Kumman valitsisit:
a) Olisit kaunis ja eläisit onnellisen elämän, voisit rakastaa ja sua rakastettaisiin, kun hymyilisit näyttäisit kauniilta, kun et hymyile näyttäisit silti kauniilta. Ja sun olisi helppo hymyillä koska elämä tuntuisi niin kivalta koska elämässäsi olisi rakkautta. Sairastuisit kuitenkin vakavasti ja kuolisit jo nuorena...alle 35 vuotiaana.
b) Olisit ruma, sulla olisi iso ruma nenä, pienet tihrusilmät, epäsymmetriset kokonaisvaltaisesti rumat kasvot. Aina kun hymyilisit ihmisille niin ihmiset kääntäisivät katseensa pois susta. Aina kun hymyilisit näyttäisit tosi rumalta ja sun silmät painuisivat syvälle kuopalle ja näyttäisit pelottavalta peikolta. Rakastaisit muttet voisi saada vastarakkautta. Eläisit pitkä elämän mutta yksin.
Kumman polun valitsisit? Kumpi on pahempi sairaus syöpä vai ulkoinen rumuus?
a) Olisit kaunis ja eläisit onnellisen elämän, voisit rakastaa ja sua rakastettaisiin, kun hymyilisit näyttäisit kauniilta, kun et hymyile näyttäisit silti kauniilta. Ja sun olisi helppo hymyillä koska elämä tuntuisi niin kivalta koska elämässäsi olisi rakkautta. Sairastuisit kuitenkin vakavasti ja kuolisit jo nuorena...alle 35 vuotiaana.
b) Olisit ruma, sulla olisi iso ruma nenä, pienet tihrusilmät, epäsymmetriset kokonaisvaltaisesti rumat kasvot. Aina kun hymyilisit ihmisille niin ihmiset kääntäisivät katseensa pois susta. Aina kun hymyilisit näyttäisit tosi rumalta ja sun silmät painuisivat syvälle kuopalle ja näyttäisit pelottavalta peikolta. Rakastaisit muttet voisi saada vastarakkautta. Eläisit pitkä elämän mutta yksin.
Kumman polun valitsisit? Kumpi on pahempi sairaus syöpä vai ulkoinen rumuus?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vaihtoehto b. rumanakin voi olla kivaa, mutta harvalla syöpäsairaalla on kivaa kun tietää kuolevansa parin vuoden sisään. Lisäksi maailma tarvii peikkoja päivänsäteille.
a. Kyllä rakkaus on mulle niin tärkeetä että mieluummin rakkauden täyteinen lyhyt elämä, ku yksinäinen rakkaudeton pitkä elämä. Ulkonäöllä ei oo niin suurta merkitystä, mutta rakkaudella on!
Valitsisin a) vaihtoehdon.
No eihän been kaltaisia ihmisiä ole olemassakaan! Muuten mahtava kysely. No valitsen sitten sen been.
Hetkinen! Sä lopussa paljastat miten oikeesti ajattelet, ja miten pinnallinen toi sun kysymys onkaan. Ensin kysyt muka että rakastettuna ja onnellisena lyhyt elämä vai yksin ja onnettomana. Sitten lopussa väännät koko kysymyksen aivan oikeastaan eri muotoon, siihen mitä todella haluat lukea "Kumpi on pahempi sairaus syöpä vai ulkoinen rumuus?"
Ensinnäkin sun maailmasi on todella pinnallinen ja lapsellinen! On ihmisiä, joilla on rakkaita ja rakkautta ja joille on käynyt todellisia onnettomuuksia. Paha kolari tai tulipalo voi viedä kasvot kokonaan. On törkeää, että sä jotenkin ikäänkuin väännät että "eihän heitä voi kukaan rakastaa", mikä on täyttä potaskaa! Kyllä, sinä olet törkeä pa*kapää esittäessäsi tällaista.
Nimittäin, moni ensin katsoo kyllä pois, mutta katsoo toisen kerran, näkee ihmisen ja näkee henkilön. Heille ei koskaan tule symmetrisiä kasvoja ja palovammat ovat voineet sulattaa naaman, mutta hemmetti, kyllä he saattavat olla ja usein ovatki rakkaita perheelleen, lapsilleen, jne. Eivät he elä missään kuoleman toiveessa että tulispa syöpä ja tappais. Kyllä tässä maailmassa on ihmisiä kenellä on ihan oikeita haasteita elämässään, mutta kyllä tässä maailmassa kuule rakastetaankin heitä.
Siksi toisekseen. Minun isäni kuoli ihan aikuisten oikeasti syöpään. Et taida tietää, millä leikit? Oletko oikeasti noin tyhmä? Lapsellinen? Vai onko tämä joku sairas leikki hakea itsellesi huomiota, sääliä, mitä? Mitä tällä kerjäät? Syöpäsairaiden ja onnettomuuden uhrien kustannuksella? Kuule, mikä ikinä sinun naamasi on, se ei kompensoi aivojesi typeryyttä, ajattelusi köyhyyttä. Häpeäisit. Menisit itseesi ja miettisit, mitä oikeasti kysyit. Ala kehittämään itseäsi. Lue, opiskele ja siirrä katseesi pois omasta navasta ja itsekeskeisyydestä. Ala nähdä, mitä elämässä ja pallolla ihan oikeasti tapahtuu. Tee jotain järkevää. Huomaat hyvin pian, että kysymyksesi on todellakin niin lapsellinen tässä maailmassa, että sen ehkä voisi esittää ajattelematon lapsi tuona loppusitaattina, kun ei ymmärtäisi mitään mistä puhuu. Mikä sinä olet? Kerro että olet alle 13-vuotias, pliis, niin mä ymmärrän.
Kyllä kuulkaa saa sanoa tiukastikin, saa olla omaa mieltään. Saa pohtia maailmaa. Mutta vaikka tämä on netti, anonyymia ja periaatteessa melko harmitontakin, niin ei tarvitse koko tyhmyyttään valjastaa ja paljastaa tänne. Ja kuulostaan suuttuneemmalta kuin olen, mutta kyllähän tämä on yksi typerä aihe typerien aiheitten joukossa. Tässä vaan nyt loukataan sellaisia ihmisiä, että huh, huh... Alkaa olla samaa luokkaa raiskaajien puolustajien kanssa tämä sonta.
Sinulle typerys, vastaan, että ennemmin lyhyt, onnen ja rakkauden täyttämä elämä, kuin yksinänen, kylmä ja onneton. Pitkä tai lyhyt. Tässä maailmassa harvoin saa valita ihan kaikkea, mutta yksi-kaksikin oikein rakasta on parempi kuin sata turhaa tuttavaa. Rakkaus ei ole peiliin tuijottamista ja pintaa, ulkokullan ihailua. Sinä et ymmärrä rakkaudesta mitään. Ja opit ymmärtämään sitä vain epäitsekkyyden kautta. Samoin kauneuden, mistä et tunnu siitäkään tietävän hölkäsen pöläystä.
En ihmettele yhtään että nimimerkkisi on vanki. Olet todellakin vanki. Oman typeryytesi vanki. Onnea sille tielle.
älä laita sanoja suuhuni. Katsele maailmaa vähän toisestakin näkövinkkelistä kuin omasta kaikkitietävästä perspektiivistäsi. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä: rumuus tässä yhteiskunnassa johtaa rakkaudettomuuteen ja onnettomaan elämään. Joten hyvin lamauttava sairaus on rumuus. Mutta ihmisiä ohjataan vain hyväksymään itsensä rumana ja pärjäämään oman "sairautensa" kanssa. Niin moni päätyy tällä itsemurhaan juuri sen takia, että on ruma eikä voi saada rakkautta.
Niille ihmisille jotkä kärsivät omasta ulkonäöstään pitäisi järjestää tukea. Helpotusta päästä leikkauksiin ynnä muuta. Koska vain silloin, kun ihminen on sinut oman ulkonäkönsä kanssa ja näkee itsensä heijastuvan muista ihmisistä jonain hyväksyttävänä olentona, voi ihminen elää onnellisen elämän.
Kysymys on enemmänkin, haluaako elää rakastettuna ja onnellisena lyhyen elämän vai onnettomana ja yksinäisenä.
No tottakai sitä valitsee vaihtoehdon a. Ei sitä yksinäisyyttä kukaan jaksa pidempää aikaa, mikä monesti johtaa vielä itsemurhiin, joten onneton pitkä elämä saattaisikin olla onneton ja lyhyt.
Mainoksen sanoin, "elämä voi muuttua" ! Mutta sitähän ei ikinä tiedä jos se loppuu ennen aikojaan, olisiko elämä muuttunut vai ei. Niin kauan kun on elämää niin on myös toivoa.
Energian voi suunnata melko moneen miljoonaan muuhunkin asiaan kuin vaikkapa sitten rakkauteen, varsinkaan parisuhdemielessä, jos tuntuu siltä että syystä tai toisesta vaan ei onnistu. Rakkautta saa vaikka lemmikiltä eikä sitä kiinnosta ulkonäkösi. Saati sitten lapset, vanhukset, vapaaehtoistyöt jne.
Ainakin rumin ihminen jonka minä tunnen viettää oikein aktiivisen ja onnellisenoloista elämää.
Ulospäinhän se monesti semmoiselta näyttääkin, mutta et voi tietää miltä hänestä oikeasti tuntuu ja mitä hän oikeasti kaipaa. Aktiivisuudella on helppo peittää ja tukahduttaa se tuska minkä yksinäisyys aiheuttaa.
Siis että peittää ja tukahduttaa. Ei hankkia jotain muuta tekemistä ja miettimistä ja iloa elämään. Että siis fiksuinta olisi jäädä kieriskelemään siihen tuskaan ja "yksinäisyyteen" (ko. ihmistä en luonnehtisi yksinäiseksi) ja keskittyä kaikinpuolin pelkästään siihen mitä elämästä puuttuu. Tapahan se tietenkin tuokin on, ei varmaan ihme jos alkaa harmittaa.
B-vaihtoehto. Nyttenkin on kohtuu iso nenä, pienet silmät, epäsymmetriset kasvot ja silmät painuu kuopalle (on syvällä päässä muutenkin) kun hymyilen :)
Jos oikeasti olisin niin kamalan ruma enkä muka pystyisi asialle mitään tekemään esim. kampauksen, meikin, vaatteiden jne. avullakaan niin sitten keskittyisin entistä enemmän töihin. Tosin, mikä on sanottu, ettei ruma löytäisi kumppania? Kauniita sinkkuja on paljon ja ns. rumia varattuja.No mut joo, jos olisi itsetunto niin maissa, ettei välittäisi edes yrittää, niin sitten se työ. Nykyisessä työssänikään ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, luultavasti uskottavuutta olisi enemmän, mitä rumempi nainen on. Lapsen pystyisi kyllä hommaamaan silti, vaikka keinohedelmöityksellä, jos olisi hedelmällinen. Ja silloinhan siinä olisi jo se, keneltä saa vastarakkautta, vaikkakin lapsen ja äidin välistä :)
En todellakaan valitsisi lyhyttä elämää, jos voisin valita pitkänkin. Ulkonäöllä on hyvin vähän merkitystä loppupeleissä onnellisuuden kanssa, vaikka yrität muuta väittää.
up
Raamatun sanoin: Iloinen sydän kaunistaa kasvot!
Minusta ihmisen rumentaa esim. katkeruus, viha, ylimielisyys.
Luultavasti a. En ole mitenkään innostunu elämään vanhaksi, joten jos kuolisin nuorena ja eläisin siihen asti onnellisena ni todellakin valitsisin sen polun. Kuulostaa ehkä hätäseltä vastaukselta, mutta tarkkaan harkitsin ja oon aina inhonnut sitä ajatusta, että olisin joskus vanha. Kaikkein vähiten haluaisin elää pitkän elämän onnettomana ja siltähän tuo b-vastaus kuulostaa.
Vatsaus kysymykseen sekä aloittajalle että sulle: asia ei selviä millään muulla tavalla eikä konstikikkakeinolla kuin elämällä. Ja tekemällä sen niin hyvin ja täydesti kuin ikinä pystyy, kaikilla niillä 'eväillä' ja rahkeilla, jotka on saanut, opetellen, oppien, ajatellen, kasvaen ja kehittyen.
Yksinäisyys voi tehdä ihmisestä pinnallisen. Huomio kiinnittyy omiin ulkoisiin vikoihin ja pian on varma, että yksinäisyys johtuu niistä.
Ne ihmiset, jotka kehoittavat "elämään", eivät tiedä mitä elämä on esim. masentuneen yksinhuoltajavanhemman kasvattamalla nuorella.
"Eikö sulla ole muka telttaa? Eks oo ikinä telttailut? Kai sä nyt jollain leirillä olet ollut?"
"Nyt aletaan tätä peliä...(jne)
Etkö sä tiedä tätäkään? (hiljaisuus)."