Naiset haluavat pelastaa

"Mutta että jos toinen on immuuni kaikelle, minkä katsoo heikkoudeksi toisessa..."

Mä silloin kirjoittelun täällä aloittaessani olin aikas pohjalukemissa ja sekavana kaikesta mutta silti tajusin menneestä jo sen, että jos "asioin" kovin tunteellisen ja siinä mielessä hallitsemattoman ihmisen kanssa ( esim nämä lahkeessa roikkuvat älä jätä, älä jätä - tyypit tai vaikka muuten "heikommat", heh...), aloin yksinkertaisesti halveksimaan häntä.
Miksi ?

Osin varmaan siksi, että en ole mitenkään sinut oman tarvitsevan tai heikon puoleni kanssa ja osin varmaan myös siksikin, että samaistuin selkeästi isääni kotona ja halveksuin äitiäni joka ei saanut itseään suojelluksi.
Päätin niin, ettei meikästä tule tollaista koskaankoskaan ja se naurattaa nyt kun on tajunnut sen A:n mainitseman uhriuttaja-uhriutuja - asetelman mikä meikällä on täysin oikea "diagnoosi".

Mutta se siittä.

Mulle kanssa koetetaan syytää tuota "voi sua reppanaa" -asetelmaa jos avaudun jostain asiasta mikä harmittaa ja kuinka nyt ikinä pärjäänkään enää ilman häntä ja olen vain viime aikoina yksinkertaisesti kieltänyt sen. Toisaalta en ole nyt "alavireessä" eli hyväksikäytettävissä mutta en väitä ettei näin voisi taas jonkin myötä käydä ja silloin jatkuva kuiskuttelu korvaan siitä,ettei mitenkään voi pärjätä itse ja "epäitsekkään" avun tarjoaminen...se ei voi olla hyvä asia.

Hänkin aina pelastaa meikää, joskus hänen itsensä aiheuttamassa "katastrofitilanteessa" (esim perumalla jonkin todella oleellisen jutun) mutta sillä on ihan selkeä tavoite : hän on marttyyri joka tekee kaikkensa minun puolestani (tehkööt jos haluaa mutta jos väittää ettei vaadi siitä mitään jne, turha vinkua jälkikäteen kaikille joka paikassa) enkä minä suostu siksi luovuttamaan kuuta taivaalta tai kuuntelemaan jotain huorittelujuttuja. En.


Hyi helkutti, sanooko joku oikeasti jollekin että tulin siksi luoksesi kun olit niin reppana ? Hyh hyh. Aikamoista kiitollisuudenvelkaa siinäkin koetetaan tehdä mutta eri keinoin.

Tuo oli vain ajatukseni joka spontaanisti syntyi uutista lukiessani enkä sitä sen syvällisemmin miettinyt.

Tuntuu, että jos on halu/hoivaamisvietti sellainen että tosiaan haluaa pelastaa kaiken maailman teurastajat niin.......se ei tunnu kyllä oikein terveeltä enää.

"En koskaan ajatellut, että kyseessä voisi olla miehessä ilmenevä hoivaamisvietti, vaikka asia on todennäköisesti juuri niin ollutkin!! Ehkä.."

Tuota nuin, valitaan tuo "ehkä" sillä se on pikemminkin auttamisvietti. Mies harvoin hoivaa naista, Hoivaaminen ei toimi, se ärsyttää naista. "Sinähän kohtelet minua kuin pikkulasta", mutta mies kyllä voi tykätä hoivaamisesta, kokeile vaikka :).

xcch kirjoitti:

"En koskaan ajatellut, että kyseessä voisi olla miehessä ilmenevä hoivaamisvietti, vaikka asia on todennäköisesti juuri niin ollutkin!! Ehkä.."

Tuota nuin, valitaan tuo "ehkä" sillä se on pikemminkin auttamisvietti. Mies harvoin hoivaa naista, Hoivaaminen ei toimi, se ärsyttää naista. "Sinähän kohtelet minua kuin pikkulasta", mutta mies kyllä voi tykätä hoivaamisesta, kokeile vaikka :).

Lue lisää

Välittämistä voi ilmaista monella tavalla, joista huonoin lienee se, että toinen tuntee itsensä arvioiduksi täydellisen kyvyttömäksi tehdä mitään tai ratkaista yhtäkään ongelmaa :D Pätee varmasti molemmin päin.

Mulla on hieman hankaluuksia tuon toteutuksen kanssa, että miten kokeilla sellaista, tykkääkö mies hoivaamisesta vai ei.

Ehkä jos tuolla kadulla randomisti vaan "kompastun" jonkun miehen nenän eteen ja huudan kovaan ääneen:"Mä tiedän, että sulla on salainen hoivavietti, hoivaa mua!!" Toimisikohan ..

M.B. kirjoitti:

Välittämistä voi ilmaista monella tavalla, joista huonoin lienee se, että toinen tuntee itsensä arvioiduksi täydellisen kyvyttömäksi tehdä mitään tai ratkaista yhtäkään ongelmaa :D Pätee varmasti molemmin päin.

Mulla on hieman hankaluuksia tuon toteutuksen kanssa, että miten kokeilla sellaista, tykkääkö mies hoivaamisesta vai ei.

Ehkä jos tuolla kadulla randomisti vaan "kompastun" jonkun miehen nenän eteen ja huudan kovaan ääneen:"Mä tiedän, että sulla on salainen hoivavietti, hoivaa mua!!" Toimisikohan ..

Lue lisää

> Ehkä jos tuolla kadulla randomisti vaan "kompastun" jonkun miehen nenän eteen ja huudan kovaan ääneen:"Mä tiedän, että sulla on salainen hoivavietti, hoivaa mua!!" Toimisikohan ..

Kyllä. On kokemusta.

A kirjoitti:

> Ehkä jos tuolla kadulla randomisti vaan "kompastun" jonkun miehen nenän eteen ja huudan kovaan ääneen:"Mä tiedän, että sulla on salainen hoivavietti, hoivaa mua!!" Toimisikohan ..

Kyllä. On kokemusta.

Lue lisää

Kumminpäin? Kompastelijana vai salaisen hoivavietin omaajana? Siis sitä kokemusta on sulla kumminpäin :)

M.B. kirjoitti:

Kumminpäin? Kompastelijana vai salaisen hoivavietin omaajana? Siis sitä kokemusta on sulla kumminpäin :)

Luulin ilmaisseeni että minulla on hoivavietti. Eikä edes salainen.

A kirjoitti:

Luulin ilmaisseeni että minulla on hoivavietti. Eikä edes salainen.

Pitää varmaan teettää joku paita missä on joku teksti tai tunnuskuva.

A kirjoitti:

Pitää varmaan teettää joku paita missä on joku teksti tai tunnuskuva.

= D !!!!

Onks se sellainen alkukantainen tarve niinkös suojella "heikompia" ?

Niinhän se maailma on aina pyörinyt, naisia ja lapsia on suojeltu.

Mitä se miehen hoivavietti nykyjään oikein tarkoittaa edes ? Käytännössä.

lynett kirjoitti:

= D !!!!

Onks se sellainen alkukantainen tarve niinkös suojella "heikompia" ?

Niinhän se maailma on aina pyörinyt, naisia ja lapsia on suojeltu.

Mitä se miehen hoivavietti nykyjään oikein tarkoittaa edes ? Käytännössä.

Lue lisää

Luonnonsuojelua, luulisin. Sekopäiden kuuntelua ja siivoojien tervehtimistä. Silmiin katsomista. Lapsien kasvatusta. Itsepuolustustaitojen opettamista. Reserviä. Ehkä nämä korvaa sukuvietin. En osaa sanoa tarkkaan. Miksi kysyä? Kai sen tietää jos sitä on?

A kirjoitti:

Luonnonsuojelua, luulisin. Sekopäiden kuuntelua ja siivoojien tervehtimistä. Silmiin katsomista. Lapsien kasvatusta. Itsepuolustustaitojen opettamista. Reserviä. Ehkä nämä korvaa sukuvietin. En osaa sanoa tarkkaan. Miksi kysyä? Kai sen tietää jos sitä on?

Lue lisää

Minussa pesii hoivavietti.

Hi hii... hoivavietti toisessa herättää meikässä kaltoinkohtelijan, valitettavasti.
Muodossa tai toisessa omasta vinkkelistä sillä tavoin "heikko ihminen" (tämä on vain kuvaus, ymmärrän kyllä että se on vain joidenkin ominaisuus) ei ansaitse arvostusta.

Harmillista.

Itsessäni oleva hoivaaja on kontolloija jolla on vain omat itsekkäät tarkoitukset takana. Eli koetan esim puristaa ihmistä tiettyyn muottiin, en hoivaamalla vaan kyseenlaisin pakottein.

Onneksi se on jäänyt taakse ja alan päästämään irti... ihmiset ovat sitä mitä ovat, antaa heidän olla ja my way is not the only way.

Siitä nimimerkkikin tulee ; Lynette on kontrollifriikki joka manipuloi ja pakottaa ihmiset omaan tahtoonsa mutta itse en tehnyt sitä kokeakseni turvallisuutta vaan saadakseni ihmisestä kunnioittamisen arvoisen, "oikeanlaisen", arvoiseni, saadakseni mitä haluan. Hullua.

lynett kirjoitti:

Hi hii... hoivavietti toisessa herättää meikässä kaltoinkohtelijan, valitettavasti.
Muodossa tai toisessa omasta vinkkelistä sillä tavoin "heikko ihminen" (tämä on vain kuvaus, ymmärrän kyllä että se on vain joidenkin ominaisuus) ei ansaitse arvostusta.

Harmillista.

Itsessäni oleva hoivaaja on kontolloija jolla on vain omat itsekkäät tarkoitukset takana. Eli koetan esim puristaa ihmistä tiettyyn muottiin, en hoivaamalla vaan kyseenlaisin pakottein.

Onneksi se on jäänyt taakse ja alan päästämään irti... ihmiset ovat sitä mitä ovat, antaa heidän olla ja my way is not the only way.

Siitä nimimerkkikin tulee ; Lynette on kontrollifriikki joka manipuloi ja pakottaa ihmiset omaan tahtoonsa mutta itse en tehnyt sitä kokeakseni turvallisuutta vaan saadakseni ihmisestä kunnioittamisen arvoisen, "oikeanlaisen", arvoiseni, saadakseni mitä haluan. Hullua.

Lue lisää

Hoivavietti kai vaatii jonkunlaista empatiaa.

Tuohon kyllä samaistun, että yleensä se toinen saa sitten jotain ihan muuta, kuin mitä on vailla, jos odottaa minulta "huolenpitoa". Koen sellaisen toiveen toisen osalta vain rasitteena ja että toinen vain tällä tavoin käyttää minua hyväkseen ja tuhlaa kallista aikaani, aikaa jonka voi käyttää johonkin järkevämpäänkin, kuten itsestään huolehtimiseen. ;P
Voin kyllä teennäisesti "huolehtia" jostakin hetkellisesti, mutta se on vain valeasuun puettua vallankäyttöä ja kontrollointia...Näin se menee. Turhaanpa sitä tässä yrittää mitenkään kaunistella, tosiasioita.

Jos mulla olisi lapsia, vihaisin niitä sydämeni pohjasta...Siksipä en niitä koskaan aio hommata. Ajatuksenakin koko asia on vastenmielinen...Ei liity välttämättä aiheeseen, mutta hoivaviettiin kylläkin.

dizel kirjoitti:

Hoivavietti kai vaatii jonkunlaista empatiaa.

Tuohon kyllä samaistun, että yleensä se toinen saa sitten jotain ihan muuta, kuin mitä on vailla, jos odottaa minulta "huolenpitoa". Koen sellaisen toiveen toisen osalta vain rasitteena ja että toinen vain tällä tavoin käyttää minua hyväkseen ja tuhlaa kallista aikaani, aikaa jonka voi käyttää johonkin järkevämpäänkin, kuten itsestään huolehtimiseen. ;P
Voin kyllä teennäisesti "huolehtia" jostakin hetkellisesti, mutta se on vain valeasuun puettua vallankäyttöä ja kontrollointia...Näin se menee. Turhaanpa sitä tässä yrittää mitenkään kaunistella, tosiasioita.

Jos mulla olisi lapsia, vihaisin niitä sydämeni pohjasta...Siksipä en niitä koskaan aio hommata. Ajatuksenakin koko asia on vastenmielinen...Ei liity välttämättä aiheeseen, mutta hoivaviettiin kylläkin.

Lue lisää

Jees, toi lapsiasia on vaikea.

Mulla oli aluksi todella pahoja vaikeuksia kestää sitä riippuvuutta (meni tosi pitkään että kykenin siihen ja muutenkin edes hoitamaan koko lasta ja onneksi isä teki sen mielellään kunnes sopeuduin) mutta kun jäätiin hyvin aikaisin kaksin - se oli itsekkäästi ajateltuna paras koulu mitä ikinä sain ja se lievensi pohjatonta itsekeskeisyyttäni paljon. Oli vain pakko taipua omista tarpeista välillä vaikka en tehnyt sitä niin paljon kuin olisi jonkin määreen mukaan ehkä pitänyt.

Oli vain pakko ja koko ajan ajattelin, että en tee sitä samaa mitä minulle tehtiin, eli hylkää pois ja olen tehnyt parhaani - katsotaan mihin riittää.

Tiedostan kyllä tunnepuolen jne puutteeni vanhempana mutta kun tuota likkaa katsoo, ei tämä nyt ihan poskelleen ole mennyt - hänessä on paljon sellaisia hyviä asioita ja ominaisuuksia mitä taas eivät toiset ole saaneet ehkä välitettyä lapselleen. Joten sikäli "tasoissa ollaan".

Olen siis koettanut kasvattaa hänet... kuten kasvattaisin itseäni, tai olisin toivonut kasvatettavan jotta tältä kaikelta olisi vältytty.

Ongelmia on mutta myös hienoja asioita.

Ja sen päätöksen tein jo aikaa sitten kun huomasin puutteellisuuteni enkä enää voinut syytellä isää tai muita "pilaamisesta"... että en tule pakenemaan syytösryöppyä jos sellainen on tullakseen, en tiedä ja tästä pois otettuna normiteinien kiukuttelut ja "inhoamiset". Teen kaikkeni että kykenen sen ottamaan vastaan jotta tulisi tehtyä tässä maailmassa edes yksi hyvä teko ;)

Toivottavasti onnistuu.

lynett kirjoitti:

Jees, toi lapsiasia on vaikea.

Mulla oli aluksi todella pahoja vaikeuksia kestää sitä riippuvuutta (meni tosi pitkään että kykenin siihen ja muutenkin edes hoitamaan koko lasta ja onneksi isä teki sen mielellään kunnes sopeuduin) mutta kun jäätiin hyvin aikaisin kaksin - se oli itsekkäästi ajateltuna paras koulu mitä ikinä sain ja se lievensi pohjatonta itsekeskeisyyttäni paljon. Oli vain pakko taipua omista tarpeista välillä vaikka en tehnyt sitä niin paljon kuin olisi jonkin määreen mukaan ehkä pitänyt.

Oli vain pakko ja koko ajan ajattelin, että en tee sitä samaa mitä minulle tehtiin, eli hylkää pois ja olen tehnyt parhaani - katsotaan mihin riittää.

Tiedostan kyllä tunnepuolen jne puutteeni vanhempana mutta kun tuota likkaa katsoo, ei tämä nyt ihan poskelleen ole mennyt - hänessä on paljon sellaisia hyviä asioita ja ominaisuuksia mitä taas eivät toiset ole saaneet ehkä välitettyä lapselleen. Joten sikäli "tasoissa ollaan".

Olen siis koettanut kasvattaa hänet... kuten kasvattaisin itseäni, tai olisin toivonut kasvatettavan jotta tältä kaikelta olisi vältytty.

Ongelmia on mutta myös hienoja asioita.

Ja sen päätöksen tein jo aikaa sitten kun huomasin puutteellisuuteni enkä enää voinut syytellä isää tai muita "pilaamisesta"... että en tule pakenemaan syytösryöppyä jos sellainen on tullakseen, en tiedä ja tästä pois otettuna normiteinien kiukuttelut ja "inhoamiset". Teen kaikkeni että kykenen sen ottamaan vastaan jotta tulisi tehtyä tässä maailmassa edes yksi hyvä teko ;)

Toivottavasti onnistuu.

Lue lisää

:)

lynett kirjoitti:

Jees, toi lapsiasia on vaikea.

Mulla oli aluksi todella pahoja vaikeuksia kestää sitä riippuvuutta (meni tosi pitkään että kykenin siihen ja muutenkin edes hoitamaan koko lasta ja onneksi isä teki sen mielellään kunnes sopeuduin) mutta kun jäätiin hyvin aikaisin kaksin - se oli itsekkäästi ajateltuna paras koulu mitä ikinä sain ja se lievensi pohjatonta itsekeskeisyyttäni paljon. Oli vain pakko taipua omista tarpeista välillä vaikka en tehnyt sitä niin paljon kuin olisi jonkin määreen mukaan ehkä pitänyt.

Oli vain pakko ja koko ajan ajattelin, että en tee sitä samaa mitä minulle tehtiin, eli hylkää pois ja olen tehnyt parhaani - katsotaan mihin riittää.

Tiedostan kyllä tunnepuolen jne puutteeni vanhempana mutta kun tuota likkaa katsoo, ei tämä nyt ihan poskelleen ole mennyt - hänessä on paljon sellaisia hyviä asioita ja ominaisuuksia mitä taas eivät toiset ole saaneet ehkä välitettyä lapselleen. Joten sikäli "tasoissa ollaan".

Olen siis koettanut kasvattaa hänet... kuten kasvattaisin itseäni, tai olisin toivonut kasvatettavan jotta tältä kaikelta olisi vältytty.

Ongelmia on mutta myös hienoja asioita.

Ja sen päätöksen tein jo aikaa sitten kun huomasin puutteellisuuteni enkä enää voinut syytellä isää tai muita "pilaamisesta"... että en tule pakenemaan syytösryöppyä jos sellainen on tullakseen, en tiedä ja tästä pois otettuna normiteinien kiukuttelut ja "inhoamiset". Teen kaikkeni että kykenen sen ottamaan vastaan jotta tulisi tehtyä tässä maailmassa edes yksi hyvä teko ;)

Toivottavasti onnistuu.

Lue lisää

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä jotkut siitä saa...
Siis siitä, että hommaavat lapsia. Mitä hyötyä?

On varmasti mielekkäämpiäkin tapoja pilata elämänsä. :)

No se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille...

dizel kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä jotkut siitä saa...
Siis siitä, että hommaavat lapsia. Mitä hyötyä?

On varmasti mielekkäämpiäkin tapoja pilata elämänsä. :)

No se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille...

Lue lisää

No ei se kyllä sovi mullekaan ja siksi piuhat on kiinni ;)

Lapsia EI enää tule. Ja nyt uskallan sanoa ei koskaan. Enää.

Mulla on työtä itseni kanssa tässäkin niin paljon mutta se myös herätti esiin nukkuvan sisukseni (lopulta välttelyn jälkeen, olisin halunnut jättää laitokselle ja perua koko homman) ja siitä se kamppailu alkoi.
Niin se monesti tai oikeastaan aina on, vasta lapsen syntymä herättää ne omat sellaiset jutut.

Mulle se pakko oli hyvä asia (itsehillintä, itsekeskeisyydestä ajoittainen pakkoluopuminen, tunteiden käsittely, vastuullisuus) vaikka luistelinkin monesta jutusta ulos mm käyttämällä järjettömästi lastenhoitoapua ja pakenemalla töihin jne. Mutta se siittä, ei jaksa taas tänään.

Emotyyppiä en kuitenkaan ole todellakaan =)

Kävin sen takia tytön "tarkistuttamassa" päälääkärilläkin perheneuvolassa jotta saataisiin joku kuva siitä mitä tuhoa olen tiedostamattomana aikanani aiheuttanut.

Ja ne tunnelukot mitkä meikällä on kiinni, on hänellä melkein kaikki auki (ihanimpana spontaanit tunteet!) lukuunottamatta niitä tilanteita joissa pitäisi osata ilmaista suuttumustaan järkevästi. Täältä tulee yksi mykkäkoululainen lisää maailmaan mutta voi ei, eipä tuosta nyt taida kuolemanrangaistusta tulla.

lynett kirjoitti:

No ei se kyllä sovi mullekaan ja siksi piuhat on kiinni ;)

Lapsia EI enää tule. Ja nyt uskallan sanoa ei koskaan. Enää.

Mulla on työtä itseni kanssa tässäkin niin paljon mutta se myös herätti esiin nukkuvan sisukseni (lopulta välttelyn jälkeen, olisin halunnut jättää laitokselle ja perua koko homman) ja siitä se kamppailu alkoi.
Niin se monesti tai oikeastaan aina on, vasta lapsen syntymä herättää ne omat sellaiset jutut.

Mulle se pakko oli hyvä asia (itsehillintä, itsekeskeisyydestä ajoittainen pakkoluopuminen, tunteiden käsittely, vastuullisuus) vaikka luistelinkin monesta jutusta ulos mm käyttämällä järjettömästi lastenhoitoapua ja pakenemalla töihin jne. Mutta se siittä, ei jaksa taas tänään.

Emotyyppiä en kuitenkaan ole todellakaan =)

Kävin sen takia tytön "tarkistuttamassa" päälääkärilläkin perheneuvolassa jotta saataisiin joku kuva siitä mitä tuhoa olen tiedostamattomana aikanani aiheuttanut.

Ja ne tunnelukot mitkä meikällä on kiinni, on hänellä melkein kaikki auki (ihanimpana spontaanit tunteet!) lukuunottamatta niitä tilanteita joissa pitäisi osata ilmaista suuttumustaan järkevästi. Täältä tulee yksi mykkäkoululainen lisää maailmaan mutta voi ei, eipä tuosta nyt taida kuolemanrangaistusta tulla.

Lue lisää

=D

lynett kirjoitti:

Hi hii... hoivavietti toisessa herättää meikässä kaltoinkohtelijan, valitettavasti.
Muodossa tai toisessa omasta vinkkelistä sillä tavoin "heikko ihminen" (tämä on vain kuvaus, ymmärrän kyllä että se on vain joidenkin ominaisuus) ei ansaitse arvostusta.

Harmillista.

Itsessäni oleva hoivaaja on kontolloija jolla on vain omat itsekkäät tarkoitukset takana. Eli koetan esim puristaa ihmistä tiettyyn muottiin, en hoivaamalla vaan kyseenlaisin pakottein.

Onneksi se on jäänyt taakse ja alan päästämään irti... ihmiset ovat sitä mitä ovat, antaa heidän olla ja my way is not the only way.

Siitä nimimerkkikin tulee ; Lynette on kontrollifriikki joka manipuloi ja pakottaa ihmiset omaan tahtoonsa mutta itse en tehnyt sitä kokeakseni turvallisuutta vaan saadakseni ihmisestä kunnioittamisen arvoisen, "oikeanlaisen", arvoiseni, saadakseni mitä haluan. Hullua.

Lue lisää

"Lynette on kontrollifriikki joka manipuloi ja pakottaa ihmiset omaan tahtoonsa mutta itse en tehnyt sitä kokeakseni turvallisuutta vaan saadakseni ihmisestä kunnioittamisen arvoisen, "oikeanlaisen", arvoiseni, saadakseni mitä haluan. Hullua"

Ei ole ollenkaan hullua. Kai se on eräänlainen defenssi-ilmentymä. Käyttäydyin itse eräässä elämänvaiheessa juuri noin. Mutta silloin oma ulkomaailmalle esittämä panssarikuorini oli tiivis; näyttelin muutenkin parhaani mukaan jotain muuta kuin olin. Olin kova kontrolloimaan kaikkea ulkopuoleltani ja vaadin arvostukseni juuri niiltä ominaisuuksilta mitä näytin (halusin näyttää ulkomaailmalle).

elisakettu kirjoitti:

"Lynette on kontrollifriikki joka manipuloi ja pakottaa ihmiset omaan tahtoonsa mutta itse en tehnyt sitä kokeakseni turvallisuutta vaan saadakseni ihmisestä kunnioittamisen arvoisen, "oikeanlaisen", arvoiseni, saadakseni mitä haluan. Hullua"

Ei ole ollenkaan hullua. Kai se on eräänlainen defenssi-ilmentymä. Käyttäydyin itse eräässä elämänvaiheessa juuri noin. Mutta silloin oma ulkomaailmalle esittämä panssarikuorini oli tiivis; näyttelin muutenkin parhaani mukaan jotain muuta kuin olin. Olin kova kontrolloimaan kaikkea ulkopuoleltani ja vaadin arvostukseni juuri niiltä ominaisuuksilta mitä näytin (halusin näyttää ulkomaailmalle).

Lue lisää

Ehkä ihminen tarvitsee kaikenlaisia kokemuksia voidakseen kokea kaikenlaisia tunteita voidakseen käyttää erilaisia menetelmiä tunteidenkäsittelyyn voidaakseen kasvaa siksi suureksi ja kauniiksi ihmiseksi joka meistä tulee kun lopulta tunnemme omat rajamme. :)

lynett kirjoitti:

No ei se kyllä sovi mullekaan ja siksi piuhat on kiinni ;)

Lapsia EI enää tule. Ja nyt uskallan sanoa ei koskaan. Enää.

Mulla on työtä itseni kanssa tässäkin niin paljon mutta se myös herätti esiin nukkuvan sisukseni (lopulta välttelyn jälkeen, olisin halunnut jättää laitokselle ja perua koko homman) ja siitä se kamppailu alkoi.
Niin se monesti tai oikeastaan aina on, vasta lapsen syntymä herättää ne omat sellaiset jutut.

Mulle se pakko oli hyvä asia (itsehillintä, itsekeskeisyydestä ajoittainen pakkoluopuminen, tunteiden käsittely, vastuullisuus) vaikka luistelinkin monesta jutusta ulos mm käyttämällä järjettömästi lastenhoitoapua ja pakenemalla töihin jne. Mutta se siittä, ei jaksa taas tänään.

Emotyyppiä en kuitenkaan ole todellakaan =)

Kävin sen takia tytön "tarkistuttamassa" päälääkärilläkin perheneuvolassa jotta saataisiin joku kuva siitä mitä tuhoa olen tiedostamattomana aikanani aiheuttanut.

Ja ne tunnelukot mitkä meikällä on kiinni, on hänellä melkein kaikki auki (ihanimpana spontaanit tunteet!) lukuunottamatta niitä tilanteita joissa pitäisi osata ilmaista suuttumustaan järkevästi. Täältä tulee yksi mykkäkoululainen lisää maailmaan mutta voi ei, eipä tuosta nyt taida kuolemanrangaistusta tulla.

Lue lisää

Mitä kerroitte lapsista, huolehtimisen ja hoivaamisen vastenmielisyydestä; tuttua tarinaa. Ihmettelin nuorempana, mitä suloista ihmiset näkevät vaativissa rääpäleissä. Enkä hirveästi hingunnut hoitamaan ketään muutakaan, jouduin vain sen tekemään minkä meidänlaisemme lapset usein sellaisissa perheissä tuppaavat tekemään. Eläimet vetivät silloin enempi suojeluviettiäni.

Myöhemmin, vuosien ja asioiden muuttuessa muuttui myös tuo hoivaamisivietti muotoaan ja kohteitaan. Paha vain, että jossain vaiheessa liian kilttinä hoitajana/auttajana/suojelijana sitä alettiin tietysti käyttää hyväksi vähän siellä ja täällä. Tein mitä pyydettiin ja uuvuin. Miksi? En edes ollut riippuvainen hoidettavien kohteista. Olin vain liian sanaton sanomaan ei silloin kun omista tarpeistani oli kysymys. Siksikin erityisesti pienet lapset ja alkoholistit ovat mielestäni vaativia edelleen.

Kun aloin vastustamaan, vähentämään auttamismäärässäni, vetämään teoissani enemmän rajoja; minua syyllistettiin muun muassa kovaksi. Mutta hiljalleen opin sen, etten voi väsyttää toisten vuoksi itseäni enkä oikeasti "pelasta" ketään, vaan korkeintaan osoittaa suuntaviivoja. Ja saadessani voimaa olematta läsnä, tulin antaneeksi joillekin entisille "autettavilleni" tilaa ja aikaa pohtia omaa elämäänsä.

N-suhteessa en alkanut paapomaan ja hoivaamaan kaikkea sitä, mitä vaadittiin. En ollut huomaavinani kitinöitä ja vihjailuja kaikista tarpeista. Vaikka minua syyllistettiinkiin sitten suoraan tai kiertämällä . Mutta raivo nousi siitä tietysti että uskalsin laittaa jonkun toisen tarpeet hänen edelleen. Mutta juuri se oli myös lopulta myös eräs silmieni avaaja. Mutta kaikkivoipaisuuden parantajan tunteeseen lankesin; kuvittelin poimivani tuon ihmisen terveiden suolle talsimasta pois vainoharhoistaan. Pieleen meni sekin teoria. Hyvä tietää vastaisuuden varalle :)

Myöhemmin olen ymmärtänyt että vaikka kuulunkin suojelijoihin (en tiedä miksi, toisinkin voisi olla), minun ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti kaikkia ihmisten huolia ja taakkoja kannettavikseni. Vaikka moninaisia ihmisiä olen taipaleella nähnytkin vuosien mittaan lisääntyi myös hyväksyntä erilaisten ihmisten erilaisille tarpeille, mutta hyväksyessäni ulkoistan heidän hyvät tai pahat tekonsa (joita en hyväksy tai joita sen kummemmin en ihaile). Ei se muuten onnistuisi. Minun ei silti tarvitse kantaa heitä. Kiitos siitäkin vähästä.

yxex kirjoitti:

Ehkä ihminen tarvitsee kaikenlaisia kokemuksia voidakseen kokea kaikenlaisia tunteita voidakseen käyttää erilaisia menetelmiä tunteidenkäsittelyyn voidaakseen kasvaa siksi suureksi ja kauniiksi ihmiseksi joka meistä tulee kun lopulta tunnemme omat rajamme. :)

Lue lisää

Pohtimisen arvoinen juttu yxex.

Mutta käsitteekseni ymmärtääkseen kaikkea näkemäänsä ja kuulemansa on ne koettava ensin itse, niin se vain on. Niin hirveää kuin se onkin. On saatava itse selkäänsä, jotta ymmärtää toista selkäänsaajaa. On joskus satutettava toista, että ymmärtää kaltoinkohtelijaa. Jne. Kaikkea siltä väliltä.

Lopulta käydessään loputonta tunteiden käsittelyä ja suikalointia, löytäessään rajansa (etsiessään ensin vuosikausiakin oikeita rajapintoja, yritysten ja erehdysten kautta) löytää sen, minkä kanssa on sopusoinnussa. Ehkä.

elisakettu kirjoitti:

Pohtimisen arvoinen juttu yxex.

Mutta käsitteekseni ymmärtääkseen kaikkea näkemäänsä ja kuulemansa on ne koettava ensin itse, niin se vain on. Niin hirveää kuin se onkin. On saatava itse selkäänsä, jotta ymmärtää toista selkäänsaajaa. On joskus satutettava toista, että ymmärtää kaltoinkohtelijaa. Jne. Kaikkea siltä väliltä.

Lopulta käydessään loputonta tunteiden käsittelyä ja suikalointia, löytäessään rajansa (etsiessään ensin vuosikausiakin oikeita rajapintoja, yritysten ja erehdysten kautta) löytää sen, minkä kanssa on sopusoinnussa. Ehkä.

Lue lisää

Isoäitini tapasi sanoa; 'kokenut kaiken tietää, kokematon kaiken oppii'. Soisin kaikille ihmisille pumpulissa kasvamisen ilon, mutta luulempa silti että nimenomaan vaikeudet hioo meistä niitä timantteja.

Ja joskus sitä ei tiedä etsineensä timanttia, ennen kuin sen löytää.. ;)

yxex kirjoitti:

Isoäitini tapasi sanoa; 'kokenut kaiken tietää, kokematon kaiken oppii'. Soisin kaikille ihmisille pumpulissa kasvamisen ilon, mutta luulempa silti että nimenomaan vaikeudet hioo meistä niitä timantteja.

Ja joskus sitä ei tiedä etsineensä timanttia, ennen kuin sen löytää.. ;)

Lue lisää

"...Vaikeudet hioo meistä niitä timantteja..."

Vaeltajien metsässäkin tämä teoriasi pitää paikkansa. :)


Jos nyt olen oikein julma, voisin sanoa sarkastisesti että mitäpä hittoa sitä sitten auttamaan ketään vaikeuksissaan piehtaroivaa? Hehän vain jalostuvat kärsimyksisään. Lopulta heistä tulee jalokiviä...

Mutta ei. Moni tavallisen elämän kaltoinkohtelija on juuri jäänyt ilman tuota auttavaa kättä. Pettymys, katkeroituminen, viha. Ja suuret tunteet kanavoituvatkin sitten siihen toiseen ääripäähän. Kostoon.

Kun me jokainen huolehtisimme siitä, että tarjoamme sen kätemme silloin kun sitä tarvitaan. Pakko ei ole eikä jos ei oma- arvomaailma kykene siihen. Mutta jos on tilaisuus, kohde ja valmiudet; laitetaan hyvä kiertämään kohtuuden rajoissa.

lynett kirjoitti:

No ei se kyllä sovi mullekaan ja siksi piuhat on kiinni ;)

Lapsia EI enää tule. Ja nyt uskallan sanoa ei koskaan. Enää.

Mulla on työtä itseni kanssa tässäkin niin paljon mutta se myös herätti esiin nukkuvan sisukseni (lopulta välttelyn jälkeen, olisin halunnut jättää laitokselle ja perua koko homman) ja siitä se kamppailu alkoi.
Niin se monesti tai oikeastaan aina on, vasta lapsen syntymä herättää ne omat sellaiset jutut.

Mulle se pakko oli hyvä asia (itsehillintä, itsekeskeisyydestä ajoittainen pakkoluopuminen, tunteiden käsittely, vastuullisuus) vaikka luistelinkin monesta jutusta ulos mm käyttämällä järjettömästi lastenhoitoapua ja pakenemalla töihin jne. Mutta se siittä, ei jaksa taas tänään.

Emotyyppiä en kuitenkaan ole todellakaan =)

Kävin sen takia tytön "tarkistuttamassa" päälääkärilläkin perheneuvolassa jotta saataisiin joku kuva siitä mitä tuhoa olen tiedostamattomana aikanani aiheuttanut.

Ja ne tunnelukot mitkä meikällä on kiinni, on hänellä melkein kaikki auki (ihanimpana spontaanit tunteet!) lukuunottamatta niitä tilanteita joissa pitäisi osata ilmaista suuttumustaan järkevästi. Täältä tulee yksi mykkäkoululainen lisää maailmaan mutta voi ei, eipä tuosta nyt taida kuolemanrangaistusta tulla.

Lue lisää

Heh, niin se on että parempi alkaa jo heti lapsen syntymän jälkeen säästämään lapselle tulevaa terapiarahastoa :) Oikeastaan jo neuvolassa pitäisi kehottaa tähän tai ainakin kertoa siitä uhasta jonka vanhemmat voivat lapselleen aiheuttaa, sehän olis just sitä ennaltaehkäisevää perhetyötä.

elisakettu kirjoitti:

"...Vaikeudet hioo meistä niitä timantteja..."

Vaeltajien metsässäkin tämä teoriasi pitää paikkansa. :)


Jos nyt olen oikein julma, voisin sanoa sarkastisesti että mitäpä hittoa sitä sitten auttamaan ketään vaikeuksissaan piehtaroivaa? Hehän vain jalostuvat kärsimyksisään. Lopulta heistä tulee jalokiviä...

Mutta ei. Moni tavallisen elämän kaltoinkohtelija on juuri jäänyt ilman tuota auttavaa kättä. Pettymys, katkeroituminen, viha. Ja suuret tunteet kanavoituvatkin sitten siihen toiseen ääripäähän. Kostoon.

Kun me jokainen huolehtisimme siitä, että tarjoamme sen kätemme silloin kun sitä tarvitaan. Pakko ei ole eikä jos ei oma- arvomaailma kykene siihen. Mutta jos on tilaisuus, kohde ja valmiudet; laitetaan hyvä kiertämään kohtuuden rajoissa.

Lue lisää

EIköhän auttaminen ole sallittua =)

Kyse lienee siitä, että hyväksyy elämään kuuluvat pettymykset ja tuskankin, ottaa sen vastaan päästäen irti kaikkivoipaisuudestaan myös toisten ihmisten kohdalla.

Mulle on alkanut vasta vähitellen aukenemaan toi koko kuva tuollaisesta kaikkivoipaisuudesta ja siitä mitä siihen liittyy. Se ei ole sinänsä mikään uskontoon (vaan "elämänuskoon" sinänsä) liitonnainen asia minkä takia olen sen totta kai torjunut pois.

Kun ihminen oppii olemaan vähemmän kaikkivoipainen/omavoimainen, alkaa hieman ymmärtämään sitä turvattomuutta ja pahuutta ympärillään tai elämässään. Sen kun jotenkin sisäistäisi, voisi ehkä oppia elämään ilman katkeruutta tai sormellaosoittelua.

30 kirjoitti:

Heh, niin se on että parempi alkaa jo heti lapsen syntymän jälkeen säästämään lapselle tulevaa terapiarahastoa :) Oikeastaan jo neuvolassa pitäisi kehottaa tähän tai ainakin kertoa siitä uhasta jonka vanhemmat voivat lapselleen aiheuttaa, sehän olis just sitä ennaltaehkäisevää perhetyötä.

Lue lisää

Jees, olishan se hienoa jos neuvolakäyntien yhteydessä jo alusta alkaen paasattaisi esim addiktioiden ja väkivallan vaikutuksesta mutta tuntuu siltä vähitellen, että ihminen kun ei vain usko ennen kuin se kohdalle tulee...koska jotenkin kaikki ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei se minua koske, minä hoidan tämän eri tavoin.

Meniköhän sekavaksi mutta sinne päin.

Entäs sellainen samanlainen tyyli kuin tuossa tuossa...kellopeliappelsiinissa, joo! Eli laitettais vanhemmat odotusaikana katsomoon ajoiksi X pakkokatsomaan videoita vaikka just perheväkivallasta ja addiktioista ja niiden seurauksista kaikille =)

Toimiskohan ;) ?

lynett kirjoitti:

Jees, olishan se hienoa jos neuvolakäyntien yhteydessä jo alusta alkaen paasattaisi esim addiktioiden ja väkivallan vaikutuksesta mutta tuntuu siltä vähitellen, että ihminen kun ei vain usko ennen kuin se kohdalle tulee...koska jotenkin kaikki ovat lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei se minua koske, minä hoidan tämän eri tavoin.

Meniköhän sekavaksi mutta sinne päin.

Entäs sellainen samanlainen tyyli kuin tuossa tuossa...kellopeliappelsiinissa, joo! Eli laitettais vanhemmat odotusaikana katsomoon ajoiksi X pakkokatsomaan videoita vaikka just perheväkivallasta ja addiktioista ja niiden seurauksista kaikille =)

Toimiskohan ;) ?

Lue lisää

En tiedä mut oikeastaan tässä olis rodunjalostuksen paikka, jos narsistiset vanhemmat tunnistettais jo raskauden alkuvaiheessa niin.. tai no, ehkä valistus pitää lähteä jo koulusta.. äh antaa olla menee vähän liian paksuksi jo.

lynett kirjoitti:

Hi hii... hoivavietti toisessa herättää meikässä kaltoinkohtelijan, valitettavasti.
Muodossa tai toisessa omasta vinkkelistä sillä tavoin "heikko ihminen" (tämä on vain kuvaus, ymmärrän kyllä että se on vain joidenkin ominaisuus) ei ansaitse arvostusta.

Harmillista.

Itsessäni oleva hoivaaja on kontolloija jolla on vain omat itsekkäät tarkoitukset takana. Eli koetan esim puristaa ihmistä tiettyyn muottiin, en hoivaamalla vaan kyseenlaisin pakottein.

Onneksi se on jäänyt taakse ja alan päästämään irti... ihmiset ovat sitä mitä ovat, antaa heidän olla ja my way is not the only way.

Siitä nimimerkkikin tulee ; Lynette on kontrollifriikki joka manipuloi ja pakottaa ihmiset omaan tahtoonsa mutta itse en tehnyt sitä kokeakseni turvallisuutta vaan saadakseni ihmisestä kunnioittamisen arvoisen, "oikeanlaisen", arvoiseni, saadakseni mitä haluan. Hullua.

Lue lisää

> hoivavietti toisessa herättää meikässä kaltoinkohtelijan, valitettavasti.

Samalla tavoin reagoivia on osunut kohdalle melko paljon. Mutta olen harjoitellut reaktioviivettä pidentämällä jalostamaan halveksuntani rakentavaksi välinpitämättömydeksi. Meidän miesten keskuudessahan se olisi homososiaalisesti vallitseva käyttäytymismalli - ja sinänsä riittämätön ja kuivettava. Mutta tällaiseen tarkoitukseen toimii aivan niin kuin pitääkin.

elisakettu kirjoitti:

Mitä kerroitte lapsista, huolehtimisen ja hoivaamisen vastenmielisyydestä; tuttua tarinaa. Ihmettelin nuorempana, mitä suloista ihmiset näkevät vaativissa rääpäleissä. Enkä hirveästi hingunnut hoitamaan ketään muutakaan, jouduin vain sen tekemään minkä meidänlaisemme lapset usein sellaisissa perheissä tuppaavat tekemään. Eläimet vetivät silloin enempi suojeluviettiäni.

Myöhemmin, vuosien ja asioiden muuttuessa muuttui myös tuo hoivaamisivietti muotoaan ja kohteitaan. Paha vain, että jossain vaiheessa liian kilttinä hoitajana/auttajana/suojelijana sitä alettiin tietysti käyttää hyväksi vähän siellä ja täällä. Tein mitä pyydettiin ja uuvuin. Miksi? En edes ollut riippuvainen hoidettavien kohteista. Olin vain liian sanaton sanomaan ei silloin kun omista tarpeistani oli kysymys. Siksikin erityisesti pienet lapset ja alkoholistit ovat mielestäni vaativia edelleen.

Kun aloin vastustamaan, vähentämään auttamismäärässäni, vetämään teoissani enemmän rajoja; minua syyllistettiin muun muassa kovaksi. Mutta hiljalleen opin sen, etten voi väsyttää toisten vuoksi itseäni enkä oikeasti "pelasta" ketään, vaan korkeintaan osoittaa suuntaviivoja. Ja saadessani voimaa olematta läsnä, tulin antaneeksi joillekin entisille "autettavilleni" tilaa ja aikaa pohtia omaa elämäänsä.

N-suhteessa en alkanut paapomaan ja hoivaamaan kaikkea sitä, mitä vaadittiin. En ollut huomaavinani kitinöitä ja vihjailuja kaikista tarpeista. Vaikka minua syyllistettiinkiin sitten suoraan tai kiertämällä . Mutta raivo nousi siitä tietysti että uskalsin laittaa jonkun toisen tarpeet hänen edelleen. Mutta juuri se oli myös lopulta myös eräs silmieni avaaja. Mutta kaikkivoipaisuuden parantajan tunteeseen lankesin; kuvittelin poimivani tuon ihmisen terveiden suolle talsimasta pois vainoharhoistaan. Pieleen meni sekin teoria. Hyvä tietää vastaisuuden varalle :)

Myöhemmin olen ymmärtänyt että vaikka kuulunkin suojelijoihin (en tiedä miksi, toisinkin voisi olla), minun ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti kaikkia ihmisten huolia ja taakkoja kannettavikseni. Vaikka moninaisia ihmisiä olen taipaleella nähnytkin vuosien mittaan lisääntyi myös hyväksyntä erilaisten ihmisten erilaisille tarpeille, mutta hyväksyessäni ulkoistan heidän hyvät tai pahat tekonsa (joita en hyväksy tai joita sen kummemmin en ihaile). Ei se muuten onnistuisi. Minun ei silti tarvitse kantaa heitä. Kiitos siitäkin vähästä.

Lue lisää

> minun ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti kaikkia ihmisten huolia ja taakkoja kannettavikseni.

Missään nimessä ei tarvitsekaan. Juuri siksi on olemassa yhteisö ja toverikuri. Ihminen ei ole yksilö eikä voi vailla suuria uhreja kadota itsensä sisään.

lynett kirjoitti:

EIköhän auttaminen ole sallittua =)

Kyse lienee siitä, että hyväksyy elämään kuuluvat pettymykset ja tuskankin, ottaa sen vastaan päästäen irti kaikkivoipaisuudestaan myös toisten ihmisten kohdalla.

Mulle on alkanut vasta vähitellen aukenemaan toi koko kuva tuollaisesta kaikkivoipaisuudesta ja siitä mitä siihen liittyy. Se ei ole sinänsä mikään uskontoon (vaan "elämänuskoon" sinänsä) liitonnainen asia minkä takia olen sen totta kai torjunut pois.

Kun ihminen oppii olemaan vähemmän kaikkivoipainen/omavoimainen, alkaa hieman ymmärtämään sitä turvattomuutta ja pahuutta ympärillään tai elämässään. Sen kun jotenkin sisäistäisi, voisi ehkä oppia elämään ilman katkeruutta tai sormellaosoittelua.

Lue lisää

L : Niin, ensin se hyväksyntä, että elämään kuuluu kaikenlaista.

Kaikkivoipaisuuden tunne mielestäni syntyy joskus siitäkin, kun selvitessään elämäänsä kuuluvista kolhuista, pahoistakin; huomaa hengittävänsä jotenkin ja kykenee näennäisesti elämään kuten muutkin.

Kaikkivoipaisuus voinee olla myös puolustusmuuri: "Minä pystyn, minä osaan, minä jaksan ja minä kestän". Tunnistamatta sitä tosiasiaa, että uuvuttaa itsensä sisältä ja ulkoa lopulta loppuun. Ja kieltää samalla väsymyksen aiheuttamat uupumuksen oireet, keksii syitä huonolle voinnille. Ja suurin, että auttaesssaan tai tehdessään -ihan mitä tahansa - ei hyväksy niitä omia syviä tunnelukkojaan; ei halua niiden nousevan pintaan vaan kätkee ne toiminnan taakse. Syvälle haudattuna, muistoihin; mutta pystyy kätkemään auttaessaan toista toisen kolhuissa ja murheissa.

Kaikkivoipaisuudesta luopuminen on myös kova juttu. Se on eräänlainen narsistinen loukkaus minuudelle. Kovaa hommaa, sanoisin. Aikamoista suikalointia ja turkkinsa repimistä. Palaan tähän lähiaikoina.

A kirjoitti:

> minun ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti kaikkia ihmisten huolia ja taakkoja kannettavikseni.

Missään nimessä ei tarvitsekaan. Juuri siksi on olemassa yhteisö ja toverikuri. Ihminen ei ole yksilö eikä voi vailla suuria uhreja kadota itsensä sisään.

Lue lisää

Kiitos Valmentaja.

"Juuri siksi on olemassa yhteisö ja toverikuri. Ihminen ei ole yksilö eikä voi vailla suuria uhreja kadota itsensä sisään."

Tämän oivaltamiseen menee toisinaan ihmisikä. Sen, ettei ole yksin. Sekä sen, että jäädessään sinne yksinäisyyteen voi todella upota sinne.

Sinä olet puhunut minulle ylpeydestä. Oikeassa olit.

elisakettu kirjoitti:

L : Niin, ensin se hyväksyntä, että elämään kuuluu kaikenlaista.

Kaikkivoipaisuuden tunne mielestäni syntyy joskus siitäkin, kun selvitessään elämäänsä kuuluvista kolhuista, pahoistakin; huomaa hengittävänsä jotenkin ja kykenee näennäisesti elämään kuten muutkin.

Kaikkivoipaisuus voinee olla myös puolustusmuuri: "Minä pystyn, minä osaan, minä jaksan ja minä kestän". Tunnistamatta sitä tosiasiaa, että uuvuttaa itsensä sisältä ja ulkoa lopulta loppuun. Ja kieltää samalla väsymyksen aiheuttamat uupumuksen oireet, keksii syitä huonolle voinnille. Ja suurin, että auttaesssaan tai tehdessään -ihan mitä tahansa - ei hyväksy niitä omia syviä tunnelukkojaan; ei halua niiden nousevan pintaan vaan kätkee ne toiminnan taakse. Syvälle haudattuna, muistoihin; mutta pystyy kätkemään auttaessaan toista toisen kolhuissa ja murheissa.

Kaikkivoipaisuudesta luopuminen on myös kova juttu. Se on eräänlainen narsistinen loukkaus minuudelle. Kovaa hommaa, sanoisin. Aikamoista suikalointia ja turkkinsa repimistä. Palaan tähän lähiaikoina.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että kaikkivoipaisuudesta luopuminen on "narsistinen kriisi" tai se narsistinen romahdus yksinkertaisuudessaan.

Se suojakeino on vain niin suuri, että se vaatii joiltain jopa hengenmenon ennemmin kuin menee jakeluun tai kykenee irrottautumaan tästä. Sitä näkee päivittäin addiktien kanssa - ei kyetä irrottautumaan siitä omavoimaisuudesta vaikka ei kylläkään edes tajuta olevansa sellaisia =)

Mä olen vähän oppinut hyväksymään jo sitä, että tässä maailmassa tapahtuu asioita joihin en voi vaikuttaa. Asiat ja ihmiset tapahtuvat välillä ihan omista vastalauseistakin huolimatta.
Mutta se oman itseni ja elämäni kontrollinkuvitelma on valunut hiekkaan jo aika hyvin. Tästä on kontrolli kaukana ollut jo kaaaaauan ellei "aina".

Silti tietyissä tilanteissa se kaikkivoipainen L herää ja alkaa sotimaan maailmankaikkeutta vastaan, viimeksi tässä pari päivää sitten kun piti saada ihanainen "hän" lopettamaan typerät yhteydenottonsa ja toimin juuri päinvastoin kuin aina neuvoin, lähdin tappelmaan vastaan ja vaientamaan väkisin.
Noh, hiljenipä ainakin ja ehkä jopa pysyvästi mutta olen vähän pettynyt itseeni...

Asiaan palatakseni ; mä olen kokenut tuollaisen omavoipaisuuden kriisin ja jumaliste että pää pistää vastaan, huh huh. Yksikin "väärään suuntaan" vievä kokemus tai jonkin sanat saattaa pilata koko tilan ja taas matka jatkuu "sairaudentunnottomana".
Mulla oli mahis mutta taisin vähän pilata sen. Joutuu uppoamaan uudelleen, katotaan tapahtuuko se ennen kuin on uunissa...

A kirjoitti:

> hoivavietti toisessa herättää meikässä kaltoinkohtelijan, valitettavasti.

Samalla tavoin reagoivia on osunut kohdalle melko paljon. Mutta olen harjoitellut reaktioviivettä pidentämällä jalostamaan halveksuntani rakentavaksi välinpitämättömydeksi. Meidän miesten keskuudessahan se olisi homososiaalisesti vallitseva käyttäytymismalli - ja sinänsä riittämätön ja kuivettava. Mutta tällaiseen tarkoitukseen toimii aivan niin kuin pitääkin.

Lue lisää

"Mutta olen harjoitellut reaktioviivettä pidentämällä jalostamaan halveksuntani rakentavaksi välinpitämättömydeksi."

Sama täällä siltä toisen puolen mutta aika ajoin se "halveksuja" vain pompsahtaa esiin ja tykit on tanassa.
Toisaalta olisi naurettavaa kuvitellakaan että se kävisi tuosta vain kun ensimmäisiä kertoja koko elämässään edes harjoittaa tuollaista.
Sikäli "repsahdukset" ovat normaali osa reeniä ja parantavat (toivottavasti) lopputulosta =)
Niin ainakin viisaammat väittää.

Siltä halveksunnankohteen kantilta katsottuna (esim "hänen" kanssaan) olen saavuttanut tuon tilan aika kivasti ja se saattaa olla hanskassa jopa suurimman osan aikaa mutta välillä...välillä...

Istuu niin pirun tiukassa ne reaktiot. Grrrr.
Aiemmin olleet tiedostamattomia ja nyt kun ne huomaa itsessään tai muissa, on välillä vähän peukalo keskellä kämmentä, sillä se reaktio tulee todella primitiivisesti ja yllättäen kun se iskee. Sen saattaa saman tien tajuta tai jälkikäteen mutta kun on päässyt ryöpsähtämään, on myöhäistä.
Se tulee niin selkäytimestä välillä.

lynett kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että kaikkivoipaisuudesta luopuminen on "narsistinen kriisi" tai se narsistinen romahdus yksinkertaisuudessaan.

Se suojakeino on vain niin suuri, että se vaatii joiltain jopa hengenmenon ennemmin kuin menee jakeluun tai kykenee irrottautumaan tästä. Sitä näkee päivittäin addiktien kanssa - ei kyetä irrottautumaan siitä omavoimaisuudesta vaikka ei kylläkään edes tajuta olevansa sellaisia =)

Mä olen vähän oppinut hyväksymään jo sitä, että tässä maailmassa tapahtuu asioita joihin en voi vaikuttaa. Asiat ja ihmiset tapahtuvat välillä ihan omista vastalauseistakin huolimatta.
Mutta se oman itseni ja elämäni kontrollinkuvitelma on valunut hiekkaan jo aika hyvin. Tästä on kontrolli kaukana ollut jo kaaaaauan ellei "aina".

Silti tietyissä tilanteissa se kaikkivoipainen L herää ja alkaa sotimaan maailmankaikkeutta vastaan, viimeksi tässä pari päivää sitten kun piti saada ihanainen "hän" lopettamaan typerät yhteydenottonsa ja toimin juuri päinvastoin kuin aina neuvoin, lähdin tappelmaan vastaan ja vaientamaan väkisin.
Noh, hiljenipä ainakin ja ehkä jopa pysyvästi mutta olen vähän pettynyt itseeni...

Asiaan palatakseni ; mä olen kokenut tuollaisen omavoipaisuuden kriisin ja jumaliste että pää pistää vastaan, huh huh. Yksikin "väärään suuntaan" vievä kokemus tai jonkin sanat saattaa pilata koko tilan ja taas matka jatkuu "sairaudentunnottomana".
Mulla oli mahis mutta taisin vähän pilata sen. Joutuu uppoamaan uudelleen, katotaan tapahtuuko se ennen kuin on uunissa...

Lue lisää

Mua nauratti tuo "...se kaikkivoipainen L herää ja alkaa sotimaan maailmankaikkeutta vastaan,.."

Kaikkivoipaisuuden tunne saa toisinaan liikauttamaan suuriakin asioita ja voi olla myös monen hyvän teon takana. Eli ei pelkästään huono tai kartettava asia. Mutta normielämässä, jatkuvana taakkana kannettuna kivirinkan painoinen.

Kyllä sinä selviät L, en usko tulet uppoamaan. Olet jo matkallasi sen verran hyvällä taipaleella, rinkka keveympänä, ettet edes osaisi pysähtyä. Mutta se miksi väistämättä kuljemme joskus askeleen eteen ja kaksi taakse (sietämätöntä!) niin juuri se hillitsee sitä kaikkivoipaisuuden naamion tunnetta. Muistaaksemme sen, mikä on tärkeää: olkaamme nöyriä -elämälle, toisille, itsellemme.

Jostain kumman syystä mulle ei taas ole postattu viestejä, nyt vasta huomasin tämän kun tulin pistäytymään.

elisakettu kirjoitti:

Mua nauratti tuo "...se kaikkivoipainen L herää ja alkaa sotimaan maailmankaikkeutta vastaan,.."

Kaikkivoipaisuuden tunne saa toisinaan liikauttamaan suuriakin asioita ja voi olla myös monen hyvän teon takana. Eli ei pelkästään huono tai kartettava asia. Mutta normielämässä, jatkuvana taakkana kannettuna kivirinkan painoinen.

Kyllä sinä selviät L, en usko tulet uppoamaan. Olet jo matkallasi sen verran hyvällä taipaleella, rinkka keveympänä, ettet edes osaisi pysähtyä. Mutta se miksi väistämättä kuljemme joskus askeleen eteen ja kaksi taakse (sietämätöntä!) niin juuri se hillitsee sitä kaikkivoipaisuuden naamion tunnetta. Muistaaksemme sen, mikä on tärkeää: olkaamme nöyriä -elämälle, toisille, itsellemme.

Jostain kumman syystä mulle ei taas ole postattu viestejä, nyt vasta huomasin tämän kun tulin pistäytymään.

Lue lisää

Mmm mitä viestejä sulle ei ole postattu??

*haukkaa omenaa*

JOs tarkastelee matkaansa kokonaisvaltaisesti enemmän kuin hetken kerrallaan, niin mahdollinen kehitys on helpommin havaittavissa...

Lynett on veivannu moottorin hyvin käyntiin ja tasaisesti hurraa ja surraa se :)

M.B. kirjoitti:

Mmm mitä viestejä sulle ei ole postattu??

*haukkaa omenaa*

JOs tarkastelee matkaansa kokonaisvaltaisesti enemmän kuin hetken kerrallaan, niin mahdollinen kehitys on helpommin havaittavissa...

Lynett on veivannu moottorin hyvin käyntiin ja tasaisesti hurraa ja surraa se :)

Lue lisää

Elät terveellisesti ja olet esimerkillinen.

Mulle ei postata vastauksia sp:iin ja enkä ole muuttanut asetuksia.

Lynett on ikoni.

elisakettu(ei kirj) kirjoitti:

Elät terveellisesti ja olet esimerkillinen.

Mulle ei postata vastauksia sp:iin ja enkä ole muuttanut asetuksia.

Lynett on ikoni.

Joo, paitsi että syksy kertyy vyötärölle vauhdikkaammin kuin mitä saapuva kesä siitä lähtee.. 8')

Varmaan tää ikä.. =D

Niin siis rekattuna kun kirjoittaa, vastaukset omaan kommenttiin tulee s.postiin?? Jos haluaa.. Näppärää.

M.B. kirjoitti:

Joo, paitsi että syksy kertyy vyötärölle vauhdikkaammin kuin mitä saapuva kesä siitä lähtee.. 8')

Varmaan tää ikä.. =D

Niin siis rekattuna kun kirjoittaa, vastaukset omaan kommenttiin tulee s.postiin?? Jos haluaa.. Näppärää.

Lue lisää

Tulisit kattoo mun vyötäröä....(ikä on helskutin hyvä selitys vähän kaikelle, vai mitä? Ja sillä yhdellä on osansa tähän, perhanan narsisti :))

Rekattuna saa ilmoituksen vastauksista annettuun sähköpostiinsa jos haluaa. Rekattuna kirjoitettaessa vastausta ohjelma vielä tarkistaa, haluatko vai et saada tiedon. Nikattuna en saa näitä sun vastauksia esim., pitää kulkea ketjut läpi.

Joskus lähipiirissäni oli pariskunta, jossa nainen ainakin vaikutti narsistilta/psykopaatilta. Siinä pyörityksessä mies menetti työkykynsä ja mielenrauhansa kokonaan. Naisella oli tapana heidän suhteensa aikana rakastua tulisesti johonkin toiseen mieheen, tänä aikana yleensä maksatti miehellä kalliita ulkomaanmatkoja joita tekivät mutta piti tätä "varsinaista" "alkuperäistä" miestään koko ajan pihdeissään ja oli suunnattoman mustasukkainen, jos tiesi jonkun naisen vaikka puhuneen tämän "vakituisen" miehensä kanssa, samoin oli kyllä äärettömän mustasukkainen myös tästä sivusuhteestaankin. Tälle miehelleen jota petti aivan avoimesti ja niin että mies tiesi tästä, ja kärsi valtavasti, hän kuitenkin antoi toivoa että joskus taas he olisivat yhdessä. Sitten kun sivuromanssi oli loppu, otti taas vakituisen "omakseen". Minulle tuli kuva, että tämä nainen vetosi voimakkaasti miehen suojelunhaluun (vahva mies/heikko nainen), aina kun sivuromanssi oli päättynyt kertoi suureen ääneen romanssinsa "kamalista teoista", aina ne olivat olleet väkivaltaisia häntä kohtaan ja kohdelleet tosi huonosti, ja sai tämän vakituisensa aina uskomaan tähän. Hän puhui aina suuria sanoja rakkaudesta hyvin dramaattisesti, sekä vakituiselle että näille romansseilleen. Aina kun tämä romanssi loppui, näiden "kohteena" olleet miehet olivat ihan rikki (tunsin heistä jokusen), sanoivat että nainen hurmasi heidät täysin ja olivat ihan murtuneita sitten kun nainen oli jättänyt heidät yht äkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta kun miehet olivat luulleet elämää suuremman rakkaustarinan olleen meneillään. Hassua oli myös se, että nämä romanssien miehet olivat ihan ihmeissään siitä että vaikka he pienessä yhteisessä olivat tunteneet tämän naisen ja hänen tapansa ja olleet sitä mieltä etteivät ikinä kiinnostuisi naisesta niin sitten kun nainen hurmasi heidät, he olivat aivan tahdottomia tämän naisen edessä hyvin nopeasti ja sokeasti rakastuneita.

Sama ilmiö on havaittavissa naisilla. Ja tämä selittää ne ihailijakirjeet ... kyseessä on animuksen negatiivisen tuhoavan puolen projektio.

1+16 kirjoitti:

Joskus lähipiirissäni oli pariskunta, jossa nainen ainakin vaikutti narsistilta/psykopaatilta. Siinä pyörityksessä mies menetti työkykynsä ja mielenrauhansa kokonaan. Naisella oli tapana heidän suhteensa aikana rakastua tulisesti johonkin toiseen mieheen, tänä aikana yleensä maksatti miehellä kalliita ulkomaanmatkoja joita tekivät mutta piti tätä "varsinaista" "alkuperäistä" miestään koko ajan pihdeissään ja oli suunnattoman mustasukkainen, jos tiesi jonkun naisen vaikka puhuneen tämän "vakituisen" miehensä kanssa, samoin oli kyllä äärettömän mustasukkainen myös tästä sivusuhteestaankin. Tälle miehelleen jota petti aivan avoimesti ja niin että mies tiesi tästä, ja kärsi valtavasti, hän kuitenkin antoi toivoa että joskus taas he olisivat yhdessä. Sitten kun sivuromanssi oli loppu, otti taas vakituisen "omakseen". Minulle tuli kuva, että tämä nainen vetosi voimakkaasti miehen suojelunhaluun (vahva mies/heikko nainen), aina kun sivuromanssi oli päättynyt kertoi suureen ääneen romanssinsa "kamalista teoista", aina ne olivat olleet väkivaltaisia häntä kohtaan ja kohdelleet tosi huonosti, ja sai tämän vakituisensa aina uskomaan tähän. Hän puhui aina suuria sanoja rakkaudesta hyvin dramaattisesti, sekä vakituiselle että näille romansseilleen. Aina kun tämä romanssi loppui, näiden "kohteena" olleet miehet olivat ihan rikki (tunsin heistä jokusen), sanoivat että nainen hurmasi heidät täysin ja olivat ihan murtuneita sitten kun nainen oli jättänyt heidät yht äkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta kun miehet olivat luulleet elämää suuremman rakkaustarinan olleen meneillään. Hassua oli myös se, että nämä romanssien miehet olivat ihan ihmeissään siitä että vaikka he pienessä yhteisessä olivat tunteneet tämän naisen ja hänen tapansa ja olleet sitä mieltä etteivät ikinä kiinnostuisi naisesta niin sitten kun nainen hurmasi heidät, he olivat aivan tahdottomia tämän naisen edessä hyvin nopeasti ja sokeasti rakastuneita.

Lue lisää

Kiitos 1 16, että otit tämän asian esille, tämä on hyvin valisevaa, tiedän useampia samanlaisia tapauksia. Olen keskustellut tällaisten miesten kanssa,

"ja olleet sitä mieltä etteivät ikinä kiinnostuisi naisesta niin sitten kun nainen hurmasi heidät, he olivat aivan tahdottomia tämän naisen edessä hyvin nopeasti ja sokeasti rakastuneita."

Noin se menee ja siitä tulee niin syvä riippuvuus, että mikään järkipuhe ei tehoa. Hyväksikäyttöä, uskottomuutta, katumista, uudelleen alkamista, hyväksikäyttöä, uskottomuutta... päättymätön kierre kunnes muija lähtee jossakin vaiheessa pois lopullisesti ja täysin tunteettomasti ja aina toisen miehen mukaan.

Mutta en ole tavannut ketään miestä, joka olisi rakastunut psykopaattineiseen naiseen pelkkien lehtikuvin perusteella, kyllä se on vaatinut "läheisempää" kontaktia ja miehen taivuttelua perinteisten naisten keinojen avulla.

temppuilija kirjoitti:

Sama ilmiö on havaittavissa naisilla. Ja tämä selittää ne ihailijakirjeet ... kyseessä on animuksen negatiivisen tuhoavan puolen projektio.

"animuksen negatiivisen tuhoavan puolen projektio."

Onpa Temppu mielenkiintoinen lause, mutta olisit voinut kirjoittaa tuon vaikka hebreaksi, olisin ymmärtänyt yhtä paljon tai jopa enemmän. Voisitko selventää hieman ?

xcch kirjoitti:

"animuksen negatiivisen tuhoavan puolen projektio."

Onpa Temppu mielenkiintoinen lause, mutta olisit voinut kirjoittaa tuon vaikka hebreaksi, olisin ymmärtänyt yhtä paljon tai jopa enemmän. Voisitko selventää hieman ?

Lue lisää

http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps5/1.0_kasitteet_ja_tutkimus/1.6_jungin_psykologia?C:D=hNqP.gZ6d&m:selres=hNqP.gZ6d

Anima ja animus liittyvät johonkin Jungin teorioihin.

Animus ja anima ovat miehen feminiinen puoli ja naisen maskuliininen puoli.

"Kyseessä on animuksen negatiivisen tuhoavan puolen projektio. " Minä en edes käsitä miten tuo liittyisi animaan ja animukseen? Tuossa tekstissä mihin linkki sanotaan että VARJO on ihmisen tuhoava puoli, en tiedä miten se liittyy, vai liittyykö se tähän animaan ja animukseen. Ja eikä kyllä paljoakaan kiinnostakaan.

Minä en ainakaan lähde keskustelemaan nph:sta millään itselleni tuntemattomilla käsitteillä, kuten animalla ja animuksella. Sitä paitsi elämä on opettanut että jos joku lähtee "operoimaan" ja muokkaamaan toisen mielipiteitä ja ajatuksia jonkun tavalliselle ihmiselle vaikean käsitteistön ja asian pohjalta, sellaisen on myös hyvin helppo jakaa ns. väärää tietoa ja harhauttaa toisen ajattelua haluamaansa suuntaan.
Myöskään ei ole mitään tarvetta lähteä pohtimaan narsismia satujen ja myyttien pohjalta.
Minulle riittää että TIEDÄN mitä nph on ihan ihan maalaisjärjellä ja selkokielellä ilmaistuna.
Minusta on myös epäilyttäviä (johtuen siitä minkälaisen kuvan olen yleensä saanut siitä miten suhtaudut nph:n ja narsisteihin) nuo pitkälle viedyt teoriasi "negatiivisesta animasta ja animuksesta" yms yms koska sen verran käsitän että animus tarkoittaa miehen naisellista puolta ja anima naisen miehekästä puolta (vai menikö se päinvastoin?) ja tällä vähäisellä tietämykselläni en oikeastaan ymmärrä ollenkaan, miten se liittyisi narsistiseen persoonallisuushäiriöön esimerkiksi tai narsismiin yleensäkin. Mutta voi sanoa että olet väärässä, koska en tunne asiaa. EIkä siis kiinnostakaan.

henna... kirjoitti:

Minä en ainakaan lähde keskustelemaan nph:sta millään itselleni tuntemattomilla käsitteillä, kuten animalla ja animuksella. Sitä paitsi elämä on opettanut että jos joku lähtee "operoimaan" ja muokkaamaan toisen mielipiteitä ja ajatuksia jonkun tavalliselle ihmiselle vaikean käsitteistön ja asian pohjalta, sellaisen on myös hyvin helppo jakaa ns. väärää tietoa ja harhauttaa toisen ajattelua haluamaansa suuntaan.
Myöskään ei ole mitään tarvetta lähteä pohtimaan narsismia satujen ja myyttien pohjalta.
Minulle riittää että TIEDÄN mitä nph on ihan ihan maalaisjärjellä ja selkokielellä ilmaistuna.
Minusta on myös epäilyttäviä (johtuen siitä minkälaisen kuvan olen yleensä saanut siitä miten suhtaudut nph:n ja narsisteihin) nuo pitkälle viedyt teoriasi "negatiivisesta animasta ja animuksesta" yms yms koska sen verran käsitän että animus tarkoittaa miehen naisellista puolta ja anima naisen miehekästä puolta (vai menikö se päinvastoin?) ja tällä vähäisellä tietämykselläni en oikeastaan ymmärrä ollenkaan, miten se liittyisi narsistiseen persoonallisuushäiriöön esimerkiksi tai narsismiin yleensäkin. Mutta voi sanoa että olet väärässä, koska en tunne asiaa. EIkä siis kiinnostakaan.

Lue lisää

"Mutta voi sanoa että olet väärässä, koska en tunne asiaa. "

SIis: mutta EN voi sanoa että olet väärässä, koska en tunne asiaa.

Jaa, minulle outo asia. En ole peilannut koskaa itseäni kenenkään kautta, kokisin sen samana kuin luovuttaisin minuuteni jollekin muulle.

Lisäksi minusta tuo teoria on väärä, koska miehillä ja naisilla on yhteisiä piirteitä niin ruumillisiesti kuin henkisesti, eli eivät välttämättä edusta kumpaakaan sukupuolta. En tekisi tuollaista jakoa muutoin kuin jos joku mies todella omaa naisellisia piirteitä siinä määrin että on mennyt rajan yli.

Selvennän hieman, jos ajatellaan että ihminen on Ilomantsissa, niin hän on Suomessa ja jos hän on Vaasassa, niin hän on suomessa. Mutta tuon teorian mukaan Vaasassa oleva on melkein Ruotsissa ainakin sen vaikutuspiirissä ja Ilomantsissa oleva melkein venäjällä tai ainakin sen vaikutuspiirissä vaikkeivät todellisuudessa ole.....

henna... kirjoitti:

Minä en ainakaan lähde keskustelemaan nph:sta millään itselleni tuntemattomilla käsitteillä, kuten animalla ja animuksella. Sitä paitsi elämä on opettanut että jos joku lähtee "operoimaan" ja muokkaamaan toisen mielipiteitä ja ajatuksia jonkun tavalliselle ihmiselle vaikean käsitteistön ja asian pohjalta, sellaisen on myös hyvin helppo jakaa ns. väärää tietoa ja harhauttaa toisen ajattelua haluamaansa suuntaan.
Myöskään ei ole mitään tarvetta lähteä pohtimaan narsismia satujen ja myyttien pohjalta.
Minulle riittää että TIEDÄN mitä nph on ihan ihan maalaisjärjellä ja selkokielellä ilmaistuna.
Minusta on myös epäilyttäviä (johtuen siitä minkälaisen kuvan olen yleensä saanut siitä miten suhtaudut nph:n ja narsisteihin) nuo pitkälle viedyt teoriasi "negatiivisesta animasta ja animuksesta" yms yms koska sen verran käsitän että animus tarkoittaa miehen naisellista puolta ja anima naisen miehekästä puolta (vai menikö se päinvastoin?) ja tällä vähäisellä tietämykselläni en oikeastaan ymmärrä ollenkaan, miten se liittyisi narsistiseen persoonallisuushäiriöön esimerkiksi tai narsismiin yleensäkin. Mutta voi sanoa että olet väärässä, koska en tunne asiaa. EIkä siis kiinnostakaan.

Lue lisää

Tainnut vähän liikaa opiskella erään satusetä J. M.n teorioita narsismista ja myyteistä. Tämän herran sadut ja yhden yön tarinat ovat aika mielenkiintoisia, mutta..

xcch kirjoitti:

Jaa, minulle outo asia. En ole peilannut koskaa itseäni kenenkään kautta, kokisin sen samana kuin luovuttaisin minuuteni jollekin muulle.

Lisäksi minusta tuo teoria on väärä, koska miehillä ja naisilla on yhteisiä piirteitä niin ruumillisiesti kuin henkisesti, eli eivät välttämättä edusta kumpaakaan sukupuolta. En tekisi tuollaista jakoa muutoin kuin jos joku mies todella omaa naisellisia piirteitä siinä määrin että on mennyt rajan yli.

Selvennän hieman, jos ajatellaan että ihminen on Ilomantsissa, niin hän on Suomessa ja jos hän on Vaasassa, niin hän on suomessa. Mutta tuon teorian mukaan Vaasassa oleva on melkein Ruotsissa ainakin sen vaikutuspiirissä ja Ilomantsissa oleva melkein venäjällä tai ainakin sen vaikutuspiirissä vaikkeivät todellisuudessa ole.....

Lue lisää

Kaikki peilaavat itseään toisten kautta mutta jos siitä tulee ainoa itseään kasassa pitävä voima, kohtaa ongelmia.
Tämä alkaa jo heti vauvana, toisten reaktioiden heijastaminen ja jos kukaan ei koskaan heijasta mitään hyvää kuten esim kaltoinkohtelevissa suhteissa - alkaa minäkäsitys kärsimään.

Eli kun vastapuoli heijastaa "väärin" eikä terveitä peilejä ole, minuus alkaa kärsimään ja siksi ihminen siis tarvitsee sitä positiivistakin palautetta. Tämän näkee todellakin "sellaisista suhteista" hyvin - vastapuoli alkaa murenemaan koska positiivinen palaute on niukassa ja ehkäpä siksi se "hyvä aika" koukuttaakin koska vihdoinkin saa sitä parempaa palautetta /heijastusta ja olo paranee.

Siksipä olen sitä mieltä, että eristäytyminen siihen symbioosiin on vaarallisinta mitä voi itselleen tehdä ja koko suhteen ydin, koska näin jää sen toisen tarjoamien peilien varaan ja omakuva vääristyy. Se jää tavallaan toisen hallintaan.

Lapsella tätä vaihtoehtoa ei tietenkään ole.

lynett kirjoitti:

Kaikki peilaavat itseään toisten kautta mutta jos siitä tulee ainoa itseään kasassa pitävä voima, kohtaa ongelmia.
Tämä alkaa jo heti vauvana, toisten reaktioiden heijastaminen ja jos kukaan ei koskaan heijasta mitään hyvää kuten esim kaltoinkohtelevissa suhteissa - alkaa minäkäsitys kärsimään.

Eli kun vastapuoli heijastaa "väärin" eikä terveitä peilejä ole, minuus alkaa kärsimään ja siksi ihminen siis tarvitsee sitä positiivistakin palautetta. Tämän näkee todellakin "sellaisista suhteista" hyvin - vastapuoli alkaa murenemaan koska positiivinen palaute on niukassa ja ehkäpä siksi se "hyvä aika" koukuttaakin koska vihdoinkin saa sitä parempaa palautetta /heijastusta ja olo paranee.

Siksipä olen sitä mieltä, että eristäytyminen siihen symbioosiin on vaarallisinta mitä voi itselleen tehdä ja koko suhteen ydin, koska näin jää sen toisen tarjoamien peilien varaan ja omakuva vääristyy. Se jää tavallaan toisen hallintaan.

Lapsella tätä vaihtoehtoa ei tietenkään ole.

Lue lisää

Kun olin pikku-yxex, en osannut ihmetellä kokemaani turvattomuutta ja kaltoinkohtelua. Minulla ei ollut vertailukohtia. Aikuisten väärinteot mielsin asiaankuuluviksi, joihin en voinut vaikuttaa. Syntyi varmaankin väärä heijaste jossa pidin itseäni syyllisenä saamaani kohteluun, vaikken syytä ymmärtänyt.

Nyt aikuisena, olen itseni vastuullinen ja suojeleva aikuinen omalle haavoittuneelle sisäiselle lapselleni. Tasapainon ja harmonian etsintää. Ehkä jonain päivänä lapsi ja aikuinen sisälläni kohtaavat, ja sulautuvat yhdeksi tasapainoiseksi ihmiseksi. :)

1+16 kirjoitti:

Joskus lähipiirissäni oli pariskunta, jossa nainen ainakin vaikutti narsistilta/psykopaatilta. Siinä pyörityksessä mies menetti työkykynsä ja mielenrauhansa kokonaan. Naisella oli tapana heidän suhteensa aikana rakastua tulisesti johonkin toiseen mieheen, tänä aikana yleensä maksatti miehellä kalliita ulkomaanmatkoja joita tekivät mutta piti tätä "varsinaista" "alkuperäistä" miestään koko ajan pihdeissään ja oli suunnattoman mustasukkainen, jos tiesi jonkun naisen vaikka puhuneen tämän "vakituisen" miehensä kanssa, samoin oli kyllä äärettömän mustasukkainen myös tästä sivusuhteestaankin. Tälle miehelleen jota petti aivan avoimesti ja niin että mies tiesi tästä, ja kärsi valtavasti, hän kuitenkin antoi toivoa että joskus taas he olisivat yhdessä. Sitten kun sivuromanssi oli loppu, otti taas vakituisen "omakseen". Minulle tuli kuva, että tämä nainen vetosi voimakkaasti miehen suojelunhaluun (vahva mies/heikko nainen), aina kun sivuromanssi oli päättynyt kertoi suureen ääneen romanssinsa "kamalista teoista", aina ne olivat olleet väkivaltaisia häntä kohtaan ja kohdelleet tosi huonosti, ja sai tämän vakituisensa aina uskomaan tähän. Hän puhui aina suuria sanoja rakkaudesta hyvin dramaattisesti, sekä vakituiselle että näille romansseilleen. Aina kun tämä romanssi loppui, näiden "kohteena" olleet miehet olivat ihan rikki (tunsin heistä jokusen), sanoivat että nainen hurmasi heidät täysin ja olivat ihan murtuneita sitten kun nainen oli jättänyt heidät yht äkkiä ilman mitään ennakkovaroitusta kun miehet olivat luulleet elämää suuremman rakkaustarinan olleen meneillään. Hassua oli myös se, että nämä romanssien miehet olivat ihan ihmeissään siitä että vaikka he pienessä yhteisessä olivat tunteneet tämän naisen ja hänen tapansa ja olleet sitä mieltä etteivät ikinä kiinnostuisi naisesta niin sitten kun nainen hurmasi heidät, he olivat aivan tahdottomia tämän naisen edessä hyvin nopeasti ja sokeasti rakastuneita.

Lue lisää

Mikä miestä pitää kiinni perheessä x, narsistin y puolisona. Alkuun ehkä halu osoittaa olevansa se unelmien prinssi jonka viittaa nainen tarjosi, kaikkien pettymystensä jälkeen. Kaikki edelliset miehen olivat epäkypsiä, sikoja ja pettureita eivätkä ymmärtäneet naisen arvoa ja ainutlaatuisuutta. Ja osasihan nainen olla upea, kuunnella mitkä olivat kipukohtia miehen edellisissä liitoissa jotta tiesi olla erilainen. Mies vielä sattui olemaan "kiiltävän perään", tuskaili pieniä tulojaan, niin naisen antama mielikuva rahasta ja omaisuudesta jonka he yhdessä hankkisivat houkuttu suuresti. Nainen oli niin itsevarma, kokenut,lahjakas,älykäs ja kaikkeamitä menestykseen tarvitaan. Samaan tapaan niin mies, kuin naisetkin, jää roikkumaan tähän illuusioon ihanasta puolisosta, sulkee silmänsä oudolta käytökseltä ja puolustaa tätä ulkopuolisiakin vastaan. Samaan tapaan mies kuin nainenkin häpeää kun tajuaa uskoneensa vuosia valheeseen, tulleensa vedätetyksi oikein kunnolla. Kyllä hävettää että on ystäville ja suvulle hehkuttanut naisen ihanuutta, uskonut vaimon valheita ennemmin kuin ystäviä ja sukua ja kiristänyt välejä niihin jotka oikeasti välittävät. Kyllä hävettää että on sitten yrittänyt peitellä ongelmia valehtelemalla lisää, huijannut ja käyttänyt hyväkseen läheisiään vaimon käskystä/manipuloinnin takia. Kyllä hävettää.... ja kun se erokin on häpeä, myöntää nyt olevansa vaimon tossun alla, ettei pärjää. Myöntää että ei saa "akkaa kuriin". Myöntää että on hukannut terveytensä, omaisuutensa ja oikeastaan kaiken yhden naisen takia. Myöntää että on yksi niistä miehistä joista kerrotaan kylillä tarinaa vielä vuosikymmenienkin päästä "se jolla oli se hullu akka joka vei kaiken". Nehän on niitä vähän säälittäviä miehiä, reppanoita. Kuka haluaa olla legenda joka muistetaan siitä että nainen vedätti, ja oikein hartaasti.

"Kai se on ristinsä on kannettava" totesi eräskin mies.

9++1++ kirjoitti:

Mikä miestä pitää kiinni perheessä x, narsistin y puolisona. Alkuun ehkä halu osoittaa olevansa se unelmien prinssi jonka viittaa nainen tarjosi, kaikkien pettymystensä jälkeen. Kaikki edelliset miehen olivat epäkypsiä, sikoja ja pettureita eivätkä ymmärtäneet naisen arvoa ja ainutlaatuisuutta. Ja osasihan nainen olla upea, kuunnella mitkä olivat kipukohtia miehen edellisissä liitoissa jotta tiesi olla erilainen. Mies vielä sattui olemaan "kiiltävän perään", tuskaili pieniä tulojaan, niin naisen antama mielikuva rahasta ja omaisuudesta jonka he yhdessä hankkisivat houkuttu suuresti. Nainen oli niin itsevarma, kokenut,lahjakas,älykäs ja kaikkeamitä menestykseen tarvitaan. Samaan tapaan niin mies, kuin naisetkin, jää roikkumaan tähän illuusioon ihanasta puolisosta, sulkee silmänsä oudolta käytökseltä ja puolustaa tätä ulkopuolisiakin vastaan. Samaan tapaan mies kuin nainenkin häpeää kun tajuaa uskoneensa vuosia valheeseen, tulleensa vedätetyksi oikein kunnolla. Kyllä hävettää että on ystäville ja suvulle hehkuttanut naisen ihanuutta, uskonut vaimon valheita ennemmin kuin ystäviä ja sukua ja kiristänyt välejä niihin jotka oikeasti välittävät. Kyllä hävettää että on sitten yrittänyt peitellä ongelmia valehtelemalla lisää, huijannut ja käyttänyt hyväkseen läheisiään vaimon käskystä/manipuloinnin takia. Kyllä hävettää.... ja kun se erokin on häpeä, myöntää nyt olevansa vaimon tossun alla, ettei pärjää. Myöntää että ei saa "akkaa kuriin". Myöntää että on hukannut terveytensä, omaisuutensa ja oikeastaan kaiken yhden naisen takia. Myöntää että on yksi niistä miehistä joista kerrotaan kylillä tarinaa vielä vuosikymmenienkin päästä "se jolla oli se hullu akka joka vei kaiken". Nehän on niitä vähän säälittäviä miehiä, reppanoita. Kuka haluaa olla legenda joka muistetaan siitä että nainen vedätti, ja oikein hartaasti.

"Kai se on ristinsä on kannettava" totesi eräskin mies.

Lue lisää

Tossa kirjoituksessasi tulee ihan hyvin esiin tällaisten suhteiden problematiikka : häpeä.

Ehkä se suhteen suurin koukku onkin siinä, häpeässä, eikä siinä toisessa osapuolessa.

lynett kirjoitti:

Tossa kirjoituksessasi tulee ihan hyvin esiin tällaisten suhteiden problematiikka : häpeä.

Ehkä se suhteen suurin koukku onkin siinä, häpeässä, eikä siinä toisessa osapuolessa.

Lue lisää

L: "Ehkä se suhteen suurin koukku onkin siinä, häpeässä, eikä siinä toisessa osapuolessa. "

Ei pöllömpi ajatus ollenkaan. Pykääpä netta aloitus tuosta, hemmetin hyvä pohdittava.

lynett kirjoitti:

Tossa kirjoituksessasi tulee ihan hyvin esiin tällaisten suhteiden problematiikka : häpeä.

Ehkä se suhteen suurin koukku onkin siinä, häpeässä, eikä siinä toisessa osapuolessa.

Lue lisää

Eikä tilannetta varmastikaan auta se kun läheiset alkavat katsoa säälien ja pudistelevat päätään. Kun läheiset ja ystävät alkavat järjestellä asoita olettaen ilman muuta että vaimo sotkee kaiken kuitenkin eikä mies itse saa mitään aikaiseksi. Kun koko perheeseen aletaan suhtautua kuin laumaan lapsia; ei edes odoteta järkeviä ratkaisuja tai vastuunottoa yhtään keneltäkään ja varaudutaan aina siihen että asiat menevät kuitenkin pieleen. Olen nähnyt kuinka omat vanhemmatkin alkavat kohdella miestä kuin pientä lasta; kehuvat tätä pienistäkin onnistumisista ja yrittävät innostua tämän pikku projekteista joita vaimo ei ole onnistunut sotkea. Yrittävät kohottaa miehen tuhottua itsetuntoa käyttäen samoja keinoja mitä käytetään pieneen lapseen. Mutta eihän mies ole lapsi ja huomaa kyllä tuon alentuvan suhtautumisen.

Niin...suuriko ero sitä onkaan psykolla ja jonkin ismin fanaattisella kannattajalla?

Voisi pohtia, kutsuuko ismit psykoja vai aiheuttaako niitä?

Kulttuuria ja yhteisöjä voidaan arvioida psykohistorian näkökulmasta niin, että jotkin kulttuuriset ilmiöt ovat kollektiivisesti patologisoitavissa.

Psykoanalyysin laajentaminen muuksi kuin yksilöä koskevaksi metodiksi on ollut useille psykoanalyysin käytännöt 1900-luvulla sisäistäneille vaikeaa mieltää. Historiantutkijat tai kulttuurintutkijat toimivat toisin. Tästä päästään esimerkiksi siihen, että merkittävä osa kulttuurimme ilmiöistä on häiriöisiä. Kulttuurimme ilmiöitä voidaan silloin monin osin tulkita esimerkiksi narsistisiksi piirteiksi. (En ota kantaa, onko n-termi ylipäätään hedelmällinen tai jos, niin milloin olisi.)