Täällä käy varmaan tosi vähän miehiä mutta kiinnostaisi tietää kuinka moni petetty mies on antanut vaimolleen pettämisen anteeksi ja minkä vuoksi? Ne pettäjävaimot vois vastata myös että onko suhteenne parantunut vai mennyt vaan huonompaan suuntaan sen pettämisen jälkeen? siis mikäli nyt olette edelleen sen oman miehen kanssa yhdessä. Vieläkö jatkat pettämistä vai kaduitko ihan oikeasti ja miksi haluat olla edelleen miehesi kanssa?
Petetyille miehille
pettäjämaisille kans
10313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täällä yksi petetty mies, joka on antanut anteeksi vaimon pettämisen 3 kertaa.
Siihen oli kaksi syytä lapset ja vaimoni sairastama "kaksisuuntainen mielialahäirö", jonka taudin kuvaan valitettavasti kuuluu myös pettäminen.
Käykääpä lukemassa palstalta terveys > henkinen hyvinvointi > kaksisuuntainen mielialahäiriö raakoja kertomuksia.
Siellä keskustelu yleensä pysyy asialinjalla.
Pettämisestä voi päästä yli, mutta unohdu se ei koskaan.
Voimia kaikille petetyille.
Täällä yksi jota petetty kahden naikkosen toimesta. Ensimmäinen oli kun parikymppisinä aloittelimme yhdessä asustelua ja silloinen avokkini hairahti pikkujouluissa. Välittömästi avokki pihalle ja sen pituinen se. Satutti silloin tosi pahasti enkä muistanut reilun 30km:n ajosta kotiin mitään, edes liikennevaloja, niin sumussa meni.
Toinen tapaus sattui hieman vanhempana, seurustelimme pitkään muttemme asuneet yhdessä ja kuinka ollakkaan muijallahan oli liki kaikissa baarireissuissa ja DBTL tapahtumissa jotain säätöä jonkun kanssa. Aavistelin kyllä jotain mutta varmuus tuli kun klamydian sain ja yllätin hänet kotoaan toisen miehen kanssa. Hän halusi jatkaa ja olin niin turta naikkosten pettämisiin että annoin anteeksi. Kaksi vuotta oltiin vielä yhdessä mutten voinut unohtaa joten jätin hänet lopulta. Veikin pitkään ennenkuin uskalsin kenenkään enää luottaa ja nykyään olen onnellisesti naimisissa.
Täällä puolestaan yksi pettäjävaimo. Petin miestäni 2 viikkoa sitten. :(
Meillä on perhettäkin, siis aivan ihanat lapset ja uusi koti. Järkyttävän typerä tekohan se pettäminen oli. Heittäydyin hetken vietäväksi, se oli jännittävää ja kiihottavaa. Mutta jeesus sentään kun typerää, ei ollenkaan sen arvoista. Mutta eipä tekojaan voi muuttaa, tietysti valitsisin toisin jos voisin palata ajassa taaksepäin.
Tunnustin kyllä miehelleni. Rakastan häntä. Hän antoi anteeksi, ja yritän vakuutella hänelle että kyllä tästä selvitään, "myötä- ja vastamäessä..." Mutta en tiedä selvitäänkö... en uskalla sanoa ääneen, että kyllä mua vähän epäilyttää ettei selvitä. Tunnen olevani niin halpa, epäonnistunut, huono ihminen. Välillä on niin mustia hetkiä.
Vaikka mies on antanut anteeksi, niin en varmaan itse pysty antamaan itselleni anteeksi .
Eli pettämisen jälkeen suhde on mennyt huonompaan suuntaan, aikalailla tässä nyt yritetään pahimman ohi päästä. Ikinä ei asiat enää palaa ennalleen. Toivoisin että me eletään tämän yli ja pysytään yhdessä. Mutta eihän tää koskaan unohdu.
No täytyy sanoa että yksi asia on muuttunut paremmaksi, ollaan juteltu paljon tunteistamme ja mieskin on avautunut asioista joista en ole tiennyt.. tai en ole vain aikasemmin ymmärtänyt/kuunnellut häntä tarpeeksi.
Suhteessa oli jotain ongelmaa ennen tätä pettämistä, olin ehkä jollain tavalla vähän onneton. Mies oli paljon töissä, itsellä valtavia suorituspaineita ja stressiä, ja sitten meillä oli semmosia selvittämättömiä riitoja.. Mut näistä kaikista asioista me on alettu nyt pikkuhiljaa puhumaan..
typerä huo-ra. epälooginen täysin "tunteidensa" vietävissä oleva. Perus suomilu*ka siis.
Miehet ei anna anteeksi niin helpolla ja jos antavat, eivät kyllä kerro siitä kenellekään.
Itse ensimmäisessä suhteessa jossa epäilin pettämistä (ei silti ollut todisteita, saattoi olla ettei pettänyt), päätin että panen vielä hetken, mutta itselleni sopivan hetken tullen lähden kävelemään. Kahden kk kuluttua tuli tällainen tilanne ja lähdin. Vedenpitäviä todisteita minulla ei ollut mutta enpä niitä tarvikaan.
Toisessa suhteessa kun sain tietää että minua oli petetty, katkaisin sen välittömästi.
Muissa suhteissa minua ei ole petetty, tai sen todennäköisyys on ainakin hyvin pieni.
Kyllä asia on niin, että en enää horoa vaimonani pidä. Jos kerran jalat toiselle aukaisee, vaikka minulta saa niin paljon kun haluaa, ja olen vielä komee ja kunnollinen, rakastan vaimoani, niin se on kerrasta poikki.
Ihmettelen suuresti kaverin vaimoa. Joo heillä on kolme lasta. Mies jäi taas kiinni salarakkaasta, kertoi meille jopa haluavansa erota ton naisen vuoksi. Komee daami ja sopivampi kyllä kaverille kaikin puolin kuin oma vaimo.
Kuitenkaan ei vaimo halua luopua miehestä, ja aina vaan antaa anteeks. Kaverini kyllä ihmettelee itsekkin, ja on oikeesti kahden vaihella, koska hänen mielestään jos vaimo ei ton kummemmin ole mustasukkainen ja loukattu on se merkki että ei kyllä vaimokaan kunnolla välitä. Epäilee että rahan takia jatkaa, ja kun pelkää jäävänsä yh-äidiks.
Miehet ovat näissä asioissa kyllä ehdottomampia, mielestäni nainen sekä mies joka pettää tulisi erota, eihän oo mitään järkee loukata toista, en minä ainakaan voi ikinä antaa anteeksi, jos kuvittelen vaimon toisen miehen alle.
Hakkaisin kyllä sen jätkänkin, mutta sais pitää omanaan tai sitten laittaa kiertoon toiselle, näin me miehet ajatellaan pettämisestä.
Toi eka kirjoitus. Ettet sä vaan yritä nyt huijata itsees? Sittenhän vaimos en mennyt sun kanssa naimisiinkin mielenhäiriöstä. Ei ole varmasti mukavaa elää sairaan kanssa, mutta hienoo kun pidät huolta velvollisuudesta.
Kai sun kaverisi kuitenkin tajuaa että sen pitää ihan itse lähtee vaikka vaimo ei haluaisikaan. Vaimolta on hei vedetty matto jalkojen alta eikä se voi käsittää eroa ennenkuin se ero on siinä. Ja mies tekee päätöksen jos kerran erota haluaa eikä kysele mitään lupia vaimoltaan. Eikä ihmettele miks vaimo ei halua, hei oiskohan lapsilla tekemistä asian kanssa??? Pyytääkö se mieskaveris anteeksi ja eroa samaan aikaan??? Ou jee. Ei kai se kadu oikeasti jos se kerran on ihastunu siihen kakkoseensa ja haluaa olla sen kanssa? Eiköhän ole ihan NORMAALIA pelätä jäävänsä yh-äidiksi???? Ja miehen velvollisuus on kyllä hoitaa ne lapset myös mitkä on tehnytkin vaikka ero tulee.
Käsitykseni on, että miehet ovat keskimäärin ehdottomampia kuin naiset pettämisen suhteen ja ottavat helpommin eron pettämisen tultua ilmi tai ainakin kostavat samalla mitalla. Myös sellainen yleinen ilmiö eli ukkomies ja naimaton nainen on hyvin harvinainen toisinpäin. Vapaa sinkkumies harvoin alentuu suhteeseen varatun naisen kanssa, yhden illan juttuja lukuunottamatta. Miehet ovat yleensä rationaalisempia ja järkevämpiä näiden asioiden suhteen. Naiset tekevät ratkaisujaan liikaakin tunnepohjalta ja siksi tulevat helpommin huijatuksi.
Harvinaisia kyllä voivat olla sinkkumiehet, jotka varattuun rakastuu, mutta kyllä niitäkin on. Minä ainakin olen sellaisen löytänyt ;)
Petin miestäni. Liitto oli ollut kuolleena ennen sitä jo vuosia. Rakastuin toiseen, jatkoin suhdetta. Aloin ymmärtää mitkä asiat liitossani olivat olleet täydellisesti päin prinkkalaa. Pahentuneet vain vuosi vuodelta. Ahdisti. Sitä ei vähentänyt tieto, että miehestä eroaminen tulisi olemaan taistelu. Keräsin voimia. Viimein erosin, kun lapset olivat vanhempia. Ero oli kuten aavistelin ennalta, todella vaikea. Ex laittoi hanttii kaikin tavoin. Vuoden päästä alkoi ymmärtää helpottaa. Eron jälkeen erosin myös tuosta toisesta.
Nyt olen ollut uudessa suhteessa jonkin aikaa. Elämäni ensimmäinen tunnesuhde. Pelkästään tieto "se on kerrasta poikki" antaa ihanan vapauden tunteen.