Anneli Auer kertoo lastensa (12-, 9- ja 7-vuotiaat) vieraantuneen hänestä parin vuoden aikana.
Mitä te ajattelette lapsesta, joka alle kouluikäisenä muuttaa äitinsä mukana pois isänsä luota ja jää kaipaamaan isäänsä, vaikka välissä on kuukausia ja jopa vuosi, ettei näe tätä ollenkaan? Monen vuoden sitkeän vaatimisen jälkeen pääsee takaisin isänsä luokse kuuden vuoden tauon jälkeen.
Onko ihan normimeininkiä?
Mitä te ajattelette lapsesta, joka alle kouluikäisenä muuttaa äitinsä mukana pois isänsä luota ja jää kaipaamaan isäänsä, vaikka välissä on kuukausia ja jopa vuosi, ettei näe tätä ollenkaan? Monen vuoden sitkeän vaatimisen jälkeen pääsee takaisin isänsä luokse kuuden vuoden tauon jälkeen.
Onko ihan normimeininkiä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
vastaava kokemus? minkäikäisiä lapsia sinulla on? miten sinulta on voitu pimittää lapsia kuuden vuoden ajan?
Minä en liity tähän asiaan mitenkään. Minä vain ihmettelen, kuinka noin pieni lapsi muka voi pysyä jääräpäisesti kannassaan olematta jo mahdollisesti häiriintynyt.
Lapsi ei lakkaa kaipaamasta isäänsä/äitiänsä koskaan. Syvällä sydämessä pysyy aina se ikävä, vaikka toive tapaamisesta kariutuisikin loputtomaksi odotukseksi. Oman isän ja äidin paikkaa ei kukaan voi täyttää, vaikka olisi monta muuta aikuista kasvattajaa.
Luin juuri erästä kirjaa, jossa pieni poika joutui tiettyjen tapahtumien vuoksi lastenkotiin. Oma isä kävi katsomassa poikaa ja sanoi lähtevänsä matkalle. Lupasi tulla tiettynä tiistaina ja poika näkisi ikkunasta parkkipaikalle tulevan isän auton.
Pojan isä ei koskaan tullut, mutta mitä olisi miettinyt ymmärtäessään, että jokaisena tiistaina siitä alkaen tiettyyn ikkunaan ilmestyi pieni poika odottamaan.
Lapsi ei ole palikka, vaan ajattelee oman kykynsä mukaan loogisesti. Kun lapselle kuuluva perusturva järkkyy, lapsi joutuu etsimään keinot selviytyä. Yksi niistä on ikuinen odotus ja usko siihen, että odotus palkitaan. Lapsi voi sulkeutuakin, eikä vanhemman paluu tuota ulospäin nähtävää riemastusta. S
Kysymys onkin siitä, että miten pitkään on tervettä riehua asian vuoksi.
Ajattelen, että
"Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu."
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/erityiskysymykset/erotilanne/lapsenhuolto/#_Tapaamisoikeus
Ajattelen myös, etten toivo kenellekään sellaista lapsuutta, jossa biologinen isä erotetaan lapsesta, vaikka isäpuoli olisi mailman paras.
Ajattelitko myös sitä, mitä lapsi ajattelee?
Että voisiko olla pakkomielteisyyttäkin tuossa kuviossa?
MIun vastaus ei näemmä jäänyt kiinnitänne.
Ajattelin, koska miulta on "viety" isä,vaikka isäpuoli oli maailman paras,enkä sitä kelleen sois.
Lapsi tuskin isäänsä enää unohtaa, jos on tuntenut tämän hyvin ja isä on asunut lapsen kanssa. Vieraantumista kyllä tapahtuu ja välit ovat korjattavissa mikäli vanhemman aito kiinnostus eron jälkeen kohdistuu lapseen ja tämän elämän ja asioiden jakamiseen. Se tarkoittanee niin fyysistä asumista saman katon alla ja vähintäänkin arjen jakamista ja läsnäolemista. Lapsen mielestä isä tai äiti ei unohdu koskaan, sen jälkeen kun tietynlainen kiintymyssuhde on syntynyt.
että kyseinen lapsi tietää harvinaisen hyvin, mitä haluaa, eikä ole tullut nujerretuksi. Hieno homma!