Suhteen alussa olin itse aikamoinen nössö,ensimmäisiä suhteitani kun on..suhteen puolessa välissä sain kuulla että tyt.ystäväni on raskaana no tämähän tuli aika äkkiä mutta päätimme pitää vauvan.
Nyt kun suhdetta on vierinyt tässä elämässä jonkun aikaa eteenpäin olen huomannut että minulla olisi vientiä joka suuntaan.olen koko elämäni ollut sisäänpäin suuntautunut syrjätytnyt ja helposti ahdistunut mutta suhteesta olen saanut jonkinlaista voimaa tai elämäniloa.
Älkää ymmärtäkö väärin en ole mikään pettäjä yms.mutta olen nuori ja elämänhaluinen,tyttöystäväni taas on ollut hallitseva tyranni koko suhteen ajan,ja on varmaan hämmentynyt tilanteesta koska olen oppinut pitämään puoleni asioissa ja sanomaan mielipiteeni.
Olen harkinnut ottavani eroa,koska olen huomannut että tyt.ystäväni ei ole minulle se oikea..mutta pelottaa ottaa askel,kaikki kun on yhteistä.
En tiedä edes miksi kirjoitan tänne kun eihän tästä mitään apua ole,mutta teki mieli jonnekkin edes kirjoittaa..
Saisin lapsen huoltajuuden helposti ottaen huomioon asemani tyttöystäväni asemaan nähden,mutta tuntuu että hän luulee että hän voisi viedä lapsemme noin vain..reilu mies olen en rupeaisi mitään riitelemään mutta vuoroviikoin olisi mielestäni sopivin vaihtoehto..auttakee nyt tyhmää ja kertookaa omia kokemuksianne vast.tilanteesta.
Nyt kun suhdetta on vierinyt tässä elämässä jonkun aikaa eteenpäin olen huomannut että minulla olisi vientiä joka suuntaan.olen koko elämäni ollut sisäänpäin suuntautunut syrjätytnyt ja helposti ahdistunut mutta suhteesta olen saanut jonkinlaista voimaa tai elämäniloa.
Älkää ymmärtäkö väärin en ole mikään pettäjä yms.mutta olen nuori ja elämänhaluinen,tyttöystäväni taas on ollut hallitseva tyranni koko suhteen ajan,ja on varmaan hämmentynyt tilanteesta koska olen oppinut pitämään puoleni asioissa ja sanomaan mielipiteeni.
Olen harkinnut ottavani eroa,koska olen huomannut että tyt.ystäväni ei ole minulle se oikea..mutta pelottaa ottaa askel,kaikki kun on yhteistä.
En tiedä edes miksi kirjoitan tänne kun eihän tästä mitään apua ole,mutta teki mieli jonnekkin edes kirjoittaa..
Saisin lapsen huoltajuuden helposti ottaen huomioon asemani tyttöystäväni asemaan nähden,mutta tuntuu että hän luulee että hän voisi viedä lapsemme noin vain..reilu mies olen en rupeaisi mitään riitelemään mutta vuoroviikoin olisi mielestäni sopivin vaihtoehto..auttakee nyt tyhmää ja kertookaa omia kokemuksianne vast.tilanteesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siis...kauanko olette olleet yhdessä ja mitä tarkoitat tuolla että saisit helposti huoltajuuden tyttöystäväsi asemaan nähden? nimittäin jos kyse ei ole huume tai alkoholiriippuvuudesta, yleisimmin huoltajuus annetaan erossa äidille.
Oletteko puhuneet erosta vai onko nämä sisäisiä ajatuksiasi?
Nössölle on helppo olla tyranni. Ja on helppoa haaveilla koulun hymyilevistä kaunottarista kun oman lapsen äiti, oma avovaimo, pyytää viemään kakavaipparoskiksen ulos. Miten itse olet pyrkinyt rakentamaan sinun ja lapsesi äidin keskinäistä suhdetta paremmaksi, muuten kuin lyömällä hanskat tiskiin?
Kerro esimerkkejä tyranniudestaan? Äitisi mielestä ehkä hän pitää hyvän huolen lapsestaan ja sinutkin kaidalla tiellä.
Olisitko onnellisempi ryyppäämässä kapakoissa vapaana? Tyranniko kieltää sinua ryyppäämästä kapakoissa ja se nyt ottaa pattiin noin kovin?
Lapsen isänä on vaikea peruuttaa koko juttua. Tulet huomaamaan, tai lapsesi tulee huomaamaan, että ulkomuotoosi ja luonteeseesi ihastuneita naisia tulee ja menee lähivuosina roppakaupalla, jokainen yllättyy negatiivisesti ja väsähtää vuoroviikkoisyytesi takia. Siis lapselle esitellään kahdessa eri "kodissa" kavalkadi tilapäisiä vuoteenlämmittäjiä, joista osa inhoaa lapsia ja osa muuten vain ei tiedä miten suhtautuisi. Sellainenko on käsityksesi lapsen ja vanhempien hyvästä elämästä?
Teet nyt just kuten päähän pälähtää, mutta suosittelisin esim. neuvolan kautta keskusteluapua tyrannillesi ja sinulle. Ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluttua tajuat, että tyranni oli se elämäsi nainen, jota vain et osannut arvostaa pätkän vertaa.
Ihmissuhteissa on tietyn verran valtaa. Valtaa, jota kukaan ei käytä ei voi parisuhteessa kauaa olla, koska silloin ei saataisi päätöksiä tehtyä. Jos et kanna vastuuta itsestäsi ja ota omaa osuuttasi parisuhteen vallasta, se päätyy toiselle. Jos olet ollut nössö, tämä sama olisi todennäköisesti käynyt kenen tytön kanssa tahansa. Olet siis tietyllä tavalla myös osaksi ollut mukana tekemässä tyttöystävääsi tyranniksi.
Nyt olet huomannut tilanteen ja lähtenyt ottamaan itsellesi tilaa (sanonut oman mielipiteesi). Samalla olet huomannut kuinka hirveä tyranni tyttöystäväsi on ollut ja tunnet ehkä siksi halua erota hänestä. Oletko kuitenkaan miettinyt, että olet osasyyllinen asiaan, koska et ole pitänyt puoliasi.
Tyttöystäväsi on varmasti pettynyt uuteen tilateeseen, jossa olet oppinut sanomaan oman mielipiteesi. Hän on tähän asti saanut päättää kaikesta ja tehdä kaiken mielensä mukaan, koska sinä olet siihen antanut mahdollisuuden. Yritä ymmärtää siis, että muutos saattaa tyttöystävästäsi aluksi tuntua huonolta. Hän saattaa pitää kaksin käsin kiinni vanhoista "oikeuksistaan" päättää asioista.
Tärkeää on että kesustelisit nyt tyttöystäväsi kanssa. Ero voi joskus olla oikea ratkaisu, mutta sitä ei pidä tehdä kun kriisi on pahimmillaan omassa elämässä. Anna siis tilanteen rauhoittua, ennen kuin teet mitään perruuttamatonta.
Suosittelisin vaikka käyntiä perheneuvolassa tai jossain muualla ulkopuolisella. Teillä on yhteinen lapsi ja siksi on tärkeää, että käytte läpi ja muodostatte kuvan tilanteesta. Mielestäni siis terapiassa käynti on lapsen hyväksi, tuli ero tai ei.
Jonoa aidan takana riittää kyllä yleensä. Helposti ihmiset ajattelevat, että vaihdan toiseen niin elämä helpottaa. Mutta seuraavassakin suhteessa olet sinä sama ihminen omine ongelminesi.