Onko Facebook helppo tapa tutustua ihmisiin? Senhän pitäisi olla! Mikä olisi parempi tapa tutustua, kuin ajan kanssa seurailla mitä toinen sanoo ja mitä hän tekee, millaisia ystäviä hänellä on. Minusta tämä on kerrassaan hieno mahdollisuus turvalliseen kanssakäymiseen ja myös asiakeskusteluihin.
Tosiasiassa en tiedä onko Facebookista enemmän haittaa ihmissuhteille kuin hyötyä.
- Vanhat ystävät ottavat kaveriksi, poistavat myöhemmin.
- Pyytävät kaveriksi, poistavat myöhemmin.
- Piilottavat oman seinänsä.
- Ovat päivittämättä mitään, vaikka on seikkoja joista voi päätellä heidän olevan aivan jatkuvasti tarkkailemassa Facebookia. Paitsi päivittävät toki ne kiitokset synttärionnitteluista kerran vuodessa.
Miten suhtaudun vanhaan ystävään, joka on poistanut minut kavereistaan? En ole itse koskaan poistanut ketään. Mitä se merkitsee silloin kun kadulla kohdataan? Mitä se merkitsee kun luokkatapaamisessa tms kohdataan? Pitäisikö minun sanoa hänelle jotain, vain pyrkiä olemaan sanomatta mitään, koska on aivan ilmeistä aiemman perusteella, ettei hän halua kuulla mitä minulla on sanottavaa. Eikö niin? Muutenhan hän kuuntelisi mitä minulla on sanottavaa, tai teeskentelisi kuuntelevansa.
Nettituttavuuksien luominen pitäisi olla periaatteessa helppoa ja mukavaa, mikäli kaikki kunnioittaisivat jokaista ystävyyttä luottamuksen osoituksena itselleen. Käytännössä nettituttavuudet tulevat ja menevät. Innostuin aikanaan ajatuksesta luoda uusia ystävyyksiä, jotka perustuvat ajatuksen vaihdolle ajan kanssa ilman mitään muita päämäriä. Ajatusten vaihto olisi päämärä sinänsä, sillehän ihmissuhteet muodostuvat ja kaikki muu on eläimellistä. Kaverisuhteita tuli n. 30 ja ehkä kymmenisen on jäljellä. Viikoittain katson ketä on tippunut kyydistä tällä kertaa.
Varma tapa säilyttää ystävyys on tykkäillä toisen päivityksistä, mutta olla itse kertomatta ajatuksiaan. Mitä enemmän kommentoit, sitä useammin joskus kommenttisi ei ole sellaisenaan tykättävä. Tykkäykset on tykkäyksiä ja kaverilistalta poistot peruuttamattomia päätöksiä jotka muuttavat sosiaalista todellisuutta ihmisten välillä. En mitenkään voi nähdä niitä merkityksettöminä, että suhde toiseen olisi tämän jälkeen kuten se oli ennen Facebookkia. Ohje on: tykkää, älä ajattele, älä ainakaan sano mitä ajattelet.
Otan esimerkiksi tämän mitä nyt kirjoitin tässä. Tämä on kannanotto, Facebook on arveluttava sekoitin ihmissuhteissa, uudet eivät kestä ja vanhat suhteet muuttavat muotoaan. Tällaisia kannanottoja Facebookissa esittämällä saat esim 10 tykkäystä. Osa ajattelee, näin se on! Toinen osa polttaa hermonsa: Ei se noin ole (mutta ei sano miten se sitten on, vaan poistaa kaverilistaltaan), tai mikä toi luulee olevansa (kysymättä mikä luulen olevani), tai vittu ei jaksa lukee tollasta paasausta (mutta ei piilota minua vaan poistaa kaverilistaltaan, vaikka on osasta päivityksiä tykännytkin).
Olen ajatellut ryhtyväni "kiva,kiva,jees, tykkään tykkään" -hymistelyyn ja laukovani jatkossa pelkkiä neutraaleja aforismeja. Se tuntuisi olevan ainoa tapa ylläpitää ystävyyssuhteita. Olla olematta se mitä on. Oletan, että kaikilla on ajatuksia jostakin, jolloin heidän ystävyyssuhteidensa ylläpito perustuu juuri sille, että he eivät koskaan tuo julki mitä ajattelevat. Jos ajatuksensa tuo julki esim kerran vuodessa, saattaa vielä saada anteeksiannon niiltä jotka eivät ole samaa mieltä, mutta ajatuksien tuominen julki kerran viikossa saa unfriend- napin laulamaan.
Facebook on suorastaan pelottava väline ihmissuhteissa. Ne ovat suorastaan kriisissä Facebook ajan jälkeen. En tiedä miten tulisi jatkossa suhtautua Facebookkiin, miten rikkoutuneisiin FB-ystävyyksiin, miten niihin jotka ovat jäljellä. Tiedän vain, että uusia ihmissuhteita mielelläni saisin edelleen, se on kuitenkin hyvin epätodennäköistä missään sosiaalisen median foorumilla tai sovellutuksessa.
Tosiasiassa en tiedä onko Facebookista enemmän haittaa ihmissuhteille kuin hyötyä.
- Vanhat ystävät ottavat kaveriksi, poistavat myöhemmin.
- Pyytävät kaveriksi, poistavat myöhemmin.
- Piilottavat oman seinänsä.
- Ovat päivittämättä mitään, vaikka on seikkoja joista voi päätellä heidän olevan aivan jatkuvasti tarkkailemassa Facebookia. Paitsi päivittävät toki ne kiitokset synttärionnitteluista kerran vuodessa.
Miten suhtaudun vanhaan ystävään, joka on poistanut minut kavereistaan? En ole itse koskaan poistanut ketään. Mitä se merkitsee silloin kun kadulla kohdataan? Mitä se merkitsee kun luokkatapaamisessa tms kohdataan? Pitäisikö minun sanoa hänelle jotain, vain pyrkiä olemaan sanomatta mitään, koska on aivan ilmeistä aiemman perusteella, ettei hän halua kuulla mitä minulla on sanottavaa. Eikö niin? Muutenhan hän kuuntelisi mitä minulla on sanottavaa, tai teeskentelisi kuuntelevansa.
Nettituttavuuksien luominen pitäisi olla periaatteessa helppoa ja mukavaa, mikäli kaikki kunnioittaisivat jokaista ystävyyttä luottamuksen osoituksena itselleen. Käytännössä nettituttavuudet tulevat ja menevät. Innostuin aikanaan ajatuksesta luoda uusia ystävyyksiä, jotka perustuvat ajatuksen vaihdolle ajan kanssa ilman mitään muita päämäriä. Ajatusten vaihto olisi päämärä sinänsä, sillehän ihmissuhteet muodostuvat ja kaikki muu on eläimellistä. Kaverisuhteita tuli n. 30 ja ehkä kymmenisen on jäljellä. Viikoittain katson ketä on tippunut kyydistä tällä kertaa.
Varma tapa säilyttää ystävyys on tykkäillä toisen päivityksistä, mutta olla itse kertomatta ajatuksiaan. Mitä enemmän kommentoit, sitä useammin joskus kommenttisi ei ole sellaisenaan tykättävä. Tykkäykset on tykkäyksiä ja kaverilistalta poistot peruuttamattomia päätöksiä jotka muuttavat sosiaalista todellisuutta ihmisten välillä. En mitenkään voi nähdä niitä merkityksettöminä, että suhde toiseen olisi tämän jälkeen kuten se oli ennen Facebookkia. Ohje on: tykkää, älä ajattele, älä ainakaan sano mitä ajattelet.
Otan esimerkiksi tämän mitä nyt kirjoitin tässä. Tämä on kannanotto, Facebook on arveluttava sekoitin ihmissuhteissa, uudet eivät kestä ja vanhat suhteet muuttavat muotoaan. Tällaisia kannanottoja Facebookissa esittämällä saat esim 10 tykkäystä. Osa ajattelee, näin se on! Toinen osa polttaa hermonsa: Ei se noin ole (mutta ei sano miten se sitten on, vaan poistaa kaverilistaltaan), tai mikä toi luulee olevansa (kysymättä mikä luulen olevani), tai vittu ei jaksa lukee tollasta paasausta (mutta ei piilota minua vaan poistaa kaverilistaltaan, vaikka on osasta päivityksiä tykännytkin).
Olen ajatellut ryhtyväni "kiva,kiva,jees, tykkään tykkään" -hymistelyyn ja laukovani jatkossa pelkkiä neutraaleja aforismeja. Se tuntuisi olevan ainoa tapa ylläpitää ystävyyssuhteita. Olla olematta se mitä on. Oletan, että kaikilla on ajatuksia jostakin, jolloin heidän ystävyyssuhteidensa ylläpito perustuu juuri sille, että he eivät koskaan tuo julki mitä ajattelevat. Jos ajatuksensa tuo julki esim kerran vuodessa, saattaa vielä saada anteeksiannon niiltä jotka eivät ole samaa mieltä, mutta ajatuksien tuominen julki kerran viikossa saa unfriend- napin laulamaan.
Facebook on suorastaan pelottava väline ihmissuhteissa. Ne ovat suorastaan kriisissä Facebook ajan jälkeen. En tiedä miten tulisi jatkossa suhtautua Facebookkiin, miten rikkoutuneisiin FB-ystävyyksiin, miten niihin jotka ovat jäljellä. Tiedän vain, että uusia ihmissuhteita mielelläni saisin edelleen, se on kuitenkin hyvin epätodennäköistä missään sosiaalisen median foorumilla tai sovellutuksessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kuullut, että niille jotka ovat jollain tapaa tunnettuja tulee kaveripyyntöjä joita ei lainkaan perustella tai pyynnön yhteydessä esitellä itseään jopa sata kpl putkeen. Mikä tarkoitus tällaisella kaverisuhteella on? Lisää ja poista muuten vain? Minusta sen pitää perustua aina johonkin, vaikka vain siihen, että olen halukas olemaan ystäväsi, koska...
Moni semitunnettu tai aktivisti jossakin asiassa josta on keskusteltu lisäilee kaveriksi vain kartuttaakseen omaa kaverilistaansa, Mitään vuorovaikutusta ei synny koskaan ja jos syntyykin, se tapahtuu hänen päivityksiensä alla hänen ehdoillaan. Hän on itse liian korkea-arvoinen kommentoimaan muiden seinällä asiaa, oli se miten kiinnostava hyvänsä. Tämä tuo näkyväksi sen, että keskustelu ja ystävyys ei ole hänelle mikään päämärä, vaan väline jonkin oman ideologian toteuttamiseksi tai oman sosiaalisen arvostuksen parantamiseksi jne. Ymmärtäisin jos itse lisäisin tällaisen hepun, hän saattaisi syystä tai toisesta empiä vuorovaikutusta, mutta että hän itse aloittaa vuorovaikutuksen joka vesittyykin lopulta välineeksi omien itsekkäiden päämärien toteuttamiseen!
Facebookia ei ole tarkoitettu ainoaksi välineeksi ihmissuhteiden hoitoon. Ns. kaverit, jotka poistavat sinut kavereistaan tai piilottavat seinänsä sinulta, eivät koskaan ole olleet todellisiä ystäviä.
Kavereiksi Facebookissa lisätään väkeä eri perusteilla ja jokainen peruste on varmasti sille Facebook käyttäjälle oikea. Esim. minulla on niiden ihan oikeiden ystävien joukossa suurin osa henkilöitä ympäri maailmaa ja heistä suurinta osaa en ole koskaan edes tavannut.
Näitä "ystäviä" on tullut Facebookin pelien mukana, koskaan en heitä ole ns. oikeina ystävinä edes pitänyt, vaan pelikavereina. Suurimman osan päivitykset olen piilottanut, mutta muutamasta heistä on jo tullut parissa vuodessa ihan ystäviäkin.
Yhdestä pelikaverista sain itselleni tulevan aviomiehen. Suhde tosiaan alkoi Facebookin peleistä, sitten chatattiin, puhuttiin puhelimessa ja lopulta tavattiin. Ensi kuussa olemme olleet yhdessä 2 vuotta ja suunnitelmissa on avioitua ja muuttaa hänen kotimaahansa.
Ystävikseni en ole kyllä hyväksynyt yhtään julkkista sen paremmin kuin semijulkkista tai aktivistiakaan. Politiikan äänenkalastajia ei ystävistäni myöskään löydy.
Minulle Facebook on siis aivan puhtaasti väline pitää yhteyttä kaukaisiin ystäviin, kertoa läheisille että muistan heitä, vaikken soitakaan joka päivä ja vaan viettää aikaa hoidellen farmia, kahvilaa yms pelejä.
Aloittaja unohti täysin että aikuisten ihmisten täytyy myös kommentoida toistensa kuvia tyyliin: "kaunotar", "olet kaunis!", vaikka emäntä näyttää järkyttävältä, ja tuskin on kaunista nähnytkään.
Myös muruttelu on suuressa suosiossa sydämineen, tyyliin: "voi muru
Facebookin kautta ystäväni mies löysi vanhan ihastuksensa ja jätti vaimonsa. Olen pari krt saanut itse mustasukkaisuusraivareita....ja saanut stalkkareita riesakseni. Pirun keksintöä