Olen ollut erään kaverini luona asumassa jonkun aikaa - n, vuoden - ja sitä ennen oletin (luulin) että ihan oikeasti ollaan kavereita - kun tämä on aina ollut mua kohtaan reilu ymv.
Lisäksi kova kehumaan miten tykkää kun kavereita on ympärillä, ja tykkäisi kommuuniasumisesta yms.
Ollaan siis ihan perheellisiä aikuisia molemmat oltu.
No sitten kävi niin, kun muutin hänen luokseen (erinäisistä syistä johtuen) ja parhaani pyrin siellä noudattamaan hänen sääntöjänsä ja elämään vähän niinkuin samoin tavoin kuin hänkin.
Mutta kävikin niin, että hän alkoi omimaan tavaroitani kysymättä lupaa, edes sanomatta että otan tämän ja tuon, hän eli epäsäännöllistä elämää (miesystävänsä luona) -- siis sinänsä ok mulle- mutta sitten hän alkoi vaatimaan minulta nukkumaan meno aikoja, vaatimaan etten saisi tavata muutamaa kaveriani, soitteli yhdelle kaverilleni (jonka siis tunsin jo useita vuosia ennen häntä) ja arvosteli minua takanapäin, sekä edessäpäin valitti etten saisi olla tämän yhden kaveri, lisäksi kaiken huippu oli se, ettei halunnut päästää tytärtäni kylään, ja se, että alkoi kyttäämään menojani - valitti että olen liian vähän kotona.
Ja vielä kehtasi valittaa, että annan liian vähän aikaa lapselleni (joka siis oli lähes 18v ja asuu omillaan) mutta enhän voinut häntä tuoda sinnekään, kun olisi taas kuulunut valitusta.
Ja samalla hän jätti viikkokausiksi oman poikansa (14v)yksin kotiin niin, että kävi vain 2 yötä kotona, kun halusi viettää aikaa miesystävänsä kanssa.
Niinkuin jotenkin mun yksityiselämäni olisi hänelle niin tarkkaan kuulunut?
Vaikka maksoin puolet vuokrasta, laittoi hän minut alivuokralaisen asemaan, antoi poikansa kavereineen rellestää miten mielii, mutta kyttäsi kyllä mun tytärtäni (jos oli käymässä) ja ei päästänyt ketään tyttäreni kaveria kylään.
(vaikka alussa selitti ihan muuta).
Ja sitten alkoi nalkutus siivoamisesta, siivosin kyllä omat jälkeni, mutta olisi pitänyt vielä hänen poikansakin sotkut siivota.
(Hän itse kyllä on elämäntavoiltansa aika epäsiisti).
Huh -no nyt en asu siellä enää.
Eikä enää kauheasti tee mielikään tavata tätä kaveriani.
Kaikkien kummallisinta on, että kun lähdin pois, niin ääni muuttui kellossa - hän oli taas mitä ystävällisin minua kohtaan.
Että olisi mielenkiintoista tietää, mitä ajattelette tällaisesta kaveruudesta.
Itse olin yhdessä vaiheessa enemän ja vähemmän ulapalla.
No olin oikeasti hölmö - eli liian hyväuskoinen - kun kuvittelin että yhdessä asuminen toimisi.
Lisäksi kova kehumaan miten tykkää kun kavereita on ympärillä, ja tykkäisi kommuuniasumisesta yms.
Ollaan siis ihan perheellisiä aikuisia molemmat oltu.
No sitten kävi niin, kun muutin hänen luokseen (erinäisistä syistä johtuen) ja parhaani pyrin siellä noudattamaan hänen sääntöjänsä ja elämään vähän niinkuin samoin tavoin kuin hänkin.
Mutta kävikin niin, että hän alkoi omimaan tavaroitani kysymättä lupaa, edes sanomatta että otan tämän ja tuon, hän eli epäsäännöllistä elämää (miesystävänsä luona) -- siis sinänsä ok mulle- mutta sitten hän alkoi vaatimaan minulta nukkumaan meno aikoja, vaatimaan etten saisi tavata muutamaa kaveriani, soitteli yhdelle kaverilleni (jonka siis tunsin jo useita vuosia ennen häntä) ja arvosteli minua takanapäin, sekä edessäpäin valitti etten saisi olla tämän yhden kaveri, lisäksi kaiken huippu oli se, ettei halunnut päästää tytärtäni kylään, ja se, että alkoi kyttäämään menojani - valitti että olen liian vähän kotona.
Ja vielä kehtasi valittaa, että annan liian vähän aikaa lapselleni (joka siis oli lähes 18v ja asuu omillaan) mutta enhän voinut häntä tuoda sinnekään, kun olisi taas kuulunut valitusta.
Ja samalla hän jätti viikkokausiksi oman poikansa (14v)yksin kotiin niin, että kävi vain 2 yötä kotona, kun halusi viettää aikaa miesystävänsä kanssa.
Niinkuin jotenkin mun yksityiselämäni olisi hänelle niin tarkkaan kuulunut?
Vaikka maksoin puolet vuokrasta, laittoi hän minut alivuokralaisen asemaan, antoi poikansa kavereineen rellestää miten mielii, mutta kyttäsi kyllä mun tytärtäni (jos oli käymässä) ja ei päästänyt ketään tyttäreni kaveria kylään.
(vaikka alussa selitti ihan muuta).
Ja sitten alkoi nalkutus siivoamisesta, siivosin kyllä omat jälkeni, mutta olisi pitänyt vielä hänen poikansakin sotkut siivota.
(Hän itse kyllä on elämäntavoiltansa aika epäsiisti).
Huh -no nyt en asu siellä enää.
Eikä enää kauheasti tee mielikään tavata tätä kaveriani.
Kaikkien kummallisinta on, että kun lähdin pois, niin ääni muuttui kellossa - hän oli taas mitä ystävällisin minua kohtaan.
Että olisi mielenkiintoista tietää, mitä ajattelette tällaisesta kaveruudesta.
Itse olin yhdessä vaiheessa enemän ja vähemmän ulapalla.
No olin oikeasti hölmö - eli liian hyväuskoinen - kun kuvittelin että yhdessä asuminen toimisi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kolmantena päivänä kala ja vieras rupeavat haisemaan.
Joittenkin -erittäin harvojen- kavereiden kanssa yhdessäasuminen voi toimia. Kommuuniasuminen tapahtuu isossa talossa, jossa jokaisella oma huone eli oma rauha. Jos asuitte yhdessä jossain hikisessä kaksiossa toista näkee liikaa.
Lisäksi kommuuneihin kuuluu useita ihmisiä, jolloin yksittäisen henkilön naama ei rupea ärsyttämään, saati pura sitä ärtymystään vain yhteen henkilöön.
Oma kokemukseni on, että vieraan kanssa voi asua max. viikon. Sitten alkaa liika näkeminen ärsyttää ja hyvänkin kaverin läsnäolo vain vituttaa.
Luultavasti kyse oli juuri tästä. Hän kyllä pitää sinusta ja on hyvä kaverisi, mutta yhdessäasuminen ei sovi teille. Jatkuva läsnäolosi kävi hermoille.
Lisäksi muutit hänen kotiinsa. Olit tavallaan tunkeilija. Ihan eri meininki olisi voinut olla, jos olisitte yhdessä hankinut uuden kimppakämpän, joka ei ole entuudestaan kummankaan reviiriä.
Itse en em. syystä koskaan muuttaisi hyvänkään ystävän kanssa kimppaan. Luultavasti vain pilaisi kaveruuden.
Taidat olla oikeassa.
Itse olen tuossa suhteessa aika joviaali ja joustava.
Mutta ilmeisesti hän on ollut toista maata.
No itse kyllä ehdotti että voin sinne muuttaa.
kiitti kommastasi!
ps. mulla ei ole ollut omaa tietsikkaa niin siksi vastaaminen on kestänyt.
Kiva kun ootte ottaneet kantaa!
Älä koskaan tee kämppiksestä kaveria, äläkä kaverista kämppistä.
just siis tommonen on tyhmää et omii toisten tavaroit joltain tyypilt joka on muuttanu tai menny yöks jolleki oikeesti haistakoo semmoseet tyyppin lannan!!!.-.-
Ei vaikuta esimerkin mukaan ystävältä, eikä kaverilta. Hyväksikäyttäjältä, joita maailma on pullollaan, yrittää vain hyötyä toisesta. Jos ei tajua tasapuolisuudesta mitään, on vain olevinaan ylempänä, luulee dominoivansa sitten sitäkautta.
Sellainen ei ole tasapuolista, ei kaveruutta/ystävyyttä. Todelliset ystävät saattavat säilyä läpi elämän, vaikkakin nykyaikana, tietotekniset helveti sotkevatkin asioita 'maan perusteellisesti'.
Juuri sitä hän teki eli käytti sinua hyväkseen mielin määrin, pisti sinut siivoamaan, määräsi sinun elämistä, kyttäsi menemisiäsi ja rajoitti kaikin tavoin elämistä ja sai sinut tuntemaan olosi syylliseksi, kun et ollut mukamas tarpeeksi itse kotona, valititti siivosta, vaikka itse ja poikansa elivät kuin siat pellossa ja sinä tietenkin korjaat kaikki heidän jälkensä. Tuo omiminen meni kyllä tuosta kaikesta muusta skitsoilusta ihan yli kaiken, todella kipeää touhua, missä peli olisi pitänyt viheltää heti poikki, kun tarrasi tavaraasi ja väitti pokkana omakseen. Täytyy olla aika kipeä ja häikäilemätön tyyppi.
Tietty pitää olla sovitut säännöt ja molemmat ostavat ja laittavat ruokaa ja siivoavat vuorollaan jos niin sovitaan. Hänelle miesystävä ja yhteiset hetkensä tuntuivat sata kertaa omaa poikaansa tärkeämmiltä, kun samaan aikaan tyttäresi ei saanut tuoda ketään kaveria kotiinne. Eikö ole pikkasen kaksinaamaista touhua?
Olisin lähtenyt tuollaisesta suurinpiirtein mieluummin veneenkin allle ainakin kesäaikana kuin olisin tuollaisen pirttihirmun käskyn ja tossun alla. Vielä vähemmän tuollaista voisi edes mauttomana vitsinä sanoa ystäväkseen.
Olen huomannut ihan samaa taannoin yläasteella, kun yksi mukamas hyvä kaveri oli kahdestaan kiva, reilu ja mukavaa seuraa, mutta auta armias, kun tuli kolmas. Tyyppi muuttui aivan toiseksi tuosta vaan, ajattelin, että mitä helvettiä oikein esittää ja alkaa vetämään jotain ihme roolia ja alkaa mollata kavereitaan. Näin jälkikäteen ajatellen todellinen kusipää kaksinaamainen paska, jolle uhrattu minuuttikin olisi ollut liikaa, niin läpipaska perseennuolija, ettei mitään rajaa ja aivan olemattomalla itsetunnolla ja täysin kykenemätön olemaan oma itsensä kun ei edes tiedä, minkälainen onkaan paitsi asshole.
Älä hyvä ihminen pilaa elämääsi ja tyttäresi tuollaisen paskan kanssa, et saa kuin todella pahan ja katkeran mielen ja vatsahaavan paitsi jos tykkäät koko ajan pyydellä anteeksi olemassaoloasi samalla itseäsi vähätellen. Ihan kaikkea ei tarvitse sietää vain siksi, että toinen on täysi paska. Nythän on niin hyvää pataa kun ei voikaan hallita ja määrätä elämääsi. Anna tyypin kiehua omassa myrkkyliemessään, sinä et siihen soppaan enää astu. Jos jatkat yhteydenpitoa, on vain ajan kysymys ja kas, huomaat taas saman rumban alkaneen. Jos annat hälle avaimet, aivan satavarmana käyttää jatkossakin. Aivan samaa näki armeijassa, miten jotkut kilahtavat totaalisesti, kun saavat huutaa alokkaille.Voi reppania!
No nyt asun jo omillani ja avaimet on annettu pois.
Olo on enemmän kuin helpottunut.
Yhdessä asumista oli noin 1,5 v. Se mikä oli kaikkein erikoisinta oli se, että halusin jo aikaisemmin muuttaa pois, mutta hän maanitteli että jäisin vielä asumaan useamman kerran.
Oikeesti ei enää tee mieli tavata tätä kaveriani todellakaan.
Nyt hänellä on uusi miesystävä ja sama meininki jatkuu, jättää poikansa viikonlopuiksi yksin kotiin edelleen. Tuntuu ikävältä.
Mutta ei ole enää minun asiani todellakaan.
Aika monilla tuntuu olevan kokemuksia näistä hankalista kavereista. Esim erään ystäväni kaverin kaveri pyrkii kaiken aikaa sotkemaan tämän ystäväni asioita. Esim on juorunnut ystäväni poikakaverille yhtä sun toista nuoruuden juttuja ja ystävälläni ja tämän poikakaverilla on ollut riitoja juuri näistä. Ja sitten tämä juoruilija esittää olevansa niin viaton ja sanovansa että haluaa vain auttaa jne....
Kommasi antoi ajattelemisen aihetta ja pakkohan tästä "hairahduksesta" on viisastua.
Voi noita asunnottomia hesalaisia.
sä olet tosiaa hyväuskoinen
EI KAI KUKAAN VOI TOSISSAAN ODOTTAA ETTÄ TUOLLAINEN JÄRJESTELY (yhdessä asuminen ystävän kanssa) VOIS ONNISTUA!!!???
Heko heko....
Onnistuu miehillä.
Minä kanssa luulen ettei yhdessä asuminen onnistu tuolla lailla. Vaan sekin on jo vaikeaa kun hommaa oman kumppanin ja pitää tottua uusiin tapoihin. Miten sitten ystävän kanssa. Ainahan siinä joku saa olla piian asemassa.
Saat kyllä syyttää itseäsi kun aikuisena ihmisenä ensinnäkin olit niin naivi että muutit sinne, ja toiseksi, kummallinen ystävä sinulla, sellaiselle minä en sanoisi edes päivää.
Liian läheiset ihmiset eivät voi asua yhdessä. Yleisesti ottaenkin kaksi naista smassa keittiössä ei pärjää millään.
Siitähän ne miniä-anoppiskismatkin usein syntyvät, että asutaan kylki kyljessä.
Ystäväsi velvollisuus olisi ollut edes valistaa poikaansa, että hänen poissaollessaan sinä vastaat huushollista.
Nyt aiheutui ihan turhaa riitaa pojan kanssa.
No, tämä opetus riittää sinulle varmaankin. On parasta hankkia oma tupa ja oma lupa!
Minä en voisi olla kuvailemasi kaltaisen henkilön kanssa kaveri. :) Määräävä tyyppi vissiin, joka ei edes huomaa, että siinä on jotain vikaa.
ystävyys kestää aina niin kauan kun ei tule vastoinkäymisiä... kuinka moni ystävyyssuhde kestää ongelmien tullessa ? silloin se tosi ystävyys mitataan. niitä suhteita on tosi harvassa, tulee vain suuri pettymys kun herää huomaamaan että tätäkö se ystävyys sitten oli ?
surullista mutta totta.