Jos et olisi kärsinyt siten kuin olet, sinussa ei olisi syvyyttä ihmisenä, ei nöyryytä, ei myötätuntoa.Kärsimys murtaa egon panssarin ja sitten koittaa hetki, jolloin se on täyttänyt tehtävänsä. Kärsimys on tarpeen, kunnes ymmärrämme , että se on tarpeetonta.
Onko kärsimys todella tarpeen?
Eckhart Tolle
19225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi sinussa sitten ei ole pisaraakaan nöyryyttä tai myötuntoa, vaikka valitat elämäsi olleen ja olevan yhtä kärsimystä?
.
kärsimys jalostaa mutta jos kärsimys on muualta tahallaan aiheutettua se ei enää jalosta
.
Kärsimys ei katso sitä, onko kohdistettu ulkokopuolisten taholta, vaiko itsestä lähtöisin olevana. Itsestä lähtöisin oleva kärsimys ei jolosta ihmistä niin paljon kuin ulkopuolisten taholta tullut kärsimys.
olen tullut kärsimysten kautta itsekkäämmäksi ja se on tarpeen minun lapsilleni, vaikka oisin toivonut joittenkin asioitten olevan toisin.
En ole muulle nöyrä kuin vain mun elämälleni, se riittää.
On. Ilman kärsimystä ei muista arvostaa nautintoja, vaan alkaa pitää niitä itsestään selvyyksinä. [kvasiviisaus]
Tää kysymys kuuluu selvästi luokkaan Nalle Wahlroos ja Ratikkakuski, joita mikään inhimillinen ei koskaan kosketa. Joo, kyllä, näin on.
Musta tää kysymys "kuuluu selvästi luokkaan Nalle Puh ja kiehuvat mehiläiset, Risto Reippaan urotyöt vol. III" Joo, näin.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat?
Kärsimys ei kuulu ihmiselle välttämättömänä hyveenä, se on pikemminkin lahja, joka toisille annetaan. Kärsinyt ihminen tulee tuskansa takaa muille kertomaan, valaistuneena, parempana, onnellisena. Kärsivä ei sitä tee.
"Kärsimys murtaa egon panssarin ja sitten koittaa hetki, jolloin se on täyttänyt tehtävänsä. Kärsimys on tarpeen, kunnes ymmärrämme , että se on tarpeetonta."
Miten kärsimys on tällöin tarpeetonta, jos se on tie ymmärrykseen ja siten ymmärryksen väline väitteesi mukaan?
Siis kärsimys on väline, jonka avulla voi ymmärtää, että kärsimys on turhaa?
Itsariako haudot?
Jos näin, niin kuolit turhaan oman teoriasi mukaan.
"Miten kärsimys on tällöin tarpeetonta, jos se on tie ymmärrykseen ja siten ymmärryksen väline väitteesi mukaan?"
Et ymmärtänyt lukemaasi täydellisesti. Kärsimys on täyttänyt tarpeellisen tehtävänsä kun se on saavuttanut täyteydenmitan yksilötasolla, jolloin kärsimys muuttuu tarpettomaksi.
"Siis kärsimys on väline, jonka avulla voi ymmärtää, että kärsimys on turhaa?"
Juuri näin.
"Itsariako haudot?"
Ole huoleti, en haudo. Moni toki niin tekee kun ei ymmärrä kärsimyksen jalostavaa vaikutusta, tietoisuuden valaistumista kärsimystien matkattuaan. Katkeroituminen, viha/kosto tai itsetuho on vaihtoehtona kärsimystielle.
Ei ego ole mikään panssari. Ego on kompromissi, joka ei tiedä todellisuudesta tuon taivaallista.
Ja jos oikein saivarrellaan, niin kärsimys alkaa jo syntymästä ja päättyy kuolemaan. Tätä prosessia voi tietenkin kutsua miksi haluaa ja sen jalostuskykyä miten tahtoo.
"Ei ego ole mikään panssari. Ego on kompromissi, joka ei tiedä todellisuudesta tuon taivaallista."
Ilmeinen ristiriita ajattelussasi. Jos ego pyrkii aina vain kompromisseihin säilyttääkseen egonsa olemassa olon, toimii se silloin panssarina valaistumiseen johtavalle tietoisuudelle.
"Ja jos oikein saivarrellaan, niin kärsimys alkaa jo syntymästä ja päättyy kuolemaan."
Virheellinen väittämä. Valtaosa ihmisistä tyytyy elämään ilman kärsimystä kuolemaansa saakka. Kieltävät kohtaamansa vaikeudet minuutensa alkulähteen löytääkseen. Vaikeuksien kohdatessa päinvastoin vahvistavat omaa egoaan todistaakseen olevansa oikeassa taas kerran. Kierre jatkuu niin, että vanhuuden päivillään ovat kasvaneet huippuunsa omassa egoistisuudessaan..
Ei väitteessäni mitään ristiriitaa ole. Sinun perustiedoissasi on vain aukko.
(ja mitäs nämä loput olivat...)
Ahaa!
Jos mä jätän nämä valkeudet ja kirkkaudet ja menen suoraan asiaan, niin nauru kuulemma pidentää yhä ikää ja tekee Babasta sikaupeen.
Harjoittele sitä. Sillä siinä sinä olet heikko.
"Ei väitteessäni mitään ristiriitaa ole. Sinun perustiedoissasi on vain aukko."
Ole hyvä ja kerro/perustele väittämäsi aukko.
"niin nauru kuulemma pidentää yhä ikää ja tekee Babasta sikaupeen."
Luuletko, etten tämän ikäisenä jo tiedä naurusta/nauramisesta kaiken. Olen kaiket naurut nähnyt. Olen nähnyt tarkoitushakuiset naurut egon muka sydämestä lähtevät. Olen nähnyt ilotyttöjenkin naurut, joilla on ollut tietty tarkoitushakuisuus. Olen nähnyt ökyrikkaitten juppien vastenmieliset naurut. Olen nähnyt laskelmoivien/manipuloijien/itseriittoisten sieliuista kumpuavat sairaat naurut. Mitä vielä olenkaan nähnyt? Olen myös nähnyt vilpittömästä sydämestä pursuavat naurut. Tiedän siis nauruista jo lähes kaiken.
"Harjoittele sitä. Sillä siinä sinä olet heikko."
Et tiedä sitä, kuinka paljon tänään olenkaan nauranut. Minun ei sitä tarvitse harjoitella, koska se on jo minussa. Ei tarkoitushakuisesti saavuttaakseni jotain itselleni, vaan antaakseni itsestäni jotain.
Ego on kahden voiman välitila. On täysin virheellistä viitata sen olevan esmes. minä.
Kun tiedät naurusta kaiken, niin miksi luovuit siitä? Tullaksesi tylsäksi?
"Ego on kahden voiman välitila."
Väärä väite mielestäni. Ego on yhden voimatilan valinta. Toisen olemassa olevan kieltäminen.
"On täysin virheellistä viitata sen olevan esmes. minä."
Missä kohden olen näin väittänyt?
"Kun tiedät naurusta kaiken, niin miksi luovuit siitä?"
Etkö lukenut edellistä viestiäni loppuun saakka?
näin se menee.
On se, silloin tietää paremmastakin ,kunhan kärsimys joskus loppuisi.
No kyllähän sitä tarvitaan, kärsimystä. Kärsimyksen avulla ihminen osaa asettaa asioita omille paikoilleen, omaan arvoonsa. Kärsimyksen ansiosta jää vain tärkeimmät jäljelle, muu sälä on turhaa. Kärsimyksen kautta löytää helpommin oikeat ratkaisut elämässään, eikä enää ymmärrä, miten on voinut edes ajatella muita (turhia) vaihtoehtoja.