Minulla ei ole deittiprofiilia, mutta olen aina silloin tällöin katsellut "tarjontaa" oman ikähaarukkani osalta jo jonkin aikaa (jep, minulla ei ole elämää). On pistänyt silmään, että samat nuoret naiset ovat jatkuvasti keikkuneet online-tilassa jo pidemmän aikaa (osan muistan olleen nettideiteillä jo parikin vuotta). Useimmille noista naisista tulee varmasti yhteydenottoja useita viikossa (mm. vieraskirjat täynnä kommentteja). Ovatko naiset nettitreffeillä vain pönkittämässä omaa itsetuntoaan?
Pistänyt silmään
sggj789679679
15339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itsekkin huomannut samaa. Vieläpä tositarkoituksella tilassa ollaan oltu useita kuukausia ja lähes poikkeuksetta kun katson hakua niin loikkaavat etusivulle. Kerran kysäisin yhdeltä joka on roikkunut puolisen vuotta että eikö ole melko kohtuuttomat vaatimukset.
Vastaus oli tyyliin: "Tiedän mitä haluan. Minulla on siihen varaa."
En usko että omaa egoaan ovat pönkittämässä mutta onhan monella hyvin omituisen suuri määrä vaatimuksia. Kun mies katsoo naisen kuvaa ja listaa, herää kysymys, miksi tälle ylipäänsä lähtisi kirjoittamaan, joku parempi ottaa kuitenkin yhteyttä.
Selvennyksenä, etsin siis online käyttäjiä suurimman osan ajastani.
Tämä on yksi näitä elämän ihmeellisyyksiä. Kukaan mies ei koskaan kelpaa kenellekään naiselle, jokaisella naisella on miehiä jonoksi asti, kaikki naiset saavat miehen heti kun haluavat. Kuitenkin palsta on täynnä miehiä jotka valittavat että ikinä nainen ei ole heitä vilkaissutkaan eikä koskaan tule vilkaisemaan.
Kenen kanssa naiset sitten oikein seurustelevat? Onko Suomessa tuhat kelvollista miestä jotka kaikki ovat suhteessa vähintään kymmenentuhannen naisen kanssa samaan aikaan vai miten tämä homma nyt käytännössä toimii?
Teille miehille vain kelpaisi aivan kuka tahansa, naiset haluavat etsiä jonkun oikeasti kiinnostavan. Siksi naiset tuntuvat nirsoilta, teidän mielestänne.
"Kenen kanssa naiset sitten oikein seurustelevat? Onko Suomessa tuhat kelvollista miestä jotka kaikki ovat suhteessa vähintään kymmenentuhannen naisen kanssa samaan aikaan vai miten tämä homma nyt käytännössä toimii?
"
Olet jäljillä. Ne tuhat parasta miestä ovat suhteessa 10 000 naisen kanssa perätysteen ja huonoimmat miehet jäävät ilman.
No leikki sikseen, mutta kyläm tosiasia on, että miehistä historian saatossa on saanut lapsia aina vähemmistö, naisista enemmistö. Nykyään koko elämänsä aikana naimattomiksi miehistä jää muistaakseni noin 2x määrä ikäluokasta naisiin verrattuna. Sama juttu lapsien kanssa.
Miten on mahdollista että miehistä voi 2x useampi jäädä kokonaan ilman avioliittoa? No siten tietenkin, että osa miehistä rohmuaa enemmän kuin osuutensa.
"No leikki sikseen, mutta kyläm tosiasia on, että miehistä historian saatossa on saanut lapsia aina vähemmistö, naisista enemmistö."
Historia ei kuulu tähän, nuo miesparat ovat olleet kauan kuolleina ja kuopattuina. Vaikka voidaan tietysti puhua siitä, miten naisia on sorrettu vuosituhansia ja nyt otamme siitä korvausta. Kärsikää miehet, nyt on teidän vuoronne.
"Nykyään koko elämänsä aikana naimattomiksi miehistä jää muistaakseni noin 2x määrä ikäluokasta naisiin verrattuna. "
Aika suuri osa niistä yksin jäävistä miehistä on varmaan alkoholisteja, rikollisia sun muita aviomiehiksi kelpaamattomia. Jos nainen erehtyykin joskus tällaisen miehen kanssa suhteeseen, nainen hankkiutuu tästä tyypistä eroon nopeasti ja tämä mies päätyy yksin jäävien kategoriaan. Asia on tietysti eri julkisuutta saaneiden murhamiesten kohdalla, kaikki naiset luonnollisesti haluaisivat mieluiten murhaajan miehekseen. Tästä on todisteena se, että murhaajat ovat saaneet USEITA rakkauskirjeitä naisilta. Mutta puhutaan nyt ihan perusrikollisista, varkaista, huijareista ym.
Ylivoimaisesti suurin osa rikollisista ja rappioalkoholisteista on siis miehiä, joten on selvää että naiset ovat taipuvaisempia kunnolliseen elämäntyyliin kuin miehet eivätkä luonnollisesti huoli huonotasoisia miehiä. Ei naisia oikeastaan voi siitä syyttää, että haluavat jakaa parhaat miehet keskenään mieluummin kuin kelpuuttavat huonoimmat miehet.
No, täällä Hessoissa päin on aivan eri onkelma. Sinkkunaisia on miehiä kohden niin paljon, että vaikka joka ukolle viis. Tai ainaki kaks tai kolme. Niin vaikka oon ihan supliikki ja mukava tyttö, ei oo toivettakaan löytää isäntäkaveria tästä kaupungista. Täällä näkee kyllä tosi karusti sen, miten superlaitetut ja tuunatut tytöt on niitä, jotka kelpaa, koska kun on vara valita, niin miehet ottaa mieluummin kiertoon useampia kauniskuorisia lyhyiksi ajoiksi, kuin olisivat pitkässä suhteessa vain pelkästään sievän tai nätin tytön kanssa.
"Teille miehille vain kelpaisi aivan kuka tahansa, naiset haluavat etsiä jonkun oikeasti kiinnostavan. Siksi naiset tuntuvat nirsoilta, teidän mielestänne. kuvan ainakin tällä palstalla saa."
Tällaisen kuvan toisaan ainakin tämän palstan perusteella tilanteesta saa. Miehet pommittavat viesteillä valtavaa määrää naisia, jotka täyttävät ne muutamat minimikriteerit. Ja valittavat sitten, kun naiset eivät tyydykään yhtä vähään.
Ja täytyyhän sen tietysti turhauttaa ja kiukuttaa. Mutta kannattaisiko sitten muuttaa asennetta ja taktiikkaa, eli miestenkin kiinnittää enemmän huomiota laatuun eikä määrään?
"Miehet pommittavat viesteillä valtavaa määrää naisia, jotka täyttävät ne muutamat minimikriteerit. Ja valittavat sitten, kun naiset eivät tyydykään yhtä vähään."
Miehet pommittavat sitä enemmän naisilla nousee vaatimukset. Vähän sama kuin töitä hakiessa, että mitä enemmän hakijoita sitä enemmän valinnan varaa työanatajalla on. Netti vääristää kysyntää ja tarjontaa koska miehiä on siellä plajon enemmän.
Mutta eihän tuossa ole mitään järkeä.
Miksi miehet ylipäätään pommittavat tuolla tavalla valtaisaa määrää naisia?
Eivätkö miehet tiedä mitä haluavat?
Vai hakevatko kaikki vain seksiseuraa?
Oletan siis että tuo valtava määrä tarkoittaa kymmeniä naisia. Tai vähintään yli kymmenen lyhyen ajan sisällä.
eli, kääntäen, olen huono "kuka tahansa" nainen, kun piilotan profiilini heti vähänkään kiinnostavan miehen tavatessani (jopa pikkuvikoja sallien, vaikka tiedän esim. tupakanpolton olevan kynnyskysymys sitten yhteenmuuttovaiheessa, mutta en sen takia kiinnostavaa ihmista jätä tapaamatta!) ja yritän tosissani deitata aina yhtä kerrallaan :(
Todella tositarkoituksella liikkeellä olevat ihmiset yleensä pariutuu suht nopeaan (esim. lapsia/perhettä tahtovat varsinkin, ainakin lähipiirissä), en tiedä mitä utopiaa etsii ihminen, joka ei vuoden-parin sisällä löydä pariaan, jos tavoite on selvä ja odotukset realistiset. Teinit ja parikymppiset on asia erikseen, mutta luulisi yli kolmikymppisten jo tajunneen, ettei taivaan tähdillä paljoa tee vaan ihminen se on jonka kanssa suhteet luodaan.
En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Saat kumppaninhaun kuulostamaan kuin joltain työprojektilta, jossa on selkeät tavoitteet ja aikarajat. Ikään kuin ihmisuhteissa olisi kyse tehokkuudesta ja suorittamisesta. Ehkä tämä sitten vain kuvastaa ajan henkeä. Ja jokin mättää, jos ei tuohon muottiin sovi.
Tai sitten tuo nopea pariutuminen kertoo vain kiireestä tai jopa jonkinlaisesta epätoivosta. Biologinen kello tikittää, pakko löytää joku, edes suurin piirtein sopiva.....Ja voihan sitä tietysti aina erota, pääasia että omakotitalo tuli ostettua ja muksut pyöräytettyä. :)
Itse lähtisin myös siitä, että ne toisen pikkuviat ja virheet ovat sellaisia, että voin todellakin elää niiden kanssa ilman että minun pitää pyrkiä toista muuttamaan missään vaiheessa. Ja kynnyskysymykset ovat kynnyskysymyksiä. Vai mitä ajattelit tehdä sen tupakoitsijamiehen kanssa sitten kun ja jos muutatte yhteen? Kiristätkö ja pakotatko jollain keinolla Nicorette-kuurille vai tyydytkö vain jatkuvaan valittamiseen ja nalkutukseeen?
"En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Saat kumppaninhaun kuulostamaan kuin joltain työprojektilta, jossa on selkeät tavoitteet ja aikarajat."
Eikö siinä sitten ole? Selkeä tavoite on hankki sopiva kumppani. Ajankäyttö taas kertoo, onko homma menossa putkeen. Kun alkaa jo viides sinkkuvuosi, olisi kyllä syytä miettiä, mikä mättää.
Sen jälkeen kun aloin seurustelemaan, olen pariutunut eron jälkeen vakituisesti vuoden sisällä. Tiedän siis että jos otan asiakseni, minun pitäisi vuoden sisällä löytää itselleni sopiva kumppani. Jos ei löydy, jotain on vialla ja on tehtävä jotain.
"Ja jokin mättää, jos ei tuohon muottiin sovi."
No ainakin tästä valituksen määrästä se mättää ja pahasti, jos ei löydä itselleen kumppania.
"Tai sitten tuo nopea pariutuminen kertoo vain kiireestä tai jopa jonkinlaisesta epätoivosta."
No tuossa annettiin nopean pariutumisen aikarajaksi vuosi-pari. Kyllä siinä ajassa ehtii jo sen verran monta ihmistä tavata, että jos omat odotukset ovat realistisia, pitäisi sopiva jo löytyä.
Montako vuotta sinun mielestä saisi mennä? Minusta kaksi vuotta on pitkä aika, jos muka oikeasti etsii kumppania eikä ole elävästä elämästä pihalla kuin lintulauta.
No jaa. Ei kai tähän voi muuta sanoa kuin että me ihmiset todella olemme erilaisia. Toiset elävät elämäänsä hyvin tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti, kun taas toiset antavat enemmän elämän johdattaa. Sitten on tietysti niitäkin, jotka antavat elämän lipua kokonaan ohi.
Omat seurustelusuhteeni ovat kaikki alkaneet spontaanisti ja yleensä hyvin yllättäen. Oikeat ihmiset ovat siis törmänneet oikeaan aikaan, niin kuin sanotaan. Uskon yleensäkin siihen, että parhaat asiat tapahtuvat luonnollisesti ja omalla painollaan. Väkisin yrittämällä ja pakottamalla ei synny yleensä mitään hyvää. Tietysti asioita voi ja pitääkin itse vähän avittaa. Harvoin asiat ihan itsekseen tapahtuvat.
Mikä sitten on sopiva tai liian pitkä aika olla sinkkuna tai hakea kumppania? Eihän tuohon mitään yksiselitteistä vastausta ole. Se on aina täysin tapauskohtaista. Se voi olla vuosi tai kaksi. Tai paljon enemmän. Tai vähemmän kuin vuosi. :) Ihan mitä vaan.
On myös selvää, että joillekin ihmisille on olemassa potentiaalisia kumppaneita enemmän kuin taas joillekin toisille - siis jo lähtökohtaisesti. Mitä useammassa asiassa kuulut enemmistöön, sitä enemmän sinulla on mahdollisia ottajia. Monille on realismia se, että vastaan tulee päivittäin varteenotettavia kumppaniehdokkaita. Joillekin taas se, että niitä tulee vastaan ehkä yksi puolessa vuodessa tai jopa harvemmin.
Jos sitten joku näistä "oudoista linnuista" äityy joskus hiukan valittamaan, se lienee inhimillistä. Rakkauden kaipuu kun on ihan samanlainen kuin muillakin - ellei usein jopa isompi. :)
Kerropa nyt vinkiksi kaikille, miten pystyt etukäteen suunnittelemaan ja päättämään rakastumisesi ajankohdan. Miten tällainen tunne-elämän ohjelmointi tapahtuu?
helppoa. ehdollistamalla. saattamalla oksitosiinin liikkeeseen. ja keskittymällä kumppaniisi.