Olen 38-vuotias nainen ja mies, jonka täältä löysin, on nyt 39-vuotta..Tapasimme täällä pari vuotta sitten ja olemme vielä yhdessä..tässä siis meidän love story:
Olin juuri eronnut pitkästä liitosta...yhteisiä vuosia siinä oli kertynyt rapiat 10. Olin surun murtama ja aika toimintakyvytön, olinhan jätetty osapuoli. Ei oikein mistään tullut mitään. Töissä oli pakko käydä. Oikein ystävätkään eivät tajunneet kuinka paha tilanteeni oli. Luulivat, että ero oli meidän yhteinen päätös tai sitten en vain osannut kertoa ystävilleni, miten syvällä pohjamudissa ryömin eron jälkeen... Aika pian...noin kuukauden päästä kun olin muuttanut omaan pikku kämpään laitoin ilmotuksen nettiin. Eka en laittanut omaa kuvaa enkä oikein kertonutkaan mitään. Selailin vain profiileja ja mietin, että voisiko täällä oikeasti mato napata koukkuun. Sitten silmäni osui tulevan mieheni profiilin otsikkoon. Se oli aika vekkuli ja päätin klikata sen auki, vaikka mietin että taitaa aika naisten mies olla kun osaisi noin hauskasti lohkaista heti alkuun. Laitoin hänelle Flirtti-pyynnön... Sitten taisin laittaa parille muullekin miehelle..Yksi niistä kirjoitti jotain pientä...vaihdoimme muutaman viestin. Sitten yhtenä perjantai-iltana, kun olin ostanut itselleni pari siideriä, niin päätin rohkaista mieleni ja lähettää tälle tulevalle miehelleni (sitä en silloin olisi missään nimessä osannut uumoilla) viestin, kun hän ei ollut vastannut Flirtti-pyyntööni. Ja hän vastasi! Olin aika äimänkäkenä...meillä synkkasi jotenkin huumori hyvin ja sen illan aikana vaihdettiin arviolta 10 viestiä siellä. Sitten taisin mennä aiemmin nukkumaan kuin hän ja hän jäi vielä koneellensa omassa kotonaan. Sitten aamulla heti ekana herättyäni avasin tietysti koneen ja kas vain, hän oli jättänyt sinne minulle ihanan viestin. Sitten vaihdeltiin arviolta 1 viikko viestejä ja tuskastuneena mietin, että milloin hän pyytää minua oikeille treffeille. Meinasin jo itse tehdä aloitteen, mutta sitten hän yllätykseksi ehdotti yhdelle sunnuntaille treffejä huoltoasemalle, joka oli suunnilleen puoli matkassa meidän molempien kotikaupungeista katsottuna. Sinne sitten teimme kahvittelutreffit. En ihmeemmin laittautunut sinne...ajattelin heti alusta asti olla luonnollinen oma itseni. Kahviteltiin ehkä noin 1 tunti...sitten piti lähteä molempien ajamaan takaisin päin...molemmilla oli edessä vielä n. 3 tunnin kotimatka...Mutta voin paljastaa, että koko kotimatkan ajan mietin vain tätä miestä. Odotin tietysti heti uutta treffipyyntöä, mutta sitäpä ei alkanut kuuluakkaan...ihan tavallisesti viestiteltiin treffipalstalla, mutta esimerkiksi puhelinnumeroita ei oltu vaihdettu. Aloin luopua toivosta ja ajattelin, että ei tämä mies ole minusta kiinnostunut, että onhan se sääli mutta turha sitä jäädä märehtimään kun itsellä oli vasta mennyt vakavampi suhde poikki. Sitten meillä hiipui myös treffipalstalla viestien vaihto...juurikaan muut miehet ei laittaneet minulle viestejä enkä minä heille. Aloin taas hiljalleen vaipua tavalliseen yksinäiseen arkeeni enkä edes käynyt usein treffipalstalla...sitten tapahtui yllätyskäänne ja n. 2 kuukauden päästä kahvittelutreffeiltämme mies pyysi numeroani. En meinannut antaa, mutta kun hän uudemman kerran pyysi kauniisti, niin annoin. Sitten hän soittikin ja se oli pitkä puhelu. Mies avautui siinä elämästään ja tunteistaan oikein kunnolla. Hänellä oli ollut joku alle 30-vuotias kaunotar kiikarissa treffipalstalla, mutta tämä nainen ei halunnutkaan vakiintua miehen kanssa. Oli vain leikitellyt tämän tunteilla. Siinä sitten lohduttelin miestä ja kerroin miten olin omasta erosta toipunut vähä vähältä. Hän on myöhemmin sanonut,että sen puhelun aikana hän rakastui empatia kykyyni ja tajusi, ettei halua 10 vuotta nuorempaa naista vaan ikäisensä ja tasapainoisen naisen. Pyysin miestä tulemaan luokseni, jos häntä alkaisi ahdistaa liikaa. Hän lähtikin heti puhelun jälkeen ajamaan ja oli luonani aamu seitsemältä. Olimme vähän häkeltyneitä kun sitten siinä yhtäkkiä olimme kasvotusten. Mutta tein hänelle pedin ja hän kävi nukkumaan. Siitä alkoi meidän seurustelu ja näimme viikonloppuisin tiivisti noin 6 kk ajan. Sitten onnistui minun saada siirrettyä työni hänen paikkakunnalleen ja muutimme yhteen. Nyt 1 vuosi onnellisesti asuttu yhdessä.
Olin juuri eronnut pitkästä liitosta...yhteisiä vuosia siinä oli kertynyt rapiat 10. Olin surun murtama ja aika toimintakyvytön, olinhan jätetty osapuoli. Ei oikein mistään tullut mitään. Töissä oli pakko käydä. Oikein ystävätkään eivät tajunneet kuinka paha tilanteeni oli. Luulivat, että ero oli meidän yhteinen päätös tai sitten en vain osannut kertoa ystävilleni, miten syvällä pohjamudissa ryömin eron jälkeen... Aika pian...noin kuukauden päästä kun olin muuttanut omaan pikku kämpään laitoin ilmotuksen nettiin. Eka en laittanut omaa kuvaa enkä oikein kertonutkaan mitään. Selailin vain profiileja ja mietin, että voisiko täällä oikeasti mato napata koukkuun. Sitten silmäni osui tulevan mieheni profiilin otsikkoon. Se oli aika vekkuli ja päätin klikata sen auki, vaikka mietin että taitaa aika naisten mies olla kun osaisi noin hauskasti lohkaista heti alkuun. Laitoin hänelle Flirtti-pyynnön... Sitten taisin laittaa parille muullekin miehelle..Yksi niistä kirjoitti jotain pientä...vaihdoimme muutaman viestin. Sitten yhtenä perjantai-iltana, kun olin ostanut itselleni pari siideriä, niin päätin rohkaista mieleni ja lähettää tälle tulevalle miehelleni (sitä en silloin olisi missään nimessä osannut uumoilla) viestin, kun hän ei ollut vastannut Flirtti-pyyntööni. Ja hän vastasi! Olin aika äimänkäkenä...meillä synkkasi jotenkin huumori hyvin ja sen illan aikana vaihdettiin arviolta 10 viestiä siellä. Sitten taisin mennä aiemmin nukkumaan kuin hän ja hän jäi vielä koneellensa omassa kotonaan. Sitten aamulla heti ekana herättyäni avasin tietysti koneen ja kas vain, hän oli jättänyt sinne minulle ihanan viestin. Sitten vaihdeltiin arviolta 1 viikko viestejä ja tuskastuneena mietin, että milloin hän pyytää minua oikeille treffeille. Meinasin jo itse tehdä aloitteen, mutta sitten hän yllätykseksi ehdotti yhdelle sunnuntaille treffejä huoltoasemalle, joka oli suunnilleen puoli matkassa meidän molempien kotikaupungeista katsottuna. Sinne sitten teimme kahvittelutreffit. En ihmeemmin laittautunut sinne...ajattelin heti alusta asti olla luonnollinen oma itseni. Kahviteltiin ehkä noin 1 tunti...sitten piti lähteä molempien ajamaan takaisin päin...molemmilla oli edessä vielä n. 3 tunnin kotimatka...Mutta voin paljastaa, että koko kotimatkan ajan mietin vain tätä miestä. Odotin tietysti heti uutta treffipyyntöä, mutta sitäpä ei alkanut kuuluakkaan...ihan tavallisesti viestiteltiin treffipalstalla, mutta esimerkiksi puhelinnumeroita ei oltu vaihdettu. Aloin luopua toivosta ja ajattelin, että ei tämä mies ole minusta kiinnostunut, että onhan se sääli mutta turha sitä jäädä märehtimään kun itsellä oli vasta mennyt vakavampi suhde poikki. Sitten meillä hiipui myös treffipalstalla viestien vaihto...juurikaan muut miehet ei laittaneet minulle viestejä enkä minä heille. Aloin taas hiljalleen vaipua tavalliseen yksinäiseen arkeeni enkä edes käynyt usein treffipalstalla...sitten tapahtui yllätyskäänne ja n. 2 kuukauden päästä kahvittelutreffeiltämme mies pyysi numeroani. En meinannut antaa, mutta kun hän uudemman kerran pyysi kauniisti, niin annoin. Sitten hän soittikin ja se oli pitkä puhelu. Mies avautui siinä elämästään ja tunteistaan oikein kunnolla. Hänellä oli ollut joku alle 30-vuotias kaunotar kiikarissa treffipalstalla, mutta tämä nainen ei halunnutkaan vakiintua miehen kanssa. Oli vain leikitellyt tämän tunteilla. Siinä sitten lohduttelin miestä ja kerroin miten olin omasta erosta toipunut vähä vähältä. Hän on myöhemmin sanonut,että sen puhelun aikana hän rakastui empatia kykyyni ja tajusi, ettei halua 10 vuotta nuorempaa naista vaan ikäisensä ja tasapainoisen naisen. Pyysin miestä tulemaan luokseni, jos häntä alkaisi ahdistaa liikaa. Hän lähtikin heti puhelun jälkeen ajamaan ja oli luonani aamu seitsemältä. Olimme vähän häkeltyneitä kun sitten siinä yhtäkkiä olimme kasvotusten. Mutta tein hänelle pedin ja hän kävi nukkumaan. Siitä alkoi meidän seurustelu ja näimme viikonloppuisin tiivisti noin 6 kk ajan. Sitten onnistui minun saada siirrettyä työni hänen paikkakunnalleen ja muutimme yhteen. Nyt 1 vuosi onnellisesti asuttu yhdessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnea!
Kaikin puolin hieno juttu.
Toivon itselleni käyvän samalla tavalla. Tilanne hieman samanlainen.