Olen juuri eronnut pitkästä suhteesta. Lähes kaikki, joiden kanssa olen suhteestani puhunut, on sitä mielötä että nykyisesti ex-mieheni on narsisti.
Hänen mielestään hänellä on etuoikeuksia. Häntä tulisi kuunnella, uskoa ja palvoa, mutta hän itse saa halutessaan lähteä kävelemään kesken keskustelun, jos keskustelukumppani puhuu 'vääriä' asioita.
Hänellä perheen päänä on mielestään oikeus huuta, mesota ja raivota pyytämättä koskaan anteeksi.
Jos joskus anteeksipyyntökeskusteluun asti päästään, hän sujuvasti vierittää syyn raivokohtaukseen muualle tyyliin 'eihän se huutaminen oikein ollut, mutta esitit asian väärin eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa'.
Hänellä on mielestään oikeus selittelemättä muuttaa sovittuja asioita ja jos niistä toinen hermostuu niin se toinen on vain huonotapainen moukka, joka ei ymmärrä.
Kun sitten miehelle aloin puhumaan erosta, sieltä tuli vastaukseksi tulta ja tappuraa. Olen hankala, sairas, enkä tule koskaan löytämään parisuhdetta koska minulle ei mikään kelpaa. Kun hän huomasi, ettei puheella ole vaikutusta, vaihtui taktiikka silmänräpäyksessä. Tätä mentiin niin kauan että mies löysi tavan, jolla sai minut puhumaan. Kun tässä on nyt useampana päivänä puhuttu niin huomaan miehen 'omivan' asioita, joita olen hälle sanonut, hän sovittaa ne itselleen sopiviksi ja kertoo uusina asioina minulle. On kovasti sopuisa, pahoillaan, anelee vielä yhtä mahdollisuutta koska 'ei ole aikaisemmin ymmärtänyt' vaikka samoista asioista on keskusteltu vuosia. Ja samalla onnistuu sivulauseessa syyttämään minua siitä, etten enää usko korulauseita ja tyhjiä sanoja. Ehdottamaani terapiaan hän ei suostu, ei koe tarpeelliseksi.
kuulostaako tämä teistä narsistiselta?
39
469
Vastaukset
- henna...
Vaikuttaa ainakin nph:lta kovastikin.
"Kun tässä on nyt useampana päivänä puhuttu niin huomaan miehen 'omivan' asioita, joita olen hälle sanonut, hän sovittaa ne itselleen sopiviksi ja kertoo uusina asioina minulle. On kovasti sopuisa, pahoillaan, anelee vielä yhtä mahdollisuutta koska 'ei ole aikaisemmin ymmärtänyt' vaikka samoista asioista on keskusteltu vuosia. Ja samalla onnistuu sivulauseessa syyttämään minua siitä, etten enää usko korulauseita ja tyhjiä sanoja. Ehdottamaani terapiaan hän ei suostu, ei koe tarpeelliseksi."
On todella tuttu narsistin käyttämä tapa! Tarkoituksena saada tahtonsa perille (silloin ei ole kysymys siitä että hän oikeasti ymmärtäisi sinua) ja syyllistää.
Tsemppiä ja pidä pintasi, usko omiin tuntemuksiisi äläkä suostu syyllistymään enää asioista, joista ei ole mitään syytä syyllistyä. - hq
Hän tulee kokeilemaan useita eri tapoja manipuloida sinua, ja siinä he ovat hyviä. Jos yhtä nappia painamalla et reagoi, niin ehkä toista. Tuo sopuisuus on esittämistä, raivoaminen on esittämistä, hyvksy se että kaikki mitä hän tekee on esittämistä. Hän on pääosan esittäjä näytelmässä "minä itse", ja sinulla on pieni sivuosa josta yrität nyt karata. Koska hän on oppinut että ihan aina ihmiset ei jostain kumman syystä halua pysyä siinä osassa minkä hän heille on antanut, hän on opetellut manipuloimaan niin pirusti.
Itse olen eniten äimistynyt narsistisen exän tavasta "editoida" tapahtumia. Ja vielä minulle joka olin niissä mukana. Koska hän ei kestä ajatusta omasta paskamaisuudestaan, hän muuttaa tapahtuneet niin että hän ei ole paskamainen ollutkaan vaan minä olen tehnyt jotain mikä on aiheuttanut tilanteen. Kun huomasin tuon ensimmäisen kerran olisin tarvinnut leukaan jousituksen ettei se putoa lattialle. Tällä hetkellä hän editoi elämäänsä niin että itse asiassa me emme edes seurustelleet (puhuttiin jo naimisiinmenostakin), meillä oli vaan joku juttu. Hm. Kun hän kävi käsiksi minuun, hän pyyhki sen täysin mielestään ja parkui että minä kamala akka pilasin häneltä senkin päivän, hän kun oli aikonut KOSIA minua! Mielenkiintoista on myös miettiä kuinka paljon entisestä elämästään hän on ylipäätään valehdellut.
Huomasin myös tuon miehen piirteen omia minulta asioita ja sanomisiani omikseen. Se kertoo hyvin paljon totuuden narsistista: mikään niistä persoonista jotka sinä näet ei ole oikea, ei se hyvä, ei se paska, totuus on että mitään persoonaa ei ole. Hän on tyhjä. Ei ole mitään "omaa itseä" josta hän kyllä saattaa pitää kovaa meteliä ("minä olen nyt tällainen kun olen oma itseni" taas jonkun raivokohtauksen jälkeen). Kaikki hänessä on muilta omittua. Ja sitä vaihdetaan sitä mukaa kun tarve tulee. Yksi pysyy: hän toimii hyvin kaavamaisesti, siksi voit olla varma että yksikään hänen ihmissuhteensa ei tule toimimaan. Hän ei kykene sopeutumaan toiseen ihmiseen, vaikka hän itse väittää että sinä et kykene sopeutumaan. Itse asiassa, jos haluat tietää totuuden narsistista, niin kuuntele kaikki se negatiivinen mistä hän sinua syyttää ja tiedä että narsisti kertoo itsestään.
Oikeasti, haluaisin tällä hetkellä kyllä itselleni saman kyvyn, että voisin editoida hänet pois muistoistani kokonaan.- xcch
"Itse asiassa, jos haluat tietää totuuden narsistista, niin kuuntele kaikki se negatiivinen mistä hän sinua syyttää ja tiedä että narsisti kertoo itsestään."
Joo, syytti minua jatkuvasti omista teoistaan, kun panin hanttiin niin sanoi tai pikemminkin huusi että "sinä luulet olevasi täydellinen."
"Oikeasti, haluaisin tällä hetkellä kyllä itselleni saman kyvyn, että voisin editoida hänet pois muistoistani kokonaan. "
Tuo on muuten hämmästyttävä kyky joka niillä on, tosin eräs narsisti sanoi heikolla hetkellä, että "vaikka sitä kunka valehtelee, niin kyllä sitä silti tietää mikä on totuus"
Eräs toinen narsisti sanoi kerran että " kun sitä alkaa valehtelemaan niin vähän ajan päästä sitä uskoo omaan valheeseen" - hq
xcch kirjoitti:
"Itse asiassa, jos haluat tietää totuuden narsistista, niin kuuntele kaikki se negatiivinen mistä hän sinua syyttää ja tiedä että narsisti kertoo itsestään."
Joo, syytti minua jatkuvasti omista teoistaan, kun panin hanttiin niin sanoi tai pikemminkin huusi että "sinä luulet olevasi täydellinen."
"Oikeasti, haluaisin tällä hetkellä kyllä itselleni saman kyvyn, että voisin editoida hänet pois muistoistani kokonaan. "
Tuo on muuten hämmästyttävä kyky joka niillä on, tosin eräs narsisti sanoi heikolla hetkellä, että "vaikka sitä kunka valehtelee, niin kyllä sitä silti tietää mikä on totuus"
Eräs toinen narsisti sanoi kerran että " kun sitä alkaa valehtelemaan niin vähän ajan päästä sitä uskoo omaan valheeseen"Tuo "sinä luulet olevasi täydellinen" on minullekkin tuttua. Täytyy myöntää että ensimmäisillä kerroilla se toimi, menin aivan lukkoon. Ilmeisesti mies oli jo edellisissä suhteissaan oppinut että se tehoaa.
Herra Narsisti on nyt laittanut tänne deitti-ilmoituksen (mies joka huusi mulle pää punasena että hän ei koskaan ole ketään hakemalla hakenut jne.). Siinä hän ilmoittaa vihaavansa kaksinaamaisuutta. Heh heh! Vähän kun tongin niin löysinkin aikaisemman profiilin joka on tehty kun vielä seurustelimme. Jep. Siinäpä tulee toimeen vihaamansa kaksinaamaisuuden kanssa joka päivä kun herää, minun ei tarvitse enää. Siis vielä kun hän vannoi minulle ikuista rakkautta, uhkasi itsemurhalla ja sanoi sen kymmenen kertaa ettei etsi ketään vaan elää yksin nyt kun on minut menettänyt. Yhyy! Samaan aikaan kaksi deitti-ilmoitusta. Kyseessä on aikuinen mies eikä mikään teini.
Pää nyrjähtää itseltä kun tuotakin yritää ajatella jotenkin järkevästi. - M.B.
hq kirjoitti:
Tuo "sinä luulet olevasi täydellinen" on minullekkin tuttua. Täytyy myöntää että ensimmäisillä kerroilla se toimi, menin aivan lukkoon. Ilmeisesti mies oli jo edellisissä suhteissaan oppinut että se tehoaa.
Herra Narsisti on nyt laittanut tänne deitti-ilmoituksen (mies joka huusi mulle pää punasena että hän ei koskaan ole ketään hakemalla hakenut jne.). Siinä hän ilmoittaa vihaavansa kaksinaamaisuutta. Heh heh! Vähän kun tongin niin löysinkin aikaisemman profiilin joka on tehty kun vielä seurustelimme. Jep. Siinäpä tulee toimeen vihaamansa kaksinaamaisuuden kanssa joka päivä kun herää, minun ei tarvitse enää. Siis vielä kun hän vannoi minulle ikuista rakkautta, uhkasi itsemurhalla ja sanoi sen kymmenen kertaa ettei etsi ketään vaan elää yksin nyt kun on minut menettänyt. Yhyy! Samaan aikaan kaksi deitti-ilmoitusta. Kyseessä on aikuinen mies eikä mikään teini.
Pää nyrjähtää itseltä kun tuotakin yritää ajatella jotenkin järkevästi.Ei sitä kannata ajatella järkevästi, eikä edes yrittää ajatella järkevästi. Tuollainen sisältää sen ristiriitaisen tiedon teoissa vs sanoissa sille, jolle sillä on merkitystä. Yritä päästää irti henkilökohtaisesta merkityksestä sinulle ja sen ajattelun yrittämisestä, että mikä järki siinä kaikessa on. Ei siinä ole. Järkeä siis.
Itseeni tarrautui pitkäksi aikaa sellainen ajatelman aiheistus kun jos toinen ihan oikeasti on niin masentunut kuin väittää olevansa, niin miten se osaa ottaa niin kevyesti ja pitää kavereitten kanssa pinnallista kevythauskaa ollessaan niin masentunut kuin väittää olevansa. Sen mitä minä tiedän omasta masentuneisuuden kausistani, niin se tieto ei istunut siihen miten toinen oli masentunut ja jäin pohtimaan sitä pitkäksi aikaa. Tulin siihen lopputulokseen, että ainoa asia, millä on minulle merkitystä on se, että minä tiedän miten minä oireilen kun minä olen masentunut ja toisen asioilla ei pidäkään olla minulle merkitystä, koska niitä pohtiessani henkilökohtaisella tasolla, jään siihen kiinni..
*muotoilu taas jossakin, mutta hajatelmaksi laskettakoon* - hq
M.B. kirjoitti:
Ei sitä kannata ajatella järkevästi, eikä edes yrittää ajatella järkevästi. Tuollainen sisältää sen ristiriitaisen tiedon teoissa vs sanoissa sille, jolle sillä on merkitystä. Yritä päästää irti henkilökohtaisesta merkityksestä sinulle ja sen ajattelun yrittämisestä, että mikä järki siinä kaikessa on. Ei siinä ole. Järkeä siis.
Itseeni tarrautui pitkäksi aikaa sellainen ajatelman aiheistus kun jos toinen ihan oikeasti on niin masentunut kuin väittää olevansa, niin miten se osaa ottaa niin kevyesti ja pitää kavereitten kanssa pinnallista kevythauskaa ollessaan niin masentunut kuin väittää olevansa. Sen mitä minä tiedän omasta masentuneisuuden kausistani, niin se tieto ei istunut siihen miten toinen oli masentunut ja jäin pohtimaan sitä pitkäksi aikaa. Tulin siihen lopputulokseen, että ainoa asia, millä on minulle merkitystä on se, että minä tiedän miten minä oireilen kun minä olen masentunut ja toisen asioilla ei pidäkään olla minulle merkitystä, koska niitä pohtiessani henkilökohtaisella tasolla, jään siihen kiinni..
*muotoilu taas jossakin, mutta hajatelmaksi laskettakoon*Kaksinaamaisuus on kaksinaamaisuutta. Valehtelu on valehtelua. Ne voi molemmat rationaalisesti todistaa, onko oltu kaksinaamaisia, onko valehdeltu. Masennus on tunnetila tms. Se pieni ero.
- M.B.
hq kirjoitti:
Kaksinaamaisuus on kaksinaamaisuutta. Valehtelu on valehtelua. Ne voi molemmat rationaalisesti todistaa, onko oltu kaksinaamaisia, onko valehdeltu. Masennus on tunnetila tms. Se pieni ero.
Masennus on tunnetila. Tunnetiloistaankin voi valehdella. Joten missä ero?
Tosin mietin äsken skaaloja.. Siinä missä joku toinen sanoessaan olevansa masentunut - on maataan myymässä ja täydellisessä umpiossa muun kuin matalan mielensä kanssa, niin joku toinen voi sanoittaa pelkän lievän alavireisyyden samalla tavalla - masentuneisuudeksi, jolloin todellisuudet eivät kohtaa.. - M.B.
M.B. kirjoitti:
Masennus on tunnetila. Tunnetiloistaankin voi valehdella. Joten missä ero?
Tosin mietin äsken skaaloja.. Siinä missä joku toinen sanoessaan olevansa masentunut - on maataan myymässä ja täydellisessä umpiossa muun kuin matalan mielensä kanssa, niin joku toinen voi sanoittaa pelkän lievän alavireisyyden samalla tavalla - masentuneisuudeksi, jolloin todellisuudet eivät kohtaa..Enkä siis ole sanomassa, että ilmiselvä valhe olisi tulkittavissa väärinymmärrykseksi tms.. Ihan vaan omia hajatelmia nuo asteikot. Ja että mihin kaikkeen ne ovat jotakin näkökulmaa mahdollisesti avaamassa suhteessa kokonaan eri ihmiseen, kuin mitä itse on...
- xcch
M.B. kirjoitti:
Masennus on tunnetila. Tunnetiloistaankin voi valehdella. Joten missä ero?
Tosin mietin äsken skaaloja.. Siinä missä joku toinen sanoessaan olevansa masentunut - on maataan myymässä ja täydellisessä umpiossa muun kuin matalan mielensä kanssa, niin joku toinen voi sanoittaa pelkän lievän alavireisyyden samalla tavalla - masentuneisuudeksi, jolloin todellisuudet eivät kohtaa..Narsu ei ymmärrä mitä rakkaus on ja eikä myöskään mitä masennus on. Joten kun narsu puhuu masennuksesta, niin se saattaa olla syvää pettymystä toista ihmistä kohtaan. Mutta kun vastaan tulee samaan aikaan ihminen joka sitä miellyttää, niin on pelkkää hymyä.
Ei narsun juttuja kannate ottaa tosissaan, tunne elämän alue on kuin pikku lapsella saattaa matkia muita kun selittää jotain ymmärtämättä kuitenkaan itse mistä on kyse. - M.B.
xcch kirjoitti:
Narsu ei ymmärrä mitä rakkaus on ja eikä myöskään mitä masennus on. Joten kun narsu puhuu masennuksesta, niin se saattaa olla syvää pettymystä toista ihmistä kohtaan. Mutta kun vastaan tulee samaan aikaan ihminen joka sitä miellyttää, niin on pelkkää hymyä.
Ei narsun juttuja kannate ottaa tosissaan, tunne elämän alue on kuin pikku lapsella saattaa matkia muita kun selittää jotain ymmärtämättä kuitenkaan itse mistä on kyse.Musta tuntuu vähän tyhmältä väilillä siinä mielessä, että en edelleenkään halua sanoa edellistä suhteenpuolikastani narsistiksi. Vaikka aika monet käyttäytymiset, mitä täälläkin on kuvattu, ovat olleet toisinaan yksyhteen... Siltä tosiasialta en voi ummistaa silmiäni.
M.B. kirjoitti:
Musta tuntuu vähän tyhmältä väilillä siinä mielessä, että en edelleenkään halua sanoa edellistä suhteenpuolikastani narsistiksi. Vaikka aika monet käyttäytymiset, mitä täälläkin on kuvattu, ovat olleet toisinaan yksyhteen... Siltä tosiasialta en voi ummistaa silmiäni.
Onko häiriöpiirteiden nimellä lopulta niin suurta väliä? Kukaan meistä ei voi tietää satavarmasti (vaikka jokainenhan tietysti on varma juuri omalla kohdallaan) onko nasse vai mikä. Jos olemme kaltoinkohtelijoiden häiriöpiirteiden satuttamia ja alamme siinä toisen toimia ihmetellessä havannoida samalla omiakin häiriöitä niin onko diagnoosilla lopulta niin suurta väliä? Johon ammattilainenkaan ei oikein pysty. Hyvä jos edes joku porukasta on valmis tekemään työtä hyvinvoinnin eteen.
Saapasjalka ei tätä tee. Ei itsensä eikä toisen hyväksi.- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Onko häiriöpiirteiden nimellä lopulta niin suurta väliä? Kukaan meistä ei voi tietää satavarmasti (vaikka jokainenhan tietysti on varma juuri omalla kohdallaan) onko nasse vai mikä. Jos olemme kaltoinkohtelijoiden häiriöpiirteiden satuttamia ja alamme siinä toisen toimia ihmetellessä havannoida samalla omiakin häiriöitä niin onko diagnoosilla lopulta niin suurta väliä? Johon ammattilainenkaan ei oikein pysty. Hyvä jos edes joku porukasta on valmis tekemään työtä hyvinvoinnin eteen.
Saapasjalka ei tätä tee. Ei itsensä eikä toisen hyväksi.Olen välillä miettinyt sellaista, että diagnoosilla on silloin väliä, jos sen osaa ottaa oikein. Eli se diagnoosi toimii välineenä niitten itsessä olevien raja-aitojen määrittämisessä ja sen suunnan viitoittamisessa, että miten niitä rajoja sitten siinä omassa olemisessa lähdetään rikkomaan kohti positiivisempaa ihmisenä oloa.. Silloin niillä diagnooseilla on suuri merkitys kun niistä on apua oman itsensä kannalta tilanteen haltuunottoon. Muutenhan nuo tuntuvat olevan vain jotakin, että mitä hävetä tai jotakin mitä toiset voivat käyttää diagnoosin saanutta vastaan häikäilemättömästi omassa paremmuuden ja ylemmyyden tunnoissaan.
M.B. kirjoitti:
Olen välillä miettinyt sellaista, että diagnoosilla on silloin väliä, jos sen osaa ottaa oikein. Eli se diagnoosi toimii välineenä niitten itsessä olevien raja-aitojen määrittämisessä ja sen suunnan viitoittamisessa, että miten niitä rajoja sitten siinä omassa olemisessa lähdetään rikkomaan kohti positiivisempaa ihmisenä oloa.. Silloin niillä diagnooseilla on suuri merkitys kun niistä on apua oman itsensä kannalta tilanteen haltuunottoon. Muutenhan nuo tuntuvat olevan vain jotakin, että mitä hävetä tai jotakin mitä toiset voivat käyttää diagnoosin saanutta vastaan häikäilemättömästi omassa paremmuuden ja ylemmyyden tunnoissaan.
Rajapintojen koskettelu ja itsensä haltuunotto on tärkeää. Paha vain, että eläessämme niin kutsutussa sivistysvaltiossa niin suvaitsevaisuus on ajoin kuin keskiajalta.
Mielenterveyden häiriöiden ja sairauksien olemassaolo, tunnistettavuus ja niiden oikea havaitseminen sekä sitä kautta saatu hoito että apu ovat tarpeen. Mutta kerran leiman (tai jopa kun joku heittää epäilyn siemenen) saatuaan, raatosaalistajat käyttävät tätä hyväkseen. Tämä on eräs syy siihen, miksi monet apua tarvitsevat vain linnouttautuvat kuoreensa. Enemmän ja enemmän. Ja häiriö pahenee ja saa uusia ulottuvuuksia. Siinä vaiheessa kun on pelko että huppupäiset tulevat viikatteineen ei tee mieli tarkastella mahdollisia mielenterveyden häiriöitä. Miksihän moni narsistisesti häiröinen ei ole hakeutunut ajoissa hoitoon?
- henna...
Suoria sanoja jotka olen itsekin joutunut toteamaan, että on täyttä totta.
- joku muu
Mun on yhä hyvin hankala itää miestä narsistisena. Saati narsistina. Yhteistä elämää vuosia takana, nyt eri osoitteissa. Hän on perheensä parissa pidetty. Minä olin miniäehdokkaana perheen parissa pidetty.
Kun saimme yhteisen lapsen, asiat muuttuivat reilusti huonommiksi. Alkuun, kun lapsi oli alle 6kk, tuntui kuin mies olisi ollut mustasukkainen lapsen saamalle huomiolle. Nyt kun lapsi on taapero, tuntuu kuin mies pyrkisi mitätöimään rooliani äitinä. Lasta hän vaikuttaa rakastavan ja on kaikilla ulospäin näkyvillä mittareilla hyvä ja huolehtiva isä.
Viimeisten kuukausien aikana olen herännyt huomaamaan, että valtaosa miehen olemisesta ja puheista on epäaitoa, päälleliimattua ja muualta kopioitua. Se tuntuu oudolta, koska hän on kuitenkin vuosia vaikuttanut täysin normaalilta. - xcch
"Viimeisten kuukausien aikana olen herännyt huomaamaan, että valtaosa miehen olemisesta ja puheista on epäaitoa, päälleliimattua ja muualta kopioitua. Se tuntuu oudolta, koska hän on kuitenkin vuosia vaikuttanut täysin normaalilta. "
On varmaan ollut jo aiemminkin, mutta et ole sitä huomannut..
Kyllä tuossa narsitin tuntomerkit täyttyy, kun tarkkailet tulet vielä huomaamaan yhtä sun toista narsuun viittaavaa. Se on paras hyväksyä tosiasiat, pääset vähemällä.. - Annele.S.
Kuulostaa kovin tutulta. Ex-mieheni käytös oli juuri tuollaista. Mahdollisuuksia annoin mielestäni hänelle ehkä liikaakin. Narsistinen ihminen löytää myös äkkiä itselleen uuden kumppanin, koska ei osaa olla yksin. Miehelläni oli jo kolmen viikon kuluttua, uusi ja ihana (hänen sanojensa mukaan) kumppani, joka ymmärtää häntä. No nähtäväksi jää, milloin uuden kumppanin "silmät aukeaa". Kaiken henkisen vallankäytön lisäksi mieheni alkoi käyttäytyä myös fyysisesti väkivaltaisesti ja luojan kiitos tein myös asiasta rikosilmoituksen ja laitoin avioeron vireille. Nyt minulla on hyvä olla. Vaikkakin näen painajaisia harva se yö, mutta ajan kanssa helpottaa.
- joku muu
Mä olen ihan hämmentyny.
Mun ex on ollut pitkiäkin aikoja yksin eikä hänellä ole kuin pitkiä suhteita takana. Eilen hän ehdotti pariterapiaa, johon luulen että suostun, koska hän myös sen pitkän keskustelun aikana kantoi kaiken vastuun eikä edes sivulauseen pilkussa syyttänyt/syyllistänyt minua. Koen nähneeni jotain aitoa taas pitkästä aikaa.
Kun toisaalta mulla on todellisia, suuria tunteita häntä kohtaan ja näyttää että hänelläkin on niitä minua kohtaan. Raivokohtauksia lukuunottamatta hän kuitenkin on ollut kautta linjan ihana mies ja kaikki negatiivinen yleensä kulminoituu niihin raivosokaistumishetkiin.Jospa jättäisi luokittelun taakse ja alkaisi vain hoitamaan parisuhdetta jossa näyttää kuitenkin olevan jotain järkeäkin vaikeuksista huolimatta.
Lapsen syntymä on aina "kriisi".
Ehkä miehesi on kauhuissaan, ei ole käsittänyt mihin on "joutunut" ja kokee pettymyksiä/on hämmentynyt tai masentunut,mitä ikinä.
Jos kerta terapiaan haluaa niin se on jo hurrrrja juttu. Älä huoli, asiat selkenee.
Ihmiset purkavat raivoaan monista syistä ja varsinkin miehet joilla ei ole lupaa olla heikkoja ja näin ne sitten pulpahtavat pintaan äkillisinä raivokohtauksina, jos ei muuten, niin viimeistään kännissä tulppa irtoaa.- Annele.S
Toivon, että onnistutte pariterapiassa. Minulle se ei olisi enää tullut kysymykseenkään ex:n kanssa, kaiken sen jälkeen mitä hän teki tai jätti tekemättä. Ymmärrän erittäin hyvin, että ex:lläni oli kiire saada itselleen uusi kumppani, koska hän tarvitsee itsestään huolehtijan. Itse kun ei viitsi töissä käydä. Jälkeenpäin olen kuullut, ettei hän ole ollut koskaan työssä viihtyvää tyyppiä ja entiset vaimokkeet ovat aina hänet elättäneet. Eli helpolla on mies elämässä päässyt. Luulen kyllä, että narsismin lisäksi hän sairastaa jotain muutakin mielialahäiriötä. Kerran häneltä vain lipsahti, että on joutunut käymään psykologin vastaanotolla, mutta koska itse ei kokenut sitä tarpeelliseskis hän lopetti sen.
- joku muu
No sehän tässä on etten olisi koko narsismia ajatellut ellei oma terapeuttini olisi todennut että hänen mielestään mieheni käytöksessä on narsistisia piirteitä. Ja valtaosa tuttavistani on jo hetken mulle hokenu että 'jätä se sika, ansaitset parempaa'.
Totta on, että lapsen syntymä muuttaa suhteen dynamiikkaa. Totta on, että mies on valtaosin hellä ja ymmärtävä kumppani, ei täysverinen kuspää/luonnevammainen. Mutta ihan yhtä totta on myös toistuvat loukkaukset ja manipulointi. Sinänsä, lapsi ei ole kummankaan ensimmäinen, joten molemmat tiesi, mitä perheenlisäys tuo tullessaan. Tai ainakin olisi pitänyt tietää.
Se mua usein hämmästyttää että mun miehessä nuo huonot piirteet painuu näkymättömiin pidemmillä lomilla ja tulevat silmille ja räjähtelevät melko pian lomien loppumisen jälkeen. Sitten taas tasaantuu siihen johonkin välimaastoon. Tässä vuosien aikana on jo oppinut varomaan tiettyjä päiviä niiden hankaluuden takia.
Kuitenkaan koskaan hän ei ole ollut fyysisesti väkivaltainen. 'Vain' henkisesti.
Pitää tutkia se pariterapia-vaihtoehto ja katsoa johtaako se mihinkään. - .
Miksi sinä haluat terapiaan? Mitä luulet sen auttavan? Millä tavalla sinulle on muotoutunut käsitys, että pariterapiassa yhteisymmärryksenne alkaisi toimia paremmin?
- M.B.
Jotkut ihmiset vaan ovat sellaisia, että tarvitsevat sen täysin ulkopuolisen "auktoriteetin" sanomaan asioita.
Itse huomasin monesti, että minun sanat sivuutettiin, vaan jotta toisen, jonkun muun, sanat ja tekemiset huomioitiin, vaikka olisivat olleet ihan samankaltaista perussettiä, että mitä minä sanoin ja tein... Mikäköhän siinäkin on.. Tuollaisessa.
- Minä---
Kertokaapa, rakkaat ihmiset, onko mieheni narsisti vai olenko itse vain niin huono ja paha ihminen ja minussa onkin kaikki vika. Olen seurustellut ja nykyään naimisissa mieheni kanssa. Vaikka olen mennyt ulos ystävieni kanssa ja illat on venähtänyt, sanoisinko aikaisiksi lupauksista huolimatta. Onko oikein, että mieheni haukkuu minut alimpaan helvettiin suoraan sanoen. Pahiten on satuttanut kun hän vihoissaan haukkui minut huonoksi äidiksi vaikka en vielä äiti olekaan. ”Minusta” tulisi huono äiti, joka lupaa tulla ajoissa hakemaan vaikka ei tulekaan.
Minä olen aina syypää kaikkeen, jopa hänen raivokohtauksiinsa: ”Eihän näitä raivokohtauksia tulisi, ellet sinä olisi töppäillyt” Ensin mieheni haukkuu minut kaikilla mahdollisilla tavoilla. Sitten kun sanon, että otetaan ero kun hän ei ole muuta kuin saanut kärsiä tässä suhteessa, ääni muuttuu kellossa ja sitten minä olenkin se ihminen joka ei halua saada tätä suhdetta ”enää toimimaan”. Kun yritän pysyä sanassani eron kanssa, mieheni alkaa itkeä, että hän vain haluaa sen ”vanhan ihmisen” takaisin. Aina kun yritän kertoa miltä minusta tuntuu, toisinsanoen kerron olevani totaalisen paskana kaikesta haukkumisesta, tuntuu, että hän ei noteeraa tunteitani millään tavalla.
Kysyin häneltä, ”mitä luulet miltä tuntuu, kun ensin haukut minut maan rakoon ja sitten seuraavassa lauseessa haluatkin yrittää vielä kanssani”, hän ei mitenkään sitä kommentoinut. Hän jatkoi vain siitä, että miten minä olen häntä loukannut ja miltä hänestä nyt tuntuu. ”Hän on antanut kaiken suhteellemme” ja ”Sinä teet näin”. Olen koko suhteen aikana kuullut yhden anteeksipyynnön, sekään ei oma-aloitteisesti. Mä olen totaalisen paskana ja en tiedä miten pystyisin jatkamaan suhdetta kun omatunto on ”moukaroitu” olemattomiin. Tuntuu, että hän oikeuttaa kaiken pahan mitä hän on minulle sanonut. Mä en vain tiedä miten kauan jaksan enää. Tämä vain tästä pintapuolisesti, voisin kirjoittaa sivukaupalla tekstiä. Sain vihdoin varattua ajan psykologille jotta saisin selvitettyä olenko minä oikeasti se pahan alku ja loppu.- samperin#
Kiva. Olet nyt tullut siihen pisteeseen, että tarvitset jo terapiaa ja psykologin arvioimaan itseäsi, kun et voi itse uskoa omia silmiäsi ja tunteitasi. ONNEA! Voi perkele teidän kanssanne, mikä kumma siinä on että omaa järkeä ei osata käyttää annetaan toisen manipuloida ja sekoittaa oma elämä palasiksi ja sitten ollaan vielä valmiita menemään pariterapiaan ja psykologille.
Kuule!, jos se homma ei toimi, niin ei se sitten toimi minkään toimesta! Kyllä parempi olisi uskoa kuin alkaa kulkemaan terapeutilta toiselle saadakseen ymmärrystä asioihin, jotka jo itselle ovat aikoja sitten olleet selvät, mutta et uskalla myöntää, kun olet niin toisen manipuloima ja riippuvainen.
Tiedätkö mistä uhrin tunnistaa? - =====111==========
samperin# kirjoitti:
Kiva. Olet nyt tullut siihen pisteeseen, että tarvitset jo terapiaa ja psykologin arvioimaan itseäsi, kun et voi itse uskoa omia silmiäsi ja tunteitasi. ONNEA! Voi perkele teidän kanssanne, mikä kumma siinä on että omaa järkeä ei osata käyttää annetaan toisen manipuloida ja sekoittaa oma elämä palasiksi ja sitten ollaan vielä valmiita menemään pariterapiaan ja psykologille.
Kuule!, jos se homma ei toimi, niin ei se sitten toimi minkään toimesta! Kyllä parempi olisi uskoa kuin alkaa kulkemaan terapeutilta toiselle saadakseen ymmärrystä asioihin, jotka jo itselle ovat aikoja sitten olleet selvät, mutta et uskalla myöntää, kun olet niin toisen manipuloima ja riippuvainen.
Tiedätkö mistä uhrin tunnistaa?Tiedätkö sinä itse, mistä tunnistaa ilkeän ja katkeran ihmisen?
- .
=====111========== kirjoitti:
Tiedätkö sinä itse, mistä tunnistaa ilkeän ja katkeran ihmisen?
Siitä, että muutut narsistin käsittelyssä sellaiseksi kaiken kokemasi paskan jälkeen...tervetuloa joukkoon, vielä tänne mahtuu.
- .
Ja siinä puhui itse Mr. almighty smart.
- joku muu
no mä käyn itse jo valmiiksi terapiassa ja olen kokenut että se auttaa. Siis itseäni itseni kanssa. Pariterapia.. No, me olemme jollakin tavalla jumissa tässä, kierretty samaa kehää aika kauan ja itseäni kiinnostaisi puolueettoman ulkopuolisen näkemys ja neuvot. En tiedä, saako siellä sellaisia. Haluaisin myös, että mieheni 'aukeaisi' kuuntelemaan paremmin. En tiedä onko sekään mahdollista.
Mä ehkä olen omasta historiasta johtuen turhankin toiveikas uskomaan muutoksen mahdollisuuteen. Olenhan itsekin kuntoutunut päihderiippuvaisesta, väkivaltaisesta pettäjästä perusrauhalliseksi perheenäidiksi.
Mutta kyllä mä oikeasti haluan nähdä jotain yritystä muuttumisen eteen ennen kuin voin/haluan jatkaa. Ihan pelkällä 'kulta, olen nyt muuttunut'-hokemalla ei mua saa vakuutettua.- Annele.S
Toivottavasti pariterapiasta on jotain apua, mutta narsisti ei koskaan muutu. Hetken aikaa hän voi sinun mieliksesi sinne tulla, mutta kokee kohta sen itselleen täysin tarpeettomaksi asiaksi ja katsoo, ettei hänen tarvitse siellä käydä. Ja muistaa syyttää sinua siitä, että olet hänet sinne suurinpiirtein väkisin raahannut.
- henna...
Toivottavasti saat psykologilla selvitettyä ajatuksiasi.
Lue asiatietoa siitä, miten narsisti toimii ja mieti, sopiiko se kumppaniisi niin eiköhän sinulle muodostu aika selkeä kuva siitä millainen narsisti on.
Se että olet mennyt juhlimaan ja luvannut tulla aikaisin mutta on venähtänytkin aamuun, niin käsitin kirjoituksestasi, ja jos tätä tapahtuu useinkin niin ei mielestäni vielä tee narsistia siitä toisesta, joka sellaisesta vihastuu.
"Minä olen aina syypää kaikkeen, jopa hänen raivokohtauksiinsa"
Jos hän koko ajan syyttää sinua sellaisestakin mihin et ole syyllistynyt niin on kyllä narsistin piirre.
"Mä olen totaalisen paskana ja en tiedä miten pystyisin jatkamaan suhdetta kun omatunto on ”moukaroitu” olemattomiin."
Siis omatunto vai tarkoititko itsetunto? Narsisti kyllä pystyy viemään toisen itsetunnon. - jklii
Hyökkäävä käytös ja manipulointi viittaavat exmiehessäsi narsistiseen persoonallisuuteen. Liittoa hänen kanssaan ei ole mitään syytä jatkaa, koska kulunut aika selvästi osoittaa, miten kaksinaamainen ja epäluotettava hän on. On merkillistä, miten suhde voi kehittyä "rakkaussuhteeksi" näinkin epämiellyttävän miehen kanssa.
Minulle riittäisi yksikin " mesominen ja raivoaminen" minkä jälkeen muuttaisin pikimmiten omaan asuntoon.
Jos nyt tuollaisen ääliön kanssa pitäisi seurustella, olisi liiton jatkamisen ehdot - asua 2 vuotta eri asunnossa mies saisi käydä psykiatrilla ja vihanhallinta kurssilla syödä rauhoittavia lääkkeitä.- jklii
No, raivoaminen ja toisaalta itkeminen ja masennus viittaavat maanis- depressiiviseen käytökseen (bipo). Ilman lääkitystä, ei tästäkään taudista parane.
- joku muu
Kyllä maanisdepressiivisyyden saa pysymään ihan 'käsissä', jopa ilman lääkitystä. Itse olen rajatilainen bipo, nyt pian kaksi vuotta ollut lääkkeett'ä ja tunteet sekä mielialat on pysyneet ihan hallinnassa. Terapiassa käyn, tai oikeestaan se on nykyisin seurantaa kun en ole lääkityksellä. Kuitenkin taustalla on sekamuotoisia jaksoja ja psykoottista käytöstä, eli ei ihan kevyin perustein ole muakaan diagnosoitu.
Ja tuossapa on sitten se syy, miksi on tahtoa uskoa myös miehen mahdolliseen muutokseen. Olen itse toipunut (myös ammatti-ihmisten mielestä) hyvin. Se on haasteellista ja loppuelämän parantumista ei voi taata, mutta kyllä kai riittävällä itsetuntemuksella ja rehellisyyydellä itseään kohtaan on melko hyvät mahdollisuudet kuitenkin. Ironista tässä on se, että suurin osa mun toipumisesta on tapahtunut kun olen ollut yhdessä tämän narsistiseksi (ei narsistiksi!) väitetyn miehen kanssa. Mutta.. Mitä parempaan kuntoon olen tullut, sitä isompi uhka olen ilmeisesti myös miehelle. Jostain syystä.- M.B.
Saattaahan taustalla olla menettämisen pelkoakin. Että sikäli jos on jokin asia, mikä saisi tilannetta aukaistua teille molemmille ja mahdollisesti käytettyjen huonoiksi havaittujen menetelmien muuttamista paremmiksi, niin mikä ettei. Itsehän sinä tiedät parhaiten, että mitä olet valmis käymään läpi ja minkä toivossa :)
- joku muu
Tilannekatsausta...
Mies on ottanut paikalliseen mielen terveystoimistoon yhteyttä ja on menossa keskustelemaan. Mua epäilyttää oikeasti nyt, koska mies koko ajan vähättelee ongelmiaan, korostaa kuinka on jo alkanut ymmärtämisen myötä parantumaan ja koettaa vaatia mua lupaamaan että uskon ja luotan hänen muuttumiseen ja tuen häntä prosessissa. Tuntuu että puheista huolimatta motiivit hoitoon hakeutumiselle on täysin väärät ja toisaalta, miksi mun pitäisi kaiken jälkeen jäädä tulilinjalle seisomaan?- 18+14
Joo...ne kun persoonallisuushäiriöisillä harvemmin on mitään motiivia parantua, he ovat tyytyväisiä itseensä. Sitä on vaikea meikäläisten tajuta, mutta näin se on. Exäni on kokenut narsistisen romahduksen joka vei häneltä kaiken (ja antoi mukanaan vielä ikuiset ulosottovelat), ja hänenkään pyrkimyksenään ei ole suinkaan muuttua vaan palata sellaiseksi kuin OLI ennen romahdusta. Eli ei mitään hajua siitä mitä tekee muille ihmisille, eikä mitään mielenkiintoa sen tajuamiseenkaan. Epäilet ihan aiheesta, sillä näyttäisi että menossa on vaan näytelmän osa "haetaan nyt akan mieliksi apua ettei heitä ulos". Minulla herättää hälytyskellot nimenomaan nuo vaatimukset. Että vähän niinkuin sinun pitäisi luvata näytellä mukana.
- joku muu
Näin. Ja minusta tuntuu ettei hänen empatia riitä ymmärtämään että ei musta ole tässä tilassa uskomaan ja tukemaan ketään kun itsekin olen päätynyt käymään tiuhempaan terapiassa juurikin tämän suhteen ja sen loppumisen vuoksi. Elämä melkoisen sekaisin :( Tekisi niin mieli lakata ajattelemasta hetkeksi ja mennä arkirutiinien voimalla hetki eteenpäin.
Onneksi ei tarvitse asua saman katon alla. - minä---
Kirjoittelin aiemmin omista kokemuksista..Olen yrittänyt keskustella asioista mutta tuloksetta. Paras veto mieheltäni oli, että hänen pahat sanomiset eskaloituu siitä miten itse käyttäydyn..huoh...Pahalta tuntuu. Eli minä aiheutan kaiken paskan tässä suhteessa. Onneksi sain ajan psykologille ensi maanantaiksi. Voisiko joku kertoa mitä käytännössä tapahtuu psykologin juttusilla ensimmäisellä kerralla. Ahdistaa jos mut teilataankin "hulluksi"... Huoh...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitäs peitsarissa on tapahtunut eilen illalla
Mikkelissä iso poliisioperaatio https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/39ef020c-2d81-4d72-b720-651f458ba3e2571865Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki141712- 1371276
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?1261155- 83807
- 164757
Miksi ETTE suostu selvittämään . . . . . ...
Asioita jotka jääneet selvittämättä toisen osapuolen kanssa? Kertoisitteko miksi ette suostu? Vaikka teidän mielestä168721Wille Rydman on kansalaisten mielestä huonoiten onnistunut ministeri
Onneksi olkoo Wille kärkipaikasta! Oletkin sen eteen tehnyt hartiavoimin töitä. "Ministeri Wille Rydman (ps) on kansala418668- 52592
Tajuan kyllä
että molemmilla on omat elämänsä ja kuvionsa ja rakkaansa. En odota mitään enkä ole tunkemassa mihinkään. Kai silti saa52535