Uskoisin, etten ole ongelman kanssa yksin. Olen melkein 30-vuotias sinkkunainen, live-elämässä sosiaalinen, puhelias enkä ujo ollenkaan, uusissa tilanteissa ehkä hetkisen katselen sivummalta, mutta sitten ns. kuin kala vedessä. Pitkiä suhteita on takana muutama. Nyt olen parisen vuotta ollut sinkkuna.
Varsinkin sinkkuuden alkuaikoina kävin jonkin verran baareissa ja muutama kiva mies tuli vastaan joko sieltä tai sitten netistä. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan syntynyt ja jotenkin kyllästyin koko touhuun. Tuntui niin turhauttavalta, ettei mitään todellista löytynyt, vaikka omasta mielestäni minulla olisi paljonkin annettavaa. Nyt olen pitänyt aikaa pitkää taukoa baareissa käymisestä ja viettänyt aikaa ihan itsekseni.
Viimeksi kävin keväällä ja nyt viime viikonloppuna. Hakeudun yleensä jonnekin tanssipaikkaan, niin nytkin ja jossain vaiheessa kaverit lähtivät kotiin ja jäin itsekseni tanssimaan. Illan aikana viereeni kihnuttamaan hakeutui monta miestä, pari seurasi tupakkakoppiinkin ja hakeutui jutulle useampaankin kertaan illan aikana. Yhdestä kivannäköisestä miehestä vaistosin, että tanssiessa hakeutui lähelleni, mutta menin jotenkin paniikkiin enkä uskaltanut katsoa päinkään, vaikka olisin halunnut. Sitten katseemme kohtasivat, mies hymyili minulle, menin lukkoon, mutta hymyilin takaisin, sitten käänsin katseeni pois, vaikka tietyllä tavalla olin ihan kiinnostunut.
En ymmärrä mikä minua vaivaa. Miten aikuinen, muissa tilanteissa ihan itsevarma ja sosiaalinen nainen, jolla on jo kokemusta suhteista ja miehistä, voi mennä täysin lukkoon kun pitäisi flirttailla? Jollain tavalla minun on vaikea uskoa, että kukaan olisi kiinnostunut oikeasti ja pelkään torjuntaa, vaikka näissäkin tapauksissa miehet olivat aloitteentekijöitä. Kai pelkään, että käsitin eleet väärin ja nolaan itseni. En ole laiha, mutta ihan simpsakka vissiinkin ja nämä miehet olivat itseäni parisen vuotta nuorempia ja ihan mukavan näköisiäkin kaikki. Sinänsä siis mennyt ilta kohotti itseluottamusta, joka on ollut alamaissa viime aikoina. Mutta mikään ei kuitenkaan edennyt mihinkään, koska en ikinä itse uskaltaisi tehdä aloitetta enkä näköjään tollona edes vastata muiden viestimiin signaaleihin... Voi kökkö kun harmittaa :(
Varsinkin sinkkuuden alkuaikoina kävin jonkin verran baareissa ja muutama kiva mies tuli vastaan joko sieltä tai sitten netistä. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan syntynyt ja jotenkin kyllästyin koko touhuun. Tuntui niin turhauttavalta, ettei mitään todellista löytynyt, vaikka omasta mielestäni minulla olisi paljonkin annettavaa. Nyt olen pitänyt aikaa pitkää taukoa baareissa käymisestä ja viettänyt aikaa ihan itsekseni.
Viimeksi kävin keväällä ja nyt viime viikonloppuna. Hakeudun yleensä jonnekin tanssipaikkaan, niin nytkin ja jossain vaiheessa kaverit lähtivät kotiin ja jäin itsekseni tanssimaan. Illan aikana viereeni kihnuttamaan hakeutui monta miestä, pari seurasi tupakkakoppiinkin ja hakeutui jutulle useampaankin kertaan illan aikana. Yhdestä kivannäköisestä miehestä vaistosin, että tanssiessa hakeutui lähelleni, mutta menin jotenkin paniikkiin enkä uskaltanut katsoa päinkään, vaikka olisin halunnut. Sitten katseemme kohtasivat, mies hymyili minulle, menin lukkoon, mutta hymyilin takaisin, sitten käänsin katseeni pois, vaikka tietyllä tavalla olin ihan kiinnostunut.
En ymmärrä mikä minua vaivaa. Miten aikuinen, muissa tilanteissa ihan itsevarma ja sosiaalinen nainen, jolla on jo kokemusta suhteista ja miehistä, voi mennä täysin lukkoon kun pitäisi flirttailla? Jollain tavalla minun on vaikea uskoa, että kukaan olisi kiinnostunut oikeasti ja pelkään torjuntaa, vaikka näissäkin tapauksissa miehet olivat aloitteentekijöitä. Kai pelkään, että käsitin eleet väärin ja nolaan itseni. En ole laiha, mutta ihan simpsakka vissiinkin ja nämä miehet olivat itseäni parisen vuotta nuorempia ja ihan mukavan näköisiäkin kaikki. Sinänsä siis mennyt ilta kohotti itseluottamusta, joka on ollut alamaissa viime aikoina. Mutta mikään ei kuitenkaan edennyt mihinkään, koska en ikinä itse uskaltaisi tehdä aloitetta enkä näköjään tollona edes vastata muiden viestimiin signaaleihin... Voi kökkö kun harmittaa :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viestisi tekee pilaa miesten todellisesta yksinäisyydestä. Eipä tule miesten kylkeen kiehnäämään kauniita naisia, vaikka mitä tehtäisiin...
Näinpä. Näistä naisten viesteistä näkee, että nainen ei ainakaan Suomessa joudu ikinä kokemaan todellista yksinäisyyttä. Elämä on niin paljon raaempaa ja kovempaa miehille, että naiset tekisivät joukkoitsemurhan, jos joutuisivat kokemaan miehen elämää.
Niin tekisinkin. Varsinkin jos olisin niin ruma kuin suomalaiset miehet ovat.
no ei tuollaisia ruikuttajia kenenkään tarvitse katsellakaan.
Kokemusta sinulla on miehistä ja suhteista, mutta kertomasi mukaan ei pariutumisesta. Kerrot, että sinulla on ollut pitkiä suhteita eli varsinaisesta suhteen alun kankeuden kanssa toimimisesta sinulla ei ole kertomuksesi mukaan kovinkaan paljon. Siitä ei kannata olla huolissaan sen enempää, sillä sekin on kyky, jonka voi oppia helposti kunhan vaan muutaman kerran pistää vastaavaan itsensä tilanteeseen.
" Sinänsä siis mennyt ilta kohotti itseluottamusta, joka on ollut alamaissa viime aikoina. Mutta mikään ei kuitenkaan edennyt mihinkään, koska en ikinä itse uskaltaisi tehdä aloitetta enkä näköjään tollona edes vastata muiden viestimiin signaaleihin..."
Jos kerran sait itseluottamusta siitä, että huomasit miesten kiinnostuvan sinusta ja lähestyvän sinua niin miksi et menisi sinne baariin toisenkin kerran? Voi toki olla, että baariympäristö ei sinua viehätä, mutta jos siellä pystyy käytännössä "opiskelemaan" sitä flirttailua niin miksipä ei? Jos vieläkin vierastat tilannetta niin ota mukaan joku kaverisi, joka osaa toimia luonnollisesti tuollaisissa tilanteissa ja seuraile mitä hän tekee kun miehet häntä lähestyvät ja varmasti kaverilta voi ihan suoraankin kysellä jos askarruttaa.
Hyviä jatkoja ja toivottavasti joku mukava mies osuu kohdalle! :)
Ulosmennessäsi käyt vain suihkussa, kampaat tukkasi ja olet oma itsesi, niin kyllä sinullekin vielä joku löytyy!
Et ole ongelman kanssa yksin. Itselläkin tosin ei flirttailun kanssa sellaista pelkoa ole vaan lähinnä ettei tunnu sopivalta iskeä esimerkiksi bussissa tai junassa tai liioin missään. Ravintoloissa en käy paitsi työaikana jolloin olen oman porukkani sisällä. Kirjastoissa en remppaa koska en ole lukuihmisiä enkä halua esittää mitä en ole.
Baareissa en yksin viitsi käydä ja kaverin kanssa lähinnä biljardia/tikkaa pelaamassa. Lisäksi kaikki muut tuntuvat olevan 10 vuotta vanhempia niissä paikoissa joissa käymme. Ei kyllä huvittaisikaan iskeä naista joka vie joka illan jälkeen miehen kotiinsa. Nettitreffeillä taas kaikki ovat nirppanokkia. Nooh, mikäs tässä sinkkuillessa.
Itse en koskaan ole osannut flirttailla enkä osaa siihen vastata mitenkään. Mua lähinnä vaivaa ja loukkaa kummalliset kommentit. Tykkään enemmän vanhanajan herrasmies- tyylistä, jossa mies on kohtelias ja avulias ja pyytää vaikka kahville.
"Varsinkin sinkkuuden alkuaikoina kävin jonkin verran baareissa ja muutama kiva mies tuli vastaan joko sieltä tai sitten netistä. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan syntynyt ja jotenkin kyllästyin koko touhuun. Tuntui niin turhauttavalta, ettei mitään todellista löytynyt, vaikka omasta mielestäni minulla olisi paljonkin annettavaa."
= muutama komea ja pelimiestaitoinen mies oli hakemassa seksiä muttei suhdetta.
Flirttaamisen huono puoli on että vaikka huomion määrä kasvaa, suurempi osa huomiosta tulee miehiltä jotka:
- eivät halua suhdetta
- kelpuuttavat juuri sinut seksiin muttei suhteeseen
Jos kerran osaat jutella ihmisille, saat miehiä ilman flirttiäkin. Tosin, et välttämättä saa niitä komeita ja sytyttäviä miehiä joita haluaisit, niiden kanssa usein menee niin että flirttaamalla saat seksiä mutta suhdetta et millään.
Pointti on ettei kannata miettiä pelkästään kysynnän määrää vaan myös laatua. Sekä miesten tason että tavoitteiden osalta.
Liennet jo saannut kullia kylliksesi, lopeta kiero keimailu ja mene kunnolla naimisiiin jonkun tolkunpojan kanssa