olemme olleet yhdessä jo kolme vuotta, eikä mieheni vieläkään ole kiinnostunut kihlautumisesta. aikaisemmin puhuimme, että menemme kihloihin viimeistään vuoden yhdessä olon jälkeen. olen monesti kysäissyt tästä mieheltä, mutta hän "ei ole valmis" tai "ei tahdo vielä". asia on minulle jostais syystä tärkeä ja hän tietää sen. tuntuu siltä, että jos mies ei nyt halua sitoutua minuun, niin ei sitten varmasti koskaan tule olemaan valmis.
mies ei halua sitoutua
sininen enkeli
6763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Me ollaan seurusteltu pian 5 vuotta ja vieläkään ei oo kihloja kuulunu... Sovittiin kyllä, että tänä kesänä, mutta... Itse ajattelin ottaa hatkat, kyllä tää on vaan sellasta paikallaan junnaamista että en jaksa enää.
Mitäpä pirun väliä sillä on koska kihloihin mennään jos tunteet on kohdallaan? Näin miehenä voin vain todeta, että naisille (kyllä - yleistän) koko asia on jokin ihme suoritus joka pitää saada täytetyksi, tai muuten "ei ole mitään". Itse kosin vasta sitten kun neiti lakkasi vihjailemasta ja siihenkin lisättiin vielä vuoden verran karenssiaikaa. Yhteensä seurusteluvuosia tuli siis viisi ennen renkaita.
Ei sillä ettenkö olisi voinut ottaa korkeata polviasentoa tätäkin aikaisemmin, mutta ainakin omalta kohdaltani asian ja ajankohdan ratkaisi koulusta valmistuminen ja siten omavaraisen "miehen" tunnusmerkistön täyttäminen. Maailmassa sentään on tarpeeksi av(i)omiehiä jotka kyllä kosivat, mutta eivät tämän jälkeen enää tee juurikaan muuta. Mietippä omalta kohdaltasi onko "kaipuusi kohteen" elämäntilanteessa jotain vastaavaa kuten minulla oli: jokin asia tai askel, jonka miehesi (ei sinun) omasta mielestään tulisi ylittää ennen häämarssia?
Mikäs kiire teillä on?Kyllä ne kihlat ajan kanssa tulee. Olen itse ollut kerran kihloissa ja eipä siinä mitään ihmeellistä ole. Ei se suhteen pysyvyyttä takaa.
Nykyisen kanssa olen seurustellut pari vuotta ja ollaan puhuttu, että mennään joku päivä kihloihin jne. Mutta ei meillä ole mikään kiire. Kyllähän se mies kyllästyy jos häntä asiasta painostetaan.Eikä tässä nyt mitään lapsia enää olla, minä vedän 25-vuotta ja mies on 29.
ihme asenne mun mielestäni. miksi pitäisi mennä kihloihin tai naimisiin? parantaako se jotakin?
jos teillä muuten menee hyvin, miksi jankuttaa siitä kihloihin menemisestä? Vai miten se mies käyttäytyy, onko hän muutenkin epävarma koko suhteesta? ootko sanonut hänelle että tämä on tärkeä juttu sulle, ja selittänyt miksi?
Ei se paranna mitään. Mutta kyllä mielestäni on ihan luonnollista, että mennään kihloihin ja naimisiin kun rakastetaan toisiaan. Minä ainakin haluan oman talon, perheen yms. Mutta kun ei ole vielä 5 vuoden seurustelun jälkeen ylitetty edes sitä ensimmäistä rajapyykkiä (kihlat) niin kuinka vaikeaa onkaan tuo perheen perustaminen jossain vaiheessa...!? Ja miksi ei mennä kihloihin, odottaako mies jotain parempaa?? Tai ehkä olen vain vanhanaikainen!
Ehkä pitää vaan siirtyä eteenpäin elämässä ja etsiä mies, joka haluaa samoja asioita kuin minä. Ei kenenkään tarvi siirtää/unohtaa unelmiansa toisen takia. Jos ei mene yksiin, niin sitten on aivan selvästi väärän ihmisen kanssa. Myönnytyksiä pitää toki tehdä joskus, mutta jos koko elämä perustuu niiden tekemiseen, tuskin voi olla onnellinen. Mutta näin.
Ennen vanhaan seurusteltiin, sitten mentiin kihloihin ja sitten naimisiin ja vasta sitten ASUTTIIN YHDESSÄ. Nyt kun kaikki tehdään nurin päin, ei monikaan mies keksi syytä avioitua.
P.S.Varsin naurettavalta näyttää hääkuva, jossa huntupäisellä morsmaikulla on pari lasta helmoissaan.