Hei tyytyväiset sinkut!

avoimmuutta ehkä hitunen myös... pitäshän sen olla vaikka ja mitä. Eli varmaan sinkkuna myös pysytään.

Tavallista eloa juuri sen oikean kanssa,mutta koska tollasia "oikeita" ei tunnu olevan olemassa,niin vähempään ei tyydytä!

Ennenkaikkea rakkautta. Semmosta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja samanlainen arvomaailma. Paljon yhteisiä juttuja ja intressejä, mutta myös niitä molemmille omia juttuja! Sitä, että haluaa toista ja kiihottuu toisesta. Se, että hymy tulee huulille kun näkee puhelimen näytöllä, että toinen soittaa.

suhteen pitäs olla sellanen ettei siihen kumpikaan kyllästy, ettei toisesta tuu itsestäänselvyys.
naisen pitäs omistaa oma elämä vaikka olisikin mun kanssa, samoin mun harrastuksiin menevä aika ei saisi häiritä tulevaa kumppania, sillä mulla ainakin on oma elämä, enkä halua sitä menettää vaikka jonkun kans yhteen muuttaisinkin.
me vesimiehet olemme aika paljon vapautta vaalivia, siks varmaan mun onkin vaikee sitoutua kehenkään..

Ensin täytyy heittää kysymys ilmoille: Voiko sinkku olla koskaan täysin tyytyväinen? Vaikka olen tyytyväinen, niin kyllä niitä hetkiä on kun toista kaipaisi rinnalleen.

Eniwei...
- Luotettava, uskollinen kumppani
- Valaisee mieleni koko olemuksellaan
- Antaa minun tehdä omia juttuja
- Huoletonta arkea
- Oikeudenmukainen riitelijä =)
- Rakastava

Mielestäni suhteen pitäisi antaa enemmän kuin ottaa... silloin olisin valmis luopumaan neljä vuotta kestäneestä sinkkuudestani.

Kai sen sit tietää kun kohdalle osuu. En muuten kovin äkkiä luopuisi.

Miksi pitäis luopua sinkkuudesta, kun se tuntuu ja myös on monelle oikea elämäntapa. Mulle ainaki.

Sellasta että ainoa miten se vaikuttais mun tän hetkiseen elämään ois lisää tekemistä vapaa-ajalle. Eli en halua muuttaa mejojani, tapojani, tyyliäni, sisustustani tai asuntoni siisteyttä yhtään mihinkään suuntaan. Naisen tulisi myös hyväksyä se, että lemmikkini ovat tärkeitä persoonia elämässäni ja myös todellisia ystäviä, eivätkä leluja tai koristeita.