Olen lopettanut baareissa käymisen. Samoin kumppanin etsinnän netistä tai muualtakaan. Hylännyt kaikki "kaverit". Vain hyvät tosiystävät ovat jäljellä. Olen alkanut viettää aikaa paljon itsekseni. Luen kirjoja, kuuntelen musiikkia, katselen leffoja. Olen aina "fiiliksissä". Tuntuu kuin olisin aina nousuhumalassa, vaikka en ole juonut pisaraakaan. Aivan mielettömät "elämä on ihanaa"-fiilis, vaikka pitäisi kai olla yksinänen ja onneton. Usein hypin ja pompin ilosta, kun törmään johonkin kiinnostavaan ajatukseen kirjassa tms. Olen siis tulossa hulluksi.....kai?
Olen tulossa hulluksi?
>>>>X<<<<<
17233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Emme voi vastata ennen kuin kerrot oletko mies vai nainen?
Päinvastoin, hulluja on ne jotka kuvittelee, että elämä on toiset ihmiset.
Kuulostaa tutulta. Väittäisin että vähintää hypomania ellei mania olis sulla päällä. Jos suvussasi on mt-ongelmia ja olet 20 vuotiaan tienoilla niin kannattais tarkkailla itseäs. Jos paranoidiset ajatukset ja muutenkin epärealistinen olo alkaa vallata niin hakeudu terkkarille ja sitä kautta MTT:en.
Nim. 3.sti lataamossa ollut.
Kuulostaa aivan ihmiseltä joka on rakastunut.
Musta taas kuulostaa siltä, että olet pikemminkin tullut järkiisi.
Ihan perusolotilahan tuo on. Olet introvertti joka saa nautintoa enemmän omista oivalluksista kuin sosiaalisesta pörräilystä. Mahdollisesti INTP.
menolla ikinä panemaan pääse
Jos olet nainen niin hormoonivaihtelun pikkiin
Jos olet mies olet homo
Olet löytänyt vitun zenin itsestäsi.
Samoja fiiliksiä kanssa itselläkin ollut viime aikoina, kun olen nyt itsekkin vähentänyt baareissa käyntiä ja viettämään aikaani enemmän musiikin, kirjojen ja leffojenkin parissa. Käynyt urheilemassa ja muuten vaan istumassa iltaa jonkun kaverin luona. Välillä pitänyt opiskella. Vähentänyt baareissa käyntiä, käynyt nyt yleensä enemmänkin silloin kun on sellainen fiilis juuri ollut. Eihän se onnellisuus olekkaan edes mistään kaverien määrästä tai kovasta juhlimisesta, vaan enemmän lopulta juuri ihmisestä itsestään kiinni :).
on osa ihmisluontoa. Eristäytyminen on luonnotonta.
ihan noinkaan mene
No eihän tää kenellekkään tee hyvää.
kun oot sekasin kun sitruuna!
Väärin! Ihmiselle tekee kyllä välillä hyvääkin pieni eristäytyminen. Voisit itsekkin joskus välillä kokeilla. Pitäähän sitä sosialisoidakkin myös tottakai. En nyt itse mikään täysin erakko ole, vaan kun että ei se nyt lopulta edes ole niin paha, jos muutaman päivän välillä on yksinkin, siinähän pääsee välillä jopa rauhassa pohdiskelemaan elämäntotuuksia ja muitakin asioita mitä on hyvä miettiä.
Toisaalta ei pidä myöskään olla liian riippuvainenkaan muiden ihmisten seurasta, sillä silloinkin sinulle nimenomaan vaan käy huonosti. Toivottavasti et ole vaan itse näitä jotka tarvitsee aina monta tuntia päivässä aina jonkun ihmisen seuraa x) Sellainenkin minusta on kanssa kun joku pikkulapsi, jonka kanssa pitäisi koko aika olla ja koko aika pitäisi keksiä tekemistä. Kai sinä nyt osaat välillä olla yksinkin? Jos et, niin tiedätkö minä voin kertoa, jossakin elämän vaiheessa sinäkin saatat vielä joutua mahdollisesti olemaan yksin, ei välttämättä, mutta sitä ei koskaan tiedä. Sekin on lopulta mahdollista kenen tahansa kohdalla.
Oletko ikinä muuten vielä kuullut sellaista vanhaa sanontaa kuin että jos ei oma seura välillä kelpaa, miten sitä siinä vaiheessa voi muidenkaan seuraan kelvata :)
Itsekkin olin samanlainen tuossa vuosi sitten. En edes yrittänyt etsiä naista. Olin onnellinen oman ajan kuluttaja. Odotin innolla työpäivän jälkeen että pääsisin kotiin sohvalle löhöilemään telkun ääreen. Ei tarvinnut päivittäin seurata JOS joku olisi laittanut viestiä tai vastannut omiini.
Nykyään menee osa työajastakin epätoivoiselta tuntuvaan seuran etsintään. Lähettelen pari viestiä päivässä ja vastausprosentti ensimmäisten tai seuraavien viestien jälkeen alle 1% luokkaa. Eli sadasta kontaktista ehkä 1 jaksaa viestitellä pidempään kanssani. Mitä kauemmin etsin seuraa sitä kurjemmalta alkaa tuntua.
Pitäisi vain luovuttaa suosiolla ja alkaa säästämään aikaa itselleen.
Sitä se mania-vaihe teettää. Kyllä se ohi menee.