeta olet saanut kokea!

Mee ja ilmoita poliisille, mene asianajajan luo, kirjoita lehtiin, kerro kaikille ja jos et ole vielä muuttanut pois, niin heti pois tuollaisesta "seurueesta"!

Miten Suomessa voi vielä tapahtua tälläistä?

Täysin käsittämätöntä, että vanhemmat ei puutu asiaan!

Valitettavasti tälläisiä nynnyterveyssisarhymistelijöitä on vaikka minkä verran.
Silloin kannattaa vain mennä jonkun toisen luo.

Sinun kohdalla tulee takuulla onnistumaan, kun olet nyt päässyt näin pitkälle ja kerrot tilanteesi!

Kirjoittele tänne vaan, neuvoja annetaan ja tukea!

Tälläiset "isotveljet" pitää ilmoittaa ja saavat tulla oikeuden tietoon.
Valitettavasti nämä saattavat tulla kostamaan, eli voi olla että joudut muuttamaan jonnekin muualle. - Mutta entäs sitten? Tapahtuu uusia asioita ja tulee uudet kuviot.

Hyvä että kerrot!

Kerro vaan eteenpäin, tälläiset asiat pitää saattaa muitten tietoon!

Tee ihmeessä asialle jotain, entä jos kyseessä olisi joku tuntematon ihminen kaupungilla joka tekisi sinulle noin? Älä hyysää veljeäsi! Oma veljenni oli samanlainen (ellei vielä pahempi) ja vanhemmat ei tehneet mitään, vaan heiltäkin sain turpaani, repivät hiuksista, luita on murtunut, yksi hammas lähtenyt irti, tikkejä on ollut, sitten niitä mustelmia ja ruhjeita. Koita muuttaa pois jos vaan saat apua, lasta ei helposti uskota missään. Itsekkin sanoin joskus jollekin lääkärille tästä ja vastaus oli, että taidan olla masentunut! Koita jaksaa! Itsellä taas hirveä joulu vanhemmilla, juuri tnä viimeksi itkin kun isä sanoi, että repii multa kaikki varpaat irti kun tuli kiistaa siitä mitä katsotaan televisiosta ja sitten yht äkkiä otti mua jalasta kiinni ja alko repiä varpaasta, äiti ei tehny mitään käveli vaan pois.

Minulla on sama juttubusoveljen kanssa. Etkä oo ainut jota kiusataan koulussa. Paitsi että oon poika.